Divisioonan Tinakenkäinen
KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 30.04.2021 KTK-III
16 + 17 + 17 + 16 = 66p. ✾ Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 31.10.2023 VVJ-I 6 + 40 + 22 + 20 + 12,5 = 100,5p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.10.2023 ERJ-I 6 + 40 + 22 + 21 + 15 = 104p. |
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.10.2023 KRJ-I
6,5 + 40 + 22 + 20 + 13,5 = 102p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.10.2023 KERJ-I 6 + 40 + 22 + 20 + 15 = 103p. |
  |
© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Olin jo tovin katsellut vaivihkaa myynnissä olleita suomenhevosia, kun silmiini osui komea kulomusta ori Hulivein Kontrolloija, jota tarjottiin jalostukseen. Omista tammoistani en löytänyt yhtäkään, jolle tämä ori olisi voinut sopia, joten päädyin toisaalla asuvaan tammaan nimeltä Tinatossutyttö. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen syntyi kaunis rautias tammavarsa, joka sai nimekseen Tinakenkäinen. Tamman tulevaisuus oli jo astutuksen yhteydessä sinetöity, siitä tulisi neljän lajin monitoimikilpuri.
Luonnekuvaus
Tina on vähän sellainen duracell-pupu, joka olisi aina kovasti menossa johonkin, vaikkei itsekkään aina tiedä mihin. Tallista tarhaan mennään aamuisin puolijuoksua ja tarhassa on pakko ravata muutama kierros, ennen kuin voi rauhoittua heinäkasalle. Tekemisenhalu on siis ehdottomasti kohdallaan, eikä Tinalta tarvitse kahdesti kysyä, haluaako se lähteä töihin. Energisyydessä on kuitenkin huonotkin puolet, sillä vapaat tekevät hevosesta melkoisen kekkulin, joka ei pysy langoissa ja järsii karsinan seinät palasiksi. Tinan vapaapäiviksi kutsutaankin usein kävelytyspäiviä, sillä ilman minkäänlaista tekemistä tammaa ei auta jättää, tai sen omakeksimät tekemiset puuttuvat peliin.
Talutettaessa Tina on putkiaivo. Tamma kulkee sinne, minne katse osoittaa, joten jos keskittyminen ei ole taluttajassa, kävelee Tina aivan omiin suuntiinsa. Taluttajan tuleekin tarkkailla hevosen keskittymisastetta jatkuvasti, jotta talutus paikasta A paikkaan B tapahtuu sujuvasti yhteisymmärryksessä. Tallissa rautias on helpoin laittaa kuntoon hoitopaikalla, sillä karsinassa virtaa täynnä oleva hevonen saattaa olla levoton ja pyöriä ympäriinsä. Harjailu itsessään on Tinasta mukavaa ja etenkin karvanlähdön aikaan saadut rapsutukset ovat tamman mieleen. Kaviotkin nousevat keveästi ja Tina osaa itse kannatella pieniä kinttujaan, jottei hoitajan tarvitse käyttää kaikkia voimiaan kavioiden puhdistamiseen. Varusteet saa päälle helposti ja kuolaimet sujahtavat suuhun ahmaisemalla, sillä Tinalle on iskostunut päähän tieto siitä, että suitset on yhtä kuin tekeminen.
Selkäännousun ajan Tina seisoo hyvin paikallaan, mutta lähtee ratsastajan päästyä satulaan varsin nopeasti kävelemään. Alkukäynnit mennään usein puolipitkällä ohjalla, sillä reipasta hevosta joutuu välillä pidättelemään, ettei se lähde raville ennen aikojaan. Kun tekemisen makuun vihdoin päästään, on Tina nöyrä ja rehti ratsu, jolla on suunnaton miellyttämisenhalu. Onnistumisia seuraavat kehut ovat tammalle elämääkin suurempi asia, minkä vuoksi Tina on nopea oppimaan. Ratsastajalta Tina vaatii vakaata kättä ja tarpeeksi tukevaa pohjetta, sillä jos jalka on irti ja kädet seilaa missä sattuu, saattaa Tina hermostua ja korvata keskittymisen vauhdilla. Mikään ilkeä hevonen Tina ei missään tapauksessa ole, kunhan sen sielunmaailmaa oppii ymmärtämään. Kehuja saa jakaa ihan perusasioistakin, niiden avulla Tina pysyy aina hyvällä tuulella.
Esteet ovat Tinan mieleen, sillä niiden parissa pääsee menemään vähän kovempaa ja muoto saa jäädä vähän vaisummaksi. Tina onkin varsin näppärä peli esteillä, sillä se hyppää hurjimmatkin erikoisesteet epäröimättä ja lähtee tarvittaessa etenemään kuin ohjus, mikä on hyödyllistä aikaluokissa. Hyppytyyli itsessään on kaunis ja ilmava, mutta tarvittaessa myös puomiahipovan nopea. Maastoesteet suoritetaan aivan yhtälailla innokkaasti, eikä kukkaruukkuja jäädä tuijottelemaan. Veteen mennään eikä meinata ja kehut vedestä poistuessa ovat kiva juttu. Tina arvostaa ratsastajan tasaista istuntaa esteillä, muttei pahastu, vaikka välillä jäisi hypyissä jälkeen. Valjakkohommissa Tina on simppeli, se menee kuuliaisesti näytettyyn suuntaan, eikä vastustele ohjastajan käskyjä vastaan.
Talutettaessa Tina on putkiaivo. Tamma kulkee sinne, minne katse osoittaa, joten jos keskittyminen ei ole taluttajassa, kävelee Tina aivan omiin suuntiinsa. Taluttajan tuleekin tarkkailla hevosen keskittymisastetta jatkuvasti, jotta talutus paikasta A paikkaan B tapahtuu sujuvasti yhteisymmärryksessä. Tallissa rautias on helpoin laittaa kuntoon hoitopaikalla, sillä karsinassa virtaa täynnä oleva hevonen saattaa olla levoton ja pyöriä ympäriinsä. Harjailu itsessään on Tinasta mukavaa ja etenkin karvanlähdön aikaan saadut rapsutukset ovat tamman mieleen. Kaviotkin nousevat keveästi ja Tina osaa itse kannatella pieniä kinttujaan, jottei hoitajan tarvitse käyttää kaikkia voimiaan kavioiden puhdistamiseen. Varusteet saa päälle helposti ja kuolaimet sujahtavat suuhun ahmaisemalla, sillä Tinalle on iskostunut päähän tieto siitä, että suitset on yhtä kuin tekeminen.
Selkäännousun ajan Tina seisoo hyvin paikallaan, mutta lähtee ratsastajan päästyä satulaan varsin nopeasti kävelemään. Alkukäynnit mennään usein puolipitkällä ohjalla, sillä reipasta hevosta joutuu välillä pidättelemään, ettei se lähde raville ennen aikojaan. Kun tekemisen makuun vihdoin päästään, on Tina nöyrä ja rehti ratsu, jolla on suunnaton miellyttämisenhalu. Onnistumisia seuraavat kehut ovat tammalle elämääkin suurempi asia, minkä vuoksi Tina on nopea oppimaan. Ratsastajalta Tina vaatii vakaata kättä ja tarpeeksi tukevaa pohjetta, sillä jos jalka on irti ja kädet seilaa missä sattuu, saattaa Tina hermostua ja korvata keskittymisen vauhdilla. Mikään ilkeä hevonen Tina ei missään tapauksessa ole, kunhan sen sielunmaailmaa oppii ymmärtämään. Kehuja saa jakaa ihan perusasioistakin, niiden avulla Tina pysyy aina hyvällä tuulella.
Esteet ovat Tinan mieleen, sillä niiden parissa pääsee menemään vähän kovempaa ja muoto saa jäädä vähän vaisummaksi. Tina onkin varsin näppärä peli esteillä, sillä se hyppää hurjimmatkin erikoisesteet epäröimättä ja lähtee tarvittaessa etenemään kuin ohjus, mikä on hyödyllistä aikaluokissa. Hyppytyyli itsessään on kaunis ja ilmava, mutta tarvittaessa myös puomiahipovan nopea. Maastoesteet suoritetaan aivan yhtälailla innokkaasti, eikä kukkaruukkuja jäädä tuijottelemaan. Veteen mennään eikä meinata ja kehut vedestä poistuessa ovat kiva juttu. Tina arvostaa ratsastajan tasaista istuntaa esteillä, muttei pahastu, vaikka välillä jäisi hypyissä jälkeen. Valjakkohommissa Tina on simppeli, se menee kuuliaisesti näytettyyn suuntaan, eikä vastustele ohjastajan käskyjä vastaan.
ii. Kerrankin Komea sh, 158cm, vko ie. Peikon Tytär sh, 154cm, rn |
iii. Santarolli sh, 159cm, päist iie. Kaikkein Kaunein sh, 154cm, vko iei. Jonnan Rölli-Peikko sh, 154cm, rn iee. Ronja Ryövärintytär sh, 158cm, vrt |
|
ei. Raatilan Velho sh, 155cm, prt ee. Sata Salamaa sh, 150cm, mrn |
eii. Tähtivaeltaja sh, 156cm, vrt eie. Raatilan Veenus sh, 152cm, rn eei. Kersantti sh, 149cm, prn eee. Repoharjun Ulpukka sh, 155cm, rn |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Tina on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 06.03.2021 sh-t. Syyn Tinarosvoja (i. Rosvokotka)
♥ 19.03.2023 sh-t. Syyn Sieppi (i. Syyn Ihme-Eliksiiri) |
Lue Sukuselvitys
ii. Kerrankin Komea oli menestynyt kuvan kaunis kouluratsu. Se kilpaili vaativa A tasolla menestyksekkäästi koko ikänsä ja lopulta siirtyi jalostuskäyttöön kokonaan. Ori ihastutti kisakentillä kirkkaalla voikolla värillään ja pitkillä jouhillaan. Rakenteeltaani se oli kevyt ja askeleet olivat ilmavia. Kerrankin Komea edustaa siis kevyempirakenteista suomenhevoslinjaa. Luonteeltaan ori oli pääsääntöisesti rauhallinen ja keskittynyt. Kisapaikalle saapuessa orin olemus muuttui ja se tiesi mitö ollaan tekemässä. Kotitreeneissä ori tykkäsi jekutella ja joskus sitä oli vaikea saada keskittymään täysillä, mutta aina lopuksi ori antoi kaiken itsestään. Ori piti tallissa sitoa kiinni, sillä se oli erinomainen avaamaan solmuja sekä heittelemään tavaroita. Kerrankin Komea oli myös erittäin luotettava maastoratsu. Ori ei hetkahtanut edes pusikosta syöksyvää fasaania.
iii. Santarolli oli kookas ja raamikas erikoisen värinen suomenhevonen. Päistärikön värinen suomenhevonen herätti aluksi huomiota, mutta lopulta siihen ihastuttiin. Ori kilpaili kouluratsastuksessa hyvin sijoittuen, mutta loukkaantui nuorena ja siirtyi jalostuskäyttöön hyvän rakenteensa vuoksi. Eläkepäivät Santarolli vietti pihatossa ponikaverien kanssa.
iie. Kaikkein Kaunein oli melko pieni ja kaunis tamma. Se oli rakenteeltaan siro ja luonteeltaan energinen. Tamma oli pitkään jalostuskäytössä värinsä takia, mutta ehti myös kiertää muutamat estekilpailut niissä hyvin sijoittuen. Tamma hallitsi jalkansa hyvin ja oli siksi ketterä esteratsastuksessa. Se kesti hyvin kuolainpainetta ja oli aina innoissaan menossa eteenpäin.
ie. Peikon Tytär oli vanhanliiton tyylinen raskasrakenteinen harrasteratsu. Tamma kilpaili nuorena menestyksekkäästi valjakkoajossa vaativa tasolla, mutta siirtyi siitä perheratsuksi rauhallisen järkkymättömän luonteensa takia. Tamma rakasti maastoilua ja oli täysin pomminvarma. Peikon Tytär ei tykännyt hypätä esteitä, mutta oli siinä kumminkin melko hyvä. Tammalla oli todella tasaiset askeleet ja niin kutsuttu keinuhevoslaukka ja siksi se olikin erityisesti lasten suosiossa.
iei. Jonnan Rölli-Peikko oli harrasteratsu. Se oli taitava kouluratsastuksessa, mutta askeleet eivät olleet kovin ilmavat. Ori osasi paljon ja suoritti aina mielellään. Se oli rauhallisuuden perikuva ja rakasti lapsia. Ori tykkäsi toimia talutusratsuna. Jonnan Rölli-Peikolla harrastettiin myös vikellystä. Se oli luottoratsu siihen hommaan ja opetti monet uudet harrastajat vikellyksen saloihin.
iei. Ronja Ryövärintytär oli iso ja arvaamaton tamma. Sen luonne oli melko säikky, mutta rakenne sekä askeleet hienot. Tammalle tehtiin luonteen takia vain yksi varsa, koska haluttiin pitää suomenhevonen melko rauhallisena rotuna. Tammalla oli ilmavat hypyt ja se oli erittäin reaktiivinen. Ronja Ryövärintytär menehtyi melko nuorena laitumella sattuneen onnettomuuden vuoksi.
© Tiikeri VRL-10741
iii. Santarolli oli kookas ja raamikas erikoisen värinen suomenhevonen. Päistärikön värinen suomenhevonen herätti aluksi huomiota, mutta lopulta siihen ihastuttiin. Ori kilpaili kouluratsastuksessa hyvin sijoittuen, mutta loukkaantui nuorena ja siirtyi jalostuskäyttöön hyvän rakenteensa vuoksi. Eläkepäivät Santarolli vietti pihatossa ponikaverien kanssa.
iie. Kaikkein Kaunein oli melko pieni ja kaunis tamma. Se oli rakenteeltaan siro ja luonteeltaan energinen. Tamma oli pitkään jalostuskäytössä värinsä takia, mutta ehti myös kiertää muutamat estekilpailut niissä hyvin sijoittuen. Tamma hallitsi jalkansa hyvin ja oli siksi ketterä esteratsastuksessa. Se kesti hyvin kuolainpainetta ja oli aina innoissaan menossa eteenpäin.
ie. Peikon Tytär oli vanhanliiton tyylinen raskasrakenteinen harrasteratsu. Tamma kilpaili nuorena menestyksekkäästi valjakkoajossa vaativa tasolla, mutta siirtyi siitä perheratsuksi rauhallisen järkkymättömän luonteensa takia. Tamma rakasti maastoilua ja oli täysin pomminvarma. Peikon Tytär ei tykännyt hypätä esteitä, mutta oli siinä kumminkin melko hyvä. Tammalla oli todella tasaiset askeleet ja niin kutsuttu keinuhevoslaukka ja siksi se olikin erityisesti lasten suosiossa.
iei. Jonnan Rölli-Peikko oli harrasteratsu. Se oli taitava kouluratsastuksessa, mutta askeleet eivät olleet kovin ilmavat. Ori osasi paljon ja suoritti aina mielellään. Se oli rauhallisuuden perikuva ja rakasti lapsia. Ori tykkäsi toimia talutusratsuna. Jonnan Rölli-Peikolla harrastettiin myös vikellystä. Se oli luottoratsu siihen hommaan ja opetti monet uudet harrastajat vikellyksen saloihin.
iei. Ronja Ryövärintytär oli iso ja arvaamaton tamma. Sen luonne oli melko säikky, mutta rakenne sekä askeleet hienot. Tammalle tehtiin luonteen takia vain yksi varsa, koska haluttiin pitää suomenhevonen melko rauhallisena rotuna. Tammalla oli ilmavat hypyt ja se oli erittäin reaktiivinen. Ronja Ryövärintytär menehtyi melko nuorena laitumella sattuneen onnettomuuden vuoksi.
© Tiikeri VRL-10741
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
|
09.02.2021 Kutsu, He A - 5 / 40
11.02.2021 Kutsu, He A - 7 / 50 12.02.2021 Kutsu, He A - 4 / 30 13.02.2021 Kutsu, He A - 3 / 30 13.02.2021 Kutsu, He A - 4 / 50 13.02.2021 Kutsu, He A - 3 / 40 14.02.2021 Kutsu, He A - 7 / 50 16.02.2021 Kutsu, He A - 1 / 30 16.02.2021 Kutsu, He A - 6 / 40 17.02.2021 Kutsu, He A - 6 / 50 |
17.02.2021 Kutsu, He A - 4 / 50
19.02.2021 Kutsu, He A - 3 / 30 20.02.2021 Kutsu, He A - 4 / 30 20.02.2021 Kutsu, He A - 7 / 50 20.02.2021 Kutsu, He A - 1 / 40 04.03.2021 Kutsu, He B - 3 / 50 04.03.2021 Kutsu, He A - 5 / 50 06.03.2021 Kutsu, He B - 5 / 50 09.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 50 13.03.2021 Kutsu, He B - 1 / 50 |
18.03.2021 Kutsu, He A - 6 / 50
20.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 50 22.03.2021 Kutsu, He B - 1 / 50 23.03.2021 Kutsu, He B - 4 / 50 24.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 50 28.03.2021 Kutsu, He A - 3 / 50 12.03.2021 Kutsu, He A - 7 / 60 14.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 60 16.03.2021 Kutsu, He A - 6 / 60 19.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 60 |
19.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 60
22.03.2021 Kutsu, He A - 7 / 60 23.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 60 28.03.2021 Kutsu, He A - 6 / 60 01.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 40 02.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 40 02.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 40 03.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 40 05.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 40 10.03.2021 Kutsu, He A - 3 / 40 |
|
01.02.2021 Kutsu, 110cm - 6 / 40
02.02.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 40 04.02.2021 Kutsu, 110cm - 4 / 40 11.02.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 50 13.02.2021 Kutsu, 110cm - 3 / 50 14.02.2021 Kutsu, 110cm - 5 / 50 02.03.2021 Kutsu, 100cm - 6 / 40 11.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 40 16.03.2021 Kutsu, 100cm - 6 / 40 18.03.2021 Kutsu, 100cm - 6 / 40 |
04.03.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 40
05.03.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 40 08.03.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 40 11.03.2021 Kutsu, 110cm - 6 / 40 19.03.2021 Kutsu, 110cm - 4 / 40 20.03.2021 Kutsu, 110cm - 6 / 40 07.03.2021 Kutsu, 110cm - 5 / 60 13.03.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 60 17.03.2021 Kutsu, 110cm - 4 / 60 18.03.2021 Kutsu, 110cm - 7 / 60 |
22.03.2021 Kutsu, 110cm - 3 / 60
02.03.2021 Kutsu, 100cm - 1 / 30 02.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 30 05.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 09.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 30 12.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 14.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 20.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 30 12.03.2021 Kutsu, 100cm - 1 / 40 15.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 40 |
18.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 40
19.03.2021 Kutsu, 100cm - 6 / 40 20.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 40 04.03.2021 Kutsu, 110cm - 4 / 40 05.03.2021 Kutsu, 110cm - 1 / 40 06.03.2021 Kutsu, 110cm - 6 / 40 07.03.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 40 09.03.2021 Kutsu, 110cm - 4 / 40 10.03.2021 Kutsu, 110cm - 3 / 40 12.03.2021 Kutsu, 110cm - 2 / 40 |
|
01.02.2021 Kutsu, CIC1 - 2 / 30
05.02.2021 Kutsu, CIC1 - 3 / 30 09.02.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 12.02.2021 Kutsu, CIC1 - 3 / 30 15.02.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 17.02.2021 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 16.02.2021 Kutsu, CIC1 - 3 / 50 17.02.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 19.02.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 40 10.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 |
01.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 30
02.03.2021 Kutsu, CIC1 - 3 / 30 07.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 05.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 09.03.2021 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 13.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 19.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 06.03.2021 Kutsu, CIC1 - 3 / 40 07.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 40 19.03.2021 Kutsu, CIC1 - 5 / 40 |
03.03.2021 Kutsu, helppo - 3 / 30
04.03.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 15.03.2021 Kutsu, helppo - 1 / 30 16.03.2021 Kutsu, helppo - 5 / 30 08.03.2021 Kutsu, CIC1 - 2 / 54 21.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 54 30.03.2021 Kutsu, CIC1 - 7 / 54 09.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 20.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 21.03.2021 Kutsu, CIC1 - 5 / 30 |
29.03.2021 Kutsu, CIC1 - 3 / 30
04.03.2021 Kutsu, CIC1 - 5 / 30 06.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 07.03.2021 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 15.03.2021 Kutsu, CIC1 - 5 / 30 28.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 11.03.2021 Kutsu, CIC1 - 1 / 50 16.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 19.03.2021 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 22.03.2021 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 |
|
11.02.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 40
12.02.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 40 16.02.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 40 20.02.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 40 07.03.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 40 13.03.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 40 15.03.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 40 03.03.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 39 06.03.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 38 09.03.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 38 |
10.03.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 38
17.03.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 39 01.03.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 40 03.03.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 40 05.03.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 40 08.03.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 40 18.03.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 40 19.03.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 40 22.03.2021 Kutsu, noviisi - 7 / 50 24.03.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 50 |
28.03.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 50
30.03.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 50 05.05.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 50 16.05.2021 Kutsu, noviisi - 7 / 50 01.06.2021 Kutsu, noviisi - 7 / 51 03.06.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 51 07.06.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 57 09.06.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 57 09.06.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 51 12.06.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 51 |
13.06.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 51
16.06.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 57 16.06.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 51 22.06.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 57 22.06.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 51 29.06.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 51 18.11.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 50 19.11.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 50 22.11.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 50 23.11.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 50 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
Ei sijoituksia
|
Päiväkirja ja valmennukset
20.01.2021 Estetunti Röllimetsässä, kirjoittanut Iina
Saapuessani maneesiin löysin täydessä työn touhussa tunnin kaikki ratsukot. Kasailin tunnilla hypättävät esteet ratsastajien tehdessä ensimmäisiä laukannostoja. Aloitimme tunnin tulemalla kaikki tunnilla hypättävät esteet puomeina ravissa. Tehtävä oli suhteellisen simppeli, mutta haastetta luomassa oli erilaisia lähestymisiä, mihin vaikuttivat myös ratsastajien tekemät reittivalinnat.
Tarkoituksena oli aloittaa tehtävä tekemällä päätyyn voltti, jonka puolessa välissä olisi este. Voltilta matka jatkuisi pitkän sivun keskelle, johon tehtäisiin neljällä esteellä varustettu ympyrä. Käytännössä näihin väleihin mahtuisi 3-5 askelta riippuen temmosta ja laukan pituudesta. Ympyrälle tulisi siis yhteensä 5 hyppyä jonka jälkeen matka jatkuisi puomeille, jotka olivat kaarevalla linjalla lyhyen sivun päädyssä. Näiden puomien väliin mahtuisi laukasta riippuen noin 2-4 askelta.
Kun tehtävä oltiin tultu kertaalleen ravissa, ratsukot siirtyivät laukkatyöskentelyyn. Laukassa haettiin puomeille ponnistuspaikkoja ja etsittiin sopivia lähestymisiä. Kun laukassa tehtävä sujui niin nostettiin voltin puomi kavaletiksi ja ympyrän puomit noin 60cm pystyesteiksi. Loppuun tehtävää tultiin toisesta suunnasta peilikuvana ja nostin ympyrän ensimmäisen esteen ensin 80cm korkeaksi ja innokkaimmat hyppääjät hyppäsivät ensimmäistä estettä vielä 100cm korkuisena. Loppuverryttelyissä ratsukot saivat vapaalla tyylillä hakea peräänantoa ravissa ja lopulta käynnissä. Ratsastajien kohmettuneita varpaita säästelläksemme loppukäynnit käveltiin maastakäsin talutellen.
Tina oli jo täydessä työmoodissa ratsukon aloitellessa varsinaista tehtävää ravissa. Tina oli mukavasti hereillä ja työsti liikkeet hyvin selällään. Viixi sai ratsastettua hyvät tiet ja lähestymiset puomeille olivat prikulleen suorat. Ratsukko jatkoi samalla linjalla myös laukkatyöskentelyssä, jolloin puomit ylittyivät tasaisen rauhallisella ja reippaalla tahdilla. Kun puomit nostettiin esteiksi saatiin Tinasta vielä hitusen enemmän vauhtia irti. Ratsastaja joutui jopa hieman jarruttelemaan neitokaista ympyrällä oleville esteille, jotta Tinan askeleet mahtuisivat kunnolla esteiden väleihin. Volttikavaletti sujui ratsukon osalta kohtalaisesti. Haasteita aiheutti lähinnä Tinan ohjaaminen kaarevalla tiellä. Tamma olisi mielellään lähestynyt estettä suorasti, mutta se ei näin pienellä voltilla ollut kovin yksinkertaista. Hypyt olivat siitä huolimatta ilmavia ja Tina todella yritti parhaansa, muutamista puomien pudotuksista huolimatta. Kaarevalla tiellä olevat puomit eivät aiheuttaneet ratsukolle päänvaivaa, sillä puomeilla työskentely näytti tulevan Tinalta suoraa selkärangasta. Kaikin puolin Viixi ja Tina-tamma suoriutuivat tunnista oivallisesti. Oli ilo huomata Tinan innostuneisuus tamman onnistuessa tehtävillä, mutta myös Viixin periksiantamattomuus esimerkiksi volttikavaletilla, jota ratsukko joutui muutamaan kertaan hiomaan ennen onnistumisia.
08.02.2021 Yliannostus unihiekkaa, kirjoittanut omistaja
Kävelin talliin työntäen lumikolaa edessäni, lunta oli yön aikana tullut taas toistakymmentä senttiä ja tallin pihaa ei oltu vielä aurattu. Joonas käynnisteli pihan perällä traktoria siinä toivossa, että ehtisi saamaan pihan pääpiirteiset kulkureitit näkyville ennen hevosten ulosvientiä. Tallista tulvi lämpöä, kun sain vihdoin oven lumikerroksen takaa avattua. Hevoset heräilivät yöuniltaan pikku hiljaa ja virkeimmät hörisivät aamuruokien toivossa. Jaoin kaikille aamurehut ja tarkistin silmämääräisesti, että kaikki olivat yön jäljiltä vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.
Päästessäni Tinan karsinalle, ei tamma ollut vielä noussut edes seisomaan, vaan pötkötteli karsinassa takapuoli minuun päin pää kuivikkeisiin lepuutettuna. Kolistelin hieman karsinan kalteria ja huhuilin tamman nimeä, mutta mitään reaktiota en saanut. Pieni huoli nousi kipristämään vatsaani, joten avasin karsinan oven jättäen ruokaämpärin karsinan eteen. Rauhallisesti puhellen lähestyin makaavaa hevosta ja kosketin hellästi sen kaulaa päästessäni tarpeeksi lähelle. Rautias nosti päänsä salaman nopeana ja katsoi minua hieman säikähtäneenä. "Höpsö, oletko sinä vielä ihan unessa", puhelin ja jatkoin kaulan silittelyä. Tina oli vain nukkunut niin sikeästi, ettei se ollut herännyt kolinaan ja yleiseen tallissa alkaneeseen metelöintiin, mikä oli varsinkin tälle energiapakkaukselle harvinaista. Siirtyessäni takaisin karsinan ovelle, nousi Tina viimein jaloilleen ja ryhtyi ahmimaan aamuruokaa ensin venyteltyään huolellisesti.
14.09.2023 Pimeän pelkoa - ei hevosella, vaan omistajalla, kirjoittanut omistaja
Syyskuun puolivälin häämöttäessä olivat illat alkaneet jo hyvää vauhtia pimentyä ja hevosten ratsastus alkoi tuntua taas suorittamiselta, kun valoisan aikaan yritti epätoivoisesti liikuttaa niin monta hevosta kuin vain suinkin kykeni. Pimeässä oleminen ei todellakaan lukeutunut lempipuuhiini ja tallissakin oli niin kamalan ankean näköistä, kun ikkunoista näkyi vain mustapohjainen oma peilikuva. Kenttä ja maneesi oli tietysti valaistu, mutta maastossa joutui käyttämään kello seitsemän jälkeen jo otsalamppua tai eteensä ei nähnyt loppumatkasta lainkaan. Tänään metsän pimeään siimekseen oli lähdössä kanssani Tina, jota jo tallissa puunasin erinäisillä harjoilla. Saatuani itselle kypärän ja hevoselle suitset päähän, oli aika virittää otsalamppu paikalleen ja lähteä kohti maastoreittejä.
Tinalla oli tänään niin sanottu lepopäivä, eli maastoretkemme taittui leppoisasti puolipitkin ohjin käppäillessä. Tamma näytti nauttivan kävelyretkestämme ja se huokaili syviä rentoja huokaksia useampaankin otteeseen. Vaikkei otsalamppu ollut tänä vuonna vielä ollut käytössä kovin montaa kertaa, oli Tina senkin eriskummalliseen loisteeseen jo hyvin tottunut, eikä ihmetellyt erikoisista suunnista tulevia varjoja tai valon kääntyilyä pääni suuntaisesti. Palatessamme tallin pihaan oli taivas jo sysimusta ja metsät tallin ympärillä näyttivät hirvittävän pelottavilta - tuollako olimme juuri kävelleet, selkäpiitä oikein karmi. Tallissa oli onneksi mukava tunnelma, sillä useampi tallilainen varusti hevosiaan pian alkavaa valmennusta varten ja juttelun sorina rentoutti ilmapiiriä mukavasti. Tina sai kävelyreissun päälle lämpimän veden ja pääsi karsinaansa iltarehuja odottelemaan. Kerrassaan mukava rento maastoreissu, vaikka minusta on alkanutkin näköjään tulla vähän jänishousu pimeitä metsiä kohtaan...
Saapuessani maneesiin löysin täydessä työn touhussa tunnin kaikki ratsukot. Kasailin tunnilla hypättävät esteet ratsastajien tehdessä ensimmäisiä laukannostoja. Aloitimme tunnin tulemalla kaikki tunnilla hypättävät esteet puomeina ravissa. Tehtävä oli suhteellisen simppeli, mutta haastetta luomassa oli erilaisia lähestymisiä, mihin vaikuttivat myös ratsastajien tekemät reittivalinnat.
Tarkoituksena oli aloittaa tehtävä tekemällä päätyyn voltti, jonka puolessa välissä olisi este. Voltilta matka jatkuisi pitkän sivun keskelle, johon tehtäisiin neljällä esteellä varustettu ympyrä. Käytännössä näihin väleihin mahtuisi 3-5 askelta riippuen temmosta ja laukan pituudesta. Ympyrälle tulisi siis yhteensä 5 hyppyä jonka jälkeen matka jatkuisi puomeille, jotka olivat kaarevalla linjalla lyhyen sivun päädyssä. Näiden puomien väliin mahtuisi laukasta riippuen noin 2-4 askelta.
Kun tehtävä oltiin tultu kertaalleen ravissa, ratsukot siirtyivät laukkatyöskentelyyn. Laukassa haettiin puomeille ponnistuspaikkoja ja etsittiin sopivia lähestymisiä. Kun laukassa tehtävä sujui niin nostettiin voltin puomi kavaletiksi ja ympyrän puomit noin 60cm pystyesteiksi. Loppuun tehtävää tultiin toisesta suunnasta peilikuvana ja nostin ympyrän ensimmäisen esteen ensin 80cm korkeaksi ja innokkaimmat hyppääjät hyppäsivät ensimmäistä estettä vielä 100cm korkuisena. Loppuverryttelyissä ratsukot saivat vapaalla tyylillä hakea peräänantoa ravissa ja lopulta käynnissä. Ratsastajien kohmettuneita varpaita säästelläksemme loppukäynnit käveltiin maastakäsin talutellen.
Tina oli jo täydessä työmoodissa ratsukon aloitellessa varsinaista tehtävää ravissa. Tina oli mukavasti hereillä ja työsti liikkeet hyvin selällään. Viixi sai ratsastettua hyvät tiet ja lähestymiset puomeille olivat prikulleen suorat. Ratsukko jatkoi samalla linjalla myös laukkatyöskentelyssä, jolloin puomit ylittyivät tasaisen rauhallisella ja reippaalla tahdilla. Kun puomit nostettiin esteiksi saatiin Tinasta vielä hitusen enemmän vauhtia irti. Ratsastaja joutui jopa hieman jarruttelemaan neitokaista ympyrällä oleville esteille, jotta Tinan askeleet mahtuisivat kunnolla esteiden väleihin. Volttikavaletti sujui ratsukon osalta kohtalaisesti. Haasteita aiheutti lähinnä Tinan ohjaaminen kaarevalla tiellä. Tamma olisi mielellään lähestynyt estettä suorasti, mutta se ei näin pienellä voltilla ollut kovin yksinkertaista. Hypyt olivat siitä huolimatta ilmavia ja Tina todella yritti parhaansa, muutamista puomien pudotuksista huolimatta. Kaarevalla tiellä olevat puomit eivät aiheuttaneet ratsukolle päänvaivaa, sillä puomeilla työskentely näytti tulevan Tinalta suoraa selkärangasta. Kaikin puolin Viixi ja Tina-tamma suoriutuivat tunnista oivallisesti. Oli ilo huomata Tinan innostuneisuus tamman onnistuessa tehtävillä, mutta myös Viixin periksiantamattomuus esimerkiksi volttikavaletilla, jota ratsukko joutui muutamaan kertaan hiomaan ennen onnistumisia.
08.02.2021 Yliannostus unihiekkaa, kirjoittanut omistaja
Kävelin talliin työntäen lumikolaa edessäni, lunta oli yön aikana tullut taas toistakymmentä senttiä ja tallin pihaa ei oltu vielä aurattu. Joonas käynnisteli pihan perällä traktoria siinä toivossa, että ehtisi saamaan pihan pääpiirteiset kulkureitit näkyville ennen hevosten ulosvientiä. Tallista tulvi lämpöä, kun sain vihdoin oven lumikerroksen takaa avattua. Hevoset heräilivät yöuniltaan pikku hiljaa ja virkeimmät hörisivät aamuruokien toivossa. Jaoin kaikille aamurehut ja tarkistin silmämääräisesti, että kaikki olivat yön jäljiltä vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.
Päästessäni Tinan karsinalle, ei tamma ollut vielä noussut edes seisomaan, vaan pötkötteli karsinassa takapuoli minuun päin pää kuivikkeisiin lepuutettuna. Kolistelin hieman karsinan kalteria ja huhuilin tamman nimeä, mutta mitään reaktiota en saanut. Pieni huoli nousi kipristämään vatsaani, joten avasin karsinan oven jättäen ruokaämpärin karsinan eteen. Rauhallisesti puhellen lähestyin makaavaa hevosta ja kosketin hellästi sen kaulaa päästessäni tarpeeksi lähelle. Rautias nosti päänsä salaman nopeana ja katsoi minua hieman säikähtäneenä. "Höpsö, oletko sinä vielä ihan unessa", puhelin ja jatkoin kaulan silittelyä. Tina oli vain nukkunut niin sikeästi, ettei se ollut herännyt kolinaan ja yleiseen tallissa alkaneeseen metelöintiin, mikä oli varsinkin tälle energiapakkaukselle harvinaista. Siirtyessäni takaisin karsinan ovelle, nousi Tina viimein jaloilleen ja ryhtyi ahmimaan aamuruokaa ensin venyteltyään huolellisesti.
14.09.2023 Pimeän pelkoa - ei hevosella, vaan omistajalla, kirjoittanut omistaja
Syyskuun puolivälin häämöttäessä olivat illat alkaneet jo hyvää vauhtia pimentyä ja hevosten ratsastus alkoi tuntua taas suorittamiselta, kun valoisan aikaan yritti epätoivoisesti liikuttaa niin monta hevosta kuin vain suinkin kykeni. Pimeässä oleminen ei todellakaan lukeutunut lempipuuhiini ja tallissakin oli niin kamalan ankean näköistä, kun ikkunoista näkyi vain mustapohjainen oma peilikuva. Kenttä ja maneesi oli tietysti valaistu, mutta maastossa joutui käyttämään kello seitsemän jälkeen jo otsalamppua tai eteensä ei nähnyt loppumatkasta lainkaan. Tänään metsän pimeään siimekseen oli lähdössä kanssani Tina, jota jo tallissa puunasin erinäisillä harjoilla. Saatuani itselle kypärän ja hevoselle suitset päähän, oli aika virittää otsalamppu paikalleen ja lähteä kohti maastoreittejä.
Tinalla oli tänään niin sanottu lepopäivä, eli maastoretkemme taittui leppoisasti puolipitkin ohjin käppäillessä. Tamma näytti nauttivan kävelyretkestämme ja se huokaili syviä rentoja huokaksia useampaankin otteeseen. Vaikkei otsalamppu ollut tänä vuonna vielä ollut käytössä kovin montaa kertaa, oli Tina senkin eriskummalliseen loisteeseen jo hyvin tottunut, eikä ihmetellyt erikoisista suunnista tulevia varjoja tai valon kääntyilyä pääni suuntaisesti. Palatessamme tallin pihaan oli taivas jo sysimusta ja metsät tallin ympärillä näyttivät hirvittävän pelottavilta - tuollako olimme juuri kävelleet, selkäpiitä oikein karmi. Tallissa oli onneksi mukava tunnelma, sillä useampi tallilainen varusti hevosiaan pian alkavaa valmennusta varten ja juttelun sorina rentoutti ilmapiiriä mukavasti. Tina sai kävelyreissun päälle lämpimän veden ja pääsi karsinaansa iltarehuja odottelemaan. Kerrassaan mukava rento maastoreissu, vaikka minusta on alkanutkin näköjään tulla vähän jänishousu pimeitä metsiä kohtaan...
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
