Kouluvalmennus kasvateille 10.08.2020
INFO
KOMMENTIT
Kiitos kaikille osallistuneille!
Katariina Koivuniemi - Syyn Syyssointu
Tämän päivän kasvattivalmennukseen oli saapumassa neljä ratsukkoa, joista ensimmäisenä otin kentälle Katariinan ja Veisun. Tummanpunaruunikko nuori oli selvästi perinyt vanhempiensa kauniin ulkomuodon, eikä se kenttää ympäri verkkaisesti kävellessäänkään näyttänyt yhtään huonolta. Käynti oli matkaavoittavaa ja hevonen kulki rennosti ratsastajansa alla, odottaen seuraavaa käskyä. Alkuverryttelyssä teimme paljon ympyröitä ja kiemurauria, joiden avulla Veisu saatiin taipumaan. Alkukeventelyn jälkeen tehtiin myös siirtymisiä, joihin herkkä hevonen vastasi hyvin ja etenkin liikkeellelähdöt olivat vaikuttavan täsmällisiä. Katariina istui satulassa vakaasti, eikä häirinnyt Veisua turhalla liikehdinnällä.
Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin päivän harjoitus, eli pohkeenväistö. Tehtävä alkoi käynnissä ja ensimmäiset väistöt tehtiin pituushalkaisijalta kohti uraa. Veisu käveli pituushalkaisijalle nätissä muodossa ja vastasi Katariinan väistön aloittavaan puolipidätteeseen salamannopeasti. Tamma oli heti kuulolla ja väistö kohti uraa eteni hienosti etupään johtamana. Kehotin Katariinaa kehumaan nuorta hevosta runsaasti, sillä jo ensimmäinen väistö sujui mallikkaasti. Teimme samaa vielä molempiin suuntiin kerran, jonka jälkeen tehtiin siksakkimaista väistötehtävää, jossa väistön suunta muuttui muutaman väistöaskeleen jälkeen. Tässä oli tärkeää huolellinen valmistelu, asetus ja pohkeen saaminen kunnolla läpi, jotta hevonen pystyi vastaamaan haluttuun oikealla tavalla. Väistön suunnan muuttuessa Veisu oli aluksi hitusen hämillään ja muoto horjui, mutta jo seuraavalla yrittämällä fiksu hevonen alkoi saada hommasta koppia. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä Veisulla tuntui olevan mieletön tahto suorittaa pyydetty asia, vaikka se olisikin aluksi ollut hieman outo. Pohkeenväistöjä tehtiin myös ravissa, mutta tällä kertaa uralla, jolloin hevosen takapää jäi uran sisäpuolelle ja etupää johti liikettä uralla, askel pysyi melko koottuna.
Laukka tuntui ensin keräävän Veisulle kierroksia, joten annoin ratsukon laukata hieman vapaammin uralla, jotta kunnollinen tuntuma ratsuun saatiin palautettua. Kun höyryjä oltiin päästelty riittävästi, pyysin ratsukon keskiympyrälle, jossa laukkaa alettiin säädellä. Kehotin Katariinaa istumaan rauhallisesti ja antamaan Veisun laukata rennosti käsi hiljaisena. Kun Veisu oli rento, voitiin laukkaa alkaa kokoamaan. Nuorta hevosta oli paikoittain haastavaa koota, mutta muutaman hyvän pätkän jälkeen hevonen pääsi laukkaamaan taas rennommin, minkä jälkeen suunta vaihtui. Samaa tehtiin tähänkin kierrokseen ja hyvän kokoamisen jälkeen palkka oli jälleen rennompi laukka. Valmennus sujui kaiken kaikkiaan loistavasti, eikä kasvattaja voinut olla muuta kuin tyytyväinen näkemäänsä.
Oona - Syyn Repolainen
Oonaa ja Laine-oria olin valmentanutkin jo muutama kuukausi takaperin esteratsastuksen merkeissä ja oli ilo nähdä ratsukko jälleen meidän tiluksilla. Ori oli edellisen valmennuksen jälkeen kerännyt itselleen kilpailutuloksia ja näinkin lyhyessä ajassa saanut itselleen ihan uutta ilmettä. Oona ratsasti Lainetta tottuneen rauhallisesti, vaikka ori olikin aluksi aivan hämillään alkuverryttelyn kolmikaarisesta. Ratsu epäröi hieman käännöksissä, mutta suoristuksessa vauhtia tuppasi kertymään jopa liikaa. Tehtävällä tulisi säilyttää tasainen ja rauhallinen tahti, jotta kolmikaarinen onnistuisi moitteettomasti. Ohjeistin Oonaa pitämään kätensä rentona siitä huolimatta, että Laine tuppasikin puskemaan hieman ohjaa vastaan kiihdyttäessään tahtia, oria olisi parempi ratsastaa istunnalla. Oona sai äkkiä ratsuun paremman tuntuman ja tehtävä alkoi sujua huomattavasti paremmin. Laineen ravi oli eteenpäinpyrkivää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa.
Alkuverryttelyn jälkeen näin parhaaksi tehdä laukkaharjoitukset ennen muihin ravitehtäviin siirtymistä, sillä Laine vaikutti tarvitsevan jonkinlaista höyryjen päästelyä keskittyäkseen tarkempiin tehtäviin. Laukka nousi pontevasti ja ori käytti takapäätään alusta asti hyvin. Askellajit tällä hevosella olivat ainakin kunnossa, eikä kasvattaja voinut muuta kuin ihastella näkymää. Laukkaympyrät olivat hallittuja ja Oona sai Laineen koottua myös kentän kulmiin siten, ettei niistä juostu läpi oikoen. Laukkaa oli selvästikin työstetty kotona ahkerasti. Kun ratsukko oli laukannut hetken vapaammin, alettiin pureutua napakoihin siirtymisiin. Tehtävään kuului keskihalkaisijalta lähtevä pohkeenväistö kohti uraa käynnissä, jonka jälkeen uralle päästessä tuli nostaa laukka täsmällisesti niin, että hevonen reagoi apuihin heti. Väistössä tärkeää oli se, että hevosen liike ei pysähtynyt, vaan eteneminen eteen-sivulle oli riittävän reipasta. Etupään tuli johtaa liikettä ja takapään oli oltava hereillä laukkasiirtymistä varten. Ensimmäisellä yrittämällä siirtyminen jäi hitusen löysäksi, mikä johtui siitä, ettei Lainetta suoristettu ennen laukka-apuja riittävästi. Jo seuraava kerta onnistui paremmin ja Laine sai paljon kehuja.
Laukkaharjoitusten jälkeen teimme vielä kokoavia ravitehtäviä. Oona ratsasti Laineen aluksi rennoksi keskiympyrällä, jonka jälkeen askelta alettiin koota. Oli tärkeää, että hevonen vastasi pohkeeseen tässä harjoituksessa ennemminkin nostavana apuna kuin eteenpäin ajavana. Kokoaminen oli Laineelle aluksi haastavaa ja Oona joutui muutamasti siirtämään orin käyntiin asti, ennen kuin pääsimme näkemään hyvää koottua pätkää. Jälleen, kun Laine alkoi saada koppia tehtävästä, näytti ratsukko vaikuttavalta askeltaessaan ympyrän kaarella kootussa ravissa. Hyvän kokoamisen jälkeen Laine sai palkinnoksi muutaman kierroksen rennompaa ravia, minkä jälkeen Oona pääsi aloittamaan itsenäisen loppuverryttelyn.
Sonja Lovell - Syyn Hornetti
Seuraavana kentälle asteli punarautias Horna ratsastajansa Sonjan kanssa. Orin käynti oli matkaavoittavaa ja tahdikasta, eikä hevonen laahustellut lainkaan. Alkuverryttelyssä teimme paljon siirtymisiä ja kiemurauria, joiden avulla Horna saatiin ratsastajan avuille. Hevonen taipui hyvin kaarteissa ja Sonja ratsasti eteenpäinpyrkivää oria sopivan rauhallisella otteella. Oli tärkeää säilyttää tiivis, mutta rento istunta ja uskaltaa hevosen eteenpäinpyrkimyksestä huolimatta ratsastaa myös jalalla. Teimme alkuverryttelyssä myös väistöjä niin, että aluksi tultiin keskihalkaisijalta uralle väistöä, jonka jälkeen aloitettiin suoristuksen kautta avotaivutus uralla. Horna oli aluksi hieman kyselevä ja alkoi hiukan kuumuakin tehtävän edetessä, mutta ratsastajan rauhallisilla avuilla saatiin muutamia loistaviakin suorituksia. Rennon laukkailun jälkeen alkuverryttely saatiin päätökseen rennon hevosen kanssa.
Aloitimme keskiympyrällä ravissa ja alkuverryttelyssäkin olleita siirtymisiä jatkettiin. Tällä kertaa tarkoituksena oli saada Horna säilyttämään tasainen muoto siirtymisten ajan. Käynnissä oria sai jopa hieman väistättää, sillä Horna ei aluksi halunnut ottaa tukea vasemmalta. Käynti-ravi-siirtymiset olivat napakoita ja Horna teki siirtymiset täsmällisesti silloin, kun Sonja pyysi. Horna tuppasi edelleen hieman kyselemään vasemman puolen ohjan kanssa, joten ohjeistin Sonjaa pitämään käden aavistuksen leveämpänä ja rentona, jottei ratsukko ryhtynyt vetokilpailuun. Lopulta Horna vastasi haluamaamme hyvin ja harjoitus vaihtui niin, että ympyrällä otettiin myös laukkasiirtymisiä. Laukka toi Hornalle vähän kierroksia ja se tuppasi lisäämään vauhtia ohjaan tukeutumisen sijaan. Koska puolipidätteet eivät tuntuneet menevän kunnolla läpi, siirrettiin Horna hetkeksi käyntiin, jonka aikana hevonen rauhoittui ja tehtävää päästiin jatkamaan. Tällä kertaa paremmin tuloksin.
Laukkatehtävän jälkeen jatkettiin käynnissä suoralle uralle, jossa tehtiin avotaivutusta. Ratsastajan oli tärkeää säilyttää sama tuntuma kummallakin ohjalla ja pitää jalka lähellä, jottei hevonen päässyt karkaamaan alta. Horna teki taivutukset hyvin, eikä avotaivutuksista koitunut ongelmaa. Teimme samaa myös ravissa, jolloin Horna tuppasi nousemaan hitusen liian ylös. Tästä ei kuitenkaan auttanut huolestua, sillä Sonjan käsi oli vakaa ja hän ratsasti Hornaa riittävästi jalalla siten, että ori lopulta rentoutui. Kun saimme pari hyvää taivutuspätkää kumpaankin kierrokseen, annoin ratsukolle luvan jatkaa itsenäistä loppuverryttelyä. Ihastelin Hornaa vielä kentän laidalta hetken aikaa, tuostakin hevosesta kasvattaja sai kyllä olla ylpeä.
Lidia Railakka - Syyn Kuiskuttaja
Viimeisenä kentälle saapui Lidia mustaa Kuisketta ratsastaen. Tamma käveli uralla pontevasti, mutta pää kääntyili vähän väliä katselemaan kentän ulkopuolella tapahtuvia asioita. "Siellä on jotain kiinnostavaa", naureskelimme Lidian kanssa, kun Kuiske pysähtyi kentän laitaan ja tuijotti maneesille päin korvat tiukasti hörössä. Kävelyn jälkeen alkuverryttely aloitettiin kevyessä ravissa ympyröiden ja kiemuraurien parissa. Ympyrät sujuivat ratsukolta täsmällisesti ja Kuiske taipui jo tässä vaiheessa hyvin. Kolmikaarisen kanssa oli hieman ongelmia, sillä kaarteissa Kuiske tuppasi kulkemaan vähän turhan kovaa. Ongelma kuitenkin ratkaistiin ratsastajan tiiviillä istunnalla ja puolipidätteillä, minkä myötä kolmikaarinenkin alkoi vähitellen sujua kiitettävästi. Tehtävää vaikeutettiin siten, että kolmikaarisen kaarteissa tehtiin käynnissä voltti. Käyntivoltin jälkeen siirryttiin takaisin raviin täsmällisesti ja hevonen oli saatava heti hyvään liikkeeseen, jottei ravi jäänyt laahusteluksi. Verryttelyssä otettiin myös laukkaa rennolla otteella tehden paljon isoja ympyröitä kumpaankin suuntaan.
Päivän teemaksi oli tuntunut muodostuvan pohkeenväistöt, joten aloitimme työstön niiden parissa. Aluksi käynnissä tultiin keskihalkaisijalle, josta lähdettiin suoristamisen jälkeen väistättämään joko oikealle tai vasemmalle kohti uraa. Hevosen etupää johti liikettä ja ratsastaja sääteli hevosen kaulan taipumista ohjalla. Ihan uralle asti ei tarvinnut välttämättä väistää, vaan jos hevonen otti muutamia hyviä väistöaskelia peräkkäin, se riitti ja sai suoristaa. Kuiske halusi miellyttää ratsastajaansa kovasti ja teki työn hienosti. Samaa tehtiin myös ravissa, mikä vaati hevosen huolellista hallintaa ja jopa hieman kokoamista, sillä Kuiske vaikutti välillä juoksevan läpi kaarteiden. Nuoren hevosen kanssa vaadittiin paljon tukea ratsastajalta, joten kehotin Lidiaa istumaan satulassa tiiviisti ja kertomaan Kuiskeelle selkeästi, mitä siltä haluttiin. Tässäkään väistöaskelia ei vaadittu montaa, vaan muutaman hyvän jälkeen sai kehuja ja suoristuksen. Kuiske teki tämänkin mallikkaasti ja käytti itseään hyvin.
Lopuksi otimme laukkaa keskiympyrällä tavoitteena saada Kuiske rennoksi ja aavistuksen kootummaksi. Ympyrän kokoa säädellen Kuiske joutui lyhentämään laukkaansa ja hidastamaan vauhtia. Lopulta tämä paketti saatiin säilymään myös ympyrän isommalla kaarella ja ratsukko näytti varsin hyvältä myös laukassa. Kuiske myötäsi hyvin ja käytti takapäätä ja selkäänsä oikein. Annoin ratsukon laukata vielä hieman rennommassa muodossa uralla ja isolla ympyrällä, minkä jälkeen sai aloittaa itsenäisen loppuverryttelyn. Kuiskeestahan oli kasvanut hieno tamma, jolla oli laadukas liike ja oikeanlainen suhtautuminen liikkumiseen. Valmennuspäivän loputtua kasvattaja oli ylpeä ihan kaikista hevosista.
- Valmennus on avoinna Syyn Kartanon kasvateille
- Valmennus järjestetään 10.08.2020 Syyn Kartanon tiloissa
- Yksi ihminen voi osallistua vain yhden hevosen kanssa, jotta mahdollisimman moni pääsee osallistumaan
- Mukaan otetaan neljä ratsukkoa, jokainen pääsee treenaamaan omalla tasollaan
- Valmennuskommentit (kasvattaja kirjoittaa, n. 200 sanaa) julkaistaan tälle sivulle viimeistään valmennuspäivänä 10.08.2020
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin [email protected], otsikolla Kasvattivalmennus2
- Muodossa: Ratsastaja - <a href="http:// -alkuinen osoite">hevonen</a> +tiivistelmä luonteesta, jos sivuilla ei ole kuvausta
KOMMENTIT
Kiitos kaikille osallistuneille!
Katariina Koivuniemi - Syyn Syyssointu
Tämän päivän kasvattivalmennukseen oli saapumassa neljä ratsukkoa, joista ensimmäisenä otin kentälle Katariinan ja Veisun. Tummanpunaruunikko nuori oli selvästi perinyt vanhempiensa kauniin ulkomuodon, eikä se kenttää ympäri verkkaisesti kävellessäänkään näyttänyt yhtään huonolta. Käynti oli matkaavoittavaa ja hevonen kulki rennosti ratsastajansa alla, odottaen seuraavaa käskyä. Alkuverryttelyssä teimme paljon ympyröitä ja kiemurauria, joiden avulla Veisu saatiin taipumaan. Alkukeventelyn jälkeen tehtiin myös siirtymisiä, joihin herkkä hevonen vastasi hyvin ja etenkin liikkeellelähdöt olivat vaikuttavan täsmällisiä. Katariina istui satulassa vakaasti, eikä häirinnyt Veisua turhalla liikehdinnällä.
Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin päivän harjoitus, eli pohkeenväistö. Tehtävä alkoi käynnissä ja ensimmäiset väistöt tehtiin pituushalkaisijalta kohti uraa. Veisu käveli pituushalkaisijalle nätissä muodossa ja vastasi Katariinan väistön aloittavaan puolipidätteeseen salamannopeasti. Tamma oli heti kuulolla ja väistö kohti uraa eteni hienosti etupään johtamana. Kehotin Katariinaa kehumaan nuorta hevosta runsaasti, sillä jo ensimmäinen väistö sujui mallikkaasti. Teimme samaa vielä molempiin suuntiin kerran, jonka jälkeen tehtiin siksakkimaista väistötehtävää, jossa väistön suunta muuttui muutaman väistöaskeleen jälkeen. Tässä oli tärkeää huolellinen valmistelu, asetus ja pohkeen saaminen kunnolla läpi, jotta hevonen pystyi vastaamaan haluttuun oikealla tavalla. Väistön suunnan muuttuessa Veisu oli aluksi hitusen hämillään ja muoto horjui, mutta jo seuraavalla yrittämällä fiksu hevonen alkoi saada hommasta koppia. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä Veisulla tuntui olevan mieletön tahto suorittaa pyydetty asia, vaikka se olisikin aluksi ollut hieman outo. Pohkeenväistöjä tehtiin myös ravissa, mutta tällä kertaa uralla, jolloin hevosen takapää jäi uran sisäpuolelle ja etupää johti liikettä uralla, askel pysyi melko koottuna.
Laukka tuntui ensin keräävän Veisulle kierroksia, joten annoin ratsukon laukata hieman vapaammin uralla, jotta kunnollinen tuntuma ratsuun saatiin palautettua. Kun höyryjä oltiin päästelty riittävästi, pyysin ratsukon keskiympyrälle, jossa laukkaa alettiin säädellä. Kehotin Katariinaa istumaan rauhallisesti ja antamaan Veisun laukata rennosti käsi hiljaisena. Kun Veisu oli rento, voitiin laukkaa alkaa kokoamaan. Nuorta hevosta oli paikoittain haastavaa koota, mutta muutaman hyvän pätkän jälkeen hevonen pääsi laukkaamaan taas rennommin, minkä jälkeen suunta vaihtui. Samaa tehtiin tähänkin kierrokseen ja hyvän kokoamisen jälkeen palkka oli jälleen rennompi laukka. Valmennus sujui kaiken kaikkiaan loistavasti, eikä kasvattaja voinut olla muuta kuin tyytyväinen näkemäänsä.
Oona - Syyn Repolainen
Oonaa ja Laine-oria olin valmentanutkin jo muutama kuukausi takaperin esteratsastuksen merkeissä ja oli ilo nähdä ratsukko jälleen meidän tiluksilla. Ori oli edellisen valmennuksen jälkeen kerännyt itselleen kilpailutuloksia ja näinkin lyhyessä ajassa saanut itselleen ihan uutta ilmettä. Oona ratsasti Lainetta tottuneen rauhallisesti, vaikka ori olikin aluksi aivan hämillään alkuverryttelyn kolmikaarisesta. Ratsu epäröi hieman käännöksissä, mutta suoristuksessa vauhtia tuppasi kertymään jopa liikaa. Tehtävällä tulisi säilyttää tasainen ja rauhallinen tahti, jotta kolmikaarinen onnistuisi moitteettomasti. Ohjeistin Oonaa pitämään kätensä rentona siitä huolimatta, että Laine tuppasikin puskemaan hieman ohjaa vastaan kiihdyttäessään tahtia, oria olisi parempi ratsastaa istunnalla. Oona sai äkkiä ratsuun paremman tuntuman ja tehtävä alkoi sujua huomattavasti paremmin. Laineen ravi oli eteenpäinpyrkivää, mutta jo huomattavasti rauhallisempaa.
Alkuverryttelyn jälkeen näin parhaaksi tehdä laukkaharjoitukset ennen muihin ravitehtäviin siirtymistä, sillä Laine vaikutti tarvitsevan jonkinlaista höyryjen päästelyä keskittyäkseen tarkempiin tehtäviin. Laukka nousi pontevasti ja ori käytti takapäätään alusta asti hyvin. Askellajit tällä hevosella olivat ainakin kunnossa, eikä kasvattaja voinut muuta kuin ihastella näkymää. Laukkaympyrät olivat hallittuja ja Oona sai Laineen koottua myös kentän kulmiin siten, ettei niistä juostu läpi oikoen. Laukkaa oli selvästikin työstetty kotona ahkerasti. Kun ratsukko oli laukannut hetken vapaammin, alettiin pureutua napakoihin siirtymisiin. Tehtävään kuului keskihalkaisijalta lähtevä pohkeenväistö kohti uraa käynnissä, jonka jälkeen uralle päästessä tuli nostaa laukka täsmällisesti niin, että hevonen reagoi apuihin heti. Väistössä tärkeää oli se, että hevosen liike ei pysähtynyt, vaan eteneminen eteen-sivulle oli riittävän reipasta. Etupään tuli johtaa liikettä ja takapään oli oltava hereillä laukkasiirtymistä varten. Ensimmäisellä yrittämällä siirtyminen jäi hitusen löysäksi, mikä johtui siitä, ettei Lainetta suoristettu ennen laukka-apuja riittävästi. Jo seuraava kerta onnistui paremmin ja Laine sai paljon kehuja.
Laukkaharjoitusten jälkeen teimme vielä kokoavia ravitehtäviä. Oona ratsasti Laineen aluksi rennoksi keskiympyrällä, jonka jälkeen askelta alettiin koota. Oli tärkeää, että hevonen vastasi pohkeeseen tässä harjoituksessa ennemminkin nostavana apuna kuin eteenpäin ajavana. Kokoaminen oli Laineelle aluksi haastavaa ja Oona joutui muutamasti siirtämään orin käyntiin asti, ennen kuin pääsimme näkemään hyvää koottua pätkää. Jälleen, kun Laine alkoi saada koppia tehtävästä, näytti ratsukko vaikuttavalta askeltaessaan ympyrän kaarella kootussa ravissa. Hyvän kokoamisen jälkeen Laine sai palkinnoksi muutaman kierroksen rennompaa ravia, minkä jälkeen Oona pääsi aloittamaan itsenäisen loppuverryttelyn.
Sonja Lovell - Syyn Hornetti
Seuraavana kentälle asteli punarautias Horna ratsastajansa Sonjan kanssa. Orin käynti oli matkaavoittavaa ja tahdikasta, eikä hevonen laahustellut lainkaan. Alkuverryttelyssä teimme paljon siirtymisiä ja kiemurauria, joiden avulla Horna saatiin ratsastajan avuille. Hevonen taipui hyvin kaarteissa ja Sonja ratsasti eteenpäinpyrkivää oria sopivan rauhallisella otteella. Oli tärkeää säilyttää tiivis, mutta rento istunta ja uskaltaa hevosen eteenpäinpyrkimyksestä huolimatta ratsastaa myös jalalla. Teimme alkuverryttelyssä myös väistöjä niin, että aluksi tultiin keskihalkaisijalta uralle väistöä, jonka jälkeen aloitettiin suoristuksen kautta avotaivutus uralla. Horna oli aluksi hieman kyselevä ja alkoi hiukan kuumuakin tehtävän edetessä, mutta ratsastajan rauhallisilla avuilla saatiin muutamia loistaviakin suorituksia. Rennon laukkailun jälkeen alkuverryttely saatiin päätökseen rennon hevosen kanssa.
Aloitimme keskiympyrällä ravissa ja alkuverryttelyssäkin olleita siirtymisiä jatkettiin. Tällä kertaa tarkoituksena oli saada Horna säilyttämään tasainen muoto siirtymisten ajan. Käynnissä oria sai jopa hieman väistättää, sillä Horna ei aluksi halunnut ottaa tukea vasemmalta. Käynti-ravi-siirtymiset olivat napakoita ja Horna teki siirtymiset täsmällisesti silloin, kun Sonja pyysi. Horna tuppasi edelleen hieman kyselemään vasemman puolen ohjan kanssa, joten ohjeistin Sonjaa pitämään käden aavistuksen leveämpänä ja rentona, jottei ratsukko ryhtynyt vetokilpailuun. Lopulta Horna vastasi haluamaamme hyvin ja harjoitus vaihtui niin, että ympyrällä otettiin myös laukkasiirtymisiä. Laukka toi Hornalle vähän kierroksia ja se tuppasi lisäämään vauhtia ohjaan tukeutumisen sijaan. Koska puolipidätteet eivät tuntuneet menevän kunnolla läpi, siirrettiin Horna hetkeksi käyntiin, jonka aikana hevonen rauhoittui ja tehtävää päästiin jatkamaan. Tällä kertaa paremmin tuloksin.
Laukkatehtävän jälkeen jatkettiin käynnissä suoralle uralle, jossa tehtiin avotaivutusta. Ratsastajan oli tärkeää säilyttää sama tuntuma kummallakin ohjalla ja pitää jalka lähellä, jottei hevonen päässyt karkaamaan alta. Horna teki taivutukset hyvin, eikä avotaivutuksista koitunut ongelmaa. Teimme samaa myös ravissa, jolloin Horna tuppasi nousemaan hitusen liian ylös. Tästä ei kuitenkaan auttanut huolestua, sillä Sonjan käsi oli vakaa ja hän ratsasti Hornaa riittävästi jalalla siten, että ori lopulta rentoutui. Kun saimme pari hyvää taivutuspätkää kumpaankin kierrokseen, annoin ratsukolle luvan jatkaa itsenäistä loppuverryttelyä. Ihastelin Hornaa vielä kentän laidalta hetken aikaa, tuostakin hevosesta kasvattaja sai kyllä olla ylpeä.
Lidia Railakka - Syyn Kuiskuttaja
Viimeisenä kentälle saapui Lidia mustaa Kuisketta ratsastaen. Tamma käveli uralla pontevasti, mutta pää kääntyili vähän väliä katselemaan kentän ulkopuolella tapahtuvia asioita. "Siellä on jotain kiinnostavaa", naureskelimme Lidian kanssa, kun Kuiske pysähtyi kentän laitaan ja tuijotti maneesille päin korvat tiukasti hörössä. Kävelyn jälkeen alkuverryttely aloitettiin kevyessä ravissa ympyröiden ja kiemuraurien parissa. Ympyrät sujuivat ratsukolta täsmällisesti ja Kuiske taipui jo tässä vaiheessa hyvin. Kolmikaarisen kanssa oli hieman ongelmia, sillä kaarteissa Kuiske tuppasi kulkemaan vähän turhan kovaa. Ongelma kuitenkin ratkaistiin ratsastajan tiiviillä istunnalla ja puolipidätteillä, minkä myötä kolmikaarinenkin alkoi vähitellen sujua kiitettävästi. Tehtävää vaikeutettiin siten, että kolmikaarisen kaarteissa tehtiin käynnissä voltti. Käyntivoltin jälkeen siirryttiin takaisin raviin täsmällisesti ja hevonen oli saatava heti hyvään liikkeeseen, jottei ravi jäänyt laahusteluksi. Verryttelyssä otettiin myös laukkaa rennolla otteella tehden paljon isoja ympyröitä kumpaankin suuntaan.
Päivän teemaksi oli tuntunut muodostuvan pohkeenväistöt, joten aloitimme työstön niiden parissa. Aluksi käynnissä tultiin keskihalkaisijalle, josta lähdettiin suoristamisen jälkeen väistättämään joko oikealle tai vasemmalle kohti uraa. Hevosen etupää johti liikettä ja ratsastaja sääteli hevosen kaulan taipumista ohjalla. Ihan uralle asti ei tarvinnut välttämättä väistää, vaan jos hevonen otti muutamia hyviä väistöaskelia peräkkäin, se riitti ja sai suoristaa. Kuiske halusi miellyttää ratsastajaansa kovasti ja teki työn hienosti. Samaa tehtiin myös ravissa, mikä vaati hevosen huolellista hallintaa ja jopa hieman kokoamista, sillä Kuiske vaikutti välillä juoksevan läpi kaarteiden. Nuoren hevosen kanssa vaadittiin paljon tukea ratsastajalta, joten kehotin Lidiaa istumaan satulassa tiiviisti ja kertomaan Kuiskeelle selkeästi, mitä siltä haluttiin. Tässäkään väistöaskelia ei vaadittu montaa, vaan muutaman hyvän jälkeen sai kehuja ja suoristuksen. Kuiske teki tämänkin mallikkaasti ja käytti itseään hyvin.
Lopuksi otimme laukkaa keskiympyrällä tavoitteena saada Kuiske rennoksi ja aavistuksen kootummaksi. Ympyrän kokoa säädellen Kuiske joutui lyhentämään laukkaansa ja hidastamaan vauhtia. Lopulta tämä paketti saatiin säilymään myös ympyrän isommalla kaarella ja ratsukko näytti varsin hyvältä myös laukassa. Kuiske myötäsi hyvin ja käytti takapäätä ja selkäänsä oikein. Annoin ratsukon laukata vielä hieman rennommassa muodossa uralla ja isolla ympyrällä, minkä jälkeen sai aloittaa itsenäisen loppuverryttelyn. Kuiskeestahan oli kasvanut hieno tamma, jolla oli laadukas liike ja oikeanlainen suhtautuminen liikkumiseen. Valmennuspäivän loputtua kasvattaja oli ylpeä ihan kaikista hevosista.
