Potsojoo
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.11.2019 KTK-II
17 + 18 + 18 + 17 = 70p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.05.2020 ERJ-I 7 + 40 + 19 + 22 + 15 = 103p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.05.2020 KERJ-I 7 + 40 + 17 + 22 + 15 = 101p. |
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.06.2020 KRJ-I
8,5 + 40 + 20 + 22 + 15 = 105,5p. ✾ Suomenhevosten laatuarvostelu 20.09.2020 SLA-I 12 + 19 + 19 + 20 + 20 = 90p. |
Kapinan Suomenhevoset laittoi nettiin hevosten myynti-ilmoituksen ja huomasin oitis komean rautiaan orin, jonka suku vaikutti oikein hyvältä. Hieman haastava ori oli ja on luonteeltaan, mutta mikään tallin mahdottomin hevonen se ei totisesti tullut olemaan. Koeratsastuksessa kaikki sujui melko hyvin; tallissa Poju koetteli meidän hermoja, mutta ratsain sain sen käyttäytymään ihan siivosti. Alussa ori koetteli rajojani, mutta myyjän ohjeilla sain rautiaan kulkemaan nätisti. En pelännyt pientä jukuripäisyyttä, sillä yhdistämällä tämän kovasukuisen orin johonkin hieman rauhallisempaan tammaan, saisin oikein hienoja varsoja. Allekirjoitin kauppakirjat ja vein Pojun mukanani kotiin.
Luonnekuvaus
Potsojoo eli Poju ei ole mikään ihanteellinen ensihevonen, sillä ori osaa olla haastava. Jykevärunkoinen rautias suomenhevosori on haastavuudestaan huolimatta kuitenkin osaava ratsu, jolta löytyy kapasiteettia kaikkiin lajeihin. Poju koettelee jatkuvasti rajojaa, ja vaikka tämä olisikin komennuksen jälkeen asettunut aloilleen ja on sillä hetkellä kiltti ja kuulainen, voit ola varma, ettei ori pysy kauaa kaidalla tiellä, vaan on pian taas touhuamassa omiaan ja aiheuttamassa päänvaivaa. Poju kyllä ymmärtää jonkin asian olevan kielletty, jos sitä vain komentaa, mutta kokeilee se aivan varmasti sitä uudestaan kuin kiusatakseen. Pilkettä silmäkulmassa orilla siis on ja se tekee tempauksensa usein vain ärsyttääkseen, ei siksi, etteikö se ymmärtäisi oikeaa ja väärää. Hoitaessa ori alkaa herkästi kuopimaan kavioita puhdistaessa, eikä kielto auta kuin hetkeksi. Orin harjaaminen ja varustus on paras hoitaa hoitopaikalla, jossa orin saa sidottua molemmin puolin, eikä se pääse juuri liikuskelemaan. Nopeus on myös valttia.
Poju innostuu herkästi ratsastaessa, eikä menohaluihin auta, jos ratsastaja jää roikkumaan ohjista. Päinvastoin, se vain lisää vettä myllyyn ja ori päästelee kahta kauheammin menemään ratsastajasta välittämättä. Parhaiten Pojun saa rauhoittumaan istumalla satulassa tiiviisti ja rauhallisesti, pitäen kevyen ohjastuntuman. Pahimassa tapauksessa ori jouduaan kääntämään ympyrälle, jota pienennetään niin kauan, kunnes vauhti on hiipunut haluttuun nopeuteen. Pojun liikutuspäiviä ei kannata jättää väliin, sillä treenitaukojen jäljiltä se on entistä menevämpi. Kun liikunnan säännöllisyys, kunnolliset alkulämmittelyt sekä ratsastajan hellät ohjasotteet ovat kunnossa, on ori oikeasti varsin mukava ratsastettava. Suhteellisen osaava ori on oikean ratsastajan löytyessä hyvin kuuliainen ja tekee työnsä parhaansa mukaan. Muotoa ori tarjoaa helläkätisille jo heti kättelyssä ja peräänantokin löytyy melko nopeasti.
Jos ei jo sileällä, niin varsinkin esteillä Pojun selässä täytyy olla osaava ratsastaja, joka ei kisko ohjista vauhdin yltyessä, vaan osaa rauhoittaa hevosen istunnalla ja hellillä puolipidätteillä. Esteradalla Poju on vauhdikas, mutta reippaudestaan huolimatta varsin hyvä hyppääjä. Orilla on taitoa ja kapasiteettia hypätä haastaviakin luokkia, sillä Poju ei hämäänny tiukoista kaarteista tai tarkkaa tekniikkaa vaativista tehtävistä. Rautias on siitä mukava, ettei se juurikaan kieltele tai kyttäile, vaan ylittää jokaisen esteen rohkeasti. Poju osaa vaadittaessa lyhentää laukkaansa sen verran, että hevonen mahtuu pieneenkin kaarteeseen. Maastoesteillä Poju on rohkea ja vauhdikas, eikä epäröinneistä ole tietoakaan. Veteen ori sujahtaa aina ykkösellä ja jopa nauttii kastumisesta.
Poju innostuu herkästi ratsastaessa, eikä menohaluihin auta, jos ratsastaja jää roikkumaan ohjista. Päinvastoin, se vain lisää vettä myllyyn ja ori päästelee kahta kauheammin menemään ratsastajasta välittämättä. Parhaiten Pojun saa rauhoittumaan istumalla satulassa tiiviisti ja rauhallisesti, pitäen kevyen ohjastuntuman. Pahimassa tapauksessa ori jouduaan kääntämään ympyrälle, jota pienennetään niin kauan, kunnes vauhti on hiipunut haluttuun nopeuteen. Pojun liikutuspäiviä ei kannata jättää väliin, sillä treenitaukojen jäljiltä se on entistä menevämpi. Kun liikunnan säännöllisyys, kunnolliset alkulämmittelyt sekä ratsastajan hellät ohjasotteet ovat kunnossa, on ori oikeasti varsin mukava ratsastettava. Suhteellisen osaava ori on oikean ratsastajan löytyessä hyvin kuuliainen ja tekee työnsä parhaansa mukaan. Muotoa ori tarjoaa helläkätisille jo heti kättelyssä ja peräänantokin löytyy melko nopeasti.
Jos ei jo sileällä, niin varsinkin esteillä Pojun selässä täytyy olla osaava ratsastaja, joka ei kisko ohjista vauhdin yltyessä, vaan osaa rauhoittaa hevosen istunnalla ja hellillä puolipidätteillä. Esteradalla Poju on vauhdikas, mutta reippaudestaan huolimatta varsin hyvä hyppääjä. Orilla on taitoa ja kapasiteettia hypätä haastaviakin luokkia, sillä Poju ei hämäänny tiukoista kaarteista tai tarkkaa tekniikkaa vaativista tehtävistä. Rautias on siitä mukava, ettei se juurikaan kieltele tai kyttäile, vaan ylittää jokaisen esteen rohkeasti. Poju osaa vaadittaessa lyhentää laukkaansa sen verran, että hevonen mahtuu pieneenkin kaarteeseen. Maastoesteillä Poju on rohkea ja vauhdikas, eikä epäröinneistä ole tietoakaan. Veteen ori sujahtaa aina ykkösellä ja jopa nauttii kastumisesta.
i. Paasaus sh, 158cm, vprt |
ii. Pasuuna sh, 160cm, prt ie. Jasmiina sh, 154cm, vrt |
iii. Poheva sh, 162cm, prt iie. Velma sh, 158cm, rt iei. Julmettu sh, 157cm, vrt iee. Justiinsa sh, 152cm, rt |
e. Kimmaus sh, 154cm, rt |
ei. Kertaheitto sh, 156cm, rt ee. Kismi sh, 153cm, vprt |
eii. Kardelli sh, 157cm, vrt eie. Hermanni sh, 155cm, rt eei. Havutuuli sh, 156cm, vrt eee. Kismitys sh, 151cm, prt |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Poju on tarjolla jalostukseen, ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 01.05.2014 sh-o. Kadotettu Päre
♥ 05.09.2015 sh-t. Mörkövaaran Unessa KRJ-I, ERJ-I ♥ 12.12.2016 sh-o. Kapinan Kiuaskiipeäjä ♥ 12.07.2022 sh-o. Syyn Revohka (e. Usvan Helmi) |
lue Sukuselvitys
Pojun isä Paasaus on hienoa suomenhevossukua edustava yleispainotteinen jalostusori. 158 senttinen Paasaus oli jo nuorena taitava estehevonen ja vanhemmalla iällä sen todettiin pärjäävän myös koulukilpailuissa, mikä johti orin kenttäratsastusuran alkamiseen. Hyvällä rakenteella siunattu vaaleanpunarautias sai myös kantakirjan ykköspalkinnon. Laadukas kilpahevonen jätti maailmaan yksitoista jälkeläistä, joista jokaiselle on periytynyt Paasauksen eteenpäinpyrkivää luonnetta ja kapasiteettia etenkin esteratsastukseen.
Isänisä Pasuuna oli yksi aikansa kovimmista nimistä. Punarautias joskus jopa Paholaiseksi nimitetty komealla ulkokuorella varustettu ori oli kilpakenttien kauhu sen voittaessa kaikki kilpailut, joihin se osallistui. Kenttää, esteitä, koulua, valjakkoajoa ja jopa matkaratsastustakin kipaillut Pasuuna ei ollut tallin helpoimmasta päästä olevaa kaliiperia luonteensa puolesta, vaan sillä olin jääräpäinen ja tulinen luonne, joka on näkynyt myös sen jälkeläisillä. Pasuuna sai elää pitkän elämän ja se päästettiin viimeiselle matkalleen aurinkoisena kesäpäivänä tutussa kotipihassaan ollessaan 24-vuotias. Pasuuna jätti jälkeensä miltein kaksikymmentä jälkeläistä.
Isänemä Jasmiina oli nuoruudessaan ratsastuskoululla töitä tehnyt ja kaikenlaista kokenut neitokainen. Ratsastuskoulun lopettaessa toimintansa Jasmiina myytiin yksityiselle omistajalle, jonka huostassa Jasmiinasta kuoriutui taitava hevonen este- ja kouluratsastukseen. Päättäväisen, mutta kiltin luonteen omaava Jasmiina ei ollut rakenteellisesti kedon kaunein kukkanen, mutta ratsastettavuutensa ja muutoin kivan luonteensa takia sillä tehtiin muutama varsa. Jälkeläisilleen tamma periytti tasaista luonnetta ja rohkeutta. Jasmiina menehtyi yön aikana alkaneen yllättävän ähkyn seurauksena harmillisen nuoressa iässä.
Hyvärakenteinen näyttelykehien kukkanen Kimmaus on Pojun emä. Kimmaus on Pojun kasvattajan Antti Vainion parhaita tammoja ja Kimmaus onkin pärjännyt kaikissa lajeissa esteiltä kouluun ja kenttäratsastukseen. Ratsuna reipas ja kuuliainen Kimmaus on luonteeltaan täysi kymppi, eikä sen karsinan edestä puutu vapaaehtoista hoitajaa tarpeen tullessa koskaan. Kimmauksella on tällä hetkellä vain yksi jälkeläinen, sillä tamma keskittyy enemmän kilpailemiseen ennen siitosuralle kunnolla siirtymistä.
Rautias Kertaheitto on Pojun emänisä. Ori viettelee jo eläkepäiviään rauhallisella maatilalla, jossa se on koko elämänsä asunut. Nuorena este- ja kouluratsastuskilpailuissa huimasti menestynyt Kertaheitto ei ole mikään helpoin ratsu, mutta sen luonne maastakäsin on täyttä kultaa. Kertaheitto on nallekarhu, jota kaikki saavat halia aamusta iltaan. Rakenteeltaan 156cm korkea rautias on ryhdikäs ja tukeva, ei kuitenkaan työhevostyyppinen. Kertaheitto on pärjännyt näyttelyissä ja saanut kantakirjan toisen palkinnon, sekä erityismaininnan hyvistä linjoistaan. Kertaheittoa ei ole laadukkuudestaan huolimatta käytetty paljon jalostuksessa, vaan ori on melko harvinainen näky nykyajan suomenhevosten sukutauluissa.
Emänemä Kismi on kivasukuinen pieni, 153 senttimetriä korkea, vaaleanpunarautias tamma. Luonteeltaan rauhallinen ja ihmiselle nöyrä Kismi on helppo ratsastettava niin aloittelijalle kuin ammattilaisellekin. Kismi on kilpaillut koko ikänsä este-, koulu- sekä kenttäratsastuksessa pärjäten vaihtelevin tuloksin. Kismillä on vauhtia ja ponnekkuutta esteradoille, päättäväisyyttä kauhistuttaville maastoesteille sekä ryhtiä kouluaitojen sisälle. Rakenteellisesti pienhevosta hieman muistuttava Kismi on miellyttänyt näyttelytuomaristoa ja saanut hyviä mainintoja näyttelyistä. Nykyään Kismi viettää ansaittuja eläkepäiviä kotitallillaan Oulussa kolmen muun eläkehevosen kanssa.
Isänisä Pasuuna oli yksi aikansa kovimmista nimistä. Punarautias joskus jopa Paholaiseksi nimitetty komealla ulkokuorella varustettu ori oli kilpakenttien kauhu sen voittaessa kaikki kilpailut, joihin se osallistui. Kenttää, esteitä, koulua, valjakkoajoa ja jopa matkaratsastustakin kipaillut Pasuuna ei ollut tallin helpoimmasta päästä olevaa kaliiperia luonteensa puolesta, vaan sillä olin jääräpäinen ja tulinen luonne, joka on näkynyt myös sen jälkeläisillä. Pasuuna sai elää pitkän elämän ja se päästettiin viimeiselle matkalleen aurinkoisena kesäpäivänä tutussa kotipihassaan ollessaan 24-vuotias. Pasuuna jätti jälkeensä miltein kaksikymmentä jälkeläistä.
Isänemä Jasmiina oli nuoruudessaan ratsastuskoululla töitä tehnyt ja kaikenlaista kokenut neitokainen. Ratsastuskoulun lopettaessa toimintansa Jasmiina myytiin yksityiselle omistajalle, jonka huostassa Jasmiinasta kuoriutui taitava hevonen este- ja kouluratsastukseen. Päättäväisen, mutta kiltin luonteen omaava Jasmiina ei ollut rakenteellisesti kedon kaunein kukkanen, mutta ratsastettavuutensa ja muutoin kivan luonteensa takia sillä tehtiin muutama varsa. Jälkeläisilleen tamma periytti tasaista luonnetta ja rohkeutta. Jasmiina menehtyi yön aikana alkaneen yllättävän ähkyn seurauksena harmillisen nuoressa iässä.
Hyvärakenteinen näyttelykehien kukkanen Kimmaus on Pojun emä. Kimmaus on Pojun kasvattajan Antti Vainion parhaita tammoja ja Kimmaus onkin pärjännyt kaikissa lajeissa esteiltä kouluun ja kenttäratsastukseen. Ratsuna reipas ja kuuliainen Kimmaus on luonteeltaan täysi kymppi, eikä sen karsinan edestä puutu vapaaehtoista hoitajaa tarpeen tullessa koskaan. Kimmauksella on tällä hetkellä vain yksi jälkeläinen, sillä tamma keskittyy enemmän kilpailemiseen ennen siitosuralle kunnolla siirtymistä.
Rautias Kertaheitto on Pojun emänisä. Ori viettelee jo eläkepäiviään rauhallisella maatilalla, jossa se on koko elämänsä asunut. Nuorena este- ja kouluratsastuskilpailuissa huimasti menestynyt Kertaheitto ei ole mikään helpoin ratsu, mutta sen luonne maastakäsin on täyttä kultaa. Kertaheitto on nallekarhu, jota kaikki saavat halia aamusta iltaan. Rakenteeltaan 156cm korkea rautias on ryhdikäs ja tukeva, ei kuitenkaan työhevostyyppinen. Kertaheitto on pärjännyt näyttelyissä ja saanut kantakirjan toisen palkinnon, sekä erityismaininnan hyvistä linjoistaan. Kertaheittoa ei ole laadukkuudestaan huolimatta käytetty paljon jalostuksessa, vaan ori on melko harvinainen näky nykyajan suomenhevosten sukutauluissa.
Emänemä Kismi on kivasukuinen pieni, 153 senttimetriä korkea, vaaleanpunarautias tamma. Luonteeltaan rauhallinen ja ihmiselle nöyrä Kismi on helppo ratsastettava niin aloittelijalle kuin ammattilaisellekin. Kismi on kilpaillut koko ikänsä este-, koulu- sekä kenttäratsastuksessa pärjäten vaihtelevin tuloksin. Kismillä on vauhtia ja ponnekkuutta esteradoille, päättäväisyyttä kauhistuttaville maastoesteille sekä ryhtiä kouluaitojen sisälle. Rakenteellisesti pienhevosta hieman muistuttava Kismi on miellyttänyt näyttelytuomaristoa ja saanut hyviä mainintoja näyttelyistä. Nykyään Kismi viettää ansaittuja eläkepäiviä kotitallillaan Oulussa kolmen muun eläkehevosen kanssa.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta
|
12.12.2019 Kutsu, He A - 4 / 30
12.12.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 19.12.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 20.12.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 23.12.2019 Kutsu, He A - 7 / 50 24.12.2019 Kutsu, He A - 7 / 50 25.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 25.12.2019 Kutsu, He A - 5 / 50 27.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 27.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 50 |
29.12.2019 Kutsu, He A - 3 / 30
30.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 13.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 29 15.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 29 18.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 29 20.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 29 23.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 29 13.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 29 15.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 29 18.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 29 |
20.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 29
23.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 29 04.12.2019 Kutsu, He A - 5 / 40 15.12.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 16.12.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 21.12.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 23.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 23.12.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 24.12.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 26.12.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 |
27.12.2019 Kutsu, He A - 3 / 30
28.12.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 29.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 22.01.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 08.02.2020 Kutsu, He A - 3 / 46 09.02.2020 Kutsu, He A - 1 / 46 13.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 46 14.02.2020 Kutsu, He A - 5 / 46 19.02.2020 Kutsu, He A - 5 / 46 20.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 46 |
|
02.06.2014 Kutsu, 100cm - 3/40
29.05.2014 Kutsu, 110cm - 2/40 29.05.2014 Kutsu, 100cm - 5/40 21.05.2014 Kutsu, 110cm - 4/30 20.05.2014 Kutsu, 110cm - 5/30 17.05.2014 Kutsu, 110cm- 1/30 16.05.2014 Kutsu., 110cm - 4/30 15.05.2014 Kutsu, 110cm - 2/30 15.05.2014 Kutsu, 110cm - 5/30 14.05.2014 Kutsu, 110cm - 1/30 |
06.05.2014 Kutsu, 100cm - 1/30
05.05.2014 Kutsu, 100cm - 4/40 03.05.2014 Kutsu, 100cm - 5/30 21.04.2014 Kutsu, 110cm - 3/30 20.04.2014 Kutsu, 110cm - 3/30 19.04.2014 Kutsu, 110cm - 3/30 19.02.2014 Kutsu, 110cm - 5/30 18.02.2014 Kutsu, 110cm - 3/30 13.01.2020 Kutsu, 110cm - 5 / 65 15.01.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 65 |
24.01.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 65
04.03.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 63 11.03.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 63 16.03.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 63 30.03.2020 Kutsu, 110cm - 7 / 63 28.03.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 40 19.04.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 40 21.04.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 50 23.04.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 50 01.05.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 40 |
05.05.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 40
07.05.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 40 08.05.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 40 09.05.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 40 09.05.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 40 11.05.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 50 16.05.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 50 12.05.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 66 17.05.2020 Kutsu, 100cm - 8 / 66 17.05.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 66 |
|
15.05.2014 (Kutsu), 5. CIC1, 5/30
07.05.2014 (Kutsu), 4. CIC1, 4/30 24.03.2014 (Kutsu), 2. CIC1, 1/30 23.03.2014 (Kutsu), 2. CIC1, 1/30 21.03.2014 (Kutsu), 2. CIC1, 5/30 20.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 3/30 20.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 3/30 18.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 5/30 17.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 3/30 16.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 5/30 |
15.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 2/30
09.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 1/30 09.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 1/30 08.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 4/30 08.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 5/30 06.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 2/30 06.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 4/30 06.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 4/30 04.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 2/30 03.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 4/30 |
03.03.2014 (Kutsu), 1. CIC1, 1/30
02.12.2019 Kutsu, CIC1 - 6 / 38 03.12.2019 Kutsu, CIC1 - 6 / 38 05.12.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 38 10.12.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 38 05.12.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 06.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 30 21.01.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 29 25.01.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 29 01.02.2020 Kutsu, CIC1- 2 / 29 |
12.02.2020 Kutsu, CIC1- 1 / 29
13.02.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 29 20.02.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 22 23.02.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 22 24.02.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 22 02.04.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 14.04.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 30 17.04.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 23.04.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 24.04.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
Ei sijoituksia
|
Päiväkirja ja valmennukset
19.03.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut entinen omistaja Pierre
Kävimme Pojun kanssa tänään aamupäivästä maneesilla hieman esteitä treenaamassa. Ori liikkui alkuverryttelyjen aikana reippaasti, mutta kokeili välillä venyttää rajojaan tekemällä omiaan. Palautin orin kuitenkin nopeasti takaisin maanpinnalle, ja jatkoimme verryttelyjä kaikessa rauhassa. Teimme lyhyitä puomiharjoituksia ennen esteiden hyppäämistä, ja Poju työskentelikin mukavalla työinnolla. Ori ravasi korkein askelin maapuomien yli, asettui hyvin myös kaarevalla uralla olevien puomien päälle ja totteli apuja muutenkin kaikin puolin kiitettävästi. Puomien seassa ylitimme myös muutaman pienen kavaletin, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet Pojulla minkäänlaisia ongelmia; ori asteli vain korkein askelin puomiviritysten yli. Loppuajasta hyppäsimme isompia, yksittäisiä esteitä, joiden kanssa orilla ei ollut niin ikää vaikeuksia. Pojulla oli tosin hieman normaalia enemmän menohaluja, ja ensimmäisellä kerralla esteen puomit lentelivät melko mallikkaasti maahan. Kokosin orin kuitenkin seuraavalla yrityksellä paremmin, ja Pojukin ponnisti hillitymmin ja keskittyi muutenkin hyppyyn satasella. Kokeilimme erityyppisiä esteitä, muun muassa okseria, trippeliä, vesiestettä sekä sianselkää, joka koostuu kolmesta peräkkäisestä puomista, joista keskimmäinen on muita korkeammalla. Erilaiset esteet sujuivat hyvin, ja lopettelimme Pojun kanssa pikkuhiljaa estetreenit.
30.06.2016 Estevalmennus, valmentajana Meiju K.
Potsojoon kanssa aloitin niinkin reteästi, että heti alkuun kaikki alkulämmittelyt tehtiin ympyröiden ja eriasteisten kiemuraurien kautta. Olin kuullut orin taipumuksesta kuumua ja näin ollen olin päättänyt ottaa jumppasarjaa, sekä enemmänkin tekniikkaa, kuin vauhtia vaativaa pientä rataharjoitusta. Kun ori alkoi jopa kuunnella ratsastajaansa, edes hetkittäin, ohjasin heidät kuuden esteen jumppasarjalle. Välit olivat pienet, joten Pierren pitäisi kyetä pidättämään oria niin paljon, että se kykenisi menemään erittäin koottuna. Aluksi laskin joka toisen alas, jotta tahti saataisiin hyväksi. Ensimmäisen kerran Potsojoo suurin piirtein meinasi juosta läpi, mutta ohjeistin ratsastajaa tekemään vain puolipidätteitä, sillä ori selkeästi kuumui yhtään kovemmista otteista.
Sain kuin sainkin nostettua jumppasarjan välissä olevat esteiksi ja pyysin ratsukon uudestaan. Tällä kertaa orille ei jäänyt aikaa höseltää, kun piti keskittyä ja meno olikin erittäin lupaavan näköistä. Toistimme harjoituksen toiseen suuntaan ja jälleen kerran suomalainen herra yllätti pitämällä päänsä kylmänä. Pyysin ratsukkoa hetkeksi tekemään kaarevia uria, jotta voisin muokkailla hieman rataa sopivammaksi. Kyseessähän oli siis rata, joka rakentui kentän diagonaaleille. Pitkillä suorilla oli neljä estettä kummassakin suunnassa, kaikki jumppasarjan korkuisina, mutta niin, että välimatkat olivatkin yksi – kaksi – yksi. Lyhyiden sivujen keskelle tuli tehdä myös laukkavoltti, jos ori tuntui yhtään villiintyvän. Pyysin ratsukon suorittamaan ja ilokseni sain huomata orin pysyvän kuulolla. Sain jopa nostettua sarjojen puomeja, saaden orille hieman haastetta ja Pierrellekin ajateltavaa vauhdin suhteen. Pääty-ympyrääkin tarvittiin vain kerran. Siistin suorituksen jälkeen pyysin kaksikon jäähdyttelemään perusteellisesti.
04.11.2019 Pakkasaamun karkelot tarhassa
"Siis täh? Meillä on kohta talli täynnä, ellet huomannut", tallipoikani Joonas suorastaan huudahti, kun kerroin varanneeni taas uuden suomenhevosorin. Olin lokakuisena iltana selannut läppärilläni hevossivuja, kun näytölleni pongahti ilmoitus jo kilpailu-uraa jonkin verran aloitelleesta rautiaasta orista. 155 senttinen Potsojoo vaikutti juuri sopivalta tallimme sekalaisen sakin joukkoon. Kohtalaisen kiltti (ainakin tallissamme nykyisin asuviin muihin oreihin verrattuna) Poju oli testiratsastuksessakin toiminut nätisti ja solmimme kaupat myyjän kanssa siltä seisomalta.
Kurvasin hiljaa maasturillani tallin eteen. Auton perässä oli tumma traileri, jossa uusi ori jo hirnahteli kyydin pysähtyessä. Joonas tuli auttamaan hevosen purkamisessa ja talutti sen nätisti ulos kopista. Uljas rautias nosti päänsä korkealle ja pieniä raviaskelia otellen hirnahti kimeästi tarhaileville tammoille. Joonas meni taluttelemaan Pojua hetkeksi kentälle, kun minä purin mukana tulleet varusteet tallin varustehuoneeseen, joka tosiaan oli täyttymässä uhkaavaa vauhtia - pitäisikö tänne kohta rakentaa lisäsiipi..? Pian Joonas talutti Pojun ulkona pistelevästä pakkasesta tallin lämpöön. Orin sieraimista tuleva höyry sai sisääntulon näyttämään elokuvamaiselta oven avautuessa auringonsäteiden pyrkiessä sisään. Hoitopaikalla Pojulta riisuttiin matkan aikana käyetty loimi sekä kuljetussuojat ja klipattu ori sukaistiin reippaasti pölyharjalla. Tilalle laitettiin toppaloimi ja Joonas tarjosi Pojulle lämmintä melassivettä, jonka ori hörppäsi alas ykkösellä.
Talutin jo rauhoittuneen Pojun omaan tarhaansa, jonne jo aikaisemmin oli laitettu vettä ja heinää valmiiksi. Päästessään vapaaksi ori hypähti ensin raville ja ravattuaan vauhkosti muutaman kierroksen tarhan ympäri nosti myös laukan. Pienen teutaroinnin jälkeen Poju kuitenkin huomasi heinäkasan ja malttoi rauhoittua syömään. Näytös sai tallin muun hevosväen myös innostumaan tarhoissaan ja hetken aikaa tarhoissa tömisi hevosten juoksennellessa. Naurahdin esitykselle ja kuvasin Syyn Kartanon Facebook-sivulle huvittavan tapahtuman. Katsoin, että kaikilla hevosilla oli vettä ja asiat muutoin kunnossa, minkä jälkeen vein trailerin parkkiin omalle paikalleen ja lähdin nauttimaan päiväkahvia sisälle. Tästä alkaisi yhteinen taipaleemme Pojun kanssa.
01.05.2020 Postilaatikoita ja raekuuroja
Puolenpäivän aikaan suuntasin tarhoille hakemaan Pojua, joka tuli minua päiväheinien toivossa portille vastaan. "Hölmö, et sinä vielä ruokaa saa", puhelin hevoselle laittaessani riimua sen päähän. Rautias viskoi etustaan, kun yritin avata porttia lähteäksemme talliin. Napakalla kieltämisellä riekkuminen kuitenkin loppui nopeasti ja sain orin talliin. Hoitopaikalla riisuin toppaloimen paljastaen kiiltävän klipatun karvapeitteen. Harjaustoimet tein nopeasti, ei Poju ollut edes niin likainen, että sitä olisi tarvinnut jäädä jynssäämään puoleksi tunniksi. Varustaessa Poju ei olisi millään halunnut tehdä kanssani yhteistyötä, vaan pullisteli mahaansa siinä toivossa, etten saisi satulavyötä kiinni. Suitset sain päähän yllättävän vaivattomasti, sillä tarjosin hämäyksenä namipalan orille laittaessa kuolaimet sen suuhun. Lopuksi puin rautiaalle heijastavan ratsastusloimen.
Kentällä nousin selkään jakkaralta ja Poju lähti heti kävelemään, kuten normaalia reippaalle hevoselle. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimet samalla siinä kävellessämme. Kun sain kaiken valmiiksi, poistuimme kentän takaportista ja lähdimme metsätielle kävelemään. Poju katseli ympäristöään valppaana ja käveli reipasta, rytmikästä käyntiä, jossa ei ollut kovin rento istua. Ohjat pidin koko kävelymatkan ajan puolipitkinä, sillä Pojua rentoutti huomattavasti, kun kukaan ei roikkunut suussa. Metsätie loppui noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen ja saavuimme pellon laitaan asuintalojen yksityistielle. Talonomistajilta olin jo pitäjälle muuttaessani kysynyt luvan tiellä ratsastamiseen ja tämä oli ollut kaikille ok, joten yksityistie kuului perusreitteihimme. Pojusta kuitenkin huomasi, ettei se ollut päässyt reitille aikoihin, sillä mutkan takaa pilkistävä punainen postilaatikko sai orin säpsähtämään kauhusta. Poju teki äkkipysähdyksen ja jäi tuijottamaan punaista hökötystä sieraimet suurina. Ori hengitti pari kertaa kiivaasti ja oli ihan kankeana. Rauhoittelin sitä äänellä ja pyysin nätisti eteenpäin, jolloin ori lähti rohkeasti ohittamaan postilaatikkoa.
Kauhuista selvittiin ja pääsimme rauhalliselle pehmeäpohjaiselle tielle, jossa pyysin Pojun raviin. Ravasimme hyvän tovin ennen siirtymistä takaisin käyntiin. Sää alkoi jossain vaiheessa muuttua synkemmäksi ja päätin, että nyt olisi hyvä aika alkaa suunnitella reittiä kotiin päin. Olimme ratsastamassa läpi vihertävän niityn, kun aivan yllättäen alkoi tulla rakeita. Poju ei rakeista juuri piitannut, ihmetteli vain, kun sää oli näin nopeasti muuttunut. Rakeet kopisivat kypäräni pintaan ja loppumatkan saimme kulkea ihan märkinä. Tallille päästessämme maa oli valkoinen ja hevoset tarhoissa ihmeissään. Vein Pojun talliin ja vaihdoin ratsastusvarusteiden tilalle toppaloimen. Ori sai lämmintä juotavaa ja pääsi lopulta tarhaan päiväheinille.
16.06.2020 Palkintoja satelee
Poju on kiertänyt tämän vuoden puolella ahkerasti lajilaatiksissa ja haalinut itselleen kolmen lajin ykköspalkinnot. Kaiken kukkuraksi Poju kävi viime marraskuussa kantakirjatilaisuudessa ja sai ratsukantakirjan toisen palkinnon. Omistaja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen rakkaan orinsa suoritukseen! Seuraavaksi Pojulla on tähtäimessä suomenhevosten laatuarvostelu ja hamassa tulevaisuudessa myös yleislaatuarvostelu. Ehkäpä Poju koulutetaan vielä kärryjenkin eteen, jonka myötä se pääsisi kilpailemaan myös valjakkoajossa.
Tänään käydessäni tallissa aamutuimaan Poju vaikutti vähän väsyneeltä, ehkäpä edellispäivän laatuarvostelun vuoksi. Aamuruoat saatuaan ja laitumelle kirmatessaan ori alkoi kuitenkin vaikuttaa taas omalta itseltään. Ratsastettaessa Poju on ollut viime aikoina oikein passeli, eikä meille ole tullut erimielisyyksiä kovin usein. Kenties kesä ja kuumuus on rauhoittanut innokasta hevosta hieman.
Kävimme Pojun kanssa tänään aamupäivästä maneesilla hieman esteitä treenaamassa. Ori liikkui alkuverryttelyjen aikana reippaasti, mutta kokeili välillä venyttää rajojaan tekemällä omiaan. Palautin orin kuitenkin nopeasti takaisin maanpinnalle, ja jatkoimme verryttelyjä kaikessa rauhassa. Teimme lyhyitä puomiharjoituksia ennen esteiden hyppäämistä, ja Poju työskentelikin mukavalla työinnolla. Ori ravasi korkein askelin maapuomien yli, asettui hyvin myös kaarevalla uralla olevien puomien päälle ja totteli apuja muutenkin kaikin puolin kiitettävästi. Puomien seassa ylitimme myös muutaman pienen kavaletin, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet Pojulla minkäänlaisia ongelmia; ori asteli vain korkein askelin puomiviritysten yli. Loppuajasta hyppäsimme isompia, yksittäisiä esteitä, joiden kanssa orilla ei ollut niin ikää vaikeuksia. Pojulla oli tosin hieman normaalia enemmän menohaluja, ja ensimmäisellä kerralla esteen puomit lentelivät melko mallikkaasti maahan. Kokosin orin kuitenkin seuraavalla yrityksellä paremmin, ja Pojukin ponnisti hillitymmin ja keskittyi muutenkin hyppyyn satasella. Kokeilimme erityyppisiä esteitä, muun muassa okseria, trippeliä, vesiestettä sekä sianselkää, joka koostuu kolmesta peräkkäisestä puomista, joista keskimmäinen on muita korkeammalla. Erilaiset esteet sujuivat hyvin, ja lopettelimme Pojun kanssa pikkuhiljaa estetreenit.
30.06.2016 Estevalmennus, valmentajana Meiju K.
Potsojoon kanssa aloitin niinkin reteästi, että heti alkuun kaikki alkulämmittelyt tehtiin ympyröiden ja eriasteisten kiemuraurien kautta. Olin kuullut orin taipumuksesta kuumua ja näin ollen olin päättänyt ottaa jumppasarjaa, sekä enemmänkin tekniikkaa, kuin vauhtia vaativaa pientä rataharjoitusta. Kun ori alkoi jopa kuunnella ratsastajaansa, edes hetkittäin, ohjasin heidät kuuden esteen jumppasarjalle. Välit olivat pienet, joten Pierren pitäisi kyetä pidättämään oria niin paljon, että se kykenisi menemään erittäin koottuna. Aluksi laskin joka toisen alas, jotta tahti saataisiin hyväksi. Ensimmäisen kerran Potsojoo suurin piirtein meinasi juosta läpi, mutta ohjeistin ratsastajaa tekemään vain puolipidätteitä, sillä ori selkeästi kuumui yhtään kovemmista otteista.
Sain kuin sainkin nostettua jumppasarjan välissä olevat esteiksi ja pyysin ratsukon uudestaan. Tällä kertaa orille ei jäänyt aikaa höseltää, kun piti keskittyä ja meno olikin erittäin lupaavan näköistä. Toistimme harjoituksen toiseen suuntaan ja jälleen kerran suomalainen herra yllätti pitämällä päänsä kylmänä. Pyysin ratsukkoa hetkeksi tekemään kaarevia uria, jotta voisin muokkailla hieman rataa sopivammaksi. Kyseessähän oli siis rata, joka rakentui kentän diagonaaleille. Pitkillä suorilla oli neljä estettä kummassakin suunnassa, kaikki jumppasarjan korkuisina, mutta niin, että välimatkat olivatkin yksi – kaksi – yksi. Lyhyiden sivujen keskelle tuli tehdä myös laukkavoltti, jos ori tuntui yhtään villiintyvän. Pyysin ratsukon suorittamaan ja ilokseni sain huomata orin pysyvän kuulolla. Sain jopa nostettua sarjojen puomeja, saaden orille hieman haastetta ja Pierrellekin ajateltavaa vauhdin suhteen. Pääty-ympyrääkin tarvittiin vain kerran. Siistin suorituksen jälkeen pyysin kaksikon jäähdyttelemään perusteellisesti.
04.11.2019 Pakkasaamun karkelot tarhassa
"Siis täh? Meillä on kohta talli täynnä, ellet huomannut", tallipoikani Joonas suorastaan huudahti, kun kerroin varanneeni taas uuden suomenhevosorin. Olin lokakuisena iltana selannut läppärilläni hevossivuja, kun näytölleni pongahti ilmoitus jo kilpailu-uraa jonkin verran aloitelleesta rautiaasta orista. 155 senttinen Potsojoo vaikutti juuri sopivalta tallimme sekalaisen sakin joukkoon. Kohtalaisen kiltti (ainakin tallissamme nykyisin asuviin muihin oreihin verrattuna) Poju oli testiratsastuksessakin toiminut nätisti ja solmimme kaupat myyjän kanssa siltä seisomalta.
Kurvasin hiljaa maasturillani tallin eteen. Auton perässä oli tumma traileri, jossa uusi ori jo hirnahteli kyydin pysähtyessä. Joonas tuli auttamaan hevosen purkamisessa ja talutti sen nätisti ulos kopista. Uljas rautias nosti päänsä korkealle ja pieniä raviaskelia otellen hirnahti kimeästi tarhaileville tammoille. Joonas meni taluttelemaan Pojua hetkeksi kentälle, kun minä purin mukana tulleet varusteet tallin varustehuoneeseen, joka tosiaan oli täyttymässä uhkaavaa vauhtia - pitäisikö tänne kohta rakentaa lisäsiipi..? Pian Joonas talutti Pojun ulkona pistelevästä pakkasesta tallin lämpöön. Orin sieraimista tuleva höyry sai sisääntulon näyttämään elokuvamaiselta oven avautuessa auringonsäteiden pyrkiessä sisään. Hoitopaikalla Pojulta riisuttiin matkan aikana käyetty loimi sekä kuljetussuojat ja klipattu ori sukaistiin reippaasti pölyharjalla. Tilalle laitettiin toppaloimi ja Joonas tarjosi Pojulle lämmintä melassivettä, jonka ori hörppäsi alas ykkösellä.
Talutin jo rauhoittuneen Pojun omaan tarhaansa, jonne jo aikaisemmin oli laitettu vettä ja heinää valmiiksi. Päästessään vapaaksi ori hypähti ensin raville ja ravattuaan vauhkosti muutaman kierroksen tarhan ympäri nosti myös laukan. Pienen teutaroinnin jälkeen Poju kuitenkin huomasi heinäkasan ja malttoi rauhoittua syömään. Näytös sai tallin muun hevosväen myös innostumaan tarhoissaan ja hetken aikaa tarhoissa tömisi hevosten juoksennellessa. Naurahdin esitykselle ja kuvasin Syyn Kartanon Facebook-sivulle huvittavan tapahtuman. Katsoin, että kaikilla hevosilla oli vettä ja asiat muutoin kunnossa, minkä jälkeen vein trailerin parkkiin omalle paikalleen ja lähdin nauttimaan päiväkahvia sisälle. Tästä alkaisi yhteinen taipaleemme Pojun kanssa.
01.05.2020 Postilaatikoita ja raekuuroja
Puolenpäivän aikaan suuntasin tarhoille hakemaan Pojua, joka tuli minua päiväheinien toivossa portille vastaan. "Hölmö, et sinä vielä ruokaa saa", puhelin hevoselle laittaessani riimua sen päähän. Rautias viskoi etustaan, kun yritin avata porttia lähteäksemme talliin. Napakalla kieltämisellä riekkuminen kuitenkin loppui nopeasti ja sain orin talliin. Hoitopaikalla riisuin toppaloimen paljastaen kiiltävän klipatun karvapeitteen. Harjaustoimet tein nopeasti, ei Poju ollut edes niin likainen, että sitä olisi tarvinnut jäädä jynssäämään puoleksi tunniksi. Varustaessa Poju ei olisi millään halunnut tehdä kanssani yhteistyötä, vaan pullisteli mahaansa siinä toivossa, etten saisi satulavyötä kiinni. Suitset sain päähän yllättävän vaivattomasti, sillä tarjosin hämäyksenä namipalan orille laittaessa kuolaimet sen suuhun. Lopuksi puin rautiaalle heijastavan ratsastusloimen.
Kentällä nousin selkään jakkaralta ja Poju lähti heti kävelemään, kuten normaalia reippaalle hevoselle. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimet samalla siinä kävellessämme. Kun sain kaiken valmiiksi, poistuimme kentän takaportista ja lähdimme metsätielle kävelemään. Poju katseli ympäristöään valppaana ja käveli reipasta, rytmikästä käyntiä, jossa ei ollut kovin rento istua. Ohjat pidin koko kävelymatkan ajan puolipitkinä, sillä Pojua rentoutti huomattavasti, kun kukaan ei roikkunut suussa. Metsätie loppui noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen ja saavuimme pellon laitaan asuintalojen yksityistielle. Talonomistajilta olin jo pitäjälle muuttaessani kysynyt luvan tiellä ratsastamiseen ja tämä oli ollut kaikille ok, joten yksityistie kuului perusreitteihimme. Pojusta kuitenkin huomasi, ettei se ollut päässyt reitille aikoihin, sillä mutkan takaa pilkistävä punainen postilaatikko sai orin säpsähtämään kauhusta. Poju teki äkkipysähdyksen ja jäi tuijottamaan punaista hökötystä sieraimet suurina. Ori hengitti pari kertaa kiivaasti ja oli ihan kankeana. Rauhoittelin sitä äänellä ja pyysin nätisti eteenpäin, jolloin ori lähti rohkeasti ohittamaan postilaatikkoa.
Kauhuista selvittiin ja pääsimme rauhalliselle pehmeäpohjaiselle tielle, jossa pyysin Pojun raviin. Ravasimme hyvän tovin ennen siirtymistä takaisin käyntiin. Sää alkoi jossain vaiheessa muuttua synkemmäksi ja päätin, että nyt olisi hyvä aika alkaa suunnitella reittiä kotiin päin. Olimme ratsastamassa läpi vihertävän niityn, kun aivan yllättäen alkoi tulla rakeita. Poju ei rakeista juuri piitannut, ihmetteli vain, kun sää oli näin nopeasti muuttunut. Rakeet kopisivat kypäräni pintaan ja loppumatkan saimme kulkea ihan märkinä. Tallille päästessämme maa oli valkoinen ja hevoset tarhoissa ihmeissään. Vein Pojun talliin ja vaihdoin ratsastusvarusteiden tilalle toppaloimen. Ori sai lämmintä juotavaa ja pääsi lopulta tarhaan päiväheinille.
16.06.2020 Palkintoja satelee
Poju on kiertänyt tämän vuoden puolella ahkerasti lajilaatiksissa ja haalinut itselleen kolmen lajin ykköspalkinnot. Kaiken kukkuraksi Poju kävi viime marraskuussa kantakirjatilaisuudessa ja sai ratsukantakirjan toisen palkinnon. Omistaja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen rakkaan orinsa suoritukseen! Seuraavaksi Pojulla on tähtäimessä suomenhevosten laatuarvostelu ja hamassa tulevaisuudessa myös yleislaatuarvostelu. Ehkäpä Poju koulutetaan vielä kärryjenkin eteen, jonka myötä se pääsisi kilpailemaan myös valjakkoajossa.
Tänään käydessäni tallissa aamutuimaan Poju vaikutti vähän väsyneeltä, ehkäpä edellispäivän laatuarvostelun vuoksi. Aamuruoat saatuaan ja laitumelle kirmatessaan ori alkoi kuitenkin vaikuttaa taas omalta itseltään. Ratsastettaessa Poju on ollut viime aikoina oikein passeli, eikä meille ole tullut erimielisyyksiä kovin usein. Kenties kesä ja kuumuus on rauhoittanut innokasta hevosta hieman.
Kuvat: Pääkuva © Cherie, Rakennekuvat © Cherie, Lisenssi & Aprillipila/vapaasti
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
