Kuunvalkea
KTK-II, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.11.2018 KTK-II
19 + 20 + 18 + 18 = 75p. ✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.10.2020 KRJ-II 6,5 + 40 + 15 + 20 + 15 = 96,5p. |
✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.03.2021 KERJ-II
6 + 40 + 10 + 20 + 15 = 91p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.12.2023 ERJ-II 5 + 40 + 17 + 22 + 15 = 99p. |
© Vapaasti by AK
"Rauhallinen ja sympaattinen Kuunvalkea on jokaisen ykkösvalinta. Se herättää mielenkiintoa myös kauniilla ulkomuodollaan ja värillään. Kauniin ulkomuodon kruunaa vielä tamman kouluratsastustaidot. Se on herkkä ratsastettava, joka pyrkii tekemään parhaansa." - tuoja
Näihin sanoihin tarttui Pellan edellinen omistaja ja myöhemmin myös minä. Pella on utelias ja ihmisystävällinen tamma, joka valloitti paikan sydämestäni jo koeratsastuksessa. Ratsastettaessa yritteliäs tamma ei tehnyt minkäänlaisia konnankoukkuja testatessani sitä, eikä vaikuttanut käyttäytyvän epäileväisesti uuden ratsastajan alla. Ruunikko otti minut heti hyvin vastaan ja niin minä senkin.
Luonnekuvaus
Pella on suhteellisen vankkarakenteinen suomenhevostamma, jota ei paljoa stressaa elämän pienet murheet. Tuolla on kuitenkin erityisen hyvä ruokahalu, jonka seurauksena tamma lihoaa hyvin helposti. Epäilenkin Pellan olevan tyypillinen, suomalainen mies hevosen ruumiissa.
Kuten mainittu, Pella on luonteeltaan hyvin lempeä ja leppoisa. Se on kaikkien kaveri, mutta hyvin rauhallinen tapaus esimerkiksi tarhakaverina. Vaikka Pella ei välttämättä ole aina ensimmäisenä tarhan portilla, niin sen saa kuitenkin helposti kiinni tarhasta, sillä tammaa näkee hyvin harvoin minkään muun parissa vapaaehtoisesti, kuin oman (tai kaverin) ruoka-annoksensa. Maastakäsin Pella on yleisesti helppo käsitellä. Sen pysähtyessä syömään sitä saa kuitenkin vähän patistaa ja tamma käyttää kyllä tilaisuutensa hyväksi vähän kokemattomamman taluttajan kanssa. Lastaamisesta ei varmaan tarvitse edes muuta mainita, kuin että Pella on hyvin rauhallinen matkustaja kunhan ruokaa on mukana.
Pella on niitä hevosia, joilla on ensimmäisenä utelias etupää vastassa karsinaan mentäessä. Tamma on hyvin rauhallinen ja se pysyisi varmaan paikallaan, vaikka sen karsinan ovi jätettäisi selälleen. Hoitotoimenpiteiden ajan Pellalla on tapana pysytellä hiljakseen paikallaan tai nyhtää omaa mahdollista heinäkasaansa. Tamma ei pistä pahakseen saamastaan käsittelystä, vaan tuntuu aidosti pitävän hoitotuokioista. Pella ei kiukuttele edes satuloidessa, vaan odottaa mukisematta, että kapine on selässä.
Ratsastaessa Pella on yritteliäs ja miellyttämishaluinen. Sen ulkomuodosta ei aina ehkä ihan uskoisi sen suorittavan näppärästi koululiikkeitä puhumattakaan metrin esteistä, mutta todistettavasti Pellasta on yllättävän moneksi. Tamma on hyvin kevyt ja pehmeä kädelle, mutta vauhti sillä pääsee toisinaan vähän hiipumaan. Pella puksuttelisi mielellään pitkin uraa omassa, rauhallisessa tahdissaan. Kyllä sen liikkeelle saa, kun jaksaa patistaa, mutta tamman reaktio pohkeelle on yleensä se, että tuo viitsii ottaa muutaman reippaamman askeleen ja sitten taas valahtaa tuttuun vauhtiin. Vaikka Pella ei ehkä vauhtinsa puolesta päätä huimaa, niin toisaalta tammaa voi ainakin kehua huolitelluista teistä.
Esteillä Pellan vahvuus on ehdottomasti sen ketteryys. Tamma taipuu hyvin tiukkoihin käännöksiin ja paikkaa sillä vauhtia. Hyppytyyli on ihan perushyvä, mutta takapäästä puuttuu jonkin verran voimaa. Hypyistä puuttuu ehkä tietty rytmi ja vauhti, mutta omalla tasollaan Pella pärjää kuitenkin yleisesti yllättävän hyvin. Maastossa tamma on jopa reippaampi, kuin kentällä. Silloin ratsastajalla ei ole niin paljon työtä tehtävänä, kun Pellaa ei tarvitse olla patistamassa niin paljoa eteen.
Kisapaikoilla Pella on vähän tavallista vireämpi ja saattaa vähän jännittää. Yleisesti tamma on kuitenkin helppo käsitellä vieraissakin paikoissa, kunhan jaksaa muistuttaa Pellaa siitä, mikä on olennaista
© Hazel
Kuten mainittu, Pella on luonteeltaan hyvin lempeä ja leppoisa. Se on kaikkien kaveri, mutta hyvin rauhallinen tapaus esimerkiksi tarhakaverina. Vaikka Pella ei välttämättä ole aina ensimmäisenä tarhan portilla, niin sen saa kuitenkin helposti kiinni tarhasta, sillä tammaa näkee hyvin harvoin minkään muun parissa vapaaehtoisesti, kuin oman (tai kaverin) ruoka-annoksensa. Maastakäsin Pella on yleisesti helppo käsitellä. Sen pysähtyessä syömään sitä saa kuitenkin vähän patistaa ja tamma käyttää kyllä tilaisuutensa hyväksi vähän kokemattomamman taluttajan kanssa. Lastaamisesta ei varmaan tarvitse edes muuta mainita, kuin että Pella on hyvin rauhallinen matkustaja kunhan ruokaa on mukana.
Pella on niitä hevosia, joilla on ensimmäisenä utelias etupää vastassa karsinaan mentäessä. Tamma on hyvin rauhallinen ja se pysyisi varmaan paikallaan, vaikka sen karsinan ovi jätettäisi selälleen. Hoitotoimenpiteiden ajan Pellalla on tapana pysytellä hiljakseen paikallaan tai nyhtää omaa mahdollista heinäkasaansa. Tamma ei pistä pahakseen saamastaan käsittelystä, vaan tuntuu aidosti pitävän hoitotuokioista. Pella ei kiukuttele edes satuloidessa, vaan odottaa mukisematta, että kapine on selässä.
Ratsastaessa Pella on yritteliäs ja miellyttämishaluinen. Sen ulkomuodosta ei aina ehkä ihan uskoisi sen suorittavan näppärästi koululiikkeitä puhumattakaan metrin esteistä, mutta todistettavasti Pellasta on yllättävän moneksi. Tamma on hyvin kevyt ja pehmeä kädelle, mutta vauhti sillä pääsee toisinaan vähän hiipumaan. Pella puksuttelisi mielellään pitkin uraa omassa, rauhallisessa tahdissaan. Kyllä sen liikkeelle saa, kun jaksaa patistaa, mutta tamman reaktio pohkeelle on yleensä se, että tuo viitsii ottaa muutaman reippaamman askeleen ja sitten taas valahtaa tuttuun vauhtiin. Vaikka Pella ei ehkä vauhtinsa puolesta päätä huimaa, niin toisaalta tammaa voi ainakin kehua huolitelluista teistä.
Esteillä Pellan vahvuus on ehdottomasti sen ketteryys. Tamma taipuu hyvin tiukkoihin käännöksiin ja paikkaa sillä vauhtia. Hyppytyyli on ihan perushyvä, mutta takapäästä puuttuu jonkin verran voimaa. Hypyistä puuttuu ehkä tietty rytmi ja vauhti, mutta omalla tasollaan Pella pärjää kuitenkin yleisesti yllättävän hyvin. Maastossa tamma on jopa reippaampi, kuin kentällä. Silloin ratsastajalla ei ole niin paljon työtä tehtävänä, kun Pellaa ei tarvitse olla patistamassa niin paljoa eteen.
Kisapaikoilla Pella on vähän tavallista vireämpi ja saattaa vähän jännittää. Yleisesti tamma on kuitenkin helppo käsitellä vieraissakin paikoissa, kunhan jaksaa muistuttaa Pellaa siitä, mikä on olennaista
© Hazel
i. Kuunkatselija sh, prn, 156cm |
ii. Kaukokatsoja sh, rn, 158cm ie. Sielunsiemen sph, prt, 146cm |
iii. Joukahainen sh, rn, 157cm iie. Kastehelmi sh, trn, 155cm iei. Sielunsyöjä sh, prn, 150cm iee. Siro-Sirpale sph, rt, 145cm |
e. Valkolilja sph, m, 145cm |
ei. Kukkaispoika sh, m, 148cm ee. Valkokuvitus sph, vprt, 144cm |
eii. Luuserimies sh, m, 150cm eie. Kukkahinen sph, m, 145cm eei. Kehdon Pennitön sph, vprt, 146cm eee. Valkokuvitelma sph, rt, 144cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
Pella ei ole tarjolla jalostukseen |
♥ 05.10.2018 sh-o. Kaihon Pirunpolkka (i. Lempee)
♥ 19.10.2018 sh-t. Kaihon Kuolemantuoja (i. Kalmankieltämä) ♥ 20.12.2018 sh-o. Kaihon Kuukauna (i. Kuutamokuje) KRJ-I ♥ 03.01.2019 sh-o. Kaihon Kuukuvitelma (i. Harmavan Juhannusyö) |
lue Sukuselvitys
Isä Kuunkatselija oli määrätietoinen ori, joka varmisti että kaikki kuulevat ja näkevät hänet. Hyvää menestystä kouluradoilla niittänyt ori ei ollut kumminkaan helpoimmasta päästä ratsastaa. Se käytti ratsastajan epävarmuutta aina hyödyksi.
Isänisä Kaukokatsoja oli komea ruunikko ori, joka oli aikanaan arvokas siitosori. Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori oli himoittu isä monille varsoille, eikä orin käytössä kainosteltu, vaan sillä on kymmeniä jälkeläisiä ympäri Suomen. Kaukokatsoja tulee hienosta yleispainotteisesta suvusta ja on perinyt itselleenkin ponnua esteradoille ja irtonaisuutta koulukentille. Ori on peloton myös maastoesteillä, muttei mikään helpoin ratsu energisyytensä vuoksi.
Isänemä Sielunsiemen oli rauhallinen tamma, jolta taittui este- sekä kouluratsastus. Punarautias ei ollut ulkomuodoltaan mikään kaunein rakennekukkanen, mutta sai muutamia kelvollisia näyttelytuloksia. Luonteeltaan rauhallinen kaikkien kaveri teki pitkän kisauran, jonka jälkeen Sielunsiemen toi maailmaan kolme varsaa, joista kaikista kasvoi kelpo hevosia.
Emä Valkolilja oli kiltti tamma, joka toimi pääsääntöisesti vain perhehevosena. Se oli äidin ja tyttären yhteinen ratsu, joiden kanssa se välillä kävi muutaman koulukisan kiertämässä. Kauniin värityksen omaava tamma oli kumminkin haluttua tavaraa jalostuksessa ja sen varsat saatiinkin myytyä helposti.
Pienikokoinen emänisä Kukkaispoika oli nuoruudessaan taitava kenttäratsu. Ori kiersi ympäri Suomen kovan tason kenttäkilpailuissa ja menestyi hienoin tuloksin. Kukkaispoika oli myös ulkonäöltään miellyttävä, sillä mustalla orilla ei ollut lainkaan merkkejä ja se oli suosittu mustia varsoja haluavien parissa. Luonteeltaan Kukkaispoika oli hieman säpäkkä, mutta hyvällä orimaisella tavalla. Kotiväen kanssa ori käyttäytyi aina nätisti.
Emänemä Valkokuvitus oli pienhevosen mittoihin jäänyt veikeä tamma. Sillä oli aina mielessä jonkinlainen jekku hoitajan varalle. Joskus harjakassi lensi käytävän toiselle puolelle ja joskus hoitaja sai kasvoilleen kuolaisen pusun. Ratsuna Valkokuvitus oli kuitenkin ihan näppärä peli, eikä keksinyt kepposia. Kaunis pieni tamma osasi niin koulua ja esteitä kuin valjakkoajoakin. Kärryjen edessä tamma oli parhaimmillaan voittaen useita kilpailuja.
isä ja emä ©Hazel
Isänisä Kaukokatsoja oli komea ruunikko ori, joka oli aikanaan arvokas siitosori. Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori oli himoittu isä monille varsoille, eikä orin käytössä kainosteltu, vaan sillä on kymmeniä jälkeläisiä ympäri Suomen. Kaukokatsoja tulee hienosta yleispainotteisesta suvusta ja on perinyt itselleenkin ponnua esteradoille ja irtonaisuutta koulukentille. Ori on peloton myös maastoesteillä, muttei mikään helpoin ratsu energisyytensä vuoksi.
Isänemä Sielunsiemen oli rauhallinen tamma, jolta taittui este- sekä kouluratsastus. Punarautias ei ollut ulkomuodoltaan mikään kaunein rakennekukkanen, mutta sai muutamia kelvollisia näyttelytuloksia. Luonteeltaan rauhallinen kaikkien kaveri teki pitkän kisauran, jonka jälkeen Sielunsiemen toi maailmaan kolme varsaa, joista kaikista kasvoi kelpo hevosia.
Emä Valkolilja oli kiltti tamma, joka toimi pääsääntöisesti vain perhehevosena. Se oli äidin ja tyttären yhteinen ratsu, joiden kanssa se välillä kävi muutaman koulukisan kiertämässä. Kauniin värityksen omaava tamma oli kumminkin haluttua tavaraa jalostuksessa ja sen varsat saatiinkin myytyä helposti.
Pienikokoinen emänisä Kukkaispoika oli nuoruudessaan taitava kenttäratsu. Ori kiersi ympäri Suomen kovan tason kenttäkilpailuissa ja menestyi hienoin tuloksin. Kukkaispoika oli myös ulkonäöltään miellyttävä, sillä mustalla orilla ei ollut lainkaan merkkejä ja se oli suosittu mustia varsoja haluavien parissa. Luonteeltaan Kukkaispoika oli hieman säpäkkä, mutta hyvällä orimaisella tavalla. Kotiväen kanssa ori käyttäytyi aina nätisti.
Emänemä Valkokuvitus oli pienhevosen mittoihin jäänyt veikeä tamma. Sillä oli aina mielessä jonkinlainen jekku hoitajan varalle. Joskus harjakassi lensi käytävän toiselle puolelle ja joskus hoitaja sai kasvoilleen kuolaisen pusun. Ratsuna Valkokuvitus oli kuitenkin ihan näppärä peli, eikä keksinyt kepposia. Kaunis pieni tamma osasi niin koulua ja esteitä kuin valjakkoajoakin. Kärryjen edessä tamma oli parhaimmillaan voittaen useita kilpailuja.
isä ja emä ©Hazel
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitusta
26.10.2018 kutsu, Helppo A - 02/50
30.10.2018 kutsu, Helppo A - 05/50 31.10.2018 kutsu, Helppo A - 02/50 26.10.2018 kutsu, Helppo A - 04/50 27.10.2018 kutsu, Helppo A - 07/50 28.10.2018 kutsu, Helppo A - 07/50 30.10.2018 kutsu, Helppo A - 02/50 31.10.2018 kutsu, Helppo B - 13/315 31.10.2018 kutsu, Helppo A - 15/308 02.11.2018 kutsu, Helppo A - 01/50 |
06.11.2018 kutsu Helppo A - 04/30
16.12.2018 kutsu Helppo B - 02/07 04.01.2019 kutsu Helppo A - 03/30 07.01.2019 kutsu Helppo A - 02/30 08.01.2019 kutsu Helppo A - 03/30 09.01.2019 kutsu Helppo A - 02/30 12.01.2019 kutsu Helppo A - 03/30 15.01.2019 kutsu Helppo A - 02/30 18.01.2019 kutsu Helppo A - 03/30 19.01.2019 kutsu Helppo A - 01/30 |
26.01.2019 kutsu Helppo A - 08/69
28.01.2019 kutsu Helppo A - 08/69 01.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 02.02.2019 kutsu Helppo A - 05/40 04.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 10.02.2019 kutsu Helppo A - 05/40 10.02.2019 kutsu Helppo A - 03/40 12.02.2019 kutsu Helppo A - 03/40 16.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 21.02.2019 kutsu Helppo A - 01/40 |
22.02.2019 kutsu Helppo A - 04/40
23.02.2019 kutsu Helppo A - 06/40 24.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 24.02.2019 kutsu Helppo A - 04/40 24.02.2019 kutsu Helppo A - 05/40 25.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 27.02.2019 kutsu Helppo A - 05/40 28.02.2019 kutsu Helppo A - 04/40 28.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 29.02.2019 kutsu Helppo A - 02/40 |
01.11.2018 kutsu - 70cm - 05/40
05.11.2018 kutsu - 70cm - 06/40 07.11.2018 kutsu - 70cm - 04/40 04.02.2019 kutsu - 80cm - 03/30 04.02.2019 kutsu - 80cm - 03/30 09.02.2019 kutsu - 80cm - 01/30 14.02.2019 kutsu - 80cm - 05/30 17.02.2019 kutsu - 80cm - 02/30 11.03.2019 kutsu - 100cm - 03/40 15.03.2019 kutsu - 100cm - 05/40 |
20.03.2019 kutsu - 100cm - 06/40
19.02.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 03.03.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 70 09.03.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 70 19.03.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 70 24.03.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 70 23.03.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 45 01.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 45 06.04.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 30 09.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 30 |
14.04.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 30
17.04.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 30 19.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 30 23.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 30 25.04.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 29.04.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 30 11.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 40 13.04.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 40 13.04.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 40 14.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 40 |
17.04.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 40
19.04.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 40 19.04.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 40 11.04.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 50 12.04.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 50 17.04.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 50 20.04.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 50 15.05.2020 Kutsu, 90cm - 7 / 50 20.05.2020 Kutsu, 90cm - 6 / 50 20.05.2020 Kutsu, 90cm - 7 / 50 |
04.11.2018 kutsu - Helppo - 03/30
13.11.2018 kutsu - Helppo - 03/30 16.11.2018 kutsu - Helppo - 03/30 17.11.2018 kutsu - Helppo - 02/30 20.11.2018 kutsu - Helppo - 02/30 22.11.2018 kutsu - Helppo - 03/30 28.11.2018 kutsu - Helppo - 02/30 14.01.2018 kutsu - Helppo - 05/30 22.01.2018 kutsu - Helppo - 01/30 07.03.2019 kutsu - Helppo - 04/30 |
12.05.2019 kutsu - Helppo - 02/30
13.05.2019 kutsu - Helppo - 01/30 21.05.2019 kutsu - Helppo - 02/30 22.05.2019 kutsu - Helppo - 03/30 23.05.2019 kutsu - Helppo - 01/30 12.02.2020 Kutsu, Helppo - 2 / 30 20.02.2020 Kutsu, Helppo - 2 / 30 05.03.2020 Kutsu, Helppo - 1 / 30 09.03.2020 Kutsu, Helppo - 4 / 30 11.03.2020 Kutsu, Helppo - 2 / 40 |
15.03.2020 Kutsu, Helppo - 6 / 40
17.03.2020 Kutsu, Helppo - 5 / 59 17.03.2020 Kutsu, Helppo - 4 / 40 22.03.2020 Kutsu, Helppo - 7 / 59 25.03.2020 Kutsu, Helppo - 2 / 59 17.04.2020 Kutsu, Helppo - 1 / 38 21.04.2020 Kutsu, Helppo - 2 / 38 23.04.2020 Kutsu, Helppo - 6 / 38 30.04.2020 Kutsu, Helppo - 5 / 38 14.04.2020 Kutsu, helppo - 4 / 39 |
29.04.2020 Kutsu, Helppo - 5 / 50
08.05.2020 Kutsu, Helppo - 6 / 40 13.05.2020 Kutsu, helppo - 1 / 34 19.05.2020 Kutsu, helppo - 4 / 34 22.05.2020 Kutsu, helppo - 1 / 34 23.05.2020 Kutsu, helppo - 5 / 34 25.05.2020 Kutsu, helppo - 1 / 34 23.05.2020 Kutsu, helppo - 6 / 50 15.05.2020 Kutsu, Helppo - 6 / 50 16.05.2020 Kutsu, Helppo - 5 / 50 |
15.01.2019 kutsu - Noviisi - 04/30
18.01.2019 kutsu - Noviisi - 02/30 19.01.2019 kutsu - Noviisi - 02/30 23.01.2019 kutsu - Noviisi - 01/30 26.01.2019 kutsu - Noviisi - 02/30 30.01.2019 kutsu - Noviisi - 04/30 04.03.2020 Kutsu, Noviisi - 2 / 40 05.03.2020 Kutsu, Noviisi - 3 / 40 08.03.2020 Kutsu, Noviisi - 2 / 40 16.03.2020 Kutsu, Noviisi - 4 / 40 |
19.03.2020 Kutsu, Noviisi - 3 / 40
15.02.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 50 01.03.2020 Kutsu, Noviisi - 5 / 45 02.03.2020 Kutsu, Noviisi - 1 / 45 03.03.2020 Kutsu, Noviisi - 6 / 40 05.03.2020 Kutsu, Noviisi - 2 / 40 05.03.2020 Kutsu, Noviisi - 3 / 45 06.03.2020 Kutsu, Noviisi - 2 / 40 10.03.2020 Kutsu, Noviisi - 5 / 45 11.03.2020 Kutsu, Noviisi - 2 / 45 |
11.03.2020 Kutsu, Noviisi - 5 / 40
14.03.2020 Kutsu, Noviisi - 6 / 45 17.03.2020 Kutsu, Noviisi - 5 / 40 19.03.2020 Kutsu, Noviisi - 6 / 45 20.03.2020 Kutsu, Noviisi - 4 / 45 21.03.2020 Kutsu, Noviisi - 6 / 40 26.03.2020 Kutsu, Noviisi - 4 / 40 03.03.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 50 05.03.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 50 14.03.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 30 |
17.03.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 50
21.03.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 30 22.03.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 30 23.03.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 30 26.03.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 30 29.03.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 30 30.03.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 30 01.04.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 30 06.04.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 30 22.04.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 30 |
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
31.10.2018 VSN Ristikallio - SW4 (tuom. dookie)
07.11.2018 VSN Riimuvaara - RCH (tuom. dookie) 14.02.2018 VSN Riimuvaara - SW5 (tuom. dookie) 12.05.2019 VSN Kaihovaara - RCH (tuom. dookie) 07.11.2018 NJ Riimuvaara - BIS5 / MVA-SERT (tuom. Lissu T.) 10.01.2019 NJ Lehmusvaara - irtoSERT (tuom. Jannica) 18.02.2019 NJ Hornanhovi - irtoSERT (tuom. Lissu T. |
Päiväkirja ja valmennukset
16.12.2018 Tarinakilpailut Katriinan tallilla, kirjoittaja Hazel
Tuomarin kommentti: "Vauhdikas ja rytmikäs kömmähdystarina, annettuja sanoja käytetty nerokkaasti!"
Sattuipa tässä taannoin sellainen kömmähdys, jolle näin jälkeenpäin voi uskaltautua vihdoin naurahtamaan itsekseen. Tapahtumahetkellä mua ei nimittäin hirveästi naurattanut. Meille Kaihovaaraan oli nimittäin tulossa perhetuttuja aina Ruotsista saakka vierailulle. Heillä sattui kaiken lisäksi olemaan melko fiini maku yleisesti ottaen, eivätkä he olleet vierailleet meillä pitkään aikaan. Edeltävät päivät olivat täyttyneet stressistä ja suunnittelusta, mutta samana aamuna kun vieraiden oli tarkoitus saapua, olin varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tuvassa oli jouluinen tunnelma ja kokkailuni olivat kerrankin onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä. Illan ohjelmaksi olin suunnitellut rekiretken hevosten kanssa ja erilaisten juustojen sekä viinien maistelua elokuvan katselun yhteydessä. Olin löytänyt mielestäni myös täydelliset lahjat, joita olin istunut paketoimassa kolmelta aamuyöstä.
Kun huomasin valkoisen mersun kurvaavan pihamaalle, kiiruhdin vieraita vastaan punainen hiippalakki päässäni. Tulokkaat katsoivat mua vähän kummissaan, mutta hymyilivät ja ottivat vastaan halaukseni. Heidän oudoksuvat katseensa hämmensivät, mutta yritin näyttää iloiselta ja pyysin pienten kuulumisten vaihdon jälkeen vieraat sisälle. Auton ikkunalasiin vilkaistuani huomasin hiuksissani suuren palan punaista lahjapaperia. "Hyvinhän tämä alkoi", mumisin itsekseni repiessäni hiuksiini kiinni jäänyttä teippiä.
Useiden minuuttien ja kirosanojen jälkeen juoksin vieraat kiinni, jotka olivat jääneet innoissaan silittelemään aidan viereen tulleita hevosia. Ohjasin heidät päärakennusta kohden iloisesti niitä näitä lörpötellen, kun huomasin ulko-oven olevan selällään ja havukranssin tippuneen portaille. "Jaahas, jollain on tainnut olla kiire sisälle mennessään", naurahdin. Hymyni muuttui kuitenkin järkyttyneeksi irvistykseksi varsin nopeasti huomatessani pienet, mutaiset kavionjäljet eteisen matolla. Sanaakaan sanomatta kävelin tupaan, jossa tunnetusti hyvän ruokahalun omaava Pella katsoi minua kysyvästi kanelitanko suussaan ja huulet kermavaahdon peittäminä.
14.01.2019 Sunnuntaikäppäily, kirjoittaja Hazel
Leonalla ja Pellalla oli molemmilla luvassa vähän kevyempi päivä, joten mikäs sen parempaa kuin lähteä porukalla pienelle kävelylle Suomen talvikeleihin. Pakkasta oli lähemmäs -20 astetta ja minä tunnetusti vilukissana olisin pukenut mielelläni päälleni vaikka pilkkihaalarin, jos olisin sellaisen omistanut. Tyydyin kuitenkin kerrospukeutumaan parhaani mukaan vaatekaapin antimiin.
Emil sai luvan ottaa käsiteltäväkseen Pellan ja minä otin Leonan ihan vain sitä varten, että Leona tuli selkeästi parhaiten toimeen mun kanssa. Harjailimme hevosten karvat lävitse tallissa ja tarkistimme tuttuun tapaan kaviot. Nopeasti sen jälkeen päästiinkin matkaan taluttaen hevosia maastakäsin.
Päädyimme kävelemään kotitalon takana olevaa, vähän leveämpää tietä pitkin, joka kulki pitkin pellon reunaa. Siinä mahduimme kävelemään vieretysten ja näin myös juttelemaan samalla. Vaikka pakkasta olikin omaan makuuni jo enemmän kuin tarpeeksi, oli silti mukava keretä tehdä jotain muutakin, kuin paperityötä. Tallin perustamista suunnitellessa sitä helposti ajattelee, että pääsee joka päivä ratsastamaan ja tekemään kaikenlaista hevosten kanssa. Vaan mitä vielä - hyvä, jos välillä kerkesi kerran viikkoon hevosen selkään. Tänään oli kuitenkin rauhallinen päivä ja oma mielikin kerkesi levätä tässä hetkessä.
Molemmat hevoset käyttäytyivät varsin siivosti ja olivat hyvin rauhallisia. Naapureiden lehmät aiheuttivat kuitenkin hieman hämmennystä ja erityisesti Leonassa pientä järkytystäkin. Se katseli korvat tötteröllä noita laikukkaita olioita ja oli valmis ottamaan jalat alleen hetkenä minä hyvänsä. Pella puolestaan olisi tehnyt mielellään lähempääkin tuttavuutta ja se päätyikin ihan kosketuksiin yhden lehmän kanssa. Ne haistelivat toisiaan aidan yli ja näyttivät sen verran suloisilta, että pitihän mun napata Facebookiin postattavaksi kuva niistä. Tämän pienen hetken jälkeen lähdettiin kuitenkin takaisin kohti kotia. Päästyämme takaisin talliin mulla oli varpaat villasukista huolimatta kohmeessa. Hevosten turpakarvat olivat huurussa ja jalat lumessa. Hoidimme molemmat tammat perusteellisesti, ennen kuin jaoimme niille päiväruoat.
06.05.2020 Estevalmennus, kirjoittaja omistaja
Kävelin Syyn Kartanon toiselle kentälle, jossa Joonas verrytteli tummaa Pella-tammaa ravissa. Kentällä oli jo edellisen valmennuksen jäljiltä puomeista, kavaleteista ja pienistä pystyistä koottu estetehtävä. Joonas oli koko viime kuun ratsastanut Pellaa aktiivisesti itse ja valmennuksissa, joten ratsukon yhteistyö oli etenkin sileällä rytmikkään näköistä. Pojan ja tamman yhteistyö toimi hyvin. Aloimme tulla jo alkuravien aikana ravipuomeja, joiden kanssa Pella joutui nostelemaan jalkojaan hieman normaalia enemmän ja keskittymään työhön kunnolla. Ravipuomit sujuivat kaikkiaan hyvin ja nappasin välistä pari puomia pois, jolloin saimme laukkapuomit. Joonas pyysi Pellan reippaaseen laukkaan ja saatuaan laukan sileällä työstettyä pyöriväksi, pyysin ratsukon puomeille. Pella hypähti puomien yli pontevasti ja innostui laukkaamaan vähän reippaamminkin. Molempiin suuntiin laukattuamme pääsimme aloittamaan hyppäämisen kavaleteilta.
Neljästä kavaletista koottu innari oli kentän pitkän sivun suuntaisesti niin, että esteille pääsi molemmista suunnista helposti suorana. Painotin, että Joonaksella pitäisi olla hyvä pohkeen tuki, jotta hevonen pysyisi koko innarin ajan suorassa, rytmissä ja esteiden keskellä. Innarin jälkeen maassa oli myös kaksi puomia yhden ja kahden laukka-askeleen päässä, ne oli tarkoitus myöhemmin nostaa esteiksi. Pella oli innarilla innoissaan ja Joonas ratsasti ohjeideni mukaisesti varsin hyvin. Käskin pojan kehumaan hevosta, sillä se teki hyvän suorituksen. Hyppäsimme innaria molempiin suuntiin, jonka jälkeen korotin maapuomit isommiksi esteiksi. Pella saisi tänään kunnon jumpan ennen huomista maastoköpöttelyä. "Muista suoruus", huomautin, kun näin Pellan olevan vähän vino ennen tehtävälle tuomista. Joonas korjasi virheen hyvin. Jumppasarja sujui hienosti ja Pella oli liekeissä, vaikka tamman takajalka hipaisikin yhtä estettä. Lopuksi tulimme sarjan vielä toisestakin suunnasta pari kertaa, minkä jälkeen ratsukko sai siirtyä tekemään loppuverkkaa.
Tuomarin kommentti: "Vauhdikas ja rytmikäs kömmähdystarina, annettuja sanoja käytetty nerokkaasti!"
Sattuipa tässä taannoin sellainen kömmähdys, jolle näin jälkeenpäin voi uskaltautua vihdoin naurahtamaan itsekseen. Tapahtumahetkellä mua ei nimittäin hirveästi naurattanut. Meille Kaihovaaraan oli nimittäin tulossa perhetuttuja aina Ruotsista saakka vierailulle. Heillä sattui kaiken lisäksi olemaan melko fiini maku yleisesti ottaen, eivätkä he olleet vierailleet meillä pitkään aikaan. Edeltävät päivät olivat täyttyneet stressistä ja suunnittelusta, mutta samana aamuna kun vieraiden oli tarkoitus saapua, olin varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tuvassa oli jouluinen tunnelma ja kokkailuni olivat kerrankin onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä. Illan ohjelmaksi olin suunnitellut rekiretken hevosten kanssa ja erilaisten juustojen sekä viinien maistelua elokuvan katselun yhteydessä. Olin löytänyt mielestäni myös täydelliset lahjat, joita olin istunut paketoimassa kolmelta aamuyöstä.
Kun huomasin valkoisen mersun kurvaavan pihamaalle, kiiruhdin vieraita vastaan punainen hiippalakki päässäni. Tulokkaat katsoivat mua vähän kummissaan, mutta hymyilivät ja ottivat vastaan halaukseni. Heidän oudoksuvat katseensa hämmensivät, mutta yritin näyttää iloiselta ja pyysin pienten kuulumisten vaihdon jälkeen vieraat sisälle. Auton ikkunalasiin vilkaistuani huomasin hiuksissani suuren palan punaista lahjapaperia. "Hyvinhän tämä alkoi", mumisin itsekseni repiessäni hiuksiini kiinni jäänyttä teippiä.
Useiden minuuttien ja kirosanojen jälkeen juoksin vieraat kiinni, jotka olivat jääneet innoissaan silittelemään aidan viereen tulleita hevosia. Ohjasin heidät päärakennusta kohden iloisesti niitä näitä lörpötellen, kun huomasin ulko-oven olevan selällään ja havukranssin tippuneen portaille. "Jaahas, jollain on tainnut olla kiire sisälle mennessään", naurahdin. Hymyni muuttui kuitenkin järkyttyneeksi irvistykseksi varsin nopeasti huomatessani pienet, mutaiset kavionjäljet eteisen matolla. Sanaakaan sanomatta kävelin tupaan, jossa tunnetusti hyvän ruokahalun omaava Pella katsoi minua kysyvästi kanelitanko suussaan ja huulet kermavaahdon peittäminä.
14.01.2019 Sunnuntaikäppäily, kirjoittaja Hazel
Leonalla ja Pellalla oli molemmilla luvassa vähän kevyempi päivä, joten mikäs sen parempaa kuin lähteä porukalla pienelle kävelylle Suomen talvikeleihin. Pakkasta oli lähemmäs -20 astetta ja minä tunnetusti vilukissana olisin pukenut mielelläni päälleni vaikka pilkkihaalarin, jos olisin sellaisen omistanut. Tyydyin kuitenkin kerrospukeutumaan parhaani mukaan vaatekaapin antimiin.
Emil sai luvan ottaa käsiteltäväkseen Pellan ja minä otin Leonan ihan vain sitä varten, että Leona tuli selkeästi parhaiten toimeen mun kanssa. Harjailimme hevosten karvat lävitse tallissa ja tarkistimme tuttuun tapaan kaviot. Nopeasti sen jälkeen päästiinkin matkaan taluttaen hevosia maastakäsin.
Päädyimme kävelemään kotitalon takana olevaa, vähän leveämpää tietä pitkin, joka kulki pitkin pellon reunaa. Siinä mahduimme kävelemään vieretysten ja näin myös juttelemaan samalla. Vaikka pakkasta olikin omaan makuuni jo enemmän kuin tarpeeksi, oli silti mukava keretä tehdä jotain muutakin, kuin paperityötä. Tallin perustamista suunnitellessa sitä helposti ajattelee, että pääsee joka päivä ratsastamaan ja tekemään kaikenlaista hevosten kanssa. Vaan mitä vielä - hyvä, jos välillä kerkesi kerran viikkoon hevosen selkään. Tänään oli kuitenkin rauhallinen päivä ja oma mielikin kerkesi levätä tässä hetkessä.
Molemmat hevoset käyttäytyivät varsin siivosti ja olivat hyvin rauhallisia. Naapureiden lehmät aiheuttivat kuitenkin hieman hämmennystä ja erityisesti Leonassa pientä järkytystäkin. Se katseli korvat tötteröllä noita laikukkaita olioita ja oli valmis ottamaan jalat alleen hetkenä minä hyvänsä. Pella puolestaan olisi tehnyt mielellään lähempääkin tuttavuutta ja se päätyikin ihan kosketuksiin yhden lehmän kanssa. Ne haistelivat toisiaan aidan yli ja näyttivät sen verran suloisilta, että pitihän mun napata Facebookiin postattavaksi kuva niistä. Tämän pienen hetken jälkeen lähdettiin kuitenkin takaisin kohti kotia. Päästyämme takaisin talliin mulla oli varpaat villasukista huolimatta kohmeessa. Hevosten turpakarvat olivat huurussa ja jalat lumessa. Hoidimme molemmat tammat perusteellisesti, ennen kuin jaoimme niille päiväruoat.
06.05.2020 Estevalmennus, kirjoittaja omistaja
Kävelin Syyn Kartanon toiselle kentälle, jossa Joonas verrytteli tummaa Pella-tammaa ravissa. Kentällä oli jo edellisen valmennuksen jäljiltä puomeista, kavaleteista ja pienistä pystyistä koottu estetehtävä. Joonas oli koko viime kuun ratsastanut Pellaa aktiivisesti itse ja valmennuksissa, joten ratsukon yhteistyö oli etenkin sileällä rytmikkään näköistä. Pojan ja tamman yhteistyö toimi hyvin. Aloimme tulla jo alkuravien aikana ravipuomeja, joiden kanssa Pella joutui nostelemaan jalkojaan hieman normaalia enemmän ja keskittymään työhön kunnolla. Ravipuomit sujuivat kaikkiaan hyvin ja nappasin välistä pari puomia pois, jolloin saimme laukkapuomit. Joonas pyysi Pellan reippaaseen laukkaan ja saatuaan laukan sileällä työstettyä pyöriväksi, pyysin ratsukon puomeille. Pella hypähti puomien yli pontevasti ja innostui laukkaamaan vähän reippaamminkin. Molempiin suuntiin laukattuamme pääsimme aloittamaan hyppäämisen kavaleteilta.
Neljästä kavaletista koottu innari oli kentän pitkän sivun suuntaisesti niin, että esteille pääsi molemmista suunnista helposti suorana. Painotin, että Joonaksella pitäisi olla hyvä pohkeen tuki, jotta hevonen pysyisi koko innarin ajan suorassa, rytmissä ja esteiden keskellä. Innarin jälkeen maassa oli myös kaksi puomia yhden ja kahden laukka-askeleen päässä, ne oli tarkoitus myöhemmin nostaa esteiksi. Pella oli innarilla innoissaan ja Joonas ratsasti ohjeideni mukaisesti varsin hyvin. Käskin pojan kehumaan hevosta, sillä se teki hyvän suorituksen. Hyppäsimme innaria molempiin suuntiin, jonka jälkeen korotin maapuomit isommiksi esteiksi. Pella saisi tänään kunnon jumpan ennen huomista maastoköpöttelyä. "Muista suoruus", huomautin, kun näin Pellan olevan vähän vino ennen tehtävälle tuomista. Joonas korjasi virheen hyvin. Jumppasarja sujui hienosti ja Pella oli liekeissä, vaikka tamman takajalka hipaisikin yhtä estettä. Lopuksi tulimme sarjan vielä toisestakin suunnasta pari kertaa, minkä jälkeen ratsukko sai siirtyä tekemään loppuverkkaa.
Kuvat © Vapaasti by AK
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.