Kaunon Astronautti
KTK-II
|
|
✾
|
Ihanan Kaunovaaran alkaessa hiljentelemään toimintaansa, tuli nettiin ilmoitus myytävistä suomenhevosista. Bongasin myytävien joukosta heti Kaunon Astronautin, eli Aapon. Aikuinen suomenhevonen oli kouluratsastuksessa jo vuosia kilpaillut suloinen tapaus. Koeratsastuksessa ihastuin oriin vielä enemmän ja ostin sen meille Syyn Kartanoon siitoskäyttöön. Kasvattajalta kuulin, että Aapo oli varsana metka tyyppi, joka nauratti tempauksillaan kaikkia tallilaisia tehden jos jonkinlaisia kepposia.
Luonnekuvaus
Aapo on luonteeltaan herttainen ori, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Se ei koskaan meillä asuessaan ole haastanut riitaa saati ärhennellyt hoitajilleen, vaan on aina oikea nallekarhu. Orimaisia piirteitä Aaposta löytyy lähinnä ainoastaan ratsastettaessa, jolloin se tarvitsee selkäänsä osaavan ratsastajan, jolta taittuu istunnalla pyytäminen ja hellät orille soveltuvat otteet. Tarhasta hakiessa Aapo ei aina ole innoissaan, vaan saattaa näyttää hieman hapanta naamaa hakijalleen. Happamasta ilmeestä huolimatta Aapo ei vastustele taluttajan mukaan lähtemistä, vaan antaa ottaa itsensä helposti kiinni ja tallustaa kiltisti portista ulos. Matka talliin ei yleensä tuota mitään päätävaivaavia ongelmia - Aapo lyllertää lojaalisti taluttajan perässä maisemia hieman vilkuillen.
Tallissa Aapo on hyvä laittaa kuntoon käytävän hoitopaikalla, jossa sen saa molemmilta puolilta kiinni. Toki hoitotoimet karsinassakin onnistuvat, mutta hoitopaikalla vältytään turhalta hyörimiseltä ja pieniltä hirnahduksilta. Aapo on hoitaessa halinalle, joka rakastaa olla puunattavana vaikka aamusta iltaan. Ori rakastaa myös halailua ja rapsuttelua, eikä ärähdä, vaikka sitä menisi karsinaankin hipsuttelemaan. Aapo ei häiriköi harjaajaa, vaan tuhisee rauhassa alahuuli väpättäen ja silmät kiinni painuen. Lenkille se lähtee hyvillä mielin, vaikka hoitaessa olisikin ottanut pienet nokkaunet. Varustukseen Aapolla ei ole mitään sen kummempaa mielipidettä, se antaa hoitajan laittaa varusteet ylleen ilman vastaan hankaamista.
Ratsailta käsin Aapo on eri maata kuin maastakäsin. Se uskaltaa jopa joskus sanoa johonkin 'ei', eikä pidä turhasta lääppimisestä. Selässä on hyvä istua mahdollisimman hiljaa, muttei liian hiljaa, tai joutuu Aapon tossun alle. Aapo on kova poika testaamaan uudet ratsastajansa, eikä säästele ratsastajaa noloilta tilanteilta pysähdellessään keskelle kenttää tai potkiessaan kentän aitoja. Yhteisymmärrykseen ratsastajan kanssa päästyään Aapo on aika mukava kouluratsu! Se on eteenpäinpyrkivä ja kuulainen, muttei järin kevyt suustaan. Kuolaimesta ei kannata paljon jäädä vetämään, tai Aaposta tulee helposti jyräävää mallia oleva hevonen. Hellin ohjasavuin Aapo toimii parhaiten ja ori kuunteleekin hyvin istuntaa.
Tallissa Aapo on hyvä laittaa kuntoon käytävän hoitopaikalla, jossa sen saa molemmilta puolilta kiinni. Toki hoitotoimet karsinassakin onnistuvat, mutta hoitopaikalla vältytään turhalta hyörimiseltä ja pieniltä hirnahduksilta. Aapo on hoitaessa halinalle, joka rakastaa olla puunattavana vaikka aamusta iltaan. Ori rakastaa myös halailua ja rapsuttelua, eikä ärähdä, vaikka sitä menisi karsinaankin hipsuttelemaan. Aapo ei häiriköi harjaajaa, vaan tuhisee rauhassa alahuuli väpättäen ja silmät kiinni painuen. Lenkille se lähtee hyvillä mielin, vaikka hoitaessa olisikin ottanut pienet nokkaunet. Varustukseen Aapolla ei ole mitään sen kummempaa mielipidettä, se antaa hoitajan laittaa varusteet ylleen ilman vastaan hankaamista.
Ratsailta käsin Aapo on eri maata kuin maastakäsin. Se uskaltaa jopa joskus sanoa johonkin 'ei', eikä pidä turhasta lääppimisestä. Selässä on hyvä istua mahdollisimman hiljaa, muttei liian hiljaa, tai joutuu Aapon tossun alle. Aapo on kova poika testaamaan uudet ratsastajansa, eikä säästele ratsastajaa noloilta tilanteilta pysähdellessään keskelle kenttää tai potkiessaan kentän aitoja. Yhteisymmärrykseen ratsastajan kanssa päästyään Aapo on aika mukava kouluratsu! Se on eteenpäinpyrkivä ja kuulainen, muttei järin kevyt suustaan. Kuolaimesta ei kannata paljon jäädä vetämään, tai Aaposta tulee helposti jyräävää mallia oleva hevonen. Hellin ohjasavuin Aapo toimii parhaiten ja ori kuunteleekin hyvin istuntaa.
iii. Sulervoinen sh, m, 158cm iie. Hipsuvarvas sh, rn, 165cm iei. Vainoharhaisuus sph, prt, 139cm iee. Outolintu sph, rtkm, 140cm |
||
eii. Painoton Painajainen sh, tprt, 158cm eie. Kekkarainen sh, vkk, 152cm eei. Kuuvastus sh, vrt, 165cm eee. Rohkean Ainomieli sh, rt, 160cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Aapo on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 09.07.2021 sh-t. Syyn Aprikoosiavaruus (e. Hiivurin Suosurma)
|
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
Aapo on kilpaillut porrastettua kouluratsastusta, 40 ERJ-sijoitusta
Kouluratsastus taso 5/4
Tahti ja irtonaisuus 1040.71p
Kuuliaisuus ja luonne 835.31p
Aapo on kilpaillut porrastettua kouluratsastusta, 40 ERJ-sijoitusta
Kouluratsastus taso 5/4
Tahti ja irtonaisuus 1040.71p
Kuuliaisuus ja luonne 835.31p
|
05.05.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 32
05.05.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 32 09.05.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 32 03.06.2020 Kutsu, 60cm - 2 / 32 05.06.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 32 06.06.2020 Kutsu, 60cm - 1 / 32 04.06.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 33 08.06.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 33 10.06.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 33 22.06.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 33 |
04.07.2020 Kutsu, 50cm - 6 / 36
05.07.2020 Kutsu, 50cm - 3 / 36 11.07.2020 Kutsu, 50cm - 4 / 36 12.07.2020 Kutsu, 50cm - 6 / 36 16.07.2020 Kutsu, 70cm - 2 / 24 02.10.2020 Kutsu, 60cm - 4 / 31 04.10.2020 Kutsu, 60cm - 1 / 31 08.10.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 09.10.2020 Kutsu, 60cm - 2 / 31 01.10.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 38 |
02.10.2020 Kutsu, 70cm - 6 / 38
03.10.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 38 08.10.2020 Kutsu, 70cm - 2 / 38 09.10.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 38 22.10.2020 Kutsu, 70cm - 1 / 25 27.10.2020 Kutsu, 70cm - 1 / 25 28.10.2020 Kutsu, 70cm - 1 / 25 29.10.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 25 30.10.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 25 05.11.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 |
05.11.2020 Kutsu, 60cm - 4 / 31
08.11.2020 Kutsu, 60cm - 1 / 31 08.11.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 10.11.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 31 11.11.2020 Kutsu, 60cm - 2 / 31 12.11.2020 Kutsu, 60cm - 4 / 31 13.11.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 13.11.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 31 16.11.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 25 17.11.2020 Kutsu, 70cm - 5 / 25 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
Ei tuloksia
|
30.09.2019 KRJ-cup, He A - 4 / 110
|
Päiväkirja ja valmennukset
04.11.2019 Vähäpuheinen kengittäjä
Olin saanut jo muut hevoset sisälle marraskuun hyisen illan vain kylmetessä, enää jäljellä olisi Aapo. Rauhallinen ori ei talviturkistaan ja loimituksestaan johtuen ollut kylmissään, eikä sillä ollut läheisriippuvuutta muihin hevosiin - siellä se rauhassa nökötti tarhan portilla mennessäni hakemaan senkin sisälle.
“Hei poika”, tervehdin hennon hörähdyksen suupielestään päästänyttä oria. Lempeä katse ei sanonut juuri mitään, kutsui vain luokseen halimaan. Pieni rapsutteluhetki siinä portilla käytiinkin, ennen kuin sain aikaiseksi sujauttaa mustan riimun Aapon päähän. Ori löntysteli talliin rauhallisesti, vaikka olikin viimeinen sisälletulija ja iltaruokakin jo varmasti kummitteli mielen perukoilla. Ruokaa hienosti käyttäytyvä ori saisi kuitenkin kylmämielisyydestään huolimatta vielä odottaa, sillä kengittäjä oli matkalla tallille ja Aapo olisi kengityslistalla ensimmäisenä.
Tummanpunarautias sai hetken seisoskella nakuna hoitopaikalla ennen kengittäjän saapumista. Kengittäjämme Jürgen ei muuta tehnyt kuin moikkasi minua, taputti Aapoa kaulalle ja alkoi hommiin. Aapo oli yksi tallin helpoimmista kengitettävistä, enkä kauaa jaksanut toimenpidettä vierestä katsella, vaan tiesin Jürgenin pärjäävän Aapon kanssa. Kengityksen ajan puunasin hevosten nahkavarusteita varustehuoneessa ja järjestelin tavaroita. Jürgenin työn valmistuttua Aapo oli vihdoin viimein aika päästää mutustelemaan iltamössöjään, joita se jo innoissaan odottikin. Viimeisten rapsutusten jälkeen jätin Aapon karsinaan ja vein Jürgenille seuraavan kengitettävän.
29.06.2020 KRJ-tarinakilpailut Hiivurissa - sij. 2/3, taso He A
Tehtävänanto: Tapaat kilpailupaikalla vanhan kaverisi hevospiireistä (voi olla keksitty tai toinen osallistuja). Teillä on aina ollut tapana kilpailla kaikessa toistenne kanssa ja kaiken kukkuraksi tajuatte olevanne samassa luokassa. Haluat päihittää kaverin keinolla millä hyvänsä, enää ei kilpailla muita vastaan, tästä tuli kaksintaistelu! Sorrutko sabotointiin vai hiotko oman suorituksesi viimeisen päälle alkuverryttelyssä?
"Moi Viixi!" naisen ääni takavasemmalta hihkaisee kiristäessäni Aapon satulavyötä kisapaikan laitamilla. Käännyn katsomaan ja näen (entisen) kaverini Ritun hevosensa Ballen selässä. "Ai, moi", mumisen naisen lähestyessä minua ja Aapoa hevosensa kanssa. Ritu nousee ratsailta ja kehaisee ensimmäisenä, että tuli voittamaan nämä karkelot. Ratsunsa Balle on kuulemma moninkertainen suomenmestari ja laadukas kouluratsu, jonka veroista ei ole näillä paikkakunnilla nähty. Kaiken kukkuraksi Rita huomauttaa, että oma hevoseni Aapo näyttää hieman pölyiseltä ja se pitäisi kiillottaa Show Shinella. "Tää on ihan tarpeeks kiillotettu näitä kisoja varten", vastaan tympääntyneenä ja sipaisen Aapoa lautasten päältä. Olin kyllä edellispäivänä ratsuni pessyt ja tänään huolella harjannut, eivät nämä nyt sentään mitkään maailmanmestaruudet olleet. Rita hymähtää ja toivottelee ivalliseen sävyyn onnea varmaan häviöön ennen kuin poistuu paikalta. "Onnea itsellesi", huikkaan perään ja käännyn takaisin Aapon puoleen. Omasta mielestäni Aapo näyttää todella siistiltä suokilta, eikä sen kiiltävyydessä ole mitään vikaa.
Puhuttuani apulaiseni kanssa Joonas on oitis sitä mieltä, että minun kannattaa jättää kukkoileva Rita omaan arvoonsa ja ratsastaa päivän suoritus parhaani mukaan. Mieleni tekisi hieman näpäyttää naista, sillä vuosien takainen kaverisuhteemme päättyi siitaisasti ja välillämme oli ollut kärhämää jo kauan. Annan Aapon ohjat Joonaksen käteen ja ilmoitan lähteväni käymään tallin vessassa ennen omaa suoritustani. Matkalla kilpailualueen halki huomaan Ritan ja Ballen seisovan verryttelyalueen laitamilla odottamassa verryttelemään pääsyä. Kävelen Ritan luo toivottelemaan lisää onnea, vaikka oikeasti mielessäni on aivan toisenlaiset suunnitelmat. "Hei, kuulitko jo, että tän päivän rata on vaihdettu?" kysäisen huolestuneenoloisesti. "Mitä? En, mistä sä tollasta kuulit?" Rita ihmettelee. "Kisavastaava ilmoitti äsken kaiuttimista, etkö muka kuullut?" esitän hämmästynyttä. "No en! Mikä rata se nyt sitten on?" Rita alkaa hermoilla. "Mä voin lähettää sulle Wapissa tän uuden radan linkin, se on toi Helppo A 2020, eikä 2009", tarjoan apua 'tietämättömälle'. Oikeastihan rata ei ole mihinkään muuttunut, vaan haluan Ritan suorituksen epäonnistuvan. Rita kiittää onnessaan ja alkaa nopeasti opettelemaan uutta rataa. Myhäillen poistun paikalta, nyt voitto olisi takuulla minun.
Olin saanut jo muut hevoset sisälle marraskuun hyisen illan vain kylmetessä, enää jäljellä olisi Aapo. Rauhallinen ori ei talviturkistaan ja loimituksestaan johtuen ollut kylmissään, eikä sillä ollut läheisriippuvuutta muihin hevosiin - siellä se rauhassa nökötti tarhan portilla mennessäni hakemaan senkin sisälle.
“Hei poika”, tervehdin hennon hörähdyksen suupielestään päästänyttä oria. Lempeä katse ei sanonut juuri mitään, kutsui vain luokseen halimaan. Pieni rapsutteluhetki siinä portilla käytiinkin, ennen kuin sain aikaiseksi sujauttaa mustan riimun Aapon päähän. Ori löntysteli talliin rauhallisesti, vaikka olikin viimeinen sisälletulija ja iltaruokakin jo varmasti kummitteli mielen perukoilla. Ruokaa hienosti käyttäytyvä ori saisi kuitenkin kylmämielisyydestään huolimatta vielä odottaa, sillä kengittäjä oli matkalla tallille ja Aapo olisi kengityslistalla ensimmäisenä.
Tummanpunarautias sai hetken seisoskella nakuna hoitopaikalla ennen kengittäjän saapumista. Kengittäjämme Jürgen ei muuta tehnyt kuin moikkasi minua, taputti Aapoa kaulalle ja alkoi hommiin. Aapo oli yksi tallin helpoimmista kengitettävistä, enkä kauaa jaksanut toimenpidettä vierestä katsella, vaan tiesin Jürgenin pärjäävän Aapon kanssa. Kengityksen ajan puunasin hevosten nahkavarusteita varustehuoneessa ja järjestelin tavaroita. Jürgenin työn valmistuttua Aapo oli vihdoin viimein aika päästää mutustelemaan iltamössöjään, joita se jo innoissaan odottikin. Viimeisten rapsutusten jälkeen jätin Aapon karsinaan ja vein Jürgenille seuraavan kengitettävän.
29.06.2020 KRJ-tarinakilpailut Hiivurissa - sij. 2/3, taso He A
Tehtävänanto: Tapaat kilpailupaikalla vanhan kaverisi hevospiireistä (voi olla keksitty tai toinen osallistuja). Teillä on aina ollut tapana kilpailla kaikessa toistenne kanssa ja kaiken kukkuraksi tajuatte olevanne samassa luokassa. Haluat päihittää kaverin keinolla millä hyvänsä, enää ei kilpailla muita vastaan, tästä tuli kaksintaistelu! Sorrutko sabotointiin vai hiotko oman suorituksesi viimeisen päälle alkuverryttelyssä?
"Moi Viixi!" naisen ääni takavasemmalta hihkaisee kiristäessäni Aapon satulavyötä kisapaikan laitamilla. Käännyn katsomaan ja näen (entisen) kaverini Ritun hevosensa Ballen selässä. "Ai, moi", mumisen naisen lähestyessä minua ja Aapoa hevosensa kanssa. Ritu nousee ratsailta ja kehaisee ensimmäisenä, että tuli voittamaan nämä karkelot. Ratsunsa Balle on kuulemma moninkertainen suomenmestari ja laadukas kouluratsu, jonka veroista ei ole näillä paikkakunnilla nähty. Kaiken kukkuraksi Rita huomauttaa, että oma hevoseni Aapo näyttää hieman pölyiseltä ja se pitäisi kiillottaa Show Shinella. "Tää on ihan tarpeeks kiillotettu näitä kisoja varten", vastaan tympääntyneenä ja sipaisen Aapoa lautasten päältä. Olin kyllä edellispäivänä ratsuni pessyt ja tänään huolella harjannut, eivät nämä nyt sentään mitkään maailmanmestaruudet olleet. Rita hymähtää ja toivottelee ivalliseen sävyyn onnea varmaan häviöön ennen kuin poistuu paikalta. "Onnea itsellesi", huikkaan perään ja käännyn takaisin Aapon puoleen. Omasta mielestäni Aapo näyttää todella siistiltä suokilta, eikä sen kiiltävyydessä ole mitään vikaa.
Puhuttuani apulaiseni kanssa Joonas on oitis sitä mieltä, että minun kannattaa jättää kukkoileva Rita omaan arvoonsa ja ratsastaa päivän suoritus parhaani mukaan. Mieleni tekisi hieman näpäyttää naista, sillä vuosien takainen kaverisuhteemme päättyi siitaisasti ja välillämme oli ollut kärhämää jo kauan. Annan Aapon ohjat Joonaksen käteen ja ilmoitan lähteväni käymään tallin vessassa ennen omaa suoritustani. Matkalla kilpailualueen halki huomaan Ritan ja Ballen seisovan verryttelyalueen laitamilla odottamassa verryttelemään pääsyä. Kävelen Ritan luo toivottelemaan lisää onnea, vaikka oikeasti mielessäni on aivan toisenlaiset suunnitelmat. "Hei, kuulitko jo, että tän päivän rata on vaihdettu?" kysäisen huolestuneenoloisesti. "Mitä? En, mistä sä tollasta kuulit?" Rita ihmettelee. "Kisavastaava ilmoitti äsken kaiuttimista, etkö muka kuullut?" esitän hämmästynyttä. "No en! Mikä rata se nyt sitten on?" Rita alkaa hermoilla. "Mä voin lähettää sulle Wapissa tän uuden radan linkin, se on toi Helppo A 2020, eikä 2009", tarjoan apua 'tietämättömälle'. Oikeastihan rata ei ole mihinkään muuttunut, vaan haluan Ritan suorituksen epäonnistuvan. Rita kiittää onnessaan ja alkaa nopeasti opettelemaan uutta rataa. Myhäillen poistun paikalta, nyt voitto olisi takuulla minun.
Kuvat © Narien vapaat
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
