Kouluvalmennus kasvateille 01.05.2023
INFO
OSALLISTUJAT (4/3) - Kommentit
Kiitos osallistujille, kirjoittajana voi mainita kasvattaja tai Viixi <3
Aino Kurkinen - Syyn Revohka
Vappuaaton aamuna olimme viimein päässeet korkkaamaan kartanon tiluksilla olevan kenttämme, joka oli sulanut täyteen loistoonsa, eikä pohja muistuttanut enää mutalammikkoa, vaan oli nyt muovautunut mukavan tasaiseksi jämäkäksi ainekseksi. Kentän korkkauksen kunnian olivat tänä vuonna saaneet Revohka ja Aino, jotka saapuessani paikalle verryttelivät jo itsenäisesti ravissa. Kun kentän kulmat ja estevaja oli muutamaan otteeseen katsastettu ja todettu vaarattomiksi, pyysin Ainoa siirtämään orinsa käyntiin ja ohjaamaan sen uran sisäpuolelle. Lähdimme ratsastamaan suoraan ilman kentän aidan ulkotukea. Revohka meinasi aluksi, että tehtävänä on taatusti pohkeenväistö uralle, minkä vuoksi eteneminen oli ensin hieman tahmeaa orin tarjotessa sekä ristiaskelta että avotaivutuksia. Kehotin Ainoa pitämään oman istuntansa suorassa, istuinluut tasaisesti satulassa ja katseen korkealla kohti menosuuntaa. "Se on aika herkkä, eli ei vaadi kamalasti pohjeapuja nyt tässä, anna mennä vaan", kannustin ja pian Revohkan askellus alkoikin suoristua. Suoristelua jatkettiin myös pituushalkaisijalla, mutta nyt jo ravissa ja niin, että uralla asti ei käyty kertaakaan. Revohkalla oli komea eteenpäin vievä askellus ja ravissa ori alkoi selkeästi rentoutumaan, minkä vuoksi suoruuskin parantui.
Välikäyntien jälkeen lähdimme tekemään pohkeenväistöä pituushalkaisijalta kohti uraa ja tämähän passasi Revohkalle vallan mainiosti, sillä näytti kuin Aino ei olisi tehnyt satulassa mitään, kun ori jo väisti kauniisti uralle. Väistön jälkeen tehtiin nopea suoristus ja nostettiin laukka. Revohka otti heti takaosansa hyvin alle ja askellus oli tarmokkaan varmaa. Lyhyellä sivulla ratsastettiin laukassa voltti, jonka jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin ja tehtävän alkuun. Voltilla kehotin Ainoa tukemaan Revohkaa hiukan enemmän sisäjalalla, jotta ori malttaisi säilyttää ponnekaan laukkansa loppuun asti, eikä kaatuisi yhtään sisälle. Jo seuraavalla kierroksella volttikin sujui hyvin, eikä ihme, olihan tässä kyseessä melkoisen osaava ratsukko. Laukannosto sujui sitä paremmin, mitä kuuliaisemmin Revohka oli kuunnellut väistävää sisäpohjetta pohkeenväistön aikana, voisi melkeimpä sanoa, että laukannosto toimi ikään kuin mittarina siitä, oliko väistö ratsastettu huolellisesti. Kun väistö ja laukannostot sujuivat kumpaankin kierrokseen moitteetta, annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn. Olipa ollut kerrassaan ihanaa nähdä omaa kasvattia ja kuinka hieno hevonen siitä olikaan tullut!
Tiikeri - Syyn Nollatoleranssi
Edellisen ratsukon poistuttua kentältä sisään asteli komea tummanrautiaankimo Teemu ratsastajineen. Tiikeri kertoi käyneensä lämmittelemässä Teemun jo tallialueen ympäri kiertävällä maastoreitillä, joten töihin voitiin ryhtyä heti. Aloitimme valmennuksen taivutuksilla, jotka ratsastettiin volttien kautta. Ensin tehtiin voltti pitkän sivun alussa, josta oli helppo jäädä taivuttamaan avotaivutusta. Pitkän sivun keskellä taivutus katkaistiin tekemällä toinen voltti, jolta puolestaan jäätiin sulkutaivutukseen. Teemu lähti ensimmäiseen avoon hieman liian jyrkästi, jolloin tehtävä vaihtui jo väistöksi. Uuden voltin kautta taivutusastetta säädettiin ja ori lähti rennosti taivuttamaan. Kehotin Tiikeria pitämään oman kroppansa suorassa ja tukemaan Teemua ulkopohkeella koko suorituksen ajan. Lyhyillä sivuilla annettiin hevoselle hieman happea ratsastamalla suuri ympyrä reipasta ravia. Kun taivutukset alkoivat sujumaan moitteetta käynnissä, niitä jatkettiin myös harjoitusravissa, jolloin pääty-ympyrät käveltiin vapaatempoista käyntiä. Ravissa Teemu joutui kokoamaan itseään hieman enemmän, mikä tuotti myös Tiikerille lisätöitä istunnan ollessa tärkeämmässä roolissa. Ratsastajan onneksi Teemulla oli miellyttävä askellus ja kokenut nainen istui satulassa mukavan tiiviisti. Ravitehtävien jälkeen Teemun annettiin hengähtää vapain ohjin.
Laukkatehtävä oli ratsukon keskittymiskykyä ja herkkyyttä haastava, sillä monta asiaa tapahtui nopeaan tahtiin. Keskihalkaisijalle tultiin ravissa, tehtiin muutaman askeleen väistö vasemmalle, josta nostettiin suoraan oikea laukka. Laukkapätkän jälkeen nopeasti takaisin raviin, väistö oikealle ja vasemman laukan nosto. Tärkeää oli huolehtia apujen nopeudesta, selkeydestä ja siitä, että hevonen suoristui laukannostojen jälkeen riittävästi lähteäkseen uuteen väistöön. Tämä siksak-tehtävä todella haastoi sekä Teemua että Tiikeriä, mutta kun tehtävän kulku selkeytyi ja Tiikeri löysi sopivat nappulat Teemun ratsastamiseen, alkoi meno näyttää harmoniselta. Teemu polki takaosaansa hyvin alle ja kulki kaula kauniisti muodossa tehtävän läpi. Laukkasiksakkia ei tehty kovin montaa toistoa, sillä se oli ratsukolle hyvin väsyttävä. Viimeisen laukannoston jälkeen Teemu sai luvan laukata reippaampaa laukkaa ympäri kenttää kierroksen verran, minkä jälkeen ratsukko alkoi tekemään loppuverryttelyä ravissa. Teemun näkeminen pitkästä aikaa oli ollut hienoa, en ollut osannut kuvitella siitä kasvaneen näin komea ja mukavakäytöksinen ori!
Jenna - Syyn Suvivirsi
Vappuaaton valmennusurakka oli jo hyvin käynnissä, kun lyhkäisen kahvitauon jälkeen astelin takaisin sorvin ääreen kentälle. Aurinkokin oli alkanut paistaa pilvettömältä taivaalta ja Suvin karvapeite kimalteli auringonsäteissä tamman ravatessa ympäri kartanon kenttää. "Olen suunnitellut teille siirtymisiä, joilla saadaan Suvia aktiivisemmaksi ja apuja vähän herkisteltyä", huikkasin lähestyessäni kentän keskipistettä. Ratsukko siirtyi pyynnöstäni käyntiin ja uran sisäpuolelle, jossa lähdettiin ratsastamaan reippaita käynti-seis-käynti siirtymisiä keskittyen ratsukon suoruuteen. Muistutin Jennaa tasaisen tuntuman säilyttämisestä myös pysähdyksessä, jottei Suvi päässyt pysähtyessään lötkähtämään aivan löysäksi. Yhteisen sävelen ja nopeampien reagointien löydyttyä tehtävä muuttui käynnin tempon lisäämiseen, mikä sujuikin oikein mallikkaasti, sillä pohjetta oltiin saatu herkisteltyä jo käyntisiirtymisten aikana. Suvin käynti näytti nyt jo paljon aktiivisemmalta kuin alkujaan, eikä sillä ollut enää mielessä luisua kohti uraa, mikä oli alussa tuottanut pienen haasteen suoruuden osalta. Tehtävien jälkeen annoin ratsukon huilahtaa vapain ohjin.
Käyntitehtäviä seurasi ravi-käynti-ravi siirtymät, joissa halusin painottaa apujen nopeutta, ei jäädä kiusaamaan hevosta pohkeella tai kädellä, vaan tehdään siirtymät napakan hallitusti. Jenna teki työtä käskettyä ja jo ensimmäisistä toistoista lähtien homma lähti rullaamaan mukavassa harmoniassa, Suvi polki takaosallaan hyvin alle ja siirtymiset tulivat ratsukolle kuin selkärangasta. Jottei koko tunti mennyt pelkäksi suoraa uraa pitkin jolkotteluksi, otimme ravisiirtymien jälkeen kuvioihin mukaan pohkeenväistön käynnissä. Keskihalkaisijalta väistettiin kohti uraa, josta nostettiin laukka ja laukattiin keskiympyrän verran reipasta laukkaa. Ensimmäinen väistö meni sen verran haparoiden, etten antanut vielä lupaa nostoon, sillä Suvi ei ollutkaan kuunnellut väistävää apua kovin hyvin, vaan viimeiset askeleet uralle olivat olleet pelkkää taipumista ilman ristiaskelta. Kehotin Jennaa muistamaan oman suoruuden ja ulko-ohjan tuen loppuun asti, jotta Suvi ei pääsisi luistamaan viimeisiä askeleita. Uudella yrittämällä tämäkin siirtyminen saatiin sujumaan ja laukka lähtikin oitis rullaamaan hienosti. Laukkatehtävien jälkeen ratsukko sai luvan loppuverryttelyyn. Valmennus oli sujunut kaikkiaan vallan mainiosti ja kuinka olikaan ollut ihana nähdä jälleen kasvattini Suvi työn touhussa!
Julia Kaihovaara - Syyn Tyyli-Lyyli
Viimeinen vappuaaton valmennusryppääseen osallistunut ratsukko oli Julia kauniin tammansa Lyylin kanssa. Käveltyään alkukäynnit jo aiemmin maastossa, Lyyli siirtyi pian raviin luoden minuun muutaman vilkaisun, kun rämistelin talikkoa takaisin paikalleen estevajan nurkalle. Alkuverryttelyssä teimme kolmikaarista kiemurauraa käyntisiirtymillä ja isoja ympyröitä, joilla oli tarkoitus saada Lyyli vertymään ja vastaamaan pohkeeseen herkemmin. Takaosaa oli hyvä tukea hieman ulkopohkeella kaarteissa, ettei se unohtuisi matkasta. Ympyrällä taivuteltiin loivasti, sillä lämmittelyn ollessa kyseessä emme vielä vaatineet Lyyliltä täydellisyyttä, vaan se sai enemmänkin hölkötellä pidemmällä kaulalla. Siirtymissä oli tärkeää, että avut tulivat vain kerran ja selkeästi, eikä käsi tai pohje jäänyt turhaa painostamaan. Lyyli alkoikin vertyä mukavasti ja siirtymisiin saatiin rentoutta ja täsmällisyyttä. Ravilämmittelyn jälkeen Lyyli sai nostaa laukan ja laukata kumpaankin kierrokseen vapaatempoista laukkaa, minkä jälkeen annoin ratsukolle luvan hengähtää pitkin ohjin.
Jatkoimme välikäyntien jälkeen pääty-ympyrällä, jossa lähdettiin väistämään käynnissä ympyrän avoimen sivun verran takaosaa ulos. Julia tiesikin homman nimen heti, ja lähti hienosti pyytämään Lyyliltä väistöä. Ensimmäinen kierros sujui hyvin, mutta toinen sujui jo loistavasti vaaleanrautiaan polkiessa kaunista loivaa ristiaskelta pyydetyn matkan. Muistutin Juliaa kertaalleen, ettei vahingossa jäisi turhaan roikkumaan ulko-ohjaan, ettei Lyyli siitä suotta hermostuisi, sillä pidäte meni läpi todella hellin ottein. Käyntiväistöjen sujuttua näin hyvin, jatkoimme samaa myös ravissa, joka haastoi etenkin ratsastajaa enemmän, kun piti apujen lisäksi keskittyä yhä enemmän omaan istuntaan. Lyyli oli alkanut tässä vaiheessa tarjoamaan jo kaunista muotoa ja takaosa oli saatu hyvin mukaan kuvioihin, mikä ei aina ollut itsestäänselvyys. Raviväistöjen jälkeen Lyyli sai hengähtää parin kierroksen verran ennen laukannostoja. Hevosen ollessa nyt hyvin vertynyt, takaosan ollessa aktiivinen ja liikkeen eteenpäinpyrkivä, olivat laukannostot käynnistä helppoja kuin heinänteko. Laukka nostettiin ympyrän kaarelta väistön jälkeen, mikä helpotti nostoja entisestään hevosen saadessa takajalkansa ristiaskeleella jo valmiiksi hyvin alle. Valmennus päästiin lopettamaan täydelliseen suoritukseen. Tähän oli hyvä lopettaa vappuaaton valmennusurakka ja siirtyä vaihtamaan kuulumisia Julian kanssa tallin kahvioon.
- Valmennus on avoinna Syyn Kartanon kasvateille
- Valmennus järjestetään 01.05.2023 Syyn Kartanon tiloissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on 28.04.2023
- Yksi ihminen voi osallistua vain yhden hevosen kanssa, jotta mahdollisimman moni pääsee osallistumaan
- Mukaan otetaan kolme ratsukkoa, jokainen pääsee treenaamaan omalla tasollaan
- Valmennuskommentit (kasvattaja kirjoittaa, n. 200 sanaa) julkaistaan tälle sivulle viimeistään valmennuspäivänä
- Ilmoittautuminen tapahtuu Keskustan aloitukseen tai sähköpostiin [email protected]
- Mainitsethan osallistuessasi ratsastajan ja hevosen nimen, sekä linkkaat hevosen
OSALLISTUJAT (4/3) - Kommentit
Kiitos osallistujille, kirjoittajana voi mainita kasvattaja tai Viixi <3
Aino Kurkinen - Syyn Revohka
Vappuaaton aamuna olimme viimein päässeet korkkaamaan kartanon tiluksilla olevan kenttämme, joka oli sulanut täyteen loistoonsa, eikä pohja muistuttanut enää mutalammikkoa, vaan oli nyt muovautunut mukavan tasaiseksi jämäkäksi ainekseksi. Kentän korkkauksen kunnian olivat tänä vuonna saaneet Revohka ja Aino, jotka saapuessani paikalle verryttelivät jo itsenäisesti ravissa. Kun kentän kulmat ja estevaja oli muutamaan otteeseen katsastettu ja todettu vaarattomiksi, pyysin Ainoa siirtämään orinsa käyntiin ja ohjaamaan sen uran sisäpuolelle. Lähdimme ratsastamaan suoraan ilman kentän aidan ulkotukea. Revohka meinasi aluksi, että tehtävänä on taatusti pohkeenväistö uralle, minkä vuoksi eteneminen oli ensin hieman tahmeaa orin tarjotessa sekä ristiaskelta että avotaivutuksia. Kehotin Ainoa pitämään oman istuntansa suorassa, istuinluut tasaisesti satulassa ja katseen korkealla kohti menosuuntaa. "Se on aika herkkä, eli ei vaadi kamalasti pohjeapuja nyt tässä, anna mennä vaan", kannustin ja pian Revohkan askellus alkoikin suoristua. Suoristelua jatkettiin myös pituushalkaisijalla, mutta nyt jo ravissa ja niin, että uralla asti ei käyty kertaakaan. Revohkalla oli komea eteenpäin vievä askellus ja ravissa ori alkoi selkeästi rentoutumaan, minkä vuoksi suoruuskin parantui.
Välikäyntien jälkeen lähdimme tekemään pohkeenväistöä pituushalkaisijalta kohti uraa ja tämähän passasi Revohkalle vallan mainiosti, sillä näytti kuin Aino ei olisi tehnyt satulassa mitään, kun ori jo väisti kauniisti uralle. Väistön jälkeen tehtiin nopea suoristus ja nostettiin laukka. Revohka otti heti takaosansa hyvin alle ja askellus oli tarmokkaan varmaa. Lyhyellä sivulla ratsastettiin laukassa voltti, jonka jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin ja tehtävän alkuun. Voltilla kehotin Ainoa tukemaan Revohkaa hiukan enemmän sisäjalalla, jotta ori malttaisi säilyttää ponnekaan laukkansa loppuun asti, eikä kaatuisi yhtään sisälle. Jo seuraavalla kierroksella volttikin sujui hyvin, eikä ihme, olihan tässä kyseessä melkoisen osaava ratsukko. Laukannosto sujui sitä paremmin, mitä kuuliaisemmin Revohka oli kuunnellut väistävää sisäpohjetta pohkeenväistön aikana, voisi melkeimpä sanoa, että laukannosto toimi ikään kuin mittarina siitä, oliko väistö ratsastettu huolellisesti. Kun väistö ja laukannostot sujuivat kumpaankin kierrokseen moitteetta, annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn. Olipa ollut kerrassaan ihanaa nähdä omaa kasvattia ja kuinka hieno hevonen siitä olikaan tullut!
Tiikeri - Syyn Nollatoleranssi
Edellisen ratsukon poistuttua kentältä sisään asteli komea tummanrautiaankimo Teemu ratsastajineen. Tiikeri kertoi käyneensä lämmittelemässä Teemun jo tallialueen ympäri kiertävällä maastoreitillä, joten töihin voitiin ryhtyä heti. Aloitimme valmennuksen taivutuksilla, jotka ratsastettiin volttien kautta. Ensin tehtiin voltti pitkän sivun alussa, josta oli helppo jäädä taivuttamaan avotaivutusta. Pitkän sivun keskellä taivutus katkaistiin tekemällä toinen voltti, jolta puolestaan jäätiin sulkutaivutukseen. Teemu lähti ensimmäiseen avoon hieman liian jyrkästi, jolloin tehtävä vaihtui jo väistöksi. Uuden voltin kautta taivutusastetta säädettiin ja ori lähti rennosti taivuttamaan. Kehotin Tiikeria pitämään oman kroppansa suorassa ja tukemaan Teemua ulkopohkeella koko suorituksen ajan. Lyhyillä sivuilla annettiin hevoselle hieman happea ratsastamalla suuri ympyrä reipasta ravia. Kun taivutukset alkoivat sujumaan moitteetta käynnissä, niitä jatkettiin myös harjoitusravissa, jolloin pääty-ympyrät käveltiin vapaatempoista käyntiä. Ravissa Teemu joutui kokoamaan itseään hieman enemmän, mikä tuotti myös Tiikerille lisätöitä istunnan ollessa tärkeämmässä roolissa. Ratsastajan onneksi Teemulla oli miellyttävä askellus ja kokenut nainen istui satulassa mukavan tiiviisti. Ravitehtävien jälkeen Teemun annettiin hengähtää vapain ohjin.
Laukkatehtävä oli ratsukon keskittymiskykyä ja herkkyyttä haastava, sillä monta asiaa tapahtui nopeaan tahtiin. Keskihalkaisijalle tultiin ravissa, tehtiin muutaman askeleen väistö vasemmalle, josta nostettiin suoraan oikea laukka. Laukkapätkän jälkeen nopeasti takaisin raviin, väistö oikealle ja vasemman laukan nosto. Tärkeää oli huolehtia apujen nopeudesta, selkeydestä ja siitä, että hevonen suoristui laukannostojen jälkeen riittävästi lähteäkseen uuteen väistöön. Tämä siksak-tehtävä todella haastoi sekä Teemua että Tiikeriä, mutta kun tehtävän kulku selkeytyi ja Tiikeri löysi sopivat nappulat Teemun ratsastamiseen, alkoi meno näyttää harmoniselta. Teemu polki takaosaansa hyvin alle ja kulki kaula kauniisti muodossa tehtävän läpi. Laukkasiksakkia ei tehty kovin montaa toistoa, sillä se oli ratsukolle hyvin väsyttävä. Viimeisen laukannoston jälkeen Teemu sai luvan laukata reippaampaa laukkaa ympäri kenttää kierroksen verran, minkä jälkeen ratsukko alkoi tekemään loppuverryttelyä ravissa. Teemun näkeminen pitkästä aikaa oli ollut hienoa, en ollut osannut kuvitella siitä kasvaneen näin komea ja mukavakäytöksinen ori!
Jenna - Syyn Suvivirsi
Vappuaaton valmennusurakka oli jo hyvin käynnissä, kun lyhkäisen kahvitauon jälkeen astelin takaisin sorvin ääreen kentälle. Aurinkokin oli alkanut paistaa pilvettömältä taivaalta ja Suvin karvapeite kimalteli auringonsäteissä tamman ravatessa ympäri kartanon kenttää. "Olen suunnitellut teille siirtymisiä, joilla saadaan Suvia aktiivisemmaksi ja apuja vähän herkisteltyä", huikkasin lähestyessäni kentän keskipistettä. Ratsukko siirtyi pyynnöstäni käyntiin ja uran sisäpuolelle, jossa lähdettiin ratsastamaan reippaita käynti-seis-käynti siirtymisiä keskittyen ratsukon suoruuteen. Muistutin Jennaa tasaisen tuntuman säilyttämisestä myös pysähdyksessä, jottei Suvi päässyt pysähtyessään lötkähtämään aivan löysäksi. Yhteisen sävelen ja nopeampien reagointien löydyttyä tehtävä muuttui käynnin tempon lisäämiseen, mikä sujuikin oikein mallikkaasti, sillä pohjetta oltiin saatu herkisteltyä jo käyntisiirtymisten aikana. Suvin käynti näytti nyt jo paljon aktiivisemmalta kuin alkujaan, eikä sillä ollut enää mielessä luisua kohti uraa, mikä oli alussa tuottanut pienen haasteen suoruuden osalta. Tehtävien jälkeen annoin ratsukon huilahtaa vapain ohjin.
Käyntitehtäviä seurasi ravi-käynti-ravi siirtymät, joissa halusin painottaa apujen nopeutta, ei jäädä kiusaamaan hevosta pohkeella tai kädellä, vaan tehdään siirtymät napakan hallitusti. Jenna teki työtä käskettyä ja jo ensimmäisistä toistoista lähtien homma lähti rullaamaan mukavassa harmoniassa, Suvi polki takaosallaan hyvin alle ja siirtymiset tulivat ratsukolle kuin selkärangasta. Jottei koko tunti mennyt pelkäksi suoraa uraa pitkin jolkotteluksi, otimme ravisiirtymien jälkeen kuvioihin mukaan pohkeenväistön käynnissä. Keskihalkaisijalta väistettiin kohti uraa, josta nostettiin laukka ja laukattiin keskiympyrän verran reipasta laukkaa. Ensimmäinen väistö meni sen verran haparoiden, etten antanut vielä lupaa nostoon, sillä Suvi ei ollutkaan kuunnellut väistävää apua kovin hyvin, vaan viimeiset askeleet uralle olivat olleet pelkkää taipumista ilman ristiaskelta. Kehotin Jennaa muistamaan oman suoruuden ja ulko-ohjan tuen loppuun asti, jotta Suvi ei pääsisi luistamaan viimeisiä askeleita. Uudella yrittämällä tämäkin siirtyminen saatiin sujumaan ja laukka lähtikin oitis rullaamaan hienosti. Laukkatehtävien jälkeen ratsukko sai luvan loppuverryttelyyn. Valmennus oli sujunut kaikkiaan vallan mainiosti ja kuinka olikaan ollut ihana nähdä jälleen kasvattini Suvi työn touhussa!
Julia Kaihovaara - Syyn Tyyli-Lyyli
Viimeinen vappuaaton valmennusryppääseen osallistunut ratsukko oli Julia kauniin tammansa Lyylin kanssa. Käveltyään alkukäynnit jo aiemmin maastossa, Lyyli siirtyi pian raviin luoden minuun muutaman vilkaisun, kun rämistelin talikkoa takaisin paikalleen estevajan nurkalle. Alkuverryttelyssä teimme kolmikaarista kiemurauraa käyntisiirtymillä ja isoja ympyröitä, joilla oli tarkoitus saada Lyyli vertymään ja vastaamaan pohkeeseen herkemmin. Takaosaa oli hyvä tukea hieman ulkopohkeella kaarteissa, ettei se unohtuisi matkasta. Ympyrällä taivuteltiin loivasti, sillä lämmittelyn ollessa kyseessä emme vielä vaatineet Lyyliltä täydellisyyttä, vaan se sai enemmänkin hölkötellä pidemmällä kaulalla. Siirtymissä oli tärkeää, että avut tulivat vain kerran ja selkeästi, eikä käsi tai pohje jäänyt turhaa painostamaan. Lyyli alkoikin vertyä mukavasti ja siirtymisiin saatiin rentoutta ja täsmällisyyttä. Ravilämmittelyn jälkeen Lyyli sai nostaa laukan ja laukata kumpaankin kierrokseen vapaatempoista laukkaa, minkä jälkeen annoin ratsukolle luvan hengähtää pitkin ohjin.
Jatkoimme välikäyntien jälkeen pääty-ympyrällä, jossa lähdettiin väistämään käynnissä ympyrän avoimen sivun verran takaosaa ulos. Julia tiesikin homman nimen heti, ja lähti hienosti pyytämään Lyyliltä väistöä. Ensimmäinen kierros sujui hyvin, mutta toinen sujui jo loistavasti vaaleanrautiaan polkiessa kaunista loivaa ristiaskelta pyydetyn matkan. Muistutin Juliaa kertaalleen, ettei vahingossa jäisi turhaan roikkumaan ulko-ohjaan, ettei Lyyli siitä suotta hermostuisi, sillä pidäte meni läpi todella hellin ottein. Käyntiväistöjen sujuttua näin hyvin, jatkoimme samaa myös ravissa, joka haastoi etenkin ratsastajaa enemmän, kun piti apujen lisäksi keskittyä yhä enemmän omaan istuntaan. Lyyli oli alkanut tässä vaiheessa tarjoamaan jo kaunista muotoa ja takaosa oli saatu hyvin mukaan kuvioihin, mikä ei aina ollut itsestäänselvyys. Raviväistöjen jälkeen Lyyli sai hengähtää parin kierroksen verran ennen laukannostoja. Hevosen ollessa nyt hyvin vertynyt, takaosan ollessa aktiivinen ja liikkeen eteenpäinpyrkivä, olivat laukannostot käynnistä helppoja kuin heinänteko. Laukka nostettiin ympyrän kaarelta väistön jälkeen, mikä helpotti nostoja entisestään hevosen saadessa takajalkansa ristiaskeleella jo valmiiksi hyvin alle. Valmennus päästiin lopettamaan täydelliseen suoritukseen. Tähän oli hyvä lopettaa vappuaaton valmennusurakka ja siirtyä vaihtamaan kuulumisia Julian kanssa tallin kahvioon.