Kouluvalmennus suomenhevosille 9.4.2021
INFO
KOMMENTIT (3/3)
Veera R. - Ponipalleron Kassiopeia
Pella sai tutkia maneesin nurkat ensin käsihevosena, sillä tamma vaikutti olevan vähän säpsyllä tuulella jouduttuaan yksin tuntemattomaan maneesiin. Kun pahimmasta puhinasta oli päästy yli, nousi Veera satulaan ja valmennus päästiin aloittamaan. Olin kaavaillut tämänpäiväisten valmennusten keskittyvän väistöihin ja tätä kaavaa noudattaen pyysin ratsukon keskiympyrälle käynnissä. Ympyrän toisella puoliskolla väistettiin takaosaa ulospäin, toisella puoliskolla sai edetä kevyessä ravissa. Valmistelut niin nostoihin, hidastuksiin kuin itse väistöönkin olivat avainasemassa ja etenkin väistöön lähettävät avut saivat olla napakat. Jarrun tuli mennä läpi ja takaosan väistää ulos ilman, että ulkolapa lähti punkemaan liikaa ulos. Pella säilytti hienosti muodon koko tehtävän läpi, eivätkä väistöt näyttäneet yhtään huonoilta - päinvastoin, niitä oli taidettu kotopuolessakin harjoitella nuoren hevosen kanssa ahkerasti. Käyntiväistöjen sujuessa mallikkaasti teimme samaa myös ravissa, mikä oli tammalle huomattavasti vaikeampaa. Ulkolavan hallinta, eli pidäte ulkoa ja kevyt tuki ulkopohkeella, sai tehtävän lopulta onnistumaan siedettävästi myös ravissa, minkä myötä Pella sai suuret kiitokset ja vapaat ohjat.
Halusin ennen varsinaisen laukkatehtävän aloittamista nähdä, millä tasolla nuoren hevosen laukkatyöskentely oli, joten Veera sai esitellä tammansa laukan minulle ensin itse. Laukka oli vähän jaloistaan sählää ja liikkeestä huomasi, ettei laukka ollut vielä Pellan vahvin askellaji, mikä oli nuorelle hevoselle ihan ymmärrettävää. Nosto itsessään oli vähän hätäinen, joten päädyimme keskittymään tänään siihen. Pääty-ympyrällä Pella sai ensin tehdä alkuvalmennuksesta tuttua takaosan väistöä käynnissä, nostaa sen jälkeen rauhallisen ravin ja sen kautta laukan. Nostossa tärkeää oli se, että ratsastaja itse ei lähtenyt hätiköimään, vaan piti kroppansa suorassa ja tuntuman ohjilla. Pella liikkui käynnissä ja ravissa jouhevasti muodossa ja tämä pyrittiin säilyttämään myös laukannoston läpi, minkä vuoksi taivutus ja tuntuma olivat tärkeässä osassa myös noston aikana. Ensimmäiset nostot olivät räpellyksen täyteisiä, mutta muutamien toistojen jälkeen ratsukko alkoi saada jutun juuresta kiinni ja näimme loppuvalmennuksessa jo maltillisiakin nostoja, joissa hevosen paketti ei karannut täysin käsistä.
Julia Kaihovaara - Lällällää
Lokin saapuminen kartanon pihamaalle ei ollut jäänyt keltään huomammatta, sillä pienikokoinen ori oli pitänyt melkoisesti ääntä peruutellessaan ulos trailerista. Ratsun päästessä maneesiin hirmuinen huuto oli jo lopetettu ja keskittyminen oli siirtynyt mahdolliseen työntekoon. Julia kiipesi satulaan ja nakkasi kävelyn aikana Lokin takapuolen päällä olleen viltin maneesin laidalle odottamaan. Aloitimme valmennuksen väistöistä, joita tehtiin niin ympyrällä kuin suorallakin. Ympyrällä väistätettiin takaosaa ulos, suorilla osuuksilla takaosa väistyi sisälle. Väistöt tehtiin aluksi käynnissä, mutta niiden lomassa sai ottaa kevyttä ravia hevosen herättelyksi. Loki tuntui olevan hyvin motivoitunut ja lähti suorittamaan tehtäviä vahvasti, väistöt olivat hevoselle peruskauraa ja pian hommaa jatkettiinkin jo ravissa. Ympyrällä ainut huolenaihe oli ulkolavan hallinta ja etuosan pysyminen reitillä. Ratsastajan pidäte ulkoa korjasi lavan oikealle paikalleen ja katseen suuntaaminen hevosen kaulasta kohti ympyrän kaarta helpotti reitin hahmottamista. Loki teki työtä hienosti säilyttäen koko tehtävän läpi niin muodon kuin takaosan aktiivisen polkemisenkin, pienen ruunikon menoa oli ilo silmäillä.
Laukassa keskityimme tasaisiin nostoihin, sillä tuntematon maneesi tuntui tuoneen Lokille vähän kierroksia. Ympyrän toisella puolikkaalla tehtiin takaosan väistätystä ulos, jonka jälkeen suoristus ja laukannosto. Loki oli laukasta innoissaan ja Julia joutui paikoin ottamaan oria vähän enemmänkin kiinni, ettei vauhti yltynyt liian hurjaksi. Nostoissa pulmaksi tuli hevosen ennakointi ja liiallinen kiireellisyys, minkä vuoksi koko hevosen ylälinja horjui hetkellisesti laukan noustessa, mistä johtuen Loki pääsi vähän turhankin napakasti ampaisemaan laukkaan ja muotoa jouduttiin etsimään uudelleen vasta laukan aikana. Ennakointiin auttoi noston paikan muuttaminen jokaisella kierroksella ja se, että väistö jätettiin toisinaan kokonaan välistä. Kun Julia muisti taivuttaa hevosta myös laukannoston läpi ja pitäessään tasaisen tuntuman orin häröilyistä huolimatta, alkoi Loki pikku hiljaa tasaantua. Lopputunnista nostot kulkivat jo hevosen selän kautta, eikä hevonen hypännyt laukalle enää selättömänä, kuten alussa. Pääsimme lopettelemaan muutaman hyvän toiston jälkeen.
Reija Käkiharju - Hiidelmän Ukkosti
Kimeiden hirnahdusten kera valmennukseen saapui päivän toinen ori, rautias suomenpienhevonen Kosti. Pieni ori kiersi tuntemattoman maneesin nurkat käsihevosena ennen ratsastajan nousemista selkään. Alkukäynnit olivat vauhdikkaat ja Reija sai pidätellä Kostia, ettei se lähtenyt ravaamaan ennen aikojaan. Aloitimme valmennuksen kevyessä ravissa, sillä vaikka olin kaavaillut ensimmäistä tehtävää käynnissä, oli Kostilla sen verran virtaa, että käyntihommista tuskin olisi tullut mitään. Ravissa ratsukko teki isoja ympyröitä ja kolmikaarista, joiden avulla Kosti saatiin taipumaan ja keskittymään hommiin. Ympyrät sujuivat täsmällisesti, kolmikaarisissa jouduin välillä muistuttelemaan huolellisesta suoristamisesta kaarien suorilla osuuksilla, mutta tämäkin alkoi pian parantua. Kun suurimmat höyryt oli päästelty, Kosti siirrettiin takaisin käyntiin väistöjä varten. Väistöt tehtiin maneesin pitkällä sivulla niin, että takaosa väisti uran sisäpuolelle ja etuosa jäi uralle. Kehotin Reijaa pitämään itsensä tiiviisti satulassa siitä huolimatta, että Kosti keksi välillä lähteä raviin väistön sijaan. Reippaan hevosen selässä tuli istua tiiviisti, etteivät pohkeet aiheuttaneet järkytystä pamahtaessaan yhtäkkiä kylkeen väistön alussa. Väistöt alkoivat sujua koko ajan paremmin, joten samaa tehtiin hetki myös ravissa.
Välikäyntien jälkeen alettiin ottaa laukkaa, jonka tempoa oli tarkoitus saada ympyrällä säädeltyä. Kosti nosti laukan muutaman ilopukin siivittämänä, tämä ei kuitenkaan tullut Reijalle yllätyksenä, sillä hän istui pukittelevan orin selässä kuin vanha tekijä. Laukka itsessään oli pyörivää ja eteenpäinvievää, varsin kivan näköistä näin nuorelle ratsulle. Tempoa alettiin säätelemään ympyrällä niin, että hevosta koottiin ympyrän toisella puoliskolla ja toisella annettiin laukata vapaammin. Aluksi Kosti vähän protestoi ratsastajan kokoaviin apuihin viskomalla päätään ja meinaamalla siirtyä raviin. Kun Reija piti pohkeen lähellä ja antoi edestä myös kokoamisen aikana vähän myöden, alkoi tehtävä sujua. Kostin keksiessä, mikä idea tehtävässä oli, alkoi se tarjoamaan kokoamista hienostikin saadessaan siitä paljon kehuja. Kun koottua laukkaa oli saatu kumpaankin kierrokseen sujuvat pätkät, sai Kosti laukata hetken vapaammin suorilla urilla ennen valmennuksen lopettelua. Lopussa nähtiin varsin rento ja taipuisa hevonen, joka kuunteli Reijaa herkeämättä.
- Valmennus on avoinna kaikille suomenhevosille
- Valmennus järjestetään 09.04.2021 Syyn Kartanon tiloissa, viimeinen ilmoittautumispäivä on 02.04.2021
- Yksi ihminen voi osallistua vain yhden hevosen kanssa, jotta mahdollisimman moni pääsee osallistumaan
- Mukaan otetaan kolme ratsukkoa, jokainen pääsee treenaamaan omalla tasollaan
- Valmennuskommentit (valmentaja kirjoittaa, n. 200 sanaa) julkaistaan tälle sivulle viimeistään valmennuspäivänä
- Ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostiin [email protected], otsikolla Valmennus2
- Muodossa: Ratsastaja - <a href="http:// -alkuinen osoite">hevonen</a> +tiivistelmä luonteesta, jos sivuilla ei ole kuvausta
KOMMENTIT (3/3)
Veera R. - Ponipalleron Kassiopeia
Pella sai tutkia maneesin nurkat ensin käsihevosena, sillä tamma vaikutti olevan vähän säpsyllä tuulella jouduttuaan yksin tuntemattomaan maneesiin. Kun pahimmasta puhinasta oli päästy yli, nousi Veera satulaan ja valmennus päästiin aloittamaan. Olin kaavaillut tämänpäiväisten valmennusten keskittyvän väistöihin ja tätä kaavaa noudattaen pyysin ratsukon keskiympyrälle käynnissä. Ympyrän toisella puoliskolla väistettiin takaosaa ulospäin, toisella puoliskolla sai edetä kevyessä ravissa. Valmistelut niin nostoihin, hidastuksiin kuin itse väistöönkin olivat avainasemassa ja etenkin väistöön lähettävät avut saivat olla napakat. Jarrun tuli mennä läpi ja takaosan väistää ulos ilman, että ulkolapa lähti punkemaan liikaa ulos. Pella säilytti hienosti muodon koko tehtävän läpi, eivätkä väistöt näyttäneet yhtään huonoilta - päinvastoin, niitä oli taidettu kotopuolessakin harjoitella nuoren hevosen kanssa ahkerasti. Käyntiväistöjen sujuessa mallikkaasti teimme samaa myös ravissa, mikä oli tammalle huomattavasti vaikeampaa. Ulkolavan hallinta, eli pidäte ulkoa ja kevyt tuki ulkopohkeella, sai tehtävän lopulta onnistumaan siedettävästi myös ravissa, minkä myötä Pella sai suuret kiitokset ja vapaat ohjat.
Halusin ennen varsinaisen laukkatehtävän aloittamista nähdä, millä tasolla nuoren hevosen laukkatyöskentely oli, joten Veera sai esitellä tammansa laukan minulle ensin itse. Laukka oli vähän jaloistaan sählää ja liikkeestä huomasi, ettei laukka ollut vielä Pellan vahvin askellaji, mikä oli nuorelle hevoselle ihan ymmärrettävää. Nosto itsessään oli vähän hätäinen, joten päädyimme keskittymään tänään siihen. Pääty-ympyrällä Pella sai ensin tehdä alkuvalmennuksesta tuttua takaosan väistöä käynnissä, nostaa sen jälkeen rauhallisen ravin ja sen kautta laukan. Nostossa tärkeää oli se, että ratsastaja itse ei lähtenyt hätiköimään, vaan piti kroppansa suorassa ja tuntuman ohjilla. Pella liikkui käynnissä ja ravissa jouhevasti muodossa ja tämä pyrittiin säilyttämään myös laukannoston läpi, minkä vuoksi taivutus ja tuntuma olivat tärkeässä osassa myös noston aikana. Ensimmäiset nostot olivät räpellyksen täyteisiä, mutta muutamien toistojen jälkeen ratsukko alkoi saada jutun juuresta kiinni ja näimme loppuvalmennuksessa jo maltillisiakin nostoja, joissa hevosen paketti ei karannut täysin käsistä.
Julia Kaihovaara - Lällällää
Lokin saapuminen kartanon pihamaalle ei ollut jäänyt keltään huomammatta, sillä pienikokoinen ori oli pitänyt melkoisesti ääntä peruutellessaan ulos trailerista. Ratsun päästessä maneesiin hirmuinen huuto oli jo lopetettu ja keskittyminen oli siirtynyt mahdolliseen työntekoon. Julia kiipesi satulaan ja nakkasi kävelyn aikana Lokin takapuolen päällä olleen viltin maneesin laidalle odottamaan. Aloitimme valmennuksen väistöistä, joita tehtiin niin ympyrällä kuin suorallakin. Ympyrällä väistätettiin takaosaa ulos, suorilla osuuksilla takaosa väistyi sisälle. Väistöt tehtiin aluksi käynnissä, mutta niiden lomassa sai ottaa kevyttä ravia hevosen herättelyksi. Loki tuntui olevan hyvin motivoitunut ja lähti suorittamaan tehtäviä vahvasti, väistöt olivat hevoselle peruskauraa ja pian hommaa jatkettiinkin jo ravissa. Ympyrällä ainut huolenaihe oli ulkolavan hallinta ja etuosan pysyminen reitillä. Ratsastajan pidäte ulkoa korjasi lavan oikealle paikalleen ja katseen suuntaaminen hevosen kaulasta kohti ympyrän kaarta helpotti reitin hahmottamista. Loki teki työtä hienosti säilyttäen koko tehtävän läpi niin muodon kuin takaosan aktiivisen polkemisenkin, pienen ruunikon menoa oli ilo silmäillä.
Laukassa keskityimme tasaisiin nostoihin, sillä tuntematon maneesi tuntui tuoneen Lokille vähän kierroksia. Ympyrän toisella puolikkaalla tehtiin takaosan väistätystä ulos, jonka jälkeen suoristus ja laukannosto. Loki oli laukasta innoissaan ja Julia joutui paikoin ottamaan oria vähän enemmänkin kiinni, ettei vauhti yltynyt liian hurjaksi. Nostoissa pulmaksi tuli hevosen ennakointi ja liiallinen kiireellisyys, minkä vuoksi koko hevosen ylälinja horjui hetkellisesti laukan noustessa, mistä johtuen Loki pääsi vähän turhankin napakasti ampaisemaan laukkaan ja muotoa jouduttiin etsimään uudelleen vasta laukan aikana. Ennakointiin auttoi noston paikan muuttaminen jokaisella kierroksella ja se, että väistö jätettiin toisinaan kokonaan välistä. Kun Julia muisti taivuttaa hevosta myös laukannoston läpi ja pitäessään tasaisen tuntuman orin häröilyistä huolimatta, alkoi Loki pikku hiljaa tasaantua. Lopputunnista nostot kulkivat jo hevosen selän kautta, eikä hevonen hypännyt laukalle enää selättömänä, kuten alussa. Pääsimme lopettelemaan muutaman hyvän toiston jälkeen.
Reija Käkiharju - Hiidelmän Ukkosti
Kimeiden hirnahdusten kera valmennukseen saapui päivän toinen ori, rautias suomenpienhevonen Kosti. Pieni ori kiersi tuntemattoman maneesin nurkat käsihevosena ennen ratsastajan nousemista selkään. Alkukäynnit olivat vauhdikkaat ja Reija sai pidätellä Kostia, ettei se lähtenyt ravaamaan ennen aikojaan. Aloitimme valmennuksen kevyessä ravissa, sillä vaikka olin kaavaillut ensimmäistä tehtävää käynnissä, oli Kostilla sen verran virtaa, että käyntihommista tuskin olisi tullut mitään. Ravissa ratsukko teki isoja ympyröitä ja kolmikaarista, joiden avulla Kosti saatiin taipumaan ja keskittymään hommiin. Ympyrät sujuivat täsmällisesti, kolmikaarisissa jouduin välillä muistuttelemaan huolellisesta suoristamisesta kaarien suorilla osuuksilla, mutta tämäkin alkoi pian parantua. Kun suurimmat höyryt oli päästelty, Kosti siirrettiin takaisin käyntiin väistöjä varten. Väistöt tehtiin maneesin pitkällä sivulla niin, että takaosa väisti uran sisäpuolelle ja etuosa jäi uralle. Kehotin Reijaa pitämään itsensä tiiviisti satulassa siitä huolimatta, että Kosti keksi välillä lähteä raviin väistön sijaan. Reippaan hevosen selässä tuli istua tiiviisti, etteivät pohkeet aiheuttaneet järkytystä pamahtaessaan yhtäkkiä kylkeen väistön alussa. Väistöt alkoivat sujua koko ajan paremmin, joten samaa tehtiin hetki myös ravissa.
Välikäyntien jälkeen alettiin ottaa laukkaa, jonka tempoa oli tarkoitus saada ympyrällä säädeltyä. Kosti nosti laukan muutaman ilopukin siivittämänä, tämä ei kuitenkaan tullut Reijalle yllätyksenä, sillä hän istui pukittelevan orin selässä kuin vanha tekijä. Laukka itsessään oli pyörivää ja eteenpäinvievää, varsin kivan näköistä näin nuorelle ratsulle. Tempoa alettiin säätelemään ympyrällä niin, että hevosta koottiin ympyrän toisella puoliskolla ja toisella annettiin laukata vapaammin. Aluksi Kosti vähän protestoi ratsastajan kokoaviin apuihin viskomalla päätään ja meinaamalla siirtyä raviin. Kun Reija piti pohkeen lähellä ja antoi edestä myös kokoamisen aikana vähän myöden, alkoi tehtävä sujua. Kostin keksiessä, mikä idea tehtävässä oli, alkoi se tarjoamaan kokoamista hienostikin saadessaan siitä paljon kehuja. Kun koottua laukkaa oli saatu kumpaankin kierrokseen sujuvat pätkät, sai Kosti laukata hetken vapaammin suorilla urilla ennen valmennuksen lopettelua. Lopussa nähtiin varsin rento ja taipuisa hevonen, joka kuunteli Reijaa herkeämättä.
