Epäpyhä Herttua
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-III
|
✾ Suomenhevoskantakirja 31.03.2021 KTK-II
17 + 18 + 18 + 17 = 70p. ✾ Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 31.03.2022 VVJ-III 7,5 + 40 + 17 + 0 + 15 = 79,5p. ✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.06.2022 KRJ-I 7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p. |
✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.07.2023 ERJ-I
6,5 + 40 + 18 + 21 + 15 = 100,5p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.10.2023 KERJ-II 7,5 + 40 + 20 + 12 + 15 = 94,5p. |
© AK
Epäpyhä Herttua on kahdesta hyvin erilaisesta hevosesta jalostettu varsa. Sen isä on luonteeltaan tulinen ja äiti kuin Suomen rauhallisin hevonen. Herttua itse on, kuten pelättiin, varsasta asti ollut varsinainen keikkaroitsija, jolle ihmisten asettamat rajat eivät ole merkinneet koskaan mitään. Ori vietti orilaumassa laitumella koko nuoruutensa, jolloin se vielä jonkin verran sieti muita hevosia. Kun ratsastuskoulutus piti aloittaa, vietiin mahdottomaksi heittäytynyt Herttua Suomen ratsuttajien parhaimmistoon kuuluvalle Josefina Leppäselle koulutettavasti. Leppänen sai Herttuan toimimaan yllättävänkin hyvin, jonka jälkeen hän vaati saada itse kisata orilla. Vielä tänäkin päivänä Josefina käy tallilla ja ratsastaa Herttuaa säännöllisesti, sekä kilpailee sen kanssa. Kyllä se siitä iän myötä rauhoittuu.
Luonnekuvaus
Itse Paholaisen pojan pojalta ei luonnolisestikaan voida odottaa mitään rauhallisen tuntihevosen luonnetta, eikä Herttuaa sellaisella ole siunattukaan. Tulisimmista tulisin isänisä Paholainen on tunnetusti periyttänyt jälkeläisilleen kovapäisyyttään ja julmuuttaa, mikä on sen pojanpojalle meidän Herttuallemmekin periytynyt - ei onneksi ihan niin pahasti kuin orin isälle. Herttuan luonnetta tasaamassa on itse Abbedissa, jonka rauhallisuus ja kylmäpäisyys on tasoittanut orimme luonnetta hitusen. Herttua ei ole mikään lasten ratsu tai ratsastuskoulun tuntipolle sen enempää kuin rauhallisia maastoja tarjoava puksutinkaan. Herttua on itsepuolustusvaistoa vailla oleva hevonen, jonka kanssa vain harvat ja valitut tulevat edes jotenkin siedettävästi toimeen.
Herttua on aina ja ikuisesti tarhattava ja laidunnettava yksinään, se ei tule muiden hevosten kanssa toimeen ollenkaan. Isotteleva hevonen provosoi muita hevosia minkä ehtii, haastaa riitaa ja on valmis tappelemaan. Myös johtajan tittelin saadessaan se paimentaa muita hevosia armotta lähes taukoamatta, joka ei ole muiden hevosten kannalta rentoa elelyä, vaan pikemminkin stressaavaa piinaa. Tarhaan tai laitumelle talutettaessa Herttua käyttäytyy kyllä ihan suht rauhallisesti sen talutusmatkan ajan, mutta portilla ongelmat alkavat. Se kiskoo päätään ja saattaa nousta takajaloilleen sohien ilmaa kavioillaan, kääntyilee ja hirnahtelee. Herttuan sekoillessa taluttajan on todella vaikea yrittää avata samalla porttia ja pitää rimpuilevaa hevosta, jonka vuoksi Herttua nähdäänkin usein vapaana pihassa. Ja tästähän se riemu vasta alkaa, kun Herttua pinkoo kiinniottajia karkuun Idän pikajunan nopeudella - eikä muuten varmasti tule luokse lahjomalla tai lirkuttelemalla. Parhaiten orin saa pyydystettyä ison väkijoukon avulla, jolloin sen saa piiritettyä ja napattua. Iso pyydystysjoukko on kuitenkin melko hankala koota kasaan pienellä tallilla, joten Herttua kannattaa taluttaa joko orikuolaimen kanssa tai ketjunaru suussa, jolloin minimoidaan karkaamisriski.
Tarhasta hakiessa Herttua tulee melko mielellään portille, se tykkää tehdä töitä! Kuitenkin porttia sitten avatessa kannattaa olla tarkkana, sillä Herttualla on tapana esitellä portilla kevätjuhlaliikkeistään sitä hienointa - täyskäännös ja potku (jonka kyydissä on muuten lähes mahdoton ratsailta käsin pysyä..). Hakija saa helposti kaviosta, ellei ymmärrä ensin hämätä oria jollain muulla tai napata sitä heti kättelyssä kiinni, jolloin se ei ehdi kääntyä. Herttuassa hyvää on se, että se ei kiinni ollessaan pure tai potki, se on vauhko pikemminkin vain vapaana ollessaan.
Tallissa Herttua asustaa pikkutallin kulmakarsinassa, josta käsin sillä ei ole näkyvyyttä muihin hevosiin, eikä täten pääse haastamaan kärhämää myöskään tallissa. Suljetussa karsinassaan Herttua on myös helpoin hoitaa ja varustaa. Karsinassa se on varsin rauhallinen ja sietää ihmisen puunaamiset, mutta hoitopaikalla se ärhentelee niin hoitajalle kuin kuvittelemilleen keijukaisillekin - ihan kaikelle, mille vain suinkin keksii ärhennellä. Karsinassa hoitaja on onneksi toistaiseksi turvassa ja Herttuan voi laittaa helposti kuntoon ratsastusta varten. Lukija mahtaa miettiä, miksi emme vain laita Herttuaa kuntoon hoitopaikalla ja totuta sitä ajatukseen olla rauhassa tai komenna sitä, mutta herra ei yksinkertaisesti piittaa kärpäsen vertaa komennuksesta tai edes yritä totutella yhtään mihinkään. Varsinainen vastarannan kiiski.
Jos ja kun ratsastaja vihdoin pääsee Herttuan selkään, voi hän melkein jo huokaista helpotuksesta ja keskittyä ratsastamiseen. Ratsastaessa Herttua on yllättävänkin miellyttävä poika ja antaa itsestään paljon irti, mikäli sillä kolahtaa palaset kohdalleen ratsastajansa kanssa. Oikean ratsastajan kanssa Herttua on kevyt suustaan ja toimii näppärästi ollen nöyrä ja miellyttämishaluinen, hienossa tahdissa kulkeva hevonen. Väärän ratsastajan sattuessa selkään ori on ihan toista luokkaa - pukittelee, keulii, pyrähtelee, kaahaa, potkii aitoja, painaa kädelle, pysähtelee ja viskoo päätään. Ihan painajaismainen ori osaa olla, mutta onneksi tätä ei usein anneta tuntemattomien ratsuksi, vaan Herttuaa ratsastavat aina sille hyviksi todetut ratsastajat. Kouluratsastus on Herttuan mielestä hitusen tylsää, mutta silti se tekee kaikki tasonsa tehtävät mukisematta ja hyvillä mielin.
Esteillä Herttua on vahva ja vaatii usein pelham-kuolaimen käyttöä, minkä avulla oriin saa tarvittavan tuntuman. Hyvin Herttua hyppää, kunhan ratsastaja säilyttää hyvän tuntuman läpi radan ja ohjaa orin tarpeeksi selkeästi esteille. Herttualla on hyvä hyppytyyli ja se hyppää lähes aina selkäänsä hyvin käyttäen. Ratsastajan virheet kostautuvat pukein, joita Herttua esittelee herkästi pienimpienkin virheiden seurauksena. Herttua on peloton, eikä kyttää minkäänlaisia esteitä, myöskään maastoesteradalla. Maastoesteillä Herttua on melkolailla samanlainen kuin rataesteillä, mutta vauhti on yhä hurjempi ja vaatii ratsastajalta taitoa.
Pohjimmiltaan Herttuassa näkyy vivahteita sen rauhallisesta emästä ja varsinkin karsinassaan se on nallekarhumainen ystävä luotetulle ihmiselleen. Ehdontahdon ori ei pahojaan tee, sen temperamentti on vain niin suuri, ettei se enää edes varmaan osaa muuta. Kaikesta huolimatta Herttua on upean ulkomuodon omaava suomenhevosori, josta en tule koskaan luopumaan.
Herttua on aina ja ikuisesti tarhattava ja laidunnettava yksinään, se ei tule muiden hevosten kanssa toimeen ollenkaan. Isotteleva hevonen provosoi muita hevosia minkä ehtii, haastaa riitaa ja on valmis tappelemaan. Myös johtajan tittelin saadessaan se paimentaa muita hevosia armotta lähes taukoamatta, joka ei ole muiden hevosten kannalta rentoa elelyä, vaan pikemminkin stressaavaa piinaa. Tarhaan tai laitumelle talutettaessa Herttua käyttäytyy kyllä ihan suht rauhallisesti sen talutusmatkan ajan, mutta portilla ongelmat alkavat. Se kiskoo päätään ja saattaa nousta takajaloilleen sohien ilmaa kavioillaan, kääntyilee ja hirnahtelee. Herttuan sekoillessa taluttajan on todella vaikea yrittää avata samalla porttia ja pitää rimpuilevaa hevosta, jonka vuoksi Herttua nähdäänkin usein vapaana pihassa. Ja tästähän se riemu vasta alkaa, kun Herttua pinkoo kiinniottajia karkuun Idän pikajunan nopeudella - eikä muuten varmasti tule luokse lahjomalla tai lirkuttelemalla. Parhaiten orin saa pyydystettyä ison väkijoukon avulla, jolloin sen saa piiritettyä ja napattua. Iso pyydystysjoukko on kuitenkin melko hankala koota kasaan pienellä tallilla, joten Herttua kannattaa taluttaa joko orikuolaimen kanssa tai ketjunaru suussa, jolloin minimoidaan karkaamisriski.
Tarhasta hakiessa Herttua tulee melko mielellään portille, se tykkää tehdä töitä! Kuitenkin porttia sitten avatessa kannattaa olla tarkkana, sillä Herttualla on tapana esitellä portilla kevätjuhlaliikkeistään sitä hienointa - täyskäännös ja potku (jonka kyydissä on muuten lähes mahdoton ratsailta käsin pysyä..). Hakija saa helposti kaviosta, ellei ymmärrä ensin hämätä oria jollain muulla tai napata sitä heti kättelyssä kiinni, jolloin se ei ehdi kääntyä. Herttuassa hyvää on se, että se ei kiinni ollessaan pure tai potki, se on vauhko pikemminkin vain vapaana ollessaan.
Tallissa Herttua asustaa pikkutallin kulmakarsinassa, josta käsin sillä ei ole näkyvyyttä muihin hevosiin, eikä täten pääse haastamaan kärhämää myöskään tallissa. Suljetussa karsinassaan Herttua on myös helpoin hoitaa ja varustaa. Karsinassa se on varsin rauhallinen ja sietää ihmisen puunaamiset, mutta hoitopaikalla se ärhentelee niin hoitajalle kuin kuvittelemilleen keijukaisillekin - ihan kaikelle, mille vain suinkin keksii ärhennellä. Karsinassa hoitaja on onneksi toistaiseksi turvassa ja Herttuan voi laittaa helposti kuntoon ratsastusta varten. Lukija mahtaa miettiä, miksi emme vain laita Herttuaa kuntoon hoitopaikalla ja totuta sitä ajatukseen olla rauhassa tai komenna sitä, mutta herra ei yksinkertaisesti piittaa kärpäsen vertaa komennuksesta tai edes yritä totutella yhtään mihinkään. Varsinainen vastarannan kiiski.
Jos ja kun ratsastaja vihdoin pääsee Herttuan selkään, voi hän melkein jo huokaista helpotuksesta ja keskittyä ratsastamiseen. Ratsastaessa Herttua on yllättävänkin miellyttävä poika ja antaa itsestään paljon irti, mikäli sillä kolahtaa palaset kohdalleen ratsastajansa kanssa. Oikean ratsastajan kanssa Herttua on kevyt suustaan ja toimii näppärästi ollen nöyrä ja miellyttämishaluinen, hienossa tahdissa kulkeva hevonen. Väärän ratsastajan sattuessa selkään ori on ihan toista luokkaa - pukittelee, keulii, pyrähtelee, kaahaa, potkii aitoja, painaa kädelle, pysähtelee ja viskoo päätään. Ihan painajaismainen ori osaa olla, mutta onneksi tätä ei usein anneta tuntemattomien ratsuksi, vaan Herttuaa ratsastavat aina sille hyviksi todetut ratsastajat. Kouluratsastus on Herttuan mielestä hitusen tylsää, mutta silti se tekee kaikki tasonsa tehtävät mukisematta ja hyvillä mielin.
Esteillä Herttua on vahva ja vaatii usein pelham-kuolaimen käyttöä, minkä avulla oriin saa tarvittavan tuntuman. Hyvin Herttua hyppää, kunhan ratsastaja säilyttää hyvän tuntuman läpi radan ja ohjaa orin tarpeeksi selkeästi esteille. Herttualla on hyvä hyppytyyli ja se hyppää lähes aina selkäänsä hyvin käyttäen. Ratsastajan virheet kostautuvat pukein, joita Herttua esittelee herkästi pienimpienkin virheiden seurauksena. Herttua on peloton, eikä kyttää minkäänlaisia esteitä, myöskään maastoesteradalla. Maastoesteillä Herttua on melkolailla samanlainen kuin rataesteillä, mutta vauhti on yhä hurjempi ja vaatii ratsastajalta taitoa.
Pohjimmiltaan Herttuassa näkyy vivahteita sen rauhallisesta emästä ja varsinkin karsinassaan se on nallekarhumainen ystävä luotetulle ihmiselleen. Ehdontahdon ori ei pahojaan tee, sen temperamentti on vain niin suuri, ettei se enää edes varmaan osaa muuta. Kaikesta huolimatta Herttua on upean ulkomuodon omaava suomenhevosori, josta en tule koskaan luopumaan.
i. Paholaisen Poika sh, prt, 158cm |
ii. Paholainen sh, prt, 166cm ie. Näpistäjä sh, rt, 155cm |
iii. Räyhähenki sh, prn, 167cm iie. Rouva-P sh, rt, 160cm iei. Ryöstäjä sh, rt, 160cm iee. Ilkimys sh, trn, 151cm |
e. Abbedissa sh, rt, 154cm |
ei. Vihkijä sh, rt, 161cm ee. Ilosanoma sh, m, 152cm |
eii. Herttua sh, trn, 162cm eie. Vihkisormus sh, rt, 159cm eei. Pappisherra sh, m, 154cm eee. Ilotyttö sh, rt, 149cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
Herttua on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 06.06.2021 sh-o. Syyn Kallopelikarnevaali (e. Kuolinnaamio)
♥ 11.07.2021 sh-t. GLA Kateusmieli (e. Titan Sumusilmä) |
lue Sukuselvitys
Isältään tulisen luonteen perinyt Herttuan isä Paholaisen Poika on sellainen hevonen, jonka kanssa ei tule toimeen kuin sen oma omistaja ja yksi tietty hoitaja. Paholaisen Poika ei ole juuri koskaan rauhallinen, vaan tulisieluinen eläin heittäytyy hankalaksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa tuottaen omistajalleen häpeällisiä hetkiä julkisilla paikoilla. Kilpakentillä Paholaisen Poikaa on nähty jonkin verran kaikkien lajien parissa, niin koulu-, kenttä-, kuin esteratsastuksessa. Orilla on yritetty myös valjakkoajoa, mutta tulisuutensa takia se ei ollut siihen sovelias. Punarautias ori ei ole rakenteeltaan mikään kovinkaan kamala, mutta luonteensa takia sitä ei olla saatu aikaiseksi viedä näyttelyihin. Paholaisen Poikaa ei ole kasvattajapiireissä paljon haluttu isäorina käyttää, vaan se on pikemminkin kierretty kaukaa. Kuitenkin orilla on kaksi jälkeläistä, joille se on ikävä kyllä periyttänyt hurjaa luontoaan.
Herttuan isänisä on kaikista suomenhevosista varmastikin julmin itse Paholainen, jonka kanssa koko taival on kautta aikain ollut hankala ja täynnä ongelmia. Nuoresta asti Paholainen ollut kuriton tapaus, jolle ihmisen on ollut turha edes yrittää mahtaa mitään. Ori on monet kerrat elämänsä aikana ollut joutumassa ruunattavaksi tai teuraaksi, mutta joka kerta joku on sen pelastanut ja ottanut suojeleviin siipiinsä. Paholainen on ratsastaessa räjähtävän energinen ja herkästi jos jonkinlaista rodeo-show:ta esittelevä hevonen. Esteillä sen saa joten kuten hallintaan, mutta mikään muu ei sitten oikeastaan sujukkaan. Kouluratsastus on sietämätöntä sinkoilua kentän aitoja päin ja maastoon ei kukaan itsesuojeluvaiston omaava uskalla lähteä. Maastakäsin Paholaisen kanssa uskaltaa tehdä jotain ja joskus, mutta siinäkin saa olla aika tarkkana, ettei joudu jyrätyksi.
Isänemä Näpistäjä on hiukan muuta Herttuan isän puolen sukua rauhallisempi yksilö, joka on loistanut kilpakentillä kaikissa lajeissa. Kenttäratsastus on Näpistäjän pääpainotus, koska tamma pärjää kaikissa kolmessa lajissa hienosti. Se on startannut lajeja myös erikseen ja niiden lisäksi valloittanut myös vaikean luokan valjakkokilpailuja. Näpistäjä on luonteeltaan innokas ratsu, mutta tallissa rauhallinen ja kaikille ystävällinen. Sillä on kaunis rakenne, jonka vuoksi se on palkittu useissa näyttelyissä hyvin palkinnoin. Näpistäjä sai vain yhden varsan ennen äkillistä menehtymistään tarhassa sattuneen onnettomuuden vuoksi.
Herttuan emä Abbedissa on kuin Jumalan itsensä luoma maailman rauhallisin olento. Tamma ei hätkähdä yhtään mistään - sen voivat ohittaa hävittäjälentokoneet, panssarivaunut, karhut ja se syöksyy takuulla yli tulta liekehtivästä esteestä, ja kyllä, kaikki nämä on koettu ja tehty. Abbedissa on kaikille ehdottoman kiltti tamma, joka ei edes kärpästä uskalla huskaista hännällään, mikäli on riskinä osua hännällä ihmiseen. Ratsuna Abbedissa on juuri sellainen kuin ratsastaja haluaa, joko tasaisen laiskanpulskea tai reipas kilparatsu. Abbedissa on kilpaillut kenttäratsastuksessa, valjakossa ja näytöskilpailuissa, joissa rohkeat hevoset suorittavat erilaisia tehtäviä, hyvin tuloksin. Rakenteeltaan rautias tamma ei ole kukkaiskedon kauneimmasta päästä, mutta pienet virheet eivät estä jalostus- tai kilpakäyttöä ollenkaan.
Emänisä Vihkijä on luonteeltaan tyynesti eteenpäin porskutteleva suomenhevosori, jota on käytetty jalostuspiireissä ahneesti ja paljon. Kaikki haluavat hienosta este- ja koulupainotteisesta orista Pikkuvihkijän, eikä orin siitoshommissa ole kainosteltu, vaan sillä on suomessa miltein sata jälkeläistä. Vihkijä on laadukas kilpahevonen, joka on voittanut useammat isommankin tason kilpailut. Rakenteeltaan se on myös vaikuttava ja saanutkin kantakirjan ykköspalkinnon, mikä ei tietenkään vähennä orin siitosarvoa.
Abbedissan emä on Ilosanoma, joka ei ole suvun tunnetuimpia kilpahevosia. Ilosanoma on musta 152cm korkea tamma, joka on viettänyt suurimman osan elämästään ratsastuskoulun tuntihevosen töitä tehden. Se on yksi ratsastuskoulun luottohevosista ja kuljettaa selässään turvallisesti sekä lapset että aikuiset. Ilosanomaa ei ole viety paljon yleisiin kilpailuihin, mutta se on kisannut helppoja este- ja koululuokkia ratsastuskoulun oppilaiden kanssa kotitallillaan. Ilosanomalla on myös ajettu ja se osaa valjakkohommien alkeita.
Herttuan isänisä on kaikista suomenhevosista varmastikin julmin itse Paholainen, jonka kanssa koko taival on kautta aikain ollut hankala ja täynnä ongelmia. Nuoresta asti Paholainen ollut kuriton tapaus, jolle ihmisen on ollut turha edes yrittää mahtaa mitään. Ori on monet kerrat elämänsä aikana ollut joutumassa ruunattavaksi tai teuraaksi, mutta joka kerta joku on sen pelastanut ja ottanut suojeleviin siipiinsä. Paholainen on ratsastaessa räjähtävän energinen ja herkästi jos jonkinlaista rodeo-show:ta esittelevä hevonen. Esteillä sen saa joten kuten hallintaan, mutta mikään muu ei sitten oikeastaan sujukkaan. Kouluratsastus on sietämätöntä sinkoilua kentän aitoja päin ja maastoon ei kukaan itsesuojeluvaiston omaava uskalla lähteä. Maastakäsin Paholaisen kanssa uskaltaa tehdä jotain ja joskus, mutta siinäkin saa olla aika tarkkana, ettei joudu jyrätyksi.
Isänemä Näpistäjä on hiukan muuta Herttuan isän puolen sukua rauhallisempi yksilö, joka on loistanut kilpakentillä kaikissa lajeissa. Kenttäratsastus on Näpistäjän pääpainotus, koska tamma pärjää kaikissa kolmessa lajissa hienosti. Se on startannut lajeja myös erikseen ja niiden lisäksi valloittanut myös vaikean luokan valjakkokilpailuja. Näpistäjä on luonteeltaan innokas ratsu, mutta tallissa rauhallinen ja kaikille ystävällinen. Sillä on kaunis rakenne, jonka vuoksi se on palkittu useissa näyttelyissä hyvin palkinnoin. Näpistäjä sai vain yhden varsan ennen äkillistä menehtymistään tarhassa sattuneen onnettomuuden vuoksi.
Herttuan emä Abbedissa on kuin Jumalan itsensä luoma maailman rauhallisin olento. Tamma ei hätkähdä yhtään mistään - sen voivat ohittaa hävittäjälentokoneet, panssarivaunut, karhut ja se syöksyy takuulla yli tulta liekehtivästä esteestä, ja kyllä, kaikki nämä on koettu ja tehty. Abbedissa on kaikille ehdottoman kiltti tamma, joka ei edes kärpästä uskalla huskaista hännällään, mikäli on riskinä osua hännällä ihmiseen. Ratsuna Abbedissa on juuri sellainen kuin ratsastaja haluaa, joko tasaisen laiskanpulskea tai reipas kilparatsu. Abbedissa on kilpaillut kenttäratsastuksessa, valjakossa ja näytöskilpailuissa, joissa rohkeat hevoset suorittavat erilaisia tehtäviä, hyvin tuloksin. Rakenteeltaan rautias tamma ei ole kukkaiskedon kauneimmasta päästä, mutta pienet virheet eivät estä jalostus- tai kilpakäyttöä ollenkaan.
Emänisä Vihkijä on luonteeltaan tyynesti eteenpäin porskutteleva suomenhevosori, jota on käytetty jalostuspiireissä ahneesti ja paljon. Kaikki haluavat hienosta este- ja koulupainotteisesta orista Pikkuvihkijän, eikä orin siitoshommissa ole kainosteltu, vaan sillä on suomessa miltein sata jälkeläistä. Vihkijä on laadukas kilpahevonen, joka on voittanut useammat isommankin tason kilpailut. Rakenteeltaan se on myös vaikuttava ja saanutkin kantakirjan ykköspalkinnon, mikä ei tietenkään vähennä orin siitosarvoa.
Abbedissan emä on Ilosanoma, joka ei ole suvun tunnetuimpia kilpahevosia. Ilosanoma on musta 152cm korkea tamma, joka on viettänyt suurimman osan elämästään ratsastuskoulun tuntihevosen töitä tehden. Se on yksi ratsastuskoulun luottohevosista ja kuljettaa selässään turvallisesti sekä lapset että aikuiset. Ilosanomaa ei ole viety paljon yleisiin kilpailuihin, mutta se on kisannut helppoja este- ja koululuokkia ratsastuskoulun oppilaiden kanssa kotitallillaan. Ilosanomalla on myös ajettu ja se osaa valjakkohommien alkeita.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus
04.08.2019 Kutsu, He A - 5 / 30
05.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 09.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 12.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 13.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 20.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 20.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 04.09.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 06.09.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 10.09.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 |
12.09.2019 Kutsu, He A - 4 / 30
20.09.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 25.09.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 16.10.2019 Kutsu, He A - 3 / 40 22.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 40 23.10.2019 Kutsu, He A - 5 / 40 14.12.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 25.12.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 26.12.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 27.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 |
12.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 29
12.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 17 14.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 17 16.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 29 17.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 17 17.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 17 17.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 29 22.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 17 23.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 17 24.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 29 |
27.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 17
29.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 29 12.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 29 16.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 29 17.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 29 24.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 29 29.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 29 03.12.2019 Kutsu, He A - 3 / 40 03.12.2019 Kutsu, He A - 5 / 40 04.12.2019 Kutsu, He A - 1 / 40 |
26.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 40
02.08.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 41 04.08.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 30 04.08.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 30 10.08.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 30 12.08.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 30 13.08.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 30 14.08.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 30 19.08.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 30 20.08.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 30 |
01.09.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 27
02.09.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 27 04.09.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 27 05.09.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 27 14.09.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 22 14.09.2019 Kutsu, 110cm - 7 / 58 15.09.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 22 17.09.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 56 21.09.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 56 24.09.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 56 |
10.10.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 50
11.10.2019 Kutsu, 110cm - 7 / 50 09.11.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 19 09.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 11.11.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 19 14.11.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 19 17.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 19.11.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 19 19.11.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 19 20.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 |
22.11.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 19
23.11.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 19 24.11.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 19 25.11.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 19 28.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 29.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 05.03.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 63 19.03.2020 Kutsu, 110cm - 7 / 63 29.03.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 40 01.04.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 40 |
23.07.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 15
14.08.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 14.08.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 26 16.08.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 26 17.08.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 26 01.09.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 29 06.09.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 29 08.09.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 29 11.09.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 14 15.09.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 14 |
17.09.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 14
19.09.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 14 21.09.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 19 18.11.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 18 21.11.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 15 26.11.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 15 18.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 18.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 22.12.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 26 25.12.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 26 |
27.12.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 26
08.04.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 42 14.04.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 62 16.04.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 62 28.04.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 62 29.04.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 62 09.04.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 34 14.04.2020 Kutsu, CIC1- 1 / 34 09.05.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 15.05.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 |
07.06.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50
16.06.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 50 20.06.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 22.06.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 50 28.06.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 27.05.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 14.06.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 50 16.06.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 21.06.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 30.06.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 |
23.07.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 39
04.08.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 36 05.08.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 36 07.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 36 07.08.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 36 08.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 36 07.08.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 19 08.08.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 36 08.08.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 17 22.08.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 39 |
28.08.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 39
11.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 16.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 17.09.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 17.09.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 40 18.09.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 21.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 22.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 49 23.09.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 50 04.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 |
25.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40
27.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 28.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 28 29.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 28 10.11.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 40 11.11.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 12.11.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 40 14.11.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 40 15.11.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 16.11.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 |
17.11.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 40
18.11.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 20.11.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 24.11.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 60 11.12.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 40 15.12.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 40 17.12.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 22.01.2020 Kutsu, noviisi - 7 / 50 25.01.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 50 28.01.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 50 |
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
26.12.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (tuom. Jannica)
01.05.2021 NJ Hiivurin Suomenhevoset - irtoSERT (tuom. Vibaja) |
Päiväkirja ja valmennukset
16.07.2019 Estevalmennus, valmentaja omistaja
Olin kyhännyt maneesiin valmiiksi kolmen esteen innarin ja kahden askeleen sarjan. Tulisin pitämään estevalmennuksen tyylisen ratsastuskatsauksen tallipojalleni Joonakselle ja Herttua-orille, jonka kanssa Joonas oli osoittanut aiemmin tulevansa varsin hyvin juttuun. Hetkisen sain potkiskella maneesin pohjia, ennenkuin Joonas ja Herttua kävelivät maneesiin. He reippailivat ensin muutaman kierroksen maastakäsin taluttaen, ennen kuin poika kipusi orin kyytiin. Herttua käveli alkukäynnit rauhallisesti turhia ihmettelemättä, vaikka ulkona pauhasi kova sade. Alkuravit sujuivat kivasti minun pieniä taipumisjuttuja korjaillessa. Herttua oli kevyt ja sopivan eteenpäinpyrkivän oloinen, ei liian villi tai liian laiska. Laukassa kumpaankin suuntaan Joonas sai luvan vähän päästellä orin kanssa pitemmin ohjin, ennen ympyrälle työstämään siirtymistä. En löytänyt yhteistyöstä suurempia virheitä, joten pääsisimme heti aloittamaan esteet.
Lähdimme ensin tulemaan tulevaa innaritehtävääni puomein ravissa saadaksemme Herttuan heräämään estehommiin. Herttua alkoi muutaman ravipuomitehtävän jälkeen jo päästä oikeaan moodiin, joten korotin esteet pieniksi pystyiksi. Hyppäsimme ensin kahden askeleen sarjaa, jonka olin laittanut lävistäjälle laukanvaihtoharjoitukset mielessäni. Joonas nosti laukan toisesta päädystä, laukkasi yhden ympyrän saadakseen kivan rytmin ylle ja ohjasi Herttuan sitten sarjalle. Sarja meni heti nappiin, Joonas säilytti hyvän tuntuman ja oli sopivasti mukana esteillä. Laukanvaihtoa ei saatu esteen päällä tehtyä, mutta taitavana hevosen Herttua suoritti sen esteen jälkeen.
"Ajattele jo ekalla esteellä laukanvaihtoa, aseta sinne suuntaan, mutta älä liikaa, että pääsette suoraan toisellekin esteelle", ohjeistin Joonasta. Toisella yrityksellä homma sujui juuri niin kuin pitikin, joten korotin esteet metrin korkuisiksi. Toisesta suunnasta ensimmäisen esteen puomi kolahti ja tippui, Joonaksella horjati tasapaino ja Herttua kielsi sarjan toiselle osalle. Joonas suistui satulan etukaaren eteen ja oli vähällä tippua, mutta sai itsensä kammettua takaisin satulaan. Hän nosti tomerasti laukan uudestaan ja ratsukko ylitti sarjan päättäväisesti hurjalla vauhdilla. Hyvältä näytti, lukuunottamatta vauhtia, jota oli hitusen liikaa.
Innaria tulimme mahdollisimman rauhallisessa laukassa, jotta Herttua ehtisi katsoa askeleensa väleihin. Ensimmäinen kerta meni hyvässä tasaisessa rytmissä ja ratsukon vauhti ei kiihtynyt edes tehtävän jälkeen. Todella hyvä, Herttualla kun on tapana kiirehtiä. Nostin innaria vielä ja tulimme sitä molemmista suunnista. Vasemmalta homma sujui yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta oikealta Joonas toi Herttuan hiukan liian nopeasti tehtävälle. Viimeinen puomi tippui rytmin ollessa hutera ja Herttua kiihdytti innarin jälkeen tehden samalla mojovan potkun. Joonas pysyi kyydissä hyvin ja tehtävä tehtiin vielä kertaalleen. "Hyvä! Voitte itsenäisesti ensi estekerralla hioa vaihtoja ja hakea yhteistä sopivaa tempoa", jätin kotiläksyt Joonakselle, joka saisi ratsastaa Herttualla jatkossakin.
22.05.2020 Kouluvalmennus, valmentaja Pekka Hirviniemi (Jemiina)
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötilalukemat lähentelivät kahtakymmentä astetta kun Ketolassa pidettävä kouluvalmennus oli alkamaisillaan. Ketolan luottokouluvalmentaja Pekka Hirviniemi seisoi totisena keskellä kenttää kolmen ratsukon tehdessä itsenäistä alkuverryttelyä. Päivän aiheena oli suoruus. Pekka tarkkaili jokaista ratsukkoa käynnin ja ravin aikana yrittäen samalla havainnoida mahdollisia ongelmia suoruuden kanssa. Hän seurasi jokaisen ratsun eteenpäinpyrkimystä sekä ratsastajien tuntumaa ja pani merkille mikäli ratsu tai ratsastaja oli jompaankumpaan suuntaan vino. Alkukäyntien ja -ravien jälkeen Pekka ohjeisti ratsukot neliskanttiselle kahdeksikolle, jonka hän oli merkannut tötsin. Alkuun neliötä ratsastettaisiin käynnissä. Ennen jokaista kulmaa käyntiä koottaisiin niin, että kulmaan pystyisi tekemään takaosakäännöksen. Kulman jälkeen käynti ratsastettaisiin takaisin matkaa voittavaksi. Ravitehtävässä pysyttäisiin edelleen kahdeksikolla, mutta ratsastettaisiin hyvää ja rentoa ravia sekä tarkkoja kulmia. Laukkatehtävässä haettaisiin hevosen suoruutta, kokoamiskykyä ja takaosakäännösmäistä käännöstä kulmissa.
”Herttua vaikuttaa aika temperamenttiselta tapaukselta, muutaman kerran taisi provosoituminen johtua muista oreista. Luonteesta huolimatta sait Viixi ratsastettua orin aika mukavan näköiseksi ja tehtävät sujuivat hyvin. Alkuverryttelyssä huomasin pientä vinoutta vasemmalle, mutta käyntitehtävän aikana vinous katosi ja sait asetuksen pysymään hyvin. Sait ratsastettua Herttuan hyvin kuulolle ja takaosakäännökset vaikuttivat mun silmään aika helpoille. Ravitehtävä sujui myös hyvin, mutta orista huomasi että se hieman kyllästyi ja kokoamisen sijaan ravi meinasi ajoittain hieman hiipua. Laukkatehtävä taas sai Herttuan syttymään. Takaosakäännökset eivät olleet realistisia tälle orille, mutta sait sen silti hyvin koottua ennen kulmia, ja käännökset uuteen suuntaan olivat todella hyviä ja tarkkoja. Hienosti ratsastettu!”
19.02.2022 Sairasloman jälkeen liinassa
Herttuaa oltiin jouduttu pitämään vapaalla jo pari viikkoa tarhassa sattuneen haaverin takia. Jalkaan oli tullut sen verran ärhäkkä haava, että koko jalka oli turvonnut ja eläinlääkäri oli suositellut liikunnaksi vain rauhallista kävelyä. Nyt olimme kuitenkin saaneet luvan aloittaa kunnollinen liikutus, kun turvotus oli laskenut ja haava parantunut kokonaan. Kukaan tallilaisista ei tietenkään halunnut monia viikkoja kävelleen Herttuan selkään, sehän olisi ollut varma itsemurha. Olin laittanut Herttualle sivuohjat ja liinan kiinni suitsiin, sillä aioin juoksuttaa sitä liinassa saadakseni suurimmat virrat pois ennen huomista selkäännousua.
Kävelytin oria ensin maneesissa pitkän aikaa, jotta se vertyi ja pyysin vasta sitten ympyrälle. Ensin Herttua käveli hyvin autuaana, mutta pian se taisi hoksata olevansa pitkän liinan päässä ja ampaisi raviin. Yritin hyssytellä, sillä kova kaahaaminen näytti vaaralliselta eikä välttämättä tekisi hyvää toipuneelle jalallekaan. Hyssyttely oli kuitenkin turhaa, sillä pian punarautias oli jo nostanut laukan ja esitteli mahtavia pukkejaan. Keräsin liinaa lyhyemmäksi yrittäessäni hidastaa hevosen menoa, mutta homma lähti täysin käsistä ja pian Herttua riistäytyi ympyrältä maneesin toiseen päätyyn ja liina pääsi irti otteistani. Liina tietenkin perässä roikkuessaan sotkeentui orin jalkoihin ja sai aikaan yhä hurjemman vauhdin.
Soitin oitis Joonakselle, että tulisi apuun, sillä en yksin saisi Herttuaa millään kiinni. Herttuan ilme oli juuri sellainen, että lälläslää te ette mua kiinni saa ja se pukitteli yhä vain hurjemmin välillä pysähtyen kuin hämätäkseen maneesin kulmiin. Onneksi olin ennen juoksutusta peittänyt peilit, joten niistä ei sentään aiheutunut vaaraa. Joonas saapui maneesiin hyvin kauhistunut ilme kasvoillaan ja saimmekin lopulta Herttuan kiinni yhteisvoimin. Kävelytin Herttuaa maneesia ympäri ja arvioimme Joonaksen kanssa hevosen askelluksen yhä täysin puhtaaksi. Olimme tällä kertaa selvinneet säikähdyksellä, mutta huomenna minun olisi uhrattava itseni ja noustava orin selkään.
Olin kyhännyt maneesiin valmiiksi kolmen esteen innarin ja kahden askeleen sarjan. Tulisin pitämään estevalmennuksen tyylisen ratsastuskatsauksen tallipojalleni Joonakselle ja Herttua-orille, jonka kanssa Joonas oli osoittanut aiemmin tulevansa varsin hyvin juttuun. Hetkisen sain potkiskella maneesin pohjia, ennenkuin Joonas ja Herttua kävelivät maneesiin. He reippailivat ensin muutaman kierroksen maastakäsin taluttaen, ennen kuin poika kipusi orin kyytiin. Herttua käveli alkukäynnit rauhallisesti turhia ihmettelemättä, vaikka ulkona pauhasi kova sade. Alkuravit sujuivat kivasti minun pieniä taipumisjuttuja korjaillessa. Herttua oli kevyt ja sopivan eteenpäinpyrkivän oloinen, ei liian villi tai liian laiska. Laukassa kumpaankin suuntaan Joonas sai luvan vähän päästellä orin kanssa pitemmin ohjin, ennen ympyrälle työstämään siirtymistä. En löytänyt yhteistyöstä suurempia virheitä, joten pääsisimme heti aloittamaan esteet.
Lähdimme ensin tulemaan tulevaa innaritehtävääni puomein ravissa saadaksemme Herttuan heräämään estehommiin. Herttua alkoi muutaman ravipuomitehtävän jälkeen jo päästä oikeaan moodiin, joten korotin esteet pieniksi pystyiksi. Hyppäsimme ensin kahden askeleen sarjaa, jonka olin laittanut lävistäjälle laukanvaihtoharjoitukset mielessäni. Joonas nosti laukan toisesta päädystä, laukkasi yhden ympyrän saadakseen kivan rytmin ylle ja ohjasi Herttuan sitten sarjalle. Sarja meni heti nappiin, Joonas säilytti hyvän tuntuman ja oli sopivasti mukana esteillä. Laukanvaihtoa ei saatu esteen päällä tehtyä, mutta taitavana hevosen Herttua suoritti sen esteen jälkeen.
"Ajattele jo ekalla esteellä laukanvaihtoa, aseta sinne suuntaan, mutta älä liikaa, että pääsette suoraan toisellekin esteelle", ohjeistin Joonasta. Toisella yrityksellä homma sujui juuri niin kuin pitikin, joten korotin esteet metrin korkuisiksi. Toisesta suunnasta ensimmäisen esteen puomi kolahti ja tippui, Joonaksella horjati tasapaino ja Herttua kielsi sarjan toiselle osalle. Joonas suistui satulan etukaaren eteen ja oli vähällä tippua, mutta sai itsensä kammettua takaisin satulaan. Hän nosti tomerasti laukan uudestaan ja ratsukko ylitti sarjan päättäväisesti hurjalla vauhdilla. Hyvältä näytti, lukuunottamatta vauhtia, jota oli hitusen liikaa.
Innaria tulimme mahdollisimman rauhallisessa laukassa, jotta Herttua ehtisi katsoa askeleensa väleihin. Ensimmäinen kerta meni hyvässä tasaisessa rytmissä ja ratsukon vauhti ei kiihtynyt edes tehtävän jälkeen. Todella hyvä, Herttualla kun on tapana kiirehtiä. Nostin innaria vielä ja tulimme sitä molemmista suunnista. Vasemmalta homma sujui yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta oikealta Joonas toi Herttuan hiukan liian nopeasti tehtävälle. Viimeinen puomi tippui rytmin ollessa hutera ja Herttua kiihdytti innarin jälkeen tehden samalla mojovan potkun. Joonas pysyi kyydissä hyvin ja tehtävä tehtiin vielä kertaalleen. "Hyvä! Voitte itsenäisesti ensi estekerralla hioa vaihtoja ja hakea yhteistä sopivaa tempoa", jätin kotiläksyt Joonakselle, joka saisi ratsastaa Herttualla jatkossakin.
22.05.2020 Kouluvalmennus, valmentaja Pekka Hirviniemi (Jemiina)
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötilalukemat lähentelivät kahtakymmentä astetta kun Ketolassa pidettävä kouluvalmennus oli alkamaisillaan. Ketolan luottokouluvalmentaja Pekka Hirviniemi seisoi totisena keskellä kenttää kolmen ratsukon tehdessä itsenäistä alkuverryttelyä. Päivän aiheena oli suoruus. Pekka tarkkaili jokaista ratsukkoa käynnin ja ravin aikana yrittäen samalla havainnoida mahdollisia ongelmia suoruuden kanssa. Hän seurasi jokaisen ratsun eteenpäinpyrkimystä sekä ratsastajien tuntumaa ja pani merkille mikäli ratsu tai ratsastaja oli jompaankumpaan suuntaan vino. Alkukäyntien ja -ravien jälkeen Pekka ohjeisti ratsukot neliskanttiselle kahdeksikolle, jonka hän oli merkannut tötsin. Alkuun neliötä ratsastettaisiin käynnissä. Ennen jokaista kulmaa käyntiä koottaisiin niin, että kulmaan pystyisi tekemään takaosakäännöksen. Kulman jälkeen käynti ratsastettaisiin takaisin matkaa voittavaksi. Ravitehtävässä pysyttäisiin edelleen kahdeksikolla, mutta ratsastettaisiin hyvää ja rentoa ravia sekä tarkkoja kulmia. Laukkatehtävässä haettaisiin hevosen suoruutta, kokoamiskykyä ja takaosakäännösmäistä käännöstä kulmissa.
”Herttua vaikuttaa aika temperamenttiselta tapaukselta, muutaman kerran taisi provosoituminen johtua muista oreista. Luonteesta huolimatta sait Viixi ratsastettua orin aika mukavan näköiseksi ja tehtävät sujuivat hyvin. Alkuverryttelyssä huomasin pientä vinoutta vasemmalle, mutta käyntitehtävän aikana vinous katosi ja sait asetuksen pysymään hyvin. Sait ratsastettua Herttuan hyvin kuulolle ja takaosakäännökset vaikuttivat mun silmään aika helpoille. Ravitehtävä sujui myös hyvin, mutta orista huomasi että se hieman kyllästyi ja kokoamisen sijaan ravi meinasi ajoittain hieman hiipua. Laukkatehtävä taas sai Herttuan syttymään. Takaosakäännökset eivät olleet realistisia tälle orille, mutta sait sen silti hyvin koottua ennen kulmia, ja käännökset uuteen suuntaan olivat todella hyviä ja tarkkoja. Hienosti ratsastettu!”
19.02.2022 Sairasloman jälkeen liinassa
Herttuaa oltiin jouduttu pitämään vapaalla jo pari viikkoa tarhassa sattuneen haaverin takia. Jalkaan oli tullut sen verran ärhäkkä haava, että koko jalka oli turvonnut ja eläinlääkäri oli suositellut liikunnaksi vain rauhallista kävelyä. Nyt olimme kuitenkin saaneet luvan aloittaa kunnollinen liikutus, kun turvotus oli laskenut ja haava parantunut kokonaan. Kukaan tallilaisista ei tietenkään halunnut monia viikkoja kävelleen Herttuan selkään, sehän olisi ollut varma itsemurha. Olin laittanut Herttualle sivuohjat ja liinan kiinni suitsiin, sillä aioin juoksuttaa sitä liinassa saadakseni suurimmat virrat pois ennen huomista selkäännousua.
Kävelytin oria ensin maneesissa pitkän aikaa, jotta se vertyi ja pyysin vasta sitten ympyrälle. Ensin Herttua käveli hyvin autuaana, mutta pian se taisi hoksata olevansa pitkän liinan päässä ja ampaisi raviin. Yritin hyssytellä, sillä kova kaahaaminen näytti vaaralliselta eikä välttämättä tekisi hyvää toipuneelle jalallekaan. Hyssyttely oli kuitenkin turhaa, sillä pian punarautias oli jo nostanut laukan ja esitteli mahtavia pukkejaan. Keräsin liinaa lyhyemmäksi yrittäessäni hidastaa hevosen menoa, mutta homma lähti täysin käsistä ja pian Herttua riistäytyi ympyrältä maneesin toiseen päätyyn ja liina pääsi irti otteistani. Liina tietenkin perässä roikkuessaan sotkeentui orin jalkoihin ja sai aikaan yhä hurjemman vauhdin.
Soitin oitis Joonakselle, että tulisi apuun, sillä en yksin saisi Herttuaa millään kiinni. Herttuan ilme oli juuri sellainen, että lälläslää te ette mua kiinni saa ja se pukitteli yhä vain hurjemmin välillä pysähtyen kuin hämätäkseen maneesin kulmiin. Onneksi olin ennen juoksutusta peittänyt peilit, joten niistä ei sentään aiheutunut vaaraa. Joonas saapui maneesiin hyvin kauhistunut ilme kasvoillaan ja saimmekin lopulta Herttuan kiinni yhteisvoimin. Kävelytin Herttuaa maneesia ympäri ja arvioimme Joonaksen kanssa hevosen askelluksen yhä täysin puhtaaksi. Olimme tällä kertaa selvinneet säikähdyksellä, mutta huomenna minun olisi uhrattava itseni ja noustava orin selkään.
Kuvat © AK
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.