Kouluvalmennus suomenhevosille 28.02.2021
INFO
KOMMENTIT (4/4)
Kiitos osallistuneille!
Naella - Ruostelilja
Tämänpäiväisen valmennusurakan pääsi aloittamaan Naella kauniilla tummanruunikolla suomineidollaan Leialla. Ratsukko oli saapunut kartanolle hyvissä ajoin ja aloittanut hevosen verryttelyn itsenäisesti maneesissa. Päästessäni itse paikalle, oli Leia jo täydessä työn touhussa ravaillen vähän jännittyneenä entuudestaan tuntemattomassa maneesissa. Vihellyksistäni huolimatta tamma puhisi vähän oven suuntaan ja meno näytti olevan paikoin melko vauhdikasta. Pääsin pian lähemmäs ratsukkoa ja rauhallinen rupattelu ratsastajan kanssa rauhoitti myös hevosen, kun se huomasi, ettei tässä ollutkaan mitään ylitsepääsemättömän jännää tapahtumassa. Ratsukon kevenneltyä hyvän tovin annettiin Leialle hetkeksi vapaat ohjat siksi aikaa, kun selitin ensimmäistä tehtävää.
Tulisimme aloittamaan keskihalkaisijalta, johon ratsastettaisiin ravissa ja tehtäisiin käyntisiirtymä puolivälissä, minkä jälkeen takaisin raviin. Harjoitus saattoi kuulostaa melko simppeliltä, mutta tässä olisi tarkoitus kiinnittää huomiota hevosen suoruuteen ja vauhdin tasaisuuteen, mikä saattoi uudessa paikassa olla välillä hankalaa. Aloitus oli vahva, sillä Leia kulki kauniissa tasaisessa paketissa ja kääntyminen keskihalkaisijalle oli täsmällinen. Käyntisiirtymä toi esiin ensimmäisen ongelman, sillä ratsu ehti kävelyn aikana lösähtää aivan täysin, eikä enää raviin siirtyessä reagoinutkaan pohkeeseen toivotulla nopeudella. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että Naella oli pyytänyt hevosen käyntiin melko ronskein ottein, eikä Leia saanut kunnollista myötäystä tehdessään oikein - hommassa oli vähän kankea tuntu. Ongelmaa lähdettiin ratkomaan niin, että siirtymistä ratsastettiin enemmän istunnalla ja puolipidätteillä, kuin varsinaisella ohjista pidättämisellä. Heti, kun Leia siirtyi käyntiin, annettiin edestä tilaa, mikä oli hevoselle samalla myös palkinto. Muutaman toiston jälkeen homma alkoi vaikuttaa paremmalta ja Leia pääsi hakeutumaan jälleen rentoon muotoon tarjoten paikoin hienojakin raviaskeleita. Käyntisiirtymistä tuli täsmällisen rauhallisia ja pohjettakin alettiin kuunnella, kun edestä sai enemmän vapaata ja takapää pääsi enemmän työn makuun.
Lyhyen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtäville. Leia oli ensimmäisen laukan noustessa kiireinen ja yritti kehittää itselleen jotakin jännitystä kurkistelemalla maneesin seinien yli kaula pitkänä. Pian yleinen häröily saatiin kuitenkin hallintaan ja tamma rauhoittui Naellan avuille. Jäimme isolle keskiympyrälle tarkoituksena tehdä rauhallisia laukka-ravi-laukka -siirtymisiä. Leia oli edellisen tehtävän jäljiltä kivasti kuulolla jo ensimmäisen ravisiirtymisen aikana ja laukka nousi täsmällisesti muutaman raviaskeleen jälkeen. Laukka oli reippaasti etenevää, mutta hevonen oli muutoin hyvin avuilla, minkä vuoksi vauhti sai tänään olla hieman etenevämpi, raviin kun siirryttiin kuitenkin rauhassa ilman tehtävän läpijuoksua. Kun siirtymiset sujuivat kumpaankin kierrokseen jouhevasti, annoin ratsukolle luvan siirtyä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä ravissa. Vastoin alussa nähtyä jännittynyttä hevosta, oli Naellalla allaan nyt rennon letkeä ruunikko, joka venytti itseään kivasti eteen alas.
Tiikeri - Hulivein Kontrolloija
Edellisen ratsukon poistuttua maneesista sisälle asteli komea kulomusta ori Konsta omistajansa Tiikerin taluttamana. Maneesin ovella kohdattu tamma sai Konstan esittelemään vähän koreampaa ravia ollessaan käsihevosena, mutta oven sulkeuduttua se rauhoittui kävelemään. Tiikeri talutti oria pari kierrosta maastakäsin, jotta maneesin kulmat tuli tutuiksi ja nousi sitten satulaan ilmoittaen, että hevosta oli kävelytetty tallin pihapiirissä jo toistakymmentä minuuttia, eli ravailu voitaisiin aloittaa. Ja näin tehtiin, ratsukko sai heti luvan lähteä keventelemään isolle kahdeksikolle. Keskellä oli hyvä muistaa tasainen suoristus, kevennyksen vaihto suoristuksen aikana ja kevyesti houkuttelu uuteen asetukseen. Konsta oli reippaan oloinen ja Tiikeri sai ratsastaa sitä vahvasti istunnalla, ei niinkään ohjilla. Ratsastaja oli selvästi tottunut hevoseen ja sen metkuihin ja istunta avusti hevosen rauhoittamisessa kokeneesti. Kahdeksikko sujui tasaisen varmasti, joten keskelle alettiin lisäämään käyntisiirtymiä, jotta hevosen takapäätäkin saatiin hieman aktiivisemmaksi. Konsta tuntui liikkuvan komeassa muodossa kuin itsestään, mutta takapää jäi vähän hitaaksi. Pohkeeseen hevonen vastasi nopeasti ja oli muutenkin herkän näköinen, mikä oli toisaalta ihan hyvä, ei ainakaan jäänyt matelemaan. Hyvien tasaisten siirtymien jälkeen hevonen sai kävellä vapain ohjin pari kierrosta.
Käveltyään tovin ratsukko keräili ohjat ja lähti suorittamaan pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kohti uraa. Ratsastajalle tehtävä oli peruskauraa, mutta Konsta tuppari vähän taivuttamaan kaulaansa liikaa ja takapää jäi jälleen liikkeestä turhan paljon jälkeen. Kehotin Tiikeriä tekemään pidätteitä ulkokädellä ja joka vähän nostamaan kättä, jotta hevosen kaula saatiin suoraksi. Kun takaosa jäi jälkeen, otettiin edestä hippasen enemmän kiinni ja pyydettiin etuosakäännöksen kaltaisesti väistämään takaosaa askeleen verran. Konsta alkoi pian toimia kivasti molempiin suuntiin, joten väistöä alettiin tehdä myös ravissa. Ravi oli reippaasti etenevää, mutta Tiikeri sai vauhdin hallintaan väistöjen ajaksi, joten suoritukset näyttivät tasaisilta. Konsta väisti hienosti ja ravi oli väistöjen aikana rytmikästä, takaosakin pääsi nyt paremmin mukaan.
Tehtävään alettiin lisätä laukkaa niin, että raviväistö tehtiin normaalisti keskihalkaisijalta uralle, josta nostettiin viimeisen väistöaskeleen jälkeen laukka ja tehtiin kaksi laukkaympyrää. Ensimmäinen nosto oli napakka ja osui juuri kohdalleen. Konsta keräsi kuitenkin vähän turhankin paljon vauhtia ensimmäisen laukkaympyrän aikana, joten kehotin Tiikeriä istumaan lähempänä hevosta, jotta se saataisiin laukkaamaan rauhassa. Pienet puolipidätteet olivat myös paikallaan, yleinen hösellys saatiin kuriin taivutuksin. Seuraavaa laukannostoa Konsta meinasi hieman ennakoida, mutta Tiikeri sai sen pidettyä ravissa juuri oikeaan nostokohtaan asti. Laukka näytti muutamien toistojen jälkeen hyvältä molempiin kierroksiin, joten ratsukko sai jäädä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä ravissa.
Katariina Koivuniemi - Haltiasalon Sirkku
Katariina saapui maneesiin jo Sirkun satulaan kivunneena edellisen ratsukon availlessa ovia. Sirkku tutkaili maneesia tarkkaavaisena ja yritti maistella laitojen päälle aseteltuja tekokukkakimppuja vetäen yhden niistä mennessään alas. Tästä yllättyneenä hevonen otti pari raviaskelta, mutta huomasi nopeasti, ettei mitään pahaa sattunutkaan ja rauhoittui takaisin käyntiin. Kävin nostamassa kukkakimpun takaisin paikalleen, minkä jälkeen alettiin ravailemaan. Sirkku ravasi Katariinan kevennellessä ihan näpsäkän näköisesti, vaikkakin vauhtia oli minun makuuni hippasen liikaa. Suustaan kovaa Sirkkua sai ratsastaa istunnalla aika lailla ja isoilla ympyröillä taivuttelu sai hevosen lopulta keskittymään enemmän työntekoon kuin yleiseen haahuiluun ja juoksenteluun. Annettakoon vähän anteeksi uuden maneesin takia, sentään hevonen tarjosi paikoin hienoakin askelta ja takapää polki liikettä hienosti eteenpäin.
Verryttelyn jälkeen jatkettiin temponmuutosten ja siirtymisten parissa. Aloitimme simppelillä tehtävällä, jossa ratsastettiin lisättyä käyntiä lävistäjillä ja koottiin hitusen lyhyillä sivuilla, kulmat sai kävellä vapaammin, mutta taipuneena. Käynnin kokoaminen tuntui olevan ratsukolle helpompaa kuin lisääminen, sillä Sirkku pyrki lisätessä ensin raville ja alkoi sitten vasta tarjoamaan pidempää askelta. Takaosa ei oikein lähtenyt polkemaan tarpeeksi eteen ja meno oli alkuun melkoista hipsuttelua. Sirkku kun ei varsinaisesti lisännyt mitään, vaan yritti oikeastaan hidastaa lähtemällä raviin. Muutaman toiston jälkeen Katariina sai tamman hieman matalempaan muotoon, mikä auttoi sitä pysymään käynnissä ja lävistäjälle saatiin sujuvia lisäyksiä. Samaa jatkettiin ravissa, lisäystä kannatti tässä ajatella niin, että hevosta sai pyytää lisäämään viisi tai jopa kuusi kertaa lävistäjän aikana, ettei lisäystä vain polkaistu liikkeelle lävistäjän alusta ja lässähdetty loppua kohti. Ravissa lisäykset näyttivät huomattavasti paremmilta ja takapää polki tarpeeksi alle, liike oli tasaisen eteenpäinvievää. Lyhyillä sivuilla tehtiin nopea käyntisiirtymä, jolla saatiin hevosta hereille tulevaan lisäykseen.
Laukassa jatkettiin melkein samaa, mutta lisäys tehtiin maneesin toisella pitkällä sivulla, päädyssä siirrettiin napakasti käyntiin, käveltiin muutama askel keskikäyntiä ja takaisin laukkaan. Siirtymisen ehti tehdä lisäyksen vastakkaisella pitkällä sivulla muutamastikkin, että hevonen varmasti siirtyi laukasta suoraan käyntiin, eikä väliin jäänyt raviaskeleita. Sirkku lähti suorittamaan tehtävää innokkaana, lisäys laukassa oli hieman kiireinen, mutta tunnistettavissa lisäykseksi. Siirtyminen käyntiin jäi vähän toppuilevaksi ja takapää ei lähtenyt polkemaan käyntiä eteenpäin, vaan hevonen yritti saada tukea ohjista etupäällä. Kehotin Katariinaa myötäämään enemmän, kun hevonen siirtyi käyntiin, jotta sen olisi pakko olla takaosan päällä, eikä roikkua ohjassa. Toistojen jälkeen koko tehtävä alkoi sujui kumpaankin suuntaan ja Sirkku vaikutti sen verran hyvältä, että ratsukko sai alkaa ravailemaan. Loppuraveissa Sirkku venytti itseään mukavasti eteen alas ja näytti varsin rennolta liikkuen kuin kuminauha sinne minne Katariina käski.
Sylvi Myrskylä - Kettupolun Esteri
Viimeisenä tämänpäiväiseen valmennukseen saapui Sylvi tammansa Esterin kanssa. Voikkoa vaaleajouhista oli kävelytetty tallialueen ympäristössä jo jonkin aikaa, joten ravailu päästiin aloittamaan heti, kun Sylvi kiipesi satulaan. Uusi maneesi ei tuottanut Esterille ihmetyksiä sen ravaillessa vähän tahmaisen näköisenä uralla. Kulmat katsottiin ensimmäisellä kierroksella läpi, eikä maneesin päädyssä olleesta estevarastosta pilkistävät värikkäät puomitkaan hätkäyttäneet. Sylvi ratsasti hevosta ponnekkaasti, joskis tuloksetta, eteenpäin tehden isoja ympyröitä ja voltteja. Esteri näytti siltä, ettei sitä huvittanut tämän päivän valmennus yhtään, eikä se näin ollen vastannut Sylvin pohjeapuihin juuri mitenkään. Yksi reippaampi askel nähtiin siellä täällä, mutta muuten meno oli pientä töpsöttelyä. Ohjeistin Sylviä säilyttämään hevosen laiskottelusta huolimatta kunnollisen ohjastuntuman ja pitämään jalan melko hiljaa, hidasta hevosta kun ei kannattanut turruttaa pohkeella enempää varsinkaan, kun pohje ei tuntunut tehoavan. Päätimme, että ottaisimme alkuravien jälkeen muutaman noston laukkaa ja saimmekin niiden avulla Esteriin eloa, pian hevonen näytti jo huomattavasti enemmän vaativa B -tason ratsulta.
Raviin takaisin siirryttyämme jatkoimme avo- ja sulkutaivutusten parissa. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jonka jälkeen ratsastettiin sulkutaivutusta pitkän sivun keskelle asti, jossa suoristus ja voltti, minkä jälkeen sivu loppuun avotaivutuksessa. Tehtävä alki hyvin, voltti oli täsmällinen ja Esteri kivassa muodossa, liikkui jopa eteenpäin aika näppärästi. Sulkutaivutukseen oli helppo lähteä voltin kautta ja hevonen suoriutuikin tästä kunnialla. Avokin lähti sujumaan ihan hyvin, mutta lössähti loppua kohden mentäessä ja Esterin takajalat jäivät laahaamaan omiin maailmoihinsa. Neuvoin Sylviä pitämään ulkopohkeella hieman takaosaa vastaan, jottei takaosa pääsisi valumaan ulos, minkä vuoksi paino takajaloilta katosi edellisellä kierroksella. Uudella yrittämällä tehtävä sujui jo paremmin ja suuntaa vaihdettiin muutaman onnistuneen toiston jälkeen. Kun homma pelasi kummassakin kierroksessa, annettiin Esterin kävellä hetki vapain ohjin ennen laukkaamista.
Hengähdystauon jälkeen Sylvi keräili ohjat ja pyysi Esterin napakkaan laukkaan. Laukka olikin nyt jo paremman näköistä kuin alussa ja selvästi voikon vahvin askellaji. Laukassa jatkettiin samaa taivutustehtävää, joka oli ravissa alkanut sujua hyvin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin myös laukka-käynti-laukka -siirtymisiä, joiden avulla takaosaa saatiin yhä enemmän polkemaan alle. Taivutustehtävä ei tuottanut enää laukassakaan ongelmia, kun se oli kerran hoksattu ravissa. Sen sijaan siirtymiset jäivät vähän tökkiviksi ja Esteri olisi mieluusti siirtynyt vain ravin kautta takaisin laukalle, mitä se tarjosikin muutamaan otteeseen. Käyntiin oli kuitenkin päästävä ilman yhtäkään raviaskelta, joten sen kanssa tehtiin töitä tovi. Pian Sylvi sai oikeista nappuloista kiinni ja siirtymiset alkoivat sujua. Valmennuksen loppua kohden Esteri liikkui komeassa paketissa kantaen itsensä ylväänä. Takaosakin oli saatu hereille ja se teki töitä hienosti. Onnistuneiden suoritusten jälkeen ratsukko sai jäädä ravailemaan loppuraveja.
- Valmennus on avoinna kaikille suomenhevosille
- Valmennus järjestetään 28.02.2021 Syyn Kartanon tiloissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on 22.02.2021
- Yksi ihminen voi osallistua vain yhden hevosen kanssa, jotta mahdollisimman moni pääsee osallistumaan
- Mukaan otetaan neljä ratsukkoa, jokainen pääsee treenaamaan omalla tasollaan
- Valmennuskommentit (valmentaja kirjoittaa, n. 200 sanaa) julkaistaan tälle sivulle viimeistään valmennuspäivänä
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin [email protected], otsikolla Valmennus1
- Muodossa: Ratsastaja - <a href="http:// -alkuinen osoite">hevonen</a> +tiivistelmä luonteesta, jos sivuilla ei ole kuvausta
KOMMENTIT (4/4)
Kiitos osallistuneille!
Naella - Ruostelilja
Tämänpäiväisen valmennusurakan pääsi aloittamaan Naella kauniilla tummanruunikolla suomineidollaan Leialla. Ratsukko oli saapunut kartanolle hyvissä ajoin ja aloittanut hevosen verryttelyn itsenäisesti maneesissa. Päästessäni itse paikalle, oli Leia jo täydessä työn touhussa ravaillen vähän jännittyneenä entuudestaan tuntemattomassa maneesissa. Vihellyksistäni huolimatta tamma puhisi vähän oven suuntaan ja meno näytti olevan paikoin melko vauhdikasta. Pääsin pian lähemmäs ratsukkoa ja rauhallinen rupattelu ratsastajan kanssa rauhoitti myös hevosen, kun se huomasi, ettei tässä ollutkaan mitään ylitsepääsemättömän jännää tapahtumassa. Ratsukon kevenneltyä hyvän tovin annettiin Leialle hetkeksi vapaat ohjat siksi aikaa, kun selitin ensimmäistä tehtävää.
Tulisimme aloittamaan keskihalkaisijalta, johon ratsastettaisiin ravissa ja tehtäisiin käyntisiirtymä puolivälissä, minkä jälkeen takaisin raviin. Harjoitus saattoi kuulostaa melko simppeliltä, mutta tässä olisi tarkoitus kiinnittää huomiota hevosen suoruuteen ja vauhdin tasaisuuteen, mikä saattoi uudessa paikassa olla välillä hankalaa. Aloitus oli vahva, sillä Leia kulki kauniissa tasaisessa paketissa ja kääntyminen keskihalkaisijalle oli täsmällinen. Käyntisiirtymä toi esiin ensimmäisen ongelman, sillä ratsu ehti kävelyn aikana lösähtää aivan täysin, eikä enää raviin siirtyessä reagoinutkaan pohkeeseen toivotulla nopeudella. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että Naella oli pyytänyt hevosen käyntiin melko ronskein ottein, eikä Leia saanut kunnollista myötäystä tehdessään oikein - hommassa oli vähän kankea tuntu. Ongelmaa lähdettiin ratkomaan niin, että siirtymistä ratsastettiin enemmän istunnalla ja puolipidätteillä, kuin varsinaisella ohjista pidättämisellä. Heti, kun Leia siirtyi käyntiin, annettiin edestä tilaa, mikä oli hevoselle samalla myös palkinto. Muutaman toiston jälkeen homma alkoi vaikuttaa paremmalta ja Leia pääsi hakeutumaan jälleen rentoon muotoon tarjoten paikoin hienojakin raviaskeleita. Käyntisiirtymistä tuli täsmällisen rauhallisia ja pohjettakin alettiin kuunnella, kun edestä sai enemmän vapaata ja takapää pääsi enemmän työn makuun.
Lyhyen hengähdystauon jälkeen jatkettiin laukkatehtäville. Leia oli ensimmäisen laukan noustessa kiireinen ja yritti kehittää itselleen jotakin jännitystä kurkistelemalla maneesin seinien yli kaula pitkänä. Pian yleinen häröily saatiin kuitenkin hallintaan ja tamma rauhoittui Naellan avuille. Jäimme isolle keskiympyrälle tarkoituksena tehdä rauhallisia laukka-ravi-laukka -siirtymisiä. Leia oli edellisen tehtävän jäljiltä kivasti kuulolla jo ensimmäisen ravisiirtymisen aikana ja laukka nousi täsmällisesti muutaman raviaskeleen jälkeen. Laukka oli reippaasti etenevää, mutta hevonen oli muutoin hyvin avuilla, minkä vuoksi vauhti sai tänään olla hieman etenevämpi, raviin kun siirryttiin kuitenkin rauhassa ilman tehtävän läpijuoksua. Kun siirtymiset sujuivat kumpaankin kierrokseen jouhevasti, annoin ratsukolle luvan siirtyä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä ravissa. Vastoin alussa nähtyä jännittynyttä hevosta, oli Naellalla allaan nyt rennon letkeä ruunikko, joka venytti itseään kivasti eteen alas.
Tiikeri - Hulivein Kontrolloija
Edellisen ratsukon poistuttua maneesista sisälle asteli komea kulomusta ori Konsta omistajansa Tiikerin taluttamana. Maneesin ovella kohdattu tamma sai Konstan esittelemään vähän koreampaa ravia ollessaan käsihevosena, mutta oven sulkeuduttua se rauhoittui kävelemään. Tiikeri talutti oria pari kierrosta maastakäsin, jotta maneesin kulmat tuli tutuiksi ja nousi sitten satulaan ilmoittaen, että hevosta oli kävelytetty tallin pihapiirissä jo toistakymmentä minuuttia, eli ravailu voitaisiin aloittaa. Ja näin tehtiin, ratsukko sai heti luvan lähteä keventelemään isolle kahdeksikolle. Keskellä oli hyvä muistaa tasainen suoristus, kevennyksen vaihto suoristuksen aikana ja kevyesti houkuttelu uuteen asetukseen. Konsta oli reippaan oloinen ja Tiikeri sai ratsastaa sitä vahvasti istunnalla, ei niinkään ohjilla. Ratsastaja oli selvästi tottunut hevoseen ja sen metkuihin ja istunta avusti hevosen rauhoittamisessa kokeneesti. Kahdeksikko sujui tasaisen varmasti, joten keskelle alettiin lisäämään käyntisiirtymiä, jotta hevosen takapäätäkin saatiin hieman aktiivisemmaksi. Konsta tuntui liikkuvan komeassa muodossa kuin itsestään, mutta takapää jäi vähän hitaaksi. Pohkeeseen hevonen vastasi nopeasti ja oli muutenkin herkän näköinen, mikä oli toisaalta ihan hyvä, ei ainakaan jäänyt matelemaan. Hyvien tasaisten siirtymien jälkeen hevonen sai kävellä vapain ohjin pari kierrosta.
Käveltyään tovin ratsukko keräili ohjat ja lähti suorittamaan pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kohti uraa. Ratsastajalle tehtävä oli peruskauraa, mutta Konsta tuppari vähän taivuttamaan kaulaansa liikaa ja takapää jäi jälleen liikkeestä turhan paljon jälkeen. Kehotin Tiikeriä tekemään pidätteitä ulkokädellä ja joka vähän nostamaan kättä, jotta hevosen kaula saatiin suoraksi. Kun takaosa jäi jälkeen, otettiin edestä hippasen enemmän kiinni ja pyydettiin etuosakäännöksen kaltaisesti väistämään takaosaa askeleen verran. Konsta alkoi pian toimia kivasti molempiin suuntiin, joten väistöä alettiin tehdä myös ravissa. Ravi oli reippaasti etenevää, mutta Tiikeri sai vauhdin hallintaan väistöjen ajaksi, joten suoritukset näyttivät tasaisilta. Konsta väisti hienosti ja ravi oli väistöjen aikana rytmikästä, takaosakin pääsi nyt paremmin mukaan.
Tehtävään alettiin lisätä laukkaa niin, että raviväistö tehtiin normaalisti keskihalkaisijalta uralle, josta nostettiin viimeisen väistöaskeleen jälkeen laukka ja tehtiin kaksi laukkaympyrää. Ensimmäinen nosto oli napakka ja osui juuri kohdalleen. Konsta keräsi kuitenkin vähän turhankin paljon vauhtia ensimmäisen laukkaympyrän aikana, joten kehotin Tiikeriä istumaan lähempänä hevosta, jotta se saataisiin laukkaamaan rauhassa. Pienet puolipidätteet olivat myös paikallaan, yleinen hösellys saatiin kuriin taivutuksin. Seuraavaa laukannostoa Konsta meinasi hieman ennakoida, mutta Tiikeri sai sen pidettyä ravissa juuri oikeaan nostokohtaan asti. Laukka näytti muutamien toistojen jälkeen hyvältä molempiin kierroksiin, joten ratsukko sai jäädä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä ravissa.
Katariina Koivuniemi - Haltiasalon Sirkku
Katariina saapui maneesiin jo Sirkun satulaan kivunneena edellisen ratsukon availlessa ovia. Sirkku tutkaili maneesia tarkkaavaisena ja yritti maistella laitojen päälle aseteltuja tekokukkakimppuja vetäen yhden niistä mennessään alas. Tästä yllättyneenä hevonen otti pari raviaskelta, mutta huomasi nopeasti, ettei mitään pahaa sattunutkaan ja rauhoittui takaisin käyntiin. Kävin nostamassa kukkakimpun takaisin paikalleen, minkä jälkeen alettiin ravailemaan. Sirkku ravasi Katariinan kevennellessä ihan näpsäkän näköisesti, vaikkakin vauhtia oli minun makuuni hippasen liikaa. Suustaan kovaa Sirkkua sai ratsastaa istunnalla aika lailla ja isoilla ympyröillä taivuttelu sai hevosen lopulta keskittymään enemmän työntekoon kuin yleiseen haahuiluun ja juoksenteluun. Annettakoon vähän anteeksi uuden maneesin takia, sentään hevonen tarjosi paikoin hienoakin askelta ja takapää polki liikettä hienosti eteenpäin.
Verryttelyn jälkeen jatkettiin temponmuutosten ja siirtymisten parissa. Aloitimme simppelillä tehtävällä, jossa ratsastettiin lisättyä käyntiä lävistäjillä ja koottiin hitusen lyhyillä sivuilla, kulmat sai kävellä vapaammin, mutta taipuneena. Käynnin kokoaminen tuntui olevan ratsukolle helpompaa kuin lisääminen, sillä Sirkku pyrki lisätessä ensin raville ja alkoi sitten vasta tarjoamaan pidempää askelta. Takaosa ei oikein lähtenyt polkemaan tarpeeksi eteen ja meno oli alkuun melkoista hipsuttelua. Sirkku kun ei varsinaisesti lisännyt mitään, vaan yritti oikeastaan hidastaa lähtemällä raviin. Muutaman toiston jälkeen Katariina sai tamman hieman matalempaan muotoon, mikä auttoi sitä pysymään käynnissä ja lävistäjälle saatiin sujuvia lisäyksiä. Samaa jatkettiin ravissa, lisäystä kannatti tässä ajatella niin, että hevosta sai pyytää lisäämään viisi tai jopa kuusi kertaa lävistäjän aikana, ettei lisäystä vain polkaistu liikkeelle lävistäjän alusta ja lässähdetty loppua kohti. Ravissa lisäykset näyttivät huomattavasti paremmilta ja takapää polki tarpeeksi alle, liike oli tasaisen eteenpäinvievää. Lyhyillä sivuilla tehtiin nopea käyntisiirtymä, jolla saatiin hevosta hereille tulevaan lisäykseen.
Laukassa jatkettiin melkein samaa, mutta lisäys tehtiin maneesin toisella pitkällä sivulla, päädyssä siirrettiin napakasti käyntiin, käveltiin muutama askel keskikäyntiä ja takaisin laukkaan. Siirtymisen ehti tehdä lisäyksen vastakkaisella pitkällä sivulla muutamastikkin, että hevonen varmasti siirtyi laukasta suoraan käyntiin, eikä väliin jäänyt raviaskeleita. Sirkku lähti suorittamaan tehtävää innokkaana, lisäys laukassa oli hieman kiireinen, mutta tunnistettavissa lisäykseksi. Siirtyminen käyntiin jäi vähän toppuilevaksi ja takapää ei lähtenyt polkemaan käyntiä eteenpäin, vaan hevonen yritti saada tukea ohjista etupäällä. Kehotin Katariinaa myötäämään enemmän, kun hevonen siirtyi käyntiin, jotta sen olisi pakko olla takaosan päällä, eikä roikkua ohjassa. Toistojen jälkeen koko tehtävä alkoi sujui kumpaankin suuntaan ja Sirkku vaikutti sen verran hyvältä, että ratsukko sai alkaa ravailemaan. Loppuraveissa Sirkku venytti itseään mukavasti eteen alas ja näytti varsin rennolta liikkuen kuin kuminauha sinne minne Katariina käski.
Sylvi Myrskylä - Kettupolun Esteri
Viimeisenä tämänpäiväiseen valmennukseen saapui Sylvi tammansa Esterin kanssa. Voikkoa vaaleajouhista oli kävelytetty tallialueen ympäristössä jo jonkin aikaa, joten ravailu päästiin aloittamaan heti, kun Sylvi kiipesi satulaan. Uusi maneesi ei tuottanut Esterille ihmetyksiä sen ravaillessa vähän tahmaisen näköisenä uralla. Kulmat katsottiin ensimmäisellä kierroksella läpi, eikä maneesin päädyssä olleesta estevarastosta pilkistävät värikkäät puomitkaan hätkäyttäneet. Sylvi ratsasti hevosta ponnekkaasti, joskis tuloksetta, eteenpäin tehden isoja ympyröitä ja voltteja. Esteri näytti siltä, ettei sitä huvittanut tämän päivän valmennus yhtään, eikä se näin ollen vastannut Sylvin pohjeapuihin juuri mitenkään. Yksi reippaampi askel nähtiin siellä täällä, mutta muuten meno oli pientä töpsöttelyä. Ohjeistin Sylviä säilyttämään hevosen laiskottelusta huolimatta kunnollisen ohjastuntuman ja pitämään jalan melko hiljaa, hidasta hevosta kun ei kannattanut turruttaa pohkeella enempää varsinkaan, kun pohje ei tuntunut tehoavan. Päätimme, että ottaisimme alkuravien jälkeen muutaman noston laukkaa ja saimmekin niiden avulla Esteriin eloa, pian hevonen näytti jo huomattavasti enemmän vaativa B -tason ratsulta.
Raviin takaisin siirryttyämme jatkoimme avo- ja sulkutaivutusten parissa. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jonka jälkeen ratsastettiin sulkutaivutusta pitkän sivun keskelle asti, jossa suoristus ja voltti, minkä jälkeen sivu loppuun avotaivutuksessa. Tehtävä alki hyvin, voltti oli täsmällinen ja Esteri kivassa muodossa, liikkui jopa eteenpäin aika näppärästi. Sulkutaivutukseen oli helppo lähteä voltin kautta ja hevonen suoriutuikin tästä kunnialla. Avokin lähti sujumaan ihan hyvin, mutta lössähti loppua kohden mentäessä ja Esterin takajalat jäivät laahaamaan omiin maailmoihinsa. Neuvoin Sylviä pitämään ulkopohkeella hieman takaosaa vastaan, jottei takaosa pääsisi valumaan ulos, minkä vuoksi paino takajaloilta katosi edellisellä kierroksella. Uudella yrittämällä tehtävä sujui jo paremmin ja suuntaa vaihdettiin muutaman onnistuneen toiston jälkeen. Kun homma pelasi kummassakin kierroksessa, annettiin Esterin kävellä hetki vapain ohjin ennen laukkaamista.
Hengähdystauon jälkeen Sylvi keräili ohjat ja pyysi Esterin napakkaan laukkaan. Laukka olikin nyt jo paremman näköistä kuin alussa ja selvästi voikon vahvin askellaji. Laukassa jatkettiin samaa taivutustehtävää, joka oli ravissa alkanut sujua hyvin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin myös laukka-käynti-laukka -siirtymisiä, joiden avulla takaosaa saatiin yhä enemmän polkemaan alle. Taivutustehtävä ei tuottanut enää laukassakaan ongelmia, kun se oli kerran hoksattu ravissa. Sen sijaan siirtymiset jäivät vähän tökkiviksi ja Esteri olisi mieluusti siirtynyt vain ravin kautta takaisin laukalle, mitä se tarjosikin muutamaan otteeseen. Käyntiin oli kuitenkin päästävä ilman yhtäkään raviaskelta, joten sen kanssa tehtiin töitä tovi. Pian Sylvi sai oikeista nappuloista kiinni ja siirtymiset alkoivat sujua. Valmennuksen loppua kohden Esteri liikkui komeassa paketissa kantaen itsensä ylväänä. Takaosakin oli saatu hereille ja se teki töitä hienosti. Onnistuneiden suoritusten jälkeen ratsukko sai jäädä ravailemaan loppuraveja.
