Tappurainen
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.06.2018 KTK-II
19 + 18 + 19 + 19 = 75p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.11.2019 ERJ-I 8 + 40 + 18 + 20 + 14,5 = 100,5p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 28.02.2021 KERJ-I 7,5 + 40 + 18 + 21 + 15 = 101,5p. |
© AK
Olin ennenkin ostanut Kaihovaarasta hevosia ja ne olivat osoittautuneet niin mukaviksi, että olihan minun tehtävä vielä kolmannestakin hevosesta tarjous. Varsin lyhyen elämänsä aikana monia koteja kiertänyt Tappurainen herätti kiinnostukseni heti, kun näin sen Kaihovaaran myynti-ilmoituksessa. Tutustuin hevoseen tarkemmin ja ori viehätti niin suvullisesti kuin luonteenkin puolesta, joten tarjosin Tappuraiselle kotia Syyn Kartanosta. Nopean vastauksen saatuani kävin hakemassa orin trailerilla meille. Jo kisanneen orin kanssa tuleisuudensuunnitelmissa oli enää pienimuotoinen kisaaminen kentässä, jalostus ja laatuarvostelut, minkä jälkeen Tappurainen saisi jäädä viettämään ansaittuja eläkepäiviä joko opetusmestarina tai seurahevosena.
Luonnekuvaus
Moska on hevonen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Sillä ei ole koskaan sitä yhtä parasta kaveria, vaan se on vähän kaikkien kaveri tasapuolisesti. Ori viihtyy suhteellisen hyvin myös yksin, mutta tylsistyessään tuolla on vähän paha tapa alkaa huutelemaan ja kiinnostumaan erityisen paljon mahdollisten tammojen läsnäolosta. Moska antaa ottaa yleensä hyvin itsensä kiinni ja on usein jopa portillakin vastassa, kun huomaa tulijan. Taluttaessa ori on kunnioittava ihmistä kohtaan, eikä hypi käsittelijänsä silmille tai sen enempää varpaillekaan. Moska on helposti kuitenkin toisinaan turhankin reipas askelissaan, jolloin taluttaja saakin olla tarkkana pitämässä huolen siitä, että itse pysyy hevosen tahdissa mukana.
Hoitaessa Moska on peruskiltti, vaikkakin se tykkää nyplätä hoitajansa vaatteita. Ori on yleensä rauhallinen, mutta karsinan ovi kannattaa silti sulkea huolellisesti ja riimunnarun varmistaa olevan tukevasti kiinni. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Moska löytyisi karsinaan viemisen jälkeen moikkaamasta kavereitaan tai pihalta rauhallisesti laiduntamasta. Hoitaminen kuitenkin sujuu yleensä ilman ylimääräistä hässäkkää, eikä Moska ole erityisen herkkänahkainenkaan. Orilla on myös suhteellisen hyvä kärsivällisyys ja sen hermot kestävät hyvin kengityksen ja eläinlääkärinkin vierailun ajan. Satulointi on helppoa, sillä Moskan tapoihin ei kuulu pullistelu tai äksyily. Suitsiessa tuo kuitenkin saattaa yrittää testata hoitajaansa ja nostaa päänsä ylös, vaikkakin luovuttaa hyvin nopeasti leikkinsä. Moskalla on vähän omituinen, vaikkakin rasittava tapa yrittää pureskella ohjiaan, joten hoitajan on hyvä huolehtia niistä. Ruokahalu orilla on kohdallaan ja erityisen perso se onkin erilaisille hevosnameille. Lisäksi Moska pitää pesuhetkistä, niin kuin myös uittoretkistäkin, joilla se tapaa olla turhankin innokas.
Sileätyöskentelyssä Moskalla on kovin näyttävät liikkeet rotuunsa nähden. Ori on hyvin reipas ja herkkä suustaan, jonka ansiosta sitä kannattaakin ratsastaa käyttäen pääasiassa omaa istuntaa. Moskan keskittyminen on kuitenkin vähän vaakalaudalla, vaikka sen työmoraali onkin varsin hyvä. Moskalla on tapana oppia nopeasti tehtävät ja ori alkaakin helposti ennakoimaan niitä jo parin toiston jälkeen. Toisaalta sitten, jos Moska ei heti opikaan uutta asiaa, niin sen mielenkiinto menee ja se tuntuu turhautuvan. Koululiikkeitä ori suorittaa kuitenkin ryhdikkäästi ja tasaisen hyvällä suorituskyvyllä, vaikkakin väistöt ja lisäykset tuntuvat olevan sen vahvinta alaa. Esteillä Moska etenee nopeasti ja sovittaa askeleensa hyvin esteiden väliin. Moska selkeästi nauttii hyppäämisestä ja tekee sitä erityisen mielellään. Orilla on luonnostaan hyvä tekniikka ja ponnistusvoimaa riittää. Se antaa ratsastajan pienet virheet anteeksi ja paikkaakin niitä omalla suorituksellaan, mutta toistuvista ja isommista virheistä Moska saattaa ottaa nokkiinsa ja kieltää. Maastossa puolestaan ori on ihan yhtä reipas, kuin kentälläkin. Isojen liikkeidensä ansiosta se on hyvä johtohevonen, vaikkakin sillä on melko kova kilpavietti, kun se vauhtiin pääsee. Ori ei pelkää vettä - päinvastoin. Moska on innokas uimari ja sen lisäksi se hyppää pelottomasti vesihautoihinkin. Orilla ei ole tapana kyttäillä tai pelätä erikoisemmiltakaan näyttäviä esteitä, vaan ongelmaksi voi koitua joskus ennemminkin liian nopea vauhti. Tavanomaista liikennettä Moska ei pelkää, vaikka saattaakin korvat hörössä vähän kyttäillä. Valjakkoon kuuluessaan Moska on hyvin samanlainen, kuin kouluradallakin. Ori on hyvin reipas ja tarkka liikkeistään, kunhan sen mielenkiinnon pitää hereillä ja tehtävänanto on vaihtelevaa.
Moska on rauhallinen matkustaja, jolle matkustaminen on tavanomaista puuhaa. Sen kanssa harvemmin tulee ongelmia varsinkaan lastatessa, mutta pidemmillä matkoilla orin mielenrauhan säilymiseksi on hyvä muistaa pitää pieniä jaloittelutaukoja. Kisapaikalla Moska saattaa olla hieman äänekäs aluksi, sillä se on kovin kiinnostunut muista hevosista. Nopeasti rauhoituttuaan se kuitenkin kyttäilee ympärilleen suhteellisen ahkerasti ja verryttelyssä saakin olla tarkkana, että Moskan saa tosiaankin keskittymään siihen olennaiseen eikä se jää jännittyneeksi.
© Hazel
Hoitaessa Moska on peruskiltti, vaikkakin se tykkää nyplätä hoitajansa vaatteita. Ori on yleensä rauhallinen, mutta karsinan ovi kannattaa silti sulkea huolellisesti ja riimunnarun varmistaa olevan tukevasti kiinni. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Moska löytyisi karsinaan viemisen jälkeen moikkaamasta kavereitaan tai pihalta rauhallisesti laiduntamasta. Hoitaminen kuitenkin sujuu yleensä ilman ylimääräistä hässäkkää, eikä Moska ole erityisen herkkänahkainenkaan. Orilla on myös suhteellisen hyvä kärsivällisyys ja sen hermot kestävät hyvin kengityksen ja eläinlääkärinkin vierailun ajan. Satulointi on helppoa, sillä Moskan tapoihin ei kuulu pullistelu tai äksyily. Suitsiessa tuo kuitenkin saattaa yrittää testata hoitajaansa ja nostaa päänsä ylös, vaikkakin luovuttaa hyvin nopeasti leikkinsä. Moskalla on vähän omituinen, vaikkakin rasittava tapa yrittää pureskella ohjiaan, joten hoitajan on hyvä huolehtia niistä. Ruokahalu orilla on kohdallaan ja erityisen perso se onkin erilaisille hevosnameille. Lisäksi Moska pitää pesuhetkistä, niin kuin myös uittoretkistäkin, joilla se tapaa olla turhankin innokas.
Sileätyöskentelyssä Moskalla on kovin näyttävät liikkeet rotuunsa nähden. Ori on hyvin reipas ja herkkä suustaan, jonka ansiosta sitä kannattaakin ratsastaa käyttäen pääasiassa omaa istuntaa. Moskan keskittyminen on kuitenkin vähän vaakalaudalla, vaikka sen työmoraali onkin varsin hyvä. Moskalla on tapana oppia nopeasti tehtävät ja ori alkaakin helposti ennakoimaan niitä jo parin toiston jälkeen. Toisaalta sitten, jos Moska ei heti opikaan uutta asiaa, niin sen mielenkiinto menee ja se tuntuu turhautuvan. Koululiikkeitä ori suorittaa kuitenkin ryhdikkäästi ja tasaisen hyvällä suorituskyvyllä, vaikkakin väistöt ja lisäykset tuntuvat olevan sen vahvinta alaa. Esteillä Moska etenee nopeasti ja sovittaa askeleensa hyvin esteiden väliin. Moska selkeästi nauttii hyppäämisestä ja tekee sitä erityisen mielellään. Orilla on luonnostaan hyvä tekniikka ja ponnistusvoimaa riittää. Se antaa ratsastajan pienet virheet anteeksi ja paikkaakin niitä omalla suorituksellaan, mutta toistuvista ja isommista virheistä Moska saattaa ottaa nokkiinsa ja kieltää. Maastossa puolestaan ori on ihan yhtä reipas, kuin kentälläkin. Isojen liikkeidensä ansiosta se on hyvä johtohevonen, vaikkakin sillä on melko kova kilpavietti, kun se vauhtiin pääsee. Ori ei pelkää vettä - päinvastoin. Moska on innokas uimari ja sen lisäksi se hyppää pelottomasti vesihautoihinkin. Orilla ei ole tapana kyttäillä tai pelätä erikoisemmiltakaan näyttäviä esteitä, vaan ongelmaksi voi koitua joskus ennemminkin liian nopea vauhti. Tavanomaista liikennettä Moska ei pelkää, vaikka saattaakin korvat hörössä vähän kyttäillä. Valjakkoon kuuluessaan Moska on hyvin samanlainen, kuin kouluradallakin. Ori on hyvin reipas ja tarkka liikkeistään, kunhan sen mielenkiinnon pitää hereillä ja tehtävänanto on vaihtelevaa.
Moska on rauhallinen matkustaja, jolle matkustaminen on tavanomaista puuhaa. Sen kanssa harvemmin tulee ongelmia varsinkaan lastatessa, mutta pidemmillä matkoilla orin mielenrauhan säilymiseksi on hyvä muistaa pitää pieniä jaloittelutaukoja. Kisapaikalla Moska saattaa olla hieman äänekäs aluksi, sillä se on kovin kiinnostunut muista hevosista. Nopeasti rauhoituttuaan se kuitenkin kyttäilee ympärilleen suhteellisen ahkerasti ja verryttelyssä saakin olla tarkkana, että Moskan saa tosiaankin keskittymään siihen olennaiseen eikä se jää jännittyneeksi.
© Hazel
i. Metsän Peikko sh, m, 158cm |
ii. Lasilan Loiste sh, m, 160cm ie. Prinsessan Hokema sh, rn, 155cm |
iii. Loisto-Liito sh, 160cm, klm iie. Hulina sh, 159cm, m iei. Hokuma sh, 159cm, trn iee. Kahleprinsessa sh, 150cm, rn |
e. Lintuvuorten Liisa sh, vprt, 158cm |
ei. Pikimusta Lintu sh, m, 159cm ee. Matelin Kaunotar sh, prt, 154cm |
eii. Pikimusta sh, 161cm, rn eie. Vilskeriina sh, 156cm, m eei. Matelin Kulkuri sh, 157cm, prt eee. Kaunoinen sh, 149cm, rt |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Moska on tarjolla jalostukseen, ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 16.01.2017 sh-o. Mixedin Ohrantappura (e. Sarastus) SV-II, EV-I
♥ 02.10.2018 sh-o. Kaihon Kekrituli (e. Leonia) ♥ 05.10.2018 sh-t. Kaihon Kalmantiera (e. Tervahauta) SV-II, SLA-II ♥ 06.12.2018 sh-t. Riimuvaaran Suruhuntu (e. Surutango) ♥ 03.07.2022 sh-t. Syyn Yönsyli (e. Sinikuunkehrä) |
lue Sukuselvitys
i. Metsän Peikko on 160cm korkea musta suomenhevosori, joka on menestynyt elämänsä aikana todella hienosti kenttäratsastuksen parissa. Peikoksi kutsuttu ori on luonteeltaan melkoinen kuumakalle, mutta kokeneen ratsastajan kanssa se toimii hienosti ja malttaa keskittyäkkin. Parhaimmillaan Peikko on ehdottomasti maastoesteillä ja rataesteillä, koska kouluradalla orin keskittyminen on hieman heikohkoa, mutta ratsastajan avustuksella ori selviytyy koulukiemuroistakin kohtalaisen hyvillä prosenteilla. Peikko on jättänyt jo jälkeensä useita hienoja jälkeläisiä moneen eri lajiin ja ori onkin edelleen aktiivisessa siitoskäytössä halukkaille tammoille.
ii. Lasilan Loiste oli todella kultaisen luonteen omistava 159cm korkea perinteikäs rautias liinaharjalla. Ori toimi ratsuna kaikentasoisilla ratsastajilla ja sen kanssa kilpaili rataesteitä niin kokeneemmat ratsastajat, kuin kokemattomammat junioritkin. Usein Loistetta epäiltiin ruunaksi sen todella leppoisan käytöksen ansiosta ja monet yllättyivätkin kuultuaan sen olevan ori. Loiste oli todella kapasiteetikas esteratsu ja sen kanssa kilpailtiin esteitä parhaimmillaan 110-120cm tasolla. Loiste pysyi todella hyvässä kunnossa aina 20-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen sille alkoi vähitellen ilmestyä vanhuuden vaivoja ja ori jouduttiin lopettamaan 25-vuotiaana nopeasti edenneen nivelrikon takia.
ie. Prinsessan Hokema on jo 26 vuoden ikään ehtinyt melko sirorakenteinen 162cm korkea entinen estetykki. Nykyään tamma viettelee eläkepäiviään muutaman shetlanninponin seurana rauhallisella maalaistallilla. Nuoruudessaan Emmaksi kutsuttu ruunikko tamma kilpaili ja valmentautui aktiivisesti esteratsastuksen parissa ja lähes kaikista kilpailuista kotiintuomisina oli jokin ruusuke. Aktiivisimman kilpauransa jälkeen tamma siirtyi juniorille opetusratsuksi ja kilpailemaan seurakilpailuihin pienempiin luokkiin. Muutamissa koulukilpailuissakin Emma ehti starttaamaan ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta selvästi elementissään tamma on esteillä. Nykyään tamman jaloissa on jo sen verran vanhuuden aiheuttamaa kulumaa, että kunnon ratsastukseen siitä ei ole, mutta rennot käyntimaastot pitävät mamman mielen vireänä.
e. Lintuvuoren Liisa oli 156cm korkea rautias suomenhevostamma, jonka elämässä oli valitettavan paljon huonoa tuuria. Tamma oli todella upea rakenteinen ja kapasiteetikas ratsunalku, joka kuitenkin joutuin 6-vuotiaana kaatui maastolenkillä ja loukkasi takajalkansa vakavasti. Jalkaa hoidettiin pitkään kuntoon, mutta ei Liisasta enään ratsua saatu, mutta jalostuskäytössä tammalla olisi paljon annettavaa huipun luonteensa ja kauniin rakenteensa ansiosta. Liisa ehti jättää jälkeensä kolme kaunista ja nykyään todella menestyksekästä varsaa, mutta tamma itse menehtyi viimeisessa varsomisessaan, jolloin myös varsa menehtyi. Tamma oli kuollessaan vain 12-vuotias.
ei. Pikimusta Lintu oli lujatahtoinen, mutta varsin taitava kenttäratsu. Ori syntyi alunperin vähän suuremmalle suomenhevossiittolalle, josta se myytiin tunnetulta kasvattajalta eteenpäin kilpahevoseksi nelivuotiaana. Uusi omistaja kouli siitä aina CIC1 -tason hevosen, joka niittikin ahkerasti menestystä kaikissa kolmessa lajissa esteiden ollessa tämän vahvinta alaa. Omistaja oli hyvin kunnianhimoinen, jonka vuoksi hän ratsasti silloin tällöin muutamia muitakin hevosia. Pitkän harkinnan seurauksena omistajatar päättikin hankkia toisenkin hevosen Pikimustan rinnalle. Ori siirtyikin väliaikaisesti muutamaksi vuodeksi läheisen hevosopiston käyttöön, jossa konkari pienen jalostusuransa ohella toimikin myös opetusmestarina. Pikimusta jaksoi energisen ja reippaan luonteensa takia tehdä melko pitkän uran, mutta jäi sitten lopulta viettämään eläkepäiviään omistajansa kotipihaan. 24-vuotiaana ori kuitenkin menehtyi, jolloin syynä oli sydämen pysähdys.
ee. Matelin Kaunotar oli valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa menestynyt hevonen. Punarautias tamma oli kasvattajansa ylpeydenaihe ja yksi tämän suosikkihevosista jo varsasta pitäen. Kaunon emä oli omistajattaren oma hevonen, joka oli astutettu lopulta tarkkaan harkitulla orilla. Kauno olikin pitkään suunniteltu varsa, joka täyttikin omistajansa odotukset päästessään näyttämään taitojaan lopultaan kilpakentillekin. Tamma asui pienellä yksityistilalla, jonka takia sillä ei koskaan ollut edessään varsinaista jalostusuraa. Tamma kuitenkin varsoi neljästi, sillä rautiaalla oli varsin kiltti ja tasainen luonne, eikä sen liikkeissäkään ollut moittimista. Kauno asui koko pienen ikänsä kasvattajallaan, ennen kuin nukkui sitten 19-vuotiaana pois eläinlääkärin toteaman ähkyn seurauksena.
© Sussu, Viiru, Hazel
ii. Lasilan Loiste oli todella kultaisen luonteen omistava 159cm korkea perinteikäs rautias liinaharjalla. Ori toimi ratsuna kaikentasoisilla ratsastajilla ja sen kanssa kilpaili rataesteitä niin kokeneemmat ratsastajat, kuin kokemattomammat junioritkin. Usein Loistetta epäiltiin ruunaksi sen todella leppoisan käytöksen ansiosta ja monet yllättyivätkin kuultuaan sen olevan ori. Loiste oli todella kapasiteetikas esteratsu ja sen kanssa kilpailtiin esteitä parhaimmillaan 110-120cm tasolla. Loiste pysyi todella hyvässä kunnossa aina 20-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen sille alkoi vähitellen ilmestyä vanhuuden vaivoja ja ori jouduttiin lopettamaan 25-vuotiaana nopeasti edenneen nivelrikon takia.
ie. Prinsessan Hokema on jo 26 vuoden ikään ehtinyt melko sirorakenteinen 162cm korkea entinen estetykki. Nykyään tamma viettelee eläkepäiviään muutaman shetlanninponin seurana rauhallisella maalaistallilla. Nuoruudessaan Emmaksi kutsuttu ruunikko tamma kilpaili ja valmentautui aktiivisesti esteratsastuksen parissa ja lähes kaikista kilpailuista kotiintuomisina oli jokin ruusuke. Aktiivisimman kilpauransa jälkeen tamma siirtyi juniorille opetusratsuksi ja kilpailemaan seurakilpailuihin pienempiin luokkiin. Muutamissa koulukilpailuissakin Emma ehti starttaamaan ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta selvästi elementissään tamma on esteillä. Nykyään tamman jaloissa on jo sen verran vanhuuden aiheuttamaa kulumaa, että kunnon ratsastukseen siitä ei ole, mutta rennot käyntimaastot pitävät mamman mielen vireänä.
e. Lintuvuoren Liisa oli 156cm korkea rautias suomenhevostamma, jonka elämässä oli valitettavan paljon huonoa tuuria. Tamma oli todella upea rakenteinen ja kapasiteetikas ratsunalku, joka kuitenkin joutuin 6-vuotiaana kaatui maastolenkillä ja loukkasi takajalkansa vakavasti. Jalkaa hoidettiin pitkään kuntoon, mutta ei Liisasta enään ratsua saatu, mutta jalostuskäytössä tammalla olisi paljon annettavaa huipun luonteensa ja kauniin rakenteensa ansiosta. Liisa ehti jättää jälkeensä kolme kaunista ja nykyään todella menestyksekästä varsaa, mutta tamma itse menehtyi viimeisessa varsomisessaan, jolloin myös varsa menehtyi. Tamma oli kuollessaan vain 12-vuotias.
ei. Pikimusta Lintu oli lujatahtoinen, mutta varsin taitava kenttäratsu. Ori syntyi alunperin vähän suuremmalle suomenhevossiittolalle, josta se myytiin tunnetulta kasvattajalta eteenpäin kilpahevoseksi nelivuotiaana. Uusi omistaja kouli siitä aina CIC1 -tason hevosen, joka niittikin ahkerasti menestystä kaikissa kolmessa lajissa esteiden ollessa tämän vahvinta alaa. Omistaja oli hyvin kunnianhimoinen, jonka vuoksi hän ratsasti silloin tällöin muutamia muitakin hevosia. Pitkän harkinnan seurauksena omistajatar päättikin hankkia toisenkin hevosen Pikimustan rinnalle. Ori siirtyikin väliaikaisesti muutamaksi vuodeksi läheisen hevosopiston käyttöön, jossa konkari pienen jalostusuransa ohella toimikin myös opetusmestarina. Pikimusta jaksoi energisen ja reippaan luonteensa takia tehdä melko pitkän uran, mutta jäi sitten lopulta viettämään eläkepäiviään omistajansa kotipihaan. 24-vuotiaana ori kuitenkin menehtyi, jolloin syynä oli sydämen pysähdys.
ee. Matelin Kaunotar oli valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa menestynyt hevonen. Punarautias tamma oli kasvattajansa ylpeydenaihe ja yksi tämän suosikkihevosista jo varsasta pitäen. Kaunon emä oli omistajattaren oma hevonen, joka oli astutettu lopulta tarkkaan harkitulla orilla. Kauno olikin pitkään suunniteltu varsa, joka täyttikin omistajansa odotukset päästessään näyttämään taitojaan lopultaan kilpakentillekin. Tamma asui pienellä yksityistilalla, jonka takia sillä ei koskaan ollut edessään varsinaista jalostusuraa. Tamma kuitenkin varsoi neljästi, sillä rautiaalla oli varsin kiltti ja tasainen luonne, eikä sen liikkeissäkään ollut moittimista. Kauno asui koko pienen ikänsä kasvattajallaan, ennen kuin nukkui sitten 19-vuotiaana pois eläinlääkärin toteaman ähkyn seurauksena.
© Sussu, Viiru, Hazel
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitusta
|
02.10.2018 kutsu - He B - 04/40
03.10.2018 kutsu - He B - 01/40 07.10.2018 kutsu - He B - 03/40 23.10.2018 kutsu - He B - 02/50 23.10.2018 kutsu - HeB - 07/50 23.10.2018 kutsu - He B - 01/50 24.10.2018 kutsu - He B - 04/50 25.10.2018 kutsu - He B - 07/50 25.10.2018 kutsu - He B - 03/50 27.10.2018 kutsu - He B - 01/50 |
27.10.2018 kutsu - He B - 02/50
28.10.2018 kutsu - He B - 02/50 30.10.2018 kutsu - He B - 03/50 30.10.2018 kutsu - He B - 04/50 31.10.2018 kutsu - He B - 11/315 03.11.2018 kutsu - He B - 07/50 05.11.2018 kutsu - He B - 06/50 14.01.2019 kutsu - He A - 03/69 14.01.2019 kutsu - He A - 02/68 15.01.2019 kutsu - He A - 06/69 |
18.01.2019 kutsu - He A - 03/69
22.01.2019 kutsu - He A - 03/69 27.01.2019 kutsu - He A - 04/68 31.01.2019 kutsu - He A - 03/69 01.03.2019 kutsu - He A - 05/30 07.03.2019 kutsu - He A - 04/30 08.03.2019 kutsu - He A - 04/30 16.03.2019 kutsu - He A - 06/40 18.03.2019 kutsu - He A - 05/40 21.03.2019 kutsu - He B - 04/30 |
21.03.2019 kutsu - He B - 01/30
24.03.2019 kutsu - He B - 05/30 25.03.2019 kutsu - He B - 04/30 28.03.2019 kutsu - He B - 02/30 05.05.2019 kutsu - He A - 05/30 08.05.2019 kutsu - He A - 01/30 11.05.2019 kutsu - He A - 05/30 11.05.2019 kutsu - He A - 04/30 16.05.2019 kutsu - He A - 02/30 18.05.2019 kutsu - He A - 05/30 |
|
30.08.2016, Kutsu, 120 cm = 2/53
29.08.2016, Kutsu, 120 cm = 7/53 23.08.2016, Kutsu, 110 cm = 1/40 19.08.2016, Kutsu, 120 cm = 2/52 18.08.2016, Kutsu, 110 cm = 4/40 17.08.2016, Kutsu, 120 cm = 6/53 14.08.2016, Kutsu, 110 cm = 6/40 14.08.2016, Kutsu, 120 cm = 3/52 13.08.2016, Kutsu, 120 cm = 7/52 12.08.2016, Kutsu, 110 cm = 5/40 |
11.08.2016, Kutsu, 110 cm = 5/40
10.08.2016, Kutsu, 120 cm = 1/52 10.08.2016, Kutsu, 120 cm = 6/53 08.08.2016, Kutsu, 120 cm = 1/53 06.08.2016, Kutsu, 120 cm = 4/52 04.08.2016, Kutsu, 120 cm = 6/52 03.08.2016, Kutsu, 120 cm = 5/52 01.08.2016, Kutsu, 120 cm = 4/53 28.07.2016, Kutsu, 120 cm = 3/53 24.07.2016, Kutsu, 110 cm = 3/32 |
16.07.2016, Kutsu, 120 cm = 4/52
15.07.2016, Kutsu, 120 cm = 5/53 12.07.2016, Kutsu, 120 cm = 4/52 11.07.2016, Kutsu, 120 cm = 5/52 05.01.2016, Kutsu, 120 cm = 5/30 24.10.2015, Kutsu, 120 cm = 1/30 30.09.2015, Kutsu, 120 cm = 2/10 21.08.2015, Kutsu, 120 cm = 5/40 20.08.2015, Kutsu, 120 cm = 5/40 19.07.2015, Kutsu, 120 cm = 3/50 |
19.07.2015, Kutsu, 120 cm = 7/50
17.07.2015, Kutsu, 120 cm = 4/50 16.07.2015, Kutsu, 120 cm = 4/24 10.07.2015, Kutsu, 120 cm = 4/30 09.07.2015, Kutsu, 120 cm = 5/30 14.07.2015, Kutsu, 120 cm = 1/50 15.06.2015, Kutsu, 110 cm = 2/31 11.06.2015, Kutsu, 110 cm = 4/31 10.06.2015, Kutsu, 110 cm = 1/31 13.05.2015, Kutsu, 120 cm = 4/37 |
|
27.05.2018 kutsu - Helppo - 05/50
13.06.2018 kutsu - CIC1 - 02/30 14.06.2018 kutsu - CIC1 - 05/30 23.06.2018 kutsu - CIC1 - 04/30 05.06.2018 kutsu - CIC1 - 01/30 23.06.2018 kutsu - CIC1 - 02/30 02.07.2018 kutsu - CIC1 - 05/30 06.07.2018 kutsu - CIC1 - 04/30 14.07.2018 kutsu - CIC1 - 03/30 28.07.2018 kutsu - CIC1 - 01/30 |
30.07.2018 kutsu - CIC1 - 04/30
02.11.2018 kutsu - CIC1 - 03/30 13.11.2018 kutsu - CIC1 - 05/30 25.11.2018 kutsu - CIC1 - 05/30 28.11.2018 kutsu - CIC1 - 01/30 02.12.2018 kutsu - CIC1 - 03/50 11.12.2018 kutsu - CIC1 - 04/50 13.01.2018 kutsu - CIC1 - 02/30 14.01.2018 kutsu - CIC1 - 03/30 23.01.2018 kutsu - CIC1 - 04/30 |
24.01.2018 kutsu - CIC1 - 04/30
26.01.2018 kutsu - CIC1 - 05/30 28.01.2018 kutsu - CIC1 - 01/30 25.04.2019 kutsu - CIC1 - 05/30 10.05.2019 kutsu - CIC1 - 02/22 06.06.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 40 09.06.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 40 17.06.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 50 28.06.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 50 11.06.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 |
30.05.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 50
28.05.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 43 13.06.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 39 18.06.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 39 09.10.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 63 26.10.2020 Kutsu, CIC1 - 7 / 63 05.10.2020 Kutsu, helppo - 6 / 40 21.10.2020 Kutsu, helppo - 2 / 40 26.10.2020 Kutsu, helppo - 6 / 40 30.10.2020 Kutsu, helppo - 2 / 40 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
20.05.2018 VSN Originals - RCH (pt: dookie)
22.06.2018 NJ Kaihovaara - irtoSERT (pt: Jannica) 10.01.2019 NJ Lehmusvaara - irtoSERT (pt: Jannica) |
30.06.2016 ERJ-cup Kutsu, 110 cm - 16/276
31.01.2021 VSR CUP Hiivurin suomenhevoset, 120cm - 2/6 28.02.2021 VSR CUP Hiivurin Suomenhevoset, 120cm - 2/5 |
Päiväkirja ja valmennukset
14.11.2016 Estevalmennus, valmentaja Jaana K.
Tänään päätettiin Sussun ja Moskan kanssa tehdä suhteellisen simppeliä harjoitusta, jossa ori ei kuitenkaan saanut painella täysiä. Kasasin pituushalkaisijalle ensin innarin, siitä yhden laukka-askeleen päähän okserin ja okserista edettiin yhdellä laukka-askeleella taas innarille. Esteitä kasatessa Sussu lämmitteli ratsunsa ja sen jälkeen alettiin ottaa ensimmäisiä hyppyjä. Aloitettiin ensin pelkällä okserilla, jotta ratsukko sai taas hieman tuntumaa esteillä ennen, kuin lisättäisiin kaikki esteet mukaan. Muutaman esteen korotuksen ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen nostin innaritkin mukaan. Sussu sai sovitettua Moskan hyvin esteiden väliin ja sovittiin, että otetaan vielä lopuksi maksimikorkeudella muutamat hypyt, tosin innarit muutettaisiin pelkiksi pystyiksi. Viimeisetkin hypyt onnistuivat oikein loistavasti, joten käskin Sussun taputtaa hevostaan ja aloittaa loppuverkat.
11.09.2017 Estevalmennus, kirjoittanut Viiru
Käytiin tänään Moska kanssa valmennuksessa. Kaikki meni ihan hyvin, ja tunnin teemana oli lähestymiset, ja estekorkeutena tällä kertaa vain 70 cm. Orin kanssa on viimeaikoina ollut vähän ongelmia, että se ei meinaa oikein pysyä suorana esteelle saapuessa, vaan kääntää peräänsä jompaan kumpaan suuntaan. Noh meidän valmentaja sai kuitenkin homman toimimaan jotenkuten, ja ohjeista otettiin kiinni. Alkutunnista lähestymiset olivat sitä samaa paskaa, eikä tällä kertaa voinut syyttää pelkkää ratsastajaa. Moska teki samaa myös, kun valmentaja kokeili itse muutaman hypyn, mutta suoristui siitä sitten pikkuhiljaa pohkeiden ja muutaman koulutempun jälkeen. Lopputunnista rata meni omaan makuuni ihan ok:sti, toki paranneltavaa on molemmilla osapuolilla, mutta niinhän sitä aina on jotain missä petrata. Kotitehtäviksi saatiin työstää enemmän kouluratsastusta, väistöjä, suoristuksia ja muita taivutuksia, ja katsotaan sitten menoa sitten uudelleen seuraavassa valmennuksessa.
08.10.2019 Läpiratsastus Emilin näkökulmasta, kirjoittanut entinen omistaja
"Liikuta Moska!" oli käynyt käsky ja suitset vaan lykättiin mulle käteen. Ja mä olin ajatellut mennä rentoutumaan pleikkarin ääreen kahvikupin kanssa. Olis pitäny arvata, että toisin tulis taas käymään, jos näyttäisin naamani tallissa. Mut ei siinä muu auttanu, kun lähteä hakemaan mustaa oria tarhasta. Pihalla oli paska keli ja maneesissakin oli parhaillaan joku valmennus menossa. Piti siis kaiken lisäks ratsastaa pihalla tihkusateessa mutaisella kentällä. Parasta. Mitä muuta mä olisin voinut vielä edes toivoa?
Kun Moska oli harjattu, päätin pistää sille vain suitset päähän ja ratsastaa ilman satulaa. Ripeämminhän tää hoituisi, jos en alkaisi säätämään satulavyön ja jalustimien kanssa. Niinpä vedin itselleni vielä kypärän päähän ja ratsastushanskat käteen. Kenkinä toimivat kärjestä puhki kuluneet kumisaappaat. Tosimies ei mitään nahkaisia ratsastushepeneitä tarvinnut.
Moska ei myöskään tuntunut pitävän sateesta. Se väisteli kentällä olevia kuralammikoita parhaansa mukaan. Jossain välissä se vähän kompuroikin ja olin jo varma, että mä lentäisin seuraavaks nokalteni keskelle tuota liejua. Moska tuntui kuitenkin ihan hyvältä selästäkäsin. Se liikkui reippaasti eteen ravissakin ja jaksoi kantaa itsensä hyvässä muodossa. Ratsastin molempiin suuntiin avotaivutuksia ja väistöjä, joilla sain takapäätä yhä aktiivisemmaksi. Moska oli hyvin hereillä. Laukka pyöri hyvin, samoin muta hevosen jalkojen mukana. Kyllä siinä reilu puolituntia vierähtikin ennen kuin mä annoin Moskan ravailla vähän pidempänä ja hidastin sitten hetken päästä käyntiin. Ratsastuksen jälkeen tallissa pesin Moskan kauttaltaan lämpimällä vedellä, loimitin ja tyrkkäsin sille päiväruoat eteen. Sitten mä kiiruhdin kohti kotitaloa. Pleikkari ja villasukat kutsuivat mua jo.
17.09.2020 Moskan ratsastelua, kirjoittanut Minni
Kulomusta suomenhevonen mupelteli kuolaintaan lepuuttaen rennosti takastaan Viixen vieressä saapuessani maneesiin. Vaihdoimme Moskaksi esitellyn suomenhevosen omistajan kanssa muutaman ajatuksen, ennen kuin minut jätettiin maneesiin kaksin Moskan kanssa. Rapsutin oria pikaisesti kaulalta samalla kun tarkistin vielä että vyö olisi varmasti kierällä ja mittasin jalustimet oikeaan pituuteen itselleni.
Heilautettuani itseni Moskan satulaan sain huomata heti alussa että orilla oli iso ja aktiivinen liike ollakseen suomenhevonen. Samalla kun annoin Moskan kävellä pitkin ohjin eteenpäin, kokeilin miten ori reagoisi istuntaan ennen kuin tulisi aika kerätä ohjia käsiin. Moska tuntui vastaavan istuntaan hyvin, päätin käyttää istuntaani hyödyksi sen sijaan että käyttäisin turhaan ohjaa pidättämiseen.
Kerättyäni ohjia paremmin käsiini pyysin Moskaa vuorotellen hidastamaan käyntiään sekä nopeuttamaan sitä uudelleen muokkaamalla tapaa, jolla myötäsin orin askeleita. Kulomusta ori alkoi kuitenkin nopeasti tekemään tehtävää itse, joten aina kun se meinasi alkaa ennakoimaan tehtävää, aloinkin tekemään jotain ihan muuta, kuten taivuttelua ja näin sain omalla tavallaan huijattua Moskaa sekä pidettyä tehtävän monipuolisempana.
Jossain kohtaa aloin pyytämään Moskalta myös käynti-ravi-käynti siirtymisiä, ennen kuin annoin orin jäädä raviin ja jatkoin Moskan taivuttelua ravissa. Moskan ravi oli energistä ja ori tuntuikin välillä keskittyvän enemmän liikkeensä tempoon, kuin tehtävän ennakointiin, joka alkoi näkymään sen jaksamisessa ja jouduinkin vaihtamaan tehtävää paljon nopeammin ravissa vain pitääkseni orin mielenkiinnon yllä.
Laukassa annoin Moskan laukata vain isoa ja vapaata laukkaa pitkin uraa, ilman että sekaannuin orin liikkeeseen yhtään ylimääräistä. Laukassa pyysin Moskaa vain välillä joko isolle keskiympyrälle, tai isolle pääty-ympyrälle, mutta mitään sen vakavampaa ei laukassa tehty. Laukasta hidastin Moskan uudelleen raviin ja annoin orin ravailla vapaalla ohjalla loppuravit ennen kuin siirsin sen käyntiin ja loppukäyntien aikana Viixi palasikin maneesiin ja kerroin huomioni Moskasta ennen kuin pysäytin orin ja laskeuduin sen selästä jättäen sen omistajansa huomaan.
28.01.2021 Hankijumppa, kirjoittanut omistaja
"Hankijumpalle tietysti, saa vetää niin kovaa kun jaloista lähtee, eikä se kauaa jaksa, kun lunta on polveen asti", Joonas oli sanonut minulle tallin varustehuoneessa aiemmin aamulla, kun olin pähkäillyt, mitä Moskan kanssa tänään tehtäisiin. Hankijumpalle me oltiin tosiaan lähdetty ja jo pellon nähdessään hevonen oli alkanut steppailemaan levottomasti ja pyrkimään nopeampaan askellajiin. Pellolla se sitten oli ampaissut täyteen laukkaan heti löysää saadessaan ja eikä muuten väsynyt, ei sitten millään. Tuuli humisi korvissa, maisemat vilisivät ja kyyneleitä vieri silmänurkista tuulen takia, kun istuin Moskan satulassa epätoivoisesti koittaen pidättää. Ori oli laukannut jo lähemmäs kymmentä minuuttia, eikä kunto tuntunut loppuvan millään, vaikka lumihangessa joutuikin tarpomaan ihan huolella. Välillä olin saanut sen rauhoitettua raville, mutta heti hidastamista lisää pyytäessä oltiinkin taas lähdetty laukkaan.
Lopulta, vartin verran laukattuamme, sain kuin sainkin Moskan huijattua pienelle ympyrälle pellon laitaan, jossa aikamme ravattua pääsimme viimein siirtymään käyntiin. Kehuin oria, kun se käveli rauhallisesti ja päätin, että tämäntalviset peltoilumme olivat kyllä nyt tässä. Kävelimme tallille ja otimme kentällä vielä vähän jäähdyttelyravia, jonka aikana näin, että hevonen liikkui puhtaasti, eivätkä maitohapot olleet nousseet ihan pilviin. Pitkien loppukäyntien jälkeen pääsimme viimein takaisin talliin, jossa Joonas oli lakaisemassa käytäviä. "Moska ei enää tänä talvena lisää hankijumppaa kaipailekaan", totesin pojan katsoessa punaisena helottavaa minua ja lumista hevosta kummissaan.
Tänään päätettiin Sussun ja Moskan kanssa tehdä suhteellisen simppeliä harjoitusta, jossa ori ei kuitenkaan saanut painella täysiä. Kasasin pituushalkaisijalle ensin innarin, siitä yhden laukka-askeleen päähän okserin ja okserista edettiin yhdellä laukka-askeleella taas innarille. Esteitä kasatessa Sussu lämmitteli ratsunsa ja sen jälkeen alettiin ottaa ensimmäisiä hyppyjä. Aloitettiin ensin pelkällä okserilla, jotta ratsukko sai taas hieman tuntumaa esteillä ennen, kuin lisättäisiin kaikki esteet mukaan. Muutaman esteen korotuksen ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen nostin innaritkin mukaan. Sussu sai sovitettua Moskan hyvin esteiden väliin ja sovittiin, että otetaan vielä lopuksi maksimikorkeudella muutamat hypyt, tosin innarit muutettaisiin pelkiksi pystyiksi. Viimeisetkin hypyt onnistuivat oikein loistavasti, joten käskin Sussun taputtaa hevostaan ja aloittaa loppuverkat.
11.09.2017 Estevalmennus, kirjoittanut Viiru
Käytiin tänään Moska kanssa valmennuksessa. Kaikki meni ihan hyvin, ja tunnin teemana oli lähestymiset, ja estekorkeutena tällä kertaa vain 70 cm. Orin kanssa on viimeaikoina ollut vähän ongelmia, että se ei meinaa oikein pysyä suorana esteelle saapuessa, vaan kääntää peräänsä jompaan kumpaan suuntaan. Noh meidän valmentaja sai kuitenkin homman toimimaan jotenkuten, ja ohjeista otettiin kiinni. Alkutunnista lähestymiset olivat sitä samaa paskaa, eikä tällä kertaa voinut syyttää pelkkää ratsastajaa. Moska teki samaa myös, kun valmentaja kokeili itse muutaman hypyn, mutta suoristui siitä sitten pikkuhiljaa pohkeiden ja muutaman koulutempun jälkeen. Lopputunnista rata meni omaan makuuni ihan ok:sti, toki paranneltavaa on molemmilla osapuolilla, mutta niinhän sitä aina on jotain missä petrata. Kotitehtäviksi saatiin työstää enemmän kouluratsastusta, väistöjä, suoristuksia ja muita taivutuksia, ja katsotaan sitten menoa sitten uudelleen seuraavassa valmennuksessa.
08.10.2019 Läpiratsastus Emilin näkökulmasta, kirjoittanut entinen omistaja
"Liikuta Moska!" oli käynyt käsky ja suitset vaan lykättiin mulle käteen. Ja mä olin ajatellut mennä rentoutumaan pleikkarin ääreen kahvikupin kanssa. Olis pitäny arvata, että toisin tulis taas käymään, jos näyttäisin naamani tallissa. Mut ei siinä muu auttanu, kun lähteä hakemaan mustaa oria tarhasta. Pihalla oli paska keli ja maneesissakin oli parhaillaan joku valmennus menossa. Piti siis kaiken lisäks ratsastaa pihalla tihkusateessa mutaisella kentällä. Parasta. Mitä muuta mä olisin voinut vielä edes toivoa?
Kun Moska oli harjattu, päätin pistää sille vain suitset päähän ja ratsastaa ilman satulaa. Ripeämminhän tää hoituisi, jos en alkaisi säätämään satulavyön ja jalustimien kanssa. Niinpä vedin itselleni vielä kypärän päähän ja ratsastushanskat käteen. Kenkinä toimivat kärjestä puhki kuluneet kumisaappaat. Tosimies ei mitään nahkaisia ratsastushepeneitä tarvinnut.
Moska ei myöskään tuntunut pitävän sateesta. Se väisteli kentällä olevia kuralammikoita parhaansa mukaan. Jossain välissä se vähän kompuroikin ja olin jo varma, että mä lentäisin seuraavaks nokalteni keskelle tuota liejua. Moska tuntui kuitenkin ihan hyvältä selästäkäsin. Se liikkui reippaasti eteen ravissakin ja jaksoi kantaa itsensä hyvässä muodossa. Ratsastin molempiin suuntiin avotaivutuksia ja väistöjä, joilla sain takapäätä yhä aktiivisemmaksi. Moska oli hyvin hereillä. Laukka pyöri hyvin, samoin muta hevosen jalkojen mukana. Kyllä siinä reilu puolituntia vierähtikin ennen kuin mä annoin Moskan ravailla vähän pidempänä ja hidastin sitten hetken päästä käyntiin. Ratsastuksen jälkeen tallissa pesin Moskan kauttaltaan lämpimällä vedellä, loimitin ja tyrkkäsin sille päiväruoat eteen. Sitten mä kiiruhdin kohti kotitaloa. Pleikkari ja villasukat kutsuivat mua jo.
17.09.2020 Moskan ratsastelua, kirjoittanut Minni
Kulomusta suomenhevonen mupelteli kuolaintaan lepuuttaen rennosti takastaan Viixen vieressä saapuessani maneesiin. Vaihdoimme Moskaksi esitellyn suomenhevosen omistajan kanssa muutaman ajatuksen, ennen kuin minut jätettiin maneesiin kaksin Moskan kanssa. Rapsutin oria pikaisesti kaulalta samalla kun tarkistin vielä että vyö olisi varmasti kierällä ja mittasin jalustimet oikeaan pituuteen itselleni.
Heilautettuani itseni Moskan satulaan sain huomata heti alussa että orilla oli iso ja aktiivinen liike ollakseen suomenhevonen. Samalla kun annoin Moskan kävellä pitkin ohjin eteenpäin, kokeilin miten ori reagoisi istuntaan ennen kuin tulisi aika kerätä ohjia käsiin. Moska tuntui vastaavan istuntaan hyvin, päätin käyttää istuntaani hyödyksi sen sijaan että käyttäisin turhaan ohjaa pidättämiseen.
Kerättyäni ohjia paremmin käsiini pyysin Moskaa vuorotellen hidastamaan käyntiään sekä nopeuttamaan sitä uudelleen muokkaamalla tapaa, jolla myötäsin orin askeleita. Kulomusta ori alkoi kuitenkin nopeasti tekemään tehtävää itse, joten aina kun se meinasi alkaa ennakoimaan tehtävää, aloinkin tekemään jotain ihan muuta, kuten taivuttelua ja näin sain omalla tavallaan huijattua Moskaa sekä pidettyä tehtävän monipuolisempana.
Jossain kohtaa aloin pyytämään Moskalta myös käynti-ravi-käynti siirtymisiä, ennen kuin annoin orin jäädä raviin ja jatkoin Moskan taivuttelua ravissa. Moskan ravi oli energistä ja ori tuntuikin välillä keskittyvän enemmän liikkeensä tempoon, kuin tehtävän ennakointiin, joka alkoi näkymään sen jaksamisessa ja jouduinkin vaihtamaan tehtävää paljon nopeammin ravissa vain pitääkseni orin mielenkiinnon yllä.
Laukassa annoin Moskan laukata vain isoa ja vapaata laukkaa pitkin uraa, ilman että sekaannuin orin liikkeeseen yhtään ylimääräistä. Laukassa pyysin Moskaa vain välillä joko isolle keskiympyrälle, tai isolle pääty-ympyrälle, mutta mitään sen vakavampaa ei laukassa tehty. Laukasta hidastin Moskan uudelleen raviin ja annoin orin ravailla vapaalla ohjalla loppuravit ennen kuin siirsin sen käyntiin ja loppukäyntien aikana Viixi palasikin maneesiin ja kerroin huomioni Moskasta ennen kuin pysäytin orin ja laskeuduin sen selästä jättäen sen omistajansa huomaan.
28.01.2021 Hankijumppa, kirjoittanut omistaja
"Hankijumpalle tietysti, saa vetää niin kovaa kun jaloista lähtee, eikä se kauaa jaksa, kun lunta on polveen asti", Joonas oli sanonut minulle tallin varustehuoneessa aiemmin aamulla, kun olin pähkäillyt, mitä Moskan kanssa tänään tehtäisiin. Hankijumpalle me oltiin tosiaan lähdetty ja jo pellon nähdessään hevonen oli alkanut steppailemaan levottomasti ja pyrkimään nopeampaan askellajiin. Pellolla se sitten oli ampaissut täyteen laukkaan heti löysää saadessaan ja eikä muuten väsynyt, ei sitten millään. Tuuli humisi korvissa, maisemat vilisivät ja kyyneleitä vieri silmänurkista tuulen takia, kun istuin Moskan satulassa epätoivoisesti koittaen pidättää. Ori oli laukannut jo lähemmäs kymmentä minuuttia, eikä kunto tuntunut loppuvan millään, vaikka lumihangessa joutuikin tarpomaan ihan huolella. Välillä olin saanut sen rauhoitettua raville, mutta heti hidastamista lisää pyytäessä oltiinkin taas lähdetty laukkaan.
Lopulta, vartin verran laukattuamme, sain kuin sainkin Moskan huijattua pienelle ympyrälle pellon laitaan, jossa aikamme ravattua pääsimme viimein siirtymään käyntiin. Kehuin oria, kun se käveli rauhallisesti ja päätin, että tämäntalviset peltoilumme olivat kyllä nyt tässä. Kävelimme tallille ja otimme kentällä vielä vähän jäähdyttelyravia, jonka aikana näin, että hevonen liikkui puhtaasti, eivätkä maitohapot olleet nousseet ihan pilviin. Pitkien loppukäyntien jälkeen pääsimme viimein takaisin talliin, jossa Joonas oli lakaisemassa käytäviä. "Moska ei enää tänä talvena lisää hankijumppaa kaipailekaan", totesin pojan katsoessa punaisena helottavaa minua ja lumista hevosta kummissaan.
Kuvat © AK
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
