Kouluvalmennus kasvateille 10.10.2020
INFO
KOMMENTIT
Kiitos osallistuneille <3
Katariina Koivuniemi - Syyn Syyssointu
Veisu ravaili jo kentällä saapuessani valmentamaan hitusen myöhässä. Katariina kertoi ratsukon lämmitelleen jo tovin, eli valmennus päästiin heti aloittamaan tositoimista. Olin edellisiltana tutkaillut huolellisesti valmennettavia ratsukoita ja kaavaillut tämänpäiväiset ohjelmat jo valmiiksi. Veisun ja Katariinan kohdalla päivän aihe olisi kolmikaarinen, jonka parissa harjoiteltaisiin tasaisuutta, sujuvia siirtymisiä ja suoruutta, paikoitellen tietysti myös oikeanlaista taipumista.
Aluksi kolmikaarisen suorilla pätkillä oli tarkoitus tehdä muutaman askeleen tasainen siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin. Huolellinen suoristus oli tärkeää jo tässä vaiheessa, jottei sen tärkeys tulisi ratsukolle yllätyksenä vaikeustason noustessa valmennuksen edettyä. Veisun siirtymiset raviin olivat erinomaisia, mutta siirtymiset ravista käyntiin olivat jokseenkin töksähtäviä ja hevonen otti kävellessään löntystelyvaihteen päälle. Käyntiin siirtyminen ei suinkaan tarkoittanut vain hidastamista, vaan oli tärkeää ylläpitää tasainen tahti ja hevosen oli liikuttava samalla myös aktiivisesti eteen. Ohjeistin Katariinaa tarkkailemaan omaa hengitystään ja pitämään pohkeen lähellä myös askellajin tipahtaessa pykälän alaspäin, jottei käynnistä tulisi laahustelua. Pian tämäkin alkoi sujua paremmin, mutta kotitreenissä olisi hyvä jatkossa tarkkailla, että käynnissä säilyy hyvä rytmi, eikä hevonen aivan löysistyisi siirtyessään ravista käyntiin.
Tehtävää muutettiin niin, että käynnin sijaan suoristuspisteessä nostettiinkin laukka, jota jatkettiin yhden kaaren läpi ennen takaisin raviin siirtymistä. Siirtymisessä hiottiin täsmällisyyttä ja laukkaan pyrittiin saamaan heti hyvä pyörivä rytmi. Vaikka Veisu hieman innostuikin reippaammasta tehtävästä, sai Katariina pidettyä tamman hallinnassa. Raviin siirtyminen oli napakka ja ravi jatkui kentän toiseen päätyyn sopivan ponnekkaana, takapää polki liikettä hyvin. Veisu ennakoi laukkasiirtymää ja tuppasi olemaan hieman vahva, mikä kuitenkin jäi pois valmennuksen edetessä ja tamman väsyessä. Lopuksi tulimme kolmikaarista vielä siten, että laukka nousikin uloimmilla kaarilla, keskimmäinen ravattiin. Veisu oli tässä vaiheessa jo mukavan rento ja ratsukko sai suoritettua täsmällisiä siirtymisiä. Muutaman hyvän pätkän jälkeen ratsukko sai jäädä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.
Oona - Syyn Repolainen
Oona ja Laine astelivat kentälle edellisen valmennuksen päätyttyä ja lähtivät kävelemään uralle, vaikkakin kuulemani mukaan olivat käyneet jo kiertämässä pienen maastolenkin ennen kentälle tuloa. Huomasin heti ohjien kiristyessä, että Laineella oli hieman vaikeuksia kävellä suoraan. Ori kiemurteli uralla, eikä oikein osannut päättää miten päin olisi ja minne päin menisi. Oona koitti korjata kiemurtelua pyytämällä hevosta enemmän eteen, mutta tällä ei ollut kuin hetkellinen myönteinen vaikutus ja pian sama kylkimyyry jatkui. Alkuravien aikana tehtiin paljon kiemurauria, jotta suoruuden ja taipumisen ero saatiin esiin selkeästi. Suorilla pätkillä piti todellakin kulkea suorana, eikä punkea sisäuralle. Pian Laine käsitti taas homman jujun ja suoruutta oli jo huomattavasti enemmän pelissä mukana.
Siirryimme reippaan keventelyn jälkeen kahdeksikolle, jonka keskellä oli tarkoituksena tehdä tarkka suoristus ennen suunnan muuttumista. Tärkeää oli, ettei Laine ennakoinut menosuuntaa eikä yrittänyt lähteä luulemaansa suuntaan omin neuvoin, vaan tosiaankin suoristui ja odotti käskyä ympyröiden keskellä. Aluksi kahdeksikon ympyrät tehtiin ravissa, suoristus käynnissä. Tämä sujui ratsukolta yllättävänkin hyvin, siirtymiset olivat tasaisia ja tapahtuivat halutuissa kohdissa. Liikkeessä ollut potku säilyi myös askellajin hidastuessa, mikä oli erittäin hyvä. Myös suoristaminen oli jo huomattavasti helpompaa, eikä Laine ainakaan vielä yrittänyt ennakoida suuntaa.
Pian tehtävää vaikeutettiin ja ympyrät tehtiin laukassa, keskellä laukka vaihtui ravin (ja huolellisen suoristuksen) kautta. Mikäli laukkaan ei löytynyt yhden ympyrän aikana sopivaa rytmiä, sai ympyröitä tehdä enemmänkin, ettei hevoselle tullut liian kiire löytää jalkojaan. Tehtävä oli innokkaalle Laineelle hieman haastava, sillä orilla ei olisi millään riittänyt maltti vaihtokohdassa tapahtuvaan suoristukseen ja ravisiirtymiset olivat melkoisen vauhdikkaita, laukkaan olisi Laineen mielestä pitänyt päästä heti eikä viiden askeleen jälkeen. Rauhallisuus saavutettiin vasta, kun Laine oli pysäytetty kahdeksikon keskelle muutaman kerran ja laukka nostettiin vasta ratsastajan käskystä. Fiksu hevonen alkoi pian liikkua kivasti ja meno näytti kaikin puolin varsin hyvältä, joten ratsukko pääsi tekemään loppuverryttelyä. Kotona kannattaisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota suoruuteen ja rauhallisuuteen.
Raisa - Syyn Marjatta
Raisa talutti nätisti kävelevän Marjatan kentälle ja nousi satulavyön kiristettyään ratsaille. Kaunis, vaikkakin varsin nuori, Marjatta käveli uralla verkkaisesti, eikä tuntunut olevan yhtään ihmeissään sen syntymäkodin maisemista pitkän ajan jälkeen. Juttelimme alkukäyntien aikana ratsukon ongelmakohdista ja edellisviikkojen treeneistä Raisan kanssa. Kävi ilmi, että Marjatta oli tehnyt kotona paljon väistöharjoituksia ja että laukan täsmällisissä nostoissa oli vielä hiomista, kuten nuorelta hevoselta saattoi odottaa. Alkuverryttelyssä tehtiin paljon isoja kaarteita, joiden parissa Marjattaa päästiin taivuttelemaan. Ohjasin Raisaa muistamaan myös huolellisen suoristamisen suoralla uralla, sillä näinkin yksinkertainen asia saattoi joskus kokeneeltakin ratsastajalta unohtua täysin.
Aloitimme valmennuksen tutuista tehtävistä, eli pohkeenväistöistä, joiden avulla saatiin sisäpohje kunnolla läpi ennen tulevia laukkatehtäviä. Hieman keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin pois uralta ja väistettiin käynnissä kohti uraa, jossa nostettiin ravi ja tehtiin ravissa keskiympyrä. Marjatta teki koko homman hienosti jo ensimmäisestä toistosta lähtien. Ravi oli kaunista katseltavaa. Pian käyntiväistöjen alkaessa luonnistua yhä paremmin tehtiin samaa ravissa, mutta keskiympyrälle nostettiinkin laukka ja laukkaa jatkettiin vielä suorallekin uralle. Laukan tuli nousta heti väistön loputtua, jolloin hevosen oli helpoin reagoida laukka-apuihin ja nostaa oikea laukka, ollessaan vielä kuulolla väistön myötä.
Ensimmäisellä yrittämällä Marjatta hieman empi ja laukka nousi vasta ympyrän kaarella. Käskin Raisaa pitämään oman istuntansa suorassa, vaikkei laukka heti nousisikaan, sillä eteenpäin nojaaminen ei tuonut tässä haluttua tulosta, vaikka se saattaisikin helposti tuntua "eteenpäinajavalta" ajatukselta. Jo toisella yrittämällä nosto tapahtui huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla ja Marjattaa kehuttiin kovasti. Nyt laukka-avut oli annettu oikeassa kohdassa ja Raisa malttoi itse istua syvällä satulassa ja luottaa siihen, että laukka kyllä nousisi. Samaa tehtiin vielä muutamasti, kunnes laukka alkoi nousta sujuvasti aina väistön päätyttyä. Kun homma alkoi sujui kumpaankin kierrokseen mallikkaasti, sai ratsukko alkaa tekemään itsenäistä loppuverryttelyä. Kotona tehdyt väistöharjoitukset olivat selvästikin Marjatalle mieleisiä ja suosittelen niiden jatkamista. Laukannoston täsmällisyyttä voi hioa juurikin samanlaisilla tehtävillä kuin tämänpäiväisessä valmennuksessa, laukka on helpoin nostaa juuri väistön jälkeen.
Joonas - Syyn Ihme-Eliksiiri
Koska tämänpäiväisessä kasvattivalmennuksessa oli jäänyt yksi paikka tyhjäksi, otin viimeiseksi valmennettavakseni meillä kotona asuvan kasvattini. Selkään kipusi kentän keskellä tallipoikani Joonas, jolle Ihme oli aika tuore tuttavuus, eikä poika ollut nuorella orilla vielä paljoa ratsastanut. Alkuverryttelyssä tehtiin paljon kaarevia reittejä, joiden avulla Joonas sai Ihmettä taipumaan ja samalla tuntumaa siitä, millainen hevonen tämä meidän punaruunikkomme olikaan. Neuvoin Joonasta taivuttamaan Ihmettä alussa vähän reilumminkin, kaula sai alkuverryttelyssä taipua vähän turhankin paljon, jotta hevoseen saataisiin kivaa muotoa liikkeen lisäksi. Alkuverryttelyssä tehtiin myös parit laukannostot, joiden avulla oriin saatiin lisää draivia ja tämäkin askellaji ratsastajalle tutuksi. Laukassa Ihmettä sai aluksi ratsastaa hieman enemmän eteen, ettei askel jäänyt lyhyeksi ja laukka liian kootuksi.
Pääsimme aloittamaan itse työstön pohkeenväistöistä, jotka olivat Ihmeen bravuuri. Joonas ihan kummasteli, miten hienosti ori tosiaan väisti. Etupää oli opetettu luontaisesti johtamaan väistöliikettä ja askel polki hienosti jäämättä kuitenkaan paikoilleen. Väistöjä tehtiin sekä käynnissä että ravissa molempiin suuntiin, ennen kuin tehtävään alettiin lisätä haastetta siirtymisillä. Väistö oikealle tapahtui käynnissä, mutta sitten nostettiinkin ravi ja lähdettiin pienen suoristuksen jälkeen väistämään vasemmalle. Samaa myös toiseen suuntaan. Ihme nautti olostaan ja alkoi pikku hiljaa hakeutua enemmän avuille vastaten Joonaksen pyyntöihin yhä herkemmin.
Teimme väistöä myös laukassa, mikä oli Joonakselle vähän haasteellista, sillä Ihmeellä oli laukassa eteenpäinpyrkimystä nyt jo huomattavasti enemmän ja sitä sai pidättää hieman reilummin. Lopulta tämäkin alkui sujua luontevammin ja päästin ratsukon tekemään loppuveryttelyä itsenäisesti. Ihme liikkui tässä vaiheessa jo huomattavasti paremmin kuin alussa ja ratsukko näytti aika mallikkaalta. Joonas pääsisi jatkossa takuulla enemmänkin ratsastamaan Ihmeellä, nyt kun yhteistyö alkoi sujua näinkin hyvin pitkähkön tauon jälkeen.
- Valmennus on avoinna Syyn Kartanon kasvateille
- Valmennus järjestetään 10.10.2020 Syyn Kartanon tiloissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on 03.10.2020
- Yksi ihminen voi osallistua vain yhden hevosen kanssa, jotta mahdollisimman moni pääsee osallistumaan
- Mukaan otetaan neljä ratsukkoa, jokainen pääsee treenaamaan omalla tasollaan
- Valmennuskommentit (kasvattaja kirjoittaa, n. 200 sanaa) julkaistaan tälle sivulle viimeistään valmennuspäivänä 10.10.2020
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin [email protected], otsikolla Kasvattivalmennus3
- Muodossa: Ratsastaja - <a href="http:// -alkuinen osoite">hevonen</a> +tiivistelmä luonteesta, jos sivuilla ei ole kuvausta
KOMMENTIT
Kiitos osallistuneille <3
Katariina Koivuniemi - Syyn Syyssointu
Veisu ravaili jo kentällä saapuessani valmentamaan hitusen myöhässä. Katariina kertoi ratsukon lämmitelleen jo tovin, eli valmennus päästiin heti aloittamaan tositoimista. Olin edellisiltana tutkaillut huolellisesti valmennettavia ratsukoita ja kaavaillut tämänpäiväiset ohjelmat jo valmiiksi. Veisun ja Katariinan kohdalla päivän aihe olisi kolmikaarinen, jonka parissa harjoiteltaisiin tasaisuutta, sujuvia siirtymisiä ja suoruutta, paikoitellen tietysti myös oikeanlaista taipumista.
Aluksi kolmikaarisen suorilla pätkillä oli tarkoitus tehdä muutaman askeleen tasainen siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin. Huolellinen suoristus oli tärkeää jo tässä vaiheessa, jottei sen tärkeys tulisi ratsukolle yllätyksenä vaikeustason noustessa valmennuksen edettyä. Veisun siirtymiset raviin olivat erinomaisia, mutta siirtymiset ravista käyntiin olivat jokseenkin töksähtäviä ja hevonen otti kävellessään löntystelyvaihteen päälle. Käyntiin siirtyminen ei suinkaan tarkoittanut vain hidastamista, vaan oli tärkeää ylläpitää tasainen tahti ja hevosen oli liikuttava samalla myös aktiivisesti eteen. Ohjeistin Katariinaa tarkkailemaan omaa hengitystään ja pitämään pohkeen lähellä myös askellajin tipahtaessa pykälän alaspäin, jottei käynnistä tulisi laahustelua. Pian tämäkin alkoi sujua paremmin, mutta kotitreenissä olisi hyvä jatkossa tarkkailla, että käynnissä säilyy hyvä rytmi, eikä hevonen aivan löysistyisi siirtyessään ravista käyntiin.
Tehtävää muutettiin niin, että käynnin sijaan suoristuspisteessä nostettiinkin laukka, jota jatkettiin yhden kaaren läpi ennen takaisin raviin siirtymistä. Siirtymisessä hiottiin täsmällisyyttä ja laukkaan pyrittiin saamaan heti hyvä pyörivä rytmi. Vaikka Veisu hieman innostuikin reippaammasta tehtävästä, sai Katariina pidettyä tamman hallinnassa. Raviin siirtyminen oli napakka ja ravi jatkui kentän toiseen päätyyn sopivan ponnekkaana, takapää polki liikettä hyvin. Veisu ennakoi laukkasiirtymää ja tuppasi olemaan hieman vahva, mikä kuitenkin jäi pois valmennuksen edetessä ja tamman väsyessä. Lopuksi tulimme kolmikaarista vielä siten, että laukka nousikin uloimmilla kaarilla, keskimmäinen ravattiin. Veisu oli tässä vaiheessa jo mukavan rento ja ratsukko sai suoritettua täsmällisiä siirtymisiä. Muutaman hyvän pätkän jälkeen ratsukko sai jäädä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.
Oona - Syyn Repolainen
Oona ja Laine astelivat kentälle edellisen valmennuksen päätyttyä ja lähtivät kävelemään uralle, vaikkakin kuulemani mukaan olivat käyneet jo kiertämässä pienen maastolenkin ennen kentälle tuloa. Huomasin heti ohjien kiristyessä, että Laineella oli hieman vaikeuksia kävellä suoraan. Ori kiemurteli uralla, eikä oikein osannut päättää miten päin olisi ja minne päin menisi. Oona koitti korjata kiemurtelua pyytämällä hevosta enemmän eteen, mutta tällä ei ollut kuin hetkellinen myönteinen vaikutus ja pian sama kylkimyyry jatkui. Alkuravien aikana tehtiin paljon kiemurauria, jotta suoruuden ja taipumisen ero saatiin esiin selkeästi. Suorilla pätkillä piti todellakin kulkea suorana, eikä punkea sisäuralle. Pian Laine käsitti taas homman jujun ja suoruutta oli jo huomattavasti enemmän pelissä mukana.
Siirryimme reippaan keventelyn jälkeen kahdeksikolle, jonka keskellä oli tarkoituksena tehdä tarkka suoristus ennen suunnan muuttumista. Tärkeää oli, ettei Laine ennakoinut menosuuntaa eikä yrittänyt lähteä luulemaansa suuntaan omin neuvoin, vaan tosiaankin suoristui ja odotti käskyä ympyröiden keskellä. Aluksi kahdeksikon ympyrät tehtiin ravissa, suoristus käynnissä. Tämä sujui ratsukolta yllättävänkin hyvin, siirtymiset olivat tasaisia ja tapahtuivat halutuissa kohdissa. Liikkeessä ollut potku säilyi myös askellajin hidastuessa, mikä oli erittäin hyvä. Myös suoristaminen oli jo huomattavasti helpompaa, eikä Laine ainakaan vielä yrittänyt ennakoida suuntaa.
Pian tehtävää vaikeutettiin ja ympyrät tehtiin laukassa, keskellä laukka vaihtui ravin (ja huolellisen suoristuksen) kautta. Mikäli laukkaan ei löytynyt yhden ympyrän aikana sopivaa rytmiä, sai ympyröitä tehdä enemmänkin, ettei hevoselle tullut liian kiire löytää jalkojaan. Tehtävä oli innokkaalle Laineelle hieman haastava, sillä orilla ei olisi millään riittänyt maltti vaihtokohdassa tapahtuvaan suoristukseen ja ravisiirtymiset olivat melkoisen vauhdikkaita, laukkaan olisi Laineen mielestä pitänyt päästä heti eikä viiden askeleen jälkeen. Rauhallisuus saavutettiin vasta, kun Laine oli pysäytetty kahdeksikon keskelle muutaman kerran ja laukka nostettiin vasta ratsastajan käskystä. Fiksu hevonen alkoi pian liikkua kivasti ja meno näytti kaikin puolin varsin hyvältä, joten ratsukko pääsi tekemään loppuverryttelyä. Kotona kannattaisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota suoruuteen ja rauhallisuuteen.
Raisa - Syyn Marjatta
Raisa talutti nätisti kävelevän Marjatan kentälle ja nousi satulavyön kiristettyään ratsaille. Kaunis, vaikkakin varsin nuori, Marjatta käveli uralla verkkaisesti, eikä tuntunut olevan yhtään ihmeissään sen syntymäkodin maisemista pitkän ajan jälkeen. Juttelimme alkukäyntien aikana ratsukon ongelmakohdista ja edellisviikkojen treeneistä Raisan kanssa. Kävi ilmi, että Marjatta oli tehnyt kotona paljon väistöharjoituksia ja että laukan täsmällisissä nostoissa oli vielä hiomista, kuten nuorelta hevoselta saattoi odottaa. Alkuverryttelyssä tehtiin paljon isoja kaarteita, joiden parissa Marjattaa päästiin taivuttelemaan. Ohjasin Raisaa muistamaan myös huolellisen suoristamisen suoralla uralla, sillä näinkin yksinkertainen asia saattoi joskus kokeneeltakin ratsastajalta unohtua täysin.
Aloitimme valmennuksen tutuista tehtävistä, eli pohkeenväistöistä, joiden avulla saatiin sisäpohje kunnolla läpi ennen tulevia laukkatehtäviä. Hieman keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin pois uralta ja väistettiin käynnissä kohti uraa, jossa nostettiin ravi ja tehtiin ravissa keskiympyrä. Marjatta teki koko homman hienosti jo ensimmäisestä toistosta lähtien. Ravi oli kaunista katseltavaa. Pian käyntiväistöjen alkaessa luonnistua yhä paremmin tehtiin samaa ravissa, mutta keskiympyrälle nostettiinkin laukka ja laukkaa jatkettiin vielä suorallekin uralle. Laukan tuli nousta heti väistön loputtua, jolloin hevosen oli helpoin reagoida laukka-apuihin ja nostaa oikea laukka, ollessaan vielä kuulolla väistön myötä.
Ensimmäisellä yrittämällä Marjatta hieman empi ja laukka nousi vasta ympyrän kaarella. Käskin Raisaa pitämään oman istuntansa suorassa, vaikkei laukka heti nousisikaan, sillä eteenpäin nojaaminen ei tuonut tässä haluttua tulosta, vaikka se saattaisikin helposti tuntua "eteenpäinajavalta" ajatukselta. Jo toisella yrittämällä nosto tapahtui huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla ja Marjattaa kehuttiin kovasti. Nyt laukka-avut oli annettu oikeassa kohdassa ja Raisa malttoi itse istua syvällä satulassa ja luottaa siihen, että laukka kyllä nousisi. Samaa tehtiin vielä muutamasti, kunnes laukka alkoi nousta sujuvasti aina väistön päätyttyä. Kun homma alkoi sujui kumpaankin kierrokseen mallikkaasti, sai ratsukko alkaa tekemään itsenäistä loppuverryttelyä. Kotona tehdyt väistöharjoitukset olivat selvästikin Marjatalle mieleisiä ja suosittelen niiden jatkamista. Laukannoston täsmällisyyttä voi hioa juurikin samanlaisilla tehtävillä kuin tämänpäiväisessä valmennuksessa, laukka on helpoin nostaa juuri väistön jälkeen.
Joonas - Syyn Ihme-Eliksiiri
Koska tämänpäiväisessä kasvattivalmennuksessa oli jäänyt yksi paikka tyhjäksi, otin viimeiseksi valmennettavakseni meillä kotona asuvan kasvattini. Selkään kipusi kentän keskellä tallipoikani Joonas, jolle Ihme oli aika tuore tuttavuus, eikä poika ollut nuorella orilla vielä paljoa ratsastanut. Alkuverryttelyssä tehtiin paljon kaarevia reittejä, joiden avulla Joonas sai Ihmettä taipumaan ja samalla tuntumaa siitä, millainen hevonen tämä meidän punaruunikkomme olikaan. Neuvoin Joonasta taivuttamaan Ihmettä alussa vähän reilumminkin, kaula sai alkuverryttelyssä taipua vähän turhankin paljon, jotta hevoseen saataisiin kivaa muotoa liikkeen lisäksi. Alkuverryttelyssä tehtiin myös parit laukannostot, joiden avulla oriin saatiin lisää draivia ja tämäkin askellaji ratsastajalle tutuksi. Laukassa Ihmettä sai aluksi ratsastaa hieman enemmän eteen, ettei askel jäänyt lyhyeksi ja laukka liian kootuksi.
Pääsimme aloittamaan itse työstön pohkeenväistöistä, jotka olivat Ihmeen bravuuri. Joonas ihan kummasteli, miten hienosti ori tosiaan väisti. Etupää oli opetettu luontaisesti johtamaan väistöliikettä ja askel polki hienosti jäämättä kuitenkaan paikoilleen. Väistöjä tehtiin sekä käynnissä että ravissa molempiin suuntiin, ennen kuin tehtävään alettiin lisätä haastetta siirtymisillä. Väistö oikealle tapahtui käynnissä, mutta sitten nostettiinkin ravi ja lähdettiin pienen suoristuksen jälkeen väistämään vasemmalle. Samaa myös toiseen suuntaan. Ihme nautti olostaan ja alkoi pikku hiljaa hakeutua enemmän avuille vastaten Joonaksen pyyntöihin yhä herkemmin.
Teimme väistöä myös laukassa, mikä oli Joonakselle vähän haasteellista, sillä Ihmeellä oli laukassa eteenpäinpyrkimystä nyt jo huomattavasti enemmän ja sitä sai pidättää hieman reilummin. Lopulta tämäkin alkui sujua luontevammin ja päästin ratsukon tekemään loppuveryttelyä itsenäisesti. Ihme liikkui tässä vaiheessa jo huomattavasti paremmin kuin alussa ja ratsukko näytti aika mallikkaalta. Joonas pääsisi jatkossa takuulla enemmänkin ratsastamaan Ihmeellä, nyt kun yhteistyö alkoi sujua näinkin hyvin pitkähkön tauon jälkeen.