Vennamon Eutanasia
VH13-018-0391
† kuollut 12.10.2023
Eero saatettiin ikiuneen tuttujen ihmisten ympäröimänä vanhuuden vaivojen alkaessa käydä liian raskaiksi.
† kuollut 12.10.2023
Eero saatettiin ikiuneen tuttujen ihmisten ympäröimänä vanhuuden vaivojen alkaessa käydä liian raskaiksi.
✾ Suomenhevoskantakirja 20.07.2019 KTK-II
18 + 18 + 18 + 18 = 72p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.11.2019 KERJ-I 9 + 40 + 22 + 22 + 15 = 108p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.2020 ERJ-III 8 + 40 + 0 + 22 + 15 = 85p. |
koulukuvat © Narien vapaat, estekuvat © ransu.kuvat.fi
Varsana Eero oli melkoinen hurjapää, se laukkaili laitumilla hurjaa vauhtia ja ihmetteli maailman monia ihmeitä pelottomasti. Ratsukoulutus oli Eeron osalta helppoa, se ei juurikaan hätkähtänyt, kun joku sen selkään ensimmäisen kerran kipusi. Äkkiä nuori ori alkoi esitellä perimäänsä laatua ja edistyi ratsuna kovaa vauhtia.
Meille Eero muutti heinäkuun alussa vuonna 2019. Aikuinen kenttäratsastuksessa kilpaillut suomenhevosori oli mahtava lisä meidän jo sen hetkiseen orilaumaan ja kotiutui uuteen kotiinsa nopeasti. Eerolla oli tullessaan jo kokemusta myös näyttelytouhuista - olihan sillä kantakirjauksen mahdollistavat palkinnot matkassaan.
Luonnekuvaus
Eero on seurallinen ori, joka on poikkeuksetta mielellään hoidettavana ja nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Eerolla on kuitenkin tapana ruveta nakkelemaan harjoja pitkin lattiaa kesken hoitotoimenpiteiden, mikäli se niihin yltää. Napakalla kieltämisellä ori kuitenkin yleensä lopettaa, eikä yritä samalla harjauskerralla temppua enää uudestaan. Varustus käy Eeron huolellisen varustehaistelun (ja -maistelun) jälkeen kohtuu helposti, ori ei hyöri ympäriinsä eikä pullistele vastaan. Taluttaessa Eerolla on kiltistä luonteestaan huolimatta hyvä käyttää ketjua tai suitsia, sillä on välillä tapana lähteä kuskaamaan taluttajaa kohti tammoja tai ruohotupsuja.
Ennen alkuverkkaa Eero on ratsuna laiskahko. Se ei millään jaksaisi kävellä koko kenttää ympäri, vaan ratsastajan huomion herpaantuessa ja ohjauksen puuttuessa se jättäytyy pienelle ympyrälle kävelemään. Kun ratsastaja kuitenkin kerää ohjat käsiinsä ja pyytää reippaampaa liikettä, alkaa Eerokin heräillä pikkuhiljaa horroksestaan. Eero on varsin taitava kouluratsu, sillä on lennokkaat liikkeet, joita on myös helppo koota. Ori kääntyy kuin pennin päällä ja on erittäin notkea taipumaan erilaisiin tasonsa tehtäviin. Ratsastuksen alussa Eero vaatii ratsastajaltaan paljon tukea, mutta päästessään vauhtiin ratsastus helpottuu ja Eerosta kuoriutuu oikea unelma.
Rataesteillä Eero on varsin vauhdikas tapaus, eikä ihan jokaisella ratsastajalla oikein tahdo pysyä hallinnassa. Rauhallisilla puolipidätteillä ja hyvillä istunta-avuilla orin saa kuitenkin melko hyvin tasaamaan hermonsa ja hidastamaan vauhtia. Eerolla on hieno ja ilmava hyppytyyli, joka tulee parhaiten esille orin ollessa rauhallisessa mielentilassa. Maastoesteillä Eeron kanssa on mukava suorittaa ratoja missä olosuhteissa tahansa. Orille mieluisin este on - yllättävää kyllä - vesieste, jonne se sujahtaa joskus vähän liiankin vauhdilla. Kaikkein erikoisimpia esteitä lähestyttäessä Eero joskus vilkuilee hieman, mutta ratsastajan kannustuksella ylittää kaikki esteet mallikkaasti.
Ennen alkuverkkaa Eero on ratsuna laiskahko. Se ei millään jaksaisi kävellä koko kenttää ympäri, vaan ratsastajan huomion herpaantuessa ja ohjauksen puuttuessa se jättäytyy pienelle ympyrälle kävelemään. Kun ratsastaja kuitenkin kerää ohjat käsiinsä ja pyytää reippaampaa liikettä, alkaa Eerokin heräillä pikkuhiljaa horroksestaan. Eero on varsin taitava kouluratsu, sillä on lennokkaat liikkeet, joita on myös helppo koota. Ori kääntyy kuin pennin päällä ja on erittäin notkea taipumaan erilaisiin tasonsa tehtäviin. Ratsastuksen alussa Eero vaatii ratsastajaltaan paljon tukea, mutta päästessään vauhtiin ratsastus helpottuu ja Eerosta kuoriutuu oikea unelma.
Rataesteillä Eero on varsin vauhdikas tapaus, eikä ihan jokaisella ratsastajalla oikein tahdo pysyä hallinnassa. Rauhallisilla puolipidätteillä ja hyvillä istunta-avuilla orin saa kuitenkin melko hyvin tasaamaan hermonsa ja hidastamaan vauhtia. Eerolla on hieno ja ilmava hyppytyyli, joka tulee parhaiten esille orin ollessa rauhallisessa mielentilassa. Maastoesteillä Eeron kanssa on mukava suorittaa ratoja missä olosuhteissa tahansa. Orille mieluisin este on - yllättävää kyllä - vesieste, jonne se sujahtaa joskus vähän liiankin vauhdilla. Kaikkein erikoisimpia esteitä lähestyttäessä Eero joskus vilkuilee hieman, mutta ratsastajan kannustuksella ylittää kaikki esteet mallikkaasti.
ii. Valoton sh, 154cm, prt ie. Hermeliina sh, 156cm, prt |
iii. Eroterä sh, 156, prt iie. Hökkäsen Pöläys sh, 150cm, rt iei. Kipsu sh, 155cm, m iee. Riehaantunut sh, 155cm, prt |
|
ei. Kiriiveli sh, 156cm, rt ee. Sulotar sh, 158cm, rt |
eii. Revon Viikari sh, 157cm, rt eie. Tähtisumu sh, 154cm, rn eei. Varran Sulo sh, 161cm, rt eee. Unikuva sh, 154cm, prt |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
Eero on tarjolla jalostukseen, ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 10.05.2013 sh-t. Vennamon Eirika, e. Fiktion Airut
♥ 30.01.2016 sh-t. Keikarin Taikatuuli, e. Leilein Kiirastuli ♥ 10.03.2020 sh-o. Räiskyvän Supernova, e. Turmeltajan Kuunsiru ♥ 02.07.2020 sh-t. Syyn Suruarmahdus, e. Mörkövaaran Sydänsuruja |
lue Sukuselvitys
Punarautias pienehkö mutta tulinen pakkaus Valoton on Eeron isänisä. Painotukseltaan ihan mukavarakenteinen ori on kenttäratsu ja saanutkin lajissa useita hyviä tuloksia. Moniosaaja taitaa kenttäratsastuksen lajien lisäksi valjakkoajoa, hevosagilityä ja maastakäsittelyn temppuja. Valoton on kuin kukkaa kämmenellä pidetty hevonen ja vielä tänäkin päivänä se porskuttaa menemään ilman huolia. Luonteeltaan se on maastakäsin rauhallinen ja varma talutettava, mutta selästä käsin kuumahko, eivätkä pienet pukit ole koskaan katsojille yllätys.
Isänemä on Hermeliina, ei mikään kedon kaunein kukkanen rakenteeltaan, mutta sitäkin parempi kilparatsu. Tamma on luonteeltaan rauhallinen ja miellyttämishaluinen, mikä tekee siitä kivan hevosystävän ja ratsastettavan kelle tahansa. Hermeliinan erikoisalaa ovat esteet, niin rata- kuin maastoesteetkin. Se on radalla voitontahtoinen, muttei räjähdä käsiin, vaikka pitäisikin välillä vähän hidastaa vauhtia. Hermeliina on jättänyt jälkeensä neljä varsaa, joista yksi on hieno kenttäori Ermentuuri, meidän Eeron isä.
Isänisänisä Eroterä on tulinen tapaus. Sen kanssa ei aloittelijat pärjää, eikä sitä kyllä heidän käsiinsä vastuullinen aikuinen antaisikaan. Se on muille hevosille kiukkuinen ja pitää kisapaikoilla aina kovan mekkalan, jos sen lähelle tulee vieraita oreja. Käsihevosena se ärhentelee myös ihmisille minkä ehtii, mutta onneksi antaa edes vähän armoa ratsastettaessa. Eroterä on painotukseltaan esteratsu ja varsin taitavakin sellainen, minkä takia oria ei luonteen tasaamisen toivossa vielä ruunata, vaan tarjotaan jalostukseen rauhallisille tammoille. Rakenteeltaan punarautias ori on ihan kohtalaisen kiva, pieniä virheitä on, mutta ei käyttöä haittaavaa.
Hökkäsen Pöläys on Eeron isänisänemä. Rautias pikkutamma on luonteeltaan säyseä ja pomminvarma. Se ei koskaan hötkyile tai tee pahuuksia, vaan on ihmisille ja muille hevosille nöyrä ja alistuva. Hökkäsen Pöläys on tavallisen Lappalaisen ratsastuskoulun tuntiratsu ja kilpaillut lähinnä ainoastaan tuntilaisten pikkukisoissa esteitä 50-100cm tasolla ja koulua enimmäkseen helppo B -tasolla.
Isänemä Hermeliinan isä on Kipsu, rauhanomainen ja erittäin epäorimainen herrasmies. Musta 155-senttiä korkea Kipsu on monitoimipolle, joka on pitkän elämänsä aikana kilpaillut hyvin tuloksin kenttää ja valjakkoa, eli melkoinen taituri monissa lajeissa. Rakennekukkanen ei (tämäkään) ole, mutta saanut silti kantakirjan kolmannen palkinnon suomenhevosten arvostelussa.
Isänemänemä Riehaantunut oli nimensä mukaan varsana villi ja riekkuva tapaus, mutta vanhetessaan kaavoihinsa asettunut ja varsin mukava tamma. Tammalla on maailmalla kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet hyvin niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Riehaantunut itse on kilpaillut kouluratsastuksessa nuoruusvuosinaan hyvinkin paljon jopa vaativa B-tasolla saaden hienoja tuloksia. Nykypäivänä Riehaantunut viettää ansaittuja eläkepäiviään kotitilallaan.
Sulokimaran, Eeron emän, isä on on kasvatuspiireissä harmillisesti unholaan jäänyt Kiriiveli. Suorastaan säkenöivän mahtavarakenteinen vankka suomenhevosori on väriltään kaunis rautias varustettuna sukilla, piirrolla ja pitkillä orimaisilla jouhilla. Kiriiveli oli nuoruudessaan varsin nopea ravuri (kyllä, kaikki miettivät tässä vaiheessa, että mitä tälläinen hevonen edes tekee ratsun suvussa), joka manestyi lajissa vuoden verran. Paha onnettomuus eräissä kilpailuissa kuitenkin keskeytti raviuran, mutta pitkän sairasloman jälkeen Kiriivelistä saatiin kuin saatiinkin vielä ratsu. Ori väänsi koulua vaativa B -tasolla, hyppäsi 90-senttisiä ratoja ja taisi muutamia aloittelijatason kenttäkilpailujakin startata. Luonteeltaan ori oli hieman itsepäinen, mutta ratsuna varsin mukava.
Emänemä on Sulotar, pitkän kenttäratsastusuran loppuun asti tehnyt eläkepäiviä viettelevä rouvastamma. Sulotar on nimensä mukaan varsin suloinen, rautias takajalan puolisukilla, suurella läsillä ja herasilmillä - melkein kuin jokaisen unelmaväritys. Luonteeltaan tamma ei koskaan ole ollut mikään maailman helpoin tapaus, vaan pikemminkin jukuripäinen maanvaiva. Ratsastettaessa peräpäätään napakasti viskovan tamman kyydissä ei jokainen tallityttö tahtonut koskaan pysyä, vaan selkään vaadittiin aina kokenut takiaisenlailla satulassa roikkuva ratsastaja. Haasteista huolimatta tamman kanssa ei luovutettu, vaan kenttäratsastuskilpialuita kierrettiin ahkerasti ja tamma saikin varsinkin loppua kohden erittäin hyviä sijoituksia kovankin tason kilpailuissa.
Rautiaan värinen emänisänisä Revon Viikari oli aikansa parhaita ja halutuimpia jalostusoreja. Revon Viikari kilpaili kenttäratsastuksessa hurjin tuloksin CIC1-tasolla ja saavutti monia arvostettuja sijoituksia. Ori ei ollut ulkonäöltäänkään sellainen, että katseensa tekisi heti mieli kääntää pois, vaan varsin komea pitkäjouhinen sukkajalka, oikea katseenvangitsija. Luonteeltaan Revon Viikari oli vähän kuriton ja helposti hermostuvaa sorttia, mutta ratsuna kuuliainen ja miellyttämishaluinen. Revon Viikari jätti maailmalle neljättäkymmenettä varsaa ennen vanhuuden vaivoista johtunutta lopetusta.
Emänisänemä Tähtisumu, ruunikko itse rauhallisuus 154-senttisessä säkäkorkeudessa. Tähtisumu ei ikinä koskaan milloinkaan missään tilanteessa tehnyt pahojaan, pelännyt mitään tai ollut villi. Oikea viilipytty, jonka kanssa tulivat toimeen niin tätiratsastajat kuin pienet lapsetkin. Tähtisumu ei ollut mikään kilparatojen tähti, vaan lyhyen ja melko aikaansaamattoman kilpauran jälkeen siirtyi kokonaan terapiakäyttöön niitä ihmisiä auttamaan, jotka terapiaa tarvitsivat. Tähtisumun selkään pääsivät vanhukset, traumoja kokeneet lapset sekä fyysisesti rajoittuneet. Tamma vieraili myös sairaaloissa ja eläkeläiskodeissa ja oli kaikkien rakastama.
Emänemänisä oli komea läsipää rautias, Varran Sulo, jonka kilpaura oli merkittävä koko Suomelle. Ori kilpaili kenttä-, este- ja kouluratsastuksessa jopa ulkomailla asti ja toi Suomelle ja etenkin suomenhevosille näkyvyyttä. Varran Sulo oli rauhallinen maastakäsin, mutta ratsastettaessa räjähtävän energinen ja innokas suorittamaan kaikki tehtävät, jotka eteen laitettiin. Varran Sulo teki vaikutuksen ulkomaalaisiin ja jätti jälkeensä muutamia suomivarsoja myös muuallekin kuin Suomeen.
Emänemänemä Unikuva oli yksi Pohjanmaalaisen ratsastuskoulun pelätyimmistä tuntihevosista. Se nakkeli selästään useat sinne kiipeävät ratsastajat tutustumaan kentän pohjan kuituihin. Ratsastuskoulu-ura ei selvästikkään ollut tammalle Se Juttu, joten se myytiin yksityiselle ratsutukseen ja siitokseen. Unikuva alkoi rauhoittua saatuaan asianmukaista ratsastusta ja sillä kilpailtiin muutamia pikkukisoja, jonka jälkeen se sai kolme varsaa. Rakenteeltaan tamma oli ihan nätti, mutta sitä ei koskaan esitetty näyttelyissä hankalahkon käsiteltävyytensä vuoksi.
Isänemä on Hermeliina, ei mikään kedon kaunein kukkanen rakenteeltaan, mutta sitäkin parempi kilparatsu. Tamma on luonteeltaan rauhallinen ja miellyttämishaluinen, mikä tekee siitä kivan hevosystävän ja ratsastettavan kelle tahansa. Hermeliinan erikoisalaa ovat esteet, niin rata- kuin maastoesteetkin. Se on radalla voitontahtoinen, muttei räjähdä käsiin, vaikka pitäisikin välillä vähän hidastaa vauhtia. Hermeliina on jättänyt jälkeensä neljä varsaa, joista yksi on hieno kenttäori Ermentuuri, meidän Eeron isä.
Isänisänisä Eroterä on tulinen tapaus. Sen kanssa ei aloittelijat pärjää, eikä sitä kyllä heidän käsiinsä vastuullinen aikuinen antaisikaan. Se on muille hevosille kiukkuinen ja pitää kisapaikoilla aina kovan mekkalan, jos sen lähelle tulee vieraita oreja. Käsihevosena se ärhentelee myös ihmisille minkä ehtii, mutta onneksi antaa edes vähän armoa ratsastettaessa. Eroterä on painotukseltaan esteratsu ja varsin taitavakin sellainen, minkä takia oria ei luonteen tasaamisen toivossa vielä ruunata, vaan tarjotaan jalostukseen rauhallisille tammoille. Rakenteeltaan punarautias ori on ihan kohtalaisen kiva, pieniä virheitä on, mutta ei käyttöä haittaavaa.
Hökkäsen Pöläys on Eeron isänisänemä. Rautias pikkutamma on luonteeltaan säyseä ja pomminvarma. Se ei koskaan hötkyile tai tee pahuuksia, vaan on ihmisille ja muille hevosille nöyrä ja alistuva. Hökkäsen Pöläys on tavallisen Lappalaisen ratsastuskoulun tuntiratsu ja kilpaillut lähinnä ainoastaan tuntilaisten pikkukisoissa esteitä 50-100cm tasolla ja koulua enimmäkseen helppo B -tasolla.
Isänemä Hermeliinan isä on Kipsu, rauhanomainen ja erittäin epäorimainen herrasmies. Musta 155-senttiä korkea Kipsu on monitoimipolle, joka on pitkän elämänsä aikana kilpaillut hyvin tuloksin kenttää ja valjakkoa, eli melkoinen taituri monissa lajeissa. Rakennekukkanen ei (tämäkään) ole, mutta saanut silti kantakirjan kolmannen palkinnon suomenhevosten arvostelussa.
Isänemänemä Riehaantunut oli nimensä mukaan varsana villi ja riekkuva tapaus, mutta vanhetessaan kaavoihinsa asettunut ja varsin mukava tamma. Tammalla on maailmalla kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet hyvin niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Riehaantunut itse on kilpaillut kouluratsastuksessa nuoruusvuosinaan hyvinkin paljon jopa vaativa B-tasolla saaden hienoja tuloksia. Nykypäivänä Riehaantunut viettää ansaittuja eläkepäiviään kotitilallaan.
Sulokimaran, Eeron emän, isä on on kasvatuspiireissä harmillisesti unholaan jäänyt Kiriiveli. Suorastaan säkenöivän mahtavarakenteinen vankka suomenhevosori on väriltään kaunis rautias varustettuna sukilla, piirrolla ja pitkillä orimaisilla jouhilla. Kiriiveli oli nuoruudessaan varsin nopea ravuri (kyllä, kaikki miettivät tässä vaiheessa, että mitä tälläinen hevonen edes tekee ratsun suvussa), joka manestyi lajissa vuoden verran. Paha onnettomuus eräissä kilpailuissa kuitenkin keskeytti raviuran, mutta pitkän sairasloman jälkeen Kiriivelistä saatiin kuin saatiinkin vielä ratsu. Ori väänsi koulua vaativa B -tasolla, hyppäsi 90-senttisiä ratoja ja taisi muutamia aloittelijatason kenttäkilpailujakin startata. Luonteeltaan ori oli hieman itsepäinen, mutta ratsuna varsin mukava.
Emänemä on Sulotar, pitkän kenttäratsastusuran loppuun asti tehnyt eläkepäiviä viettelevä rouvastamma. Sulotar on nimensä mukaan varsin suloinen, rautias takajalan puolisukilla, suurella läsillä ja herasilmillä - melkein kuin jokaisen unelmaväritys. Luonteeltaan tamma ei koskaan ole ollut mikään maailman helpoin tapaus, vaan pikemminkin jukuripäinen maanvaiva. Ratsastettaessa peräpäätään napakasti viskovan tamman kyydissä ei jokainen tallityttö tahtonut koskaan pysyä, vaan selkään vaadittiin aina kokenut takiaisenlailla satulassa roikkuva ratsastaja. Haasteista huolimatta tamman kanssa ei luovutettu, vaan kenttäratsastuskilpialuita kierrettiin ahkerasti ja tamma saikin varsinkin loppua kohden erittäin hyviä sijoituksia kovankin tason kilpailuissa.
Rautiaan värinen emänisänisä Revon Viikari oli aikansa parhaita ja halutuimpia jalostusoreja. Revon Viikari kilpaili kenttäratsastuksessa hurjin tuloksin CIC1-tasolla ja saavutti monia arvostettuja sijoituksia. Ori ei ollut ulkonäöltäänkään sellainen, että katseensa tekisi heti mieli kääntää pois, vaan varsin komea pitkäjouhinen sukkajalka, oikea katseenvangitsija. Luonteeltaan Revon Viikari oli vähän kuriton ja helposti hermostuvaa sorttia, mutta ratsuna kuuliainen ja miellyttämishaluinen. Revon Viikari jätti maailmalle neljättäkymmenettä varsaa ennen vanhuuden vaivoista johtunutta lopetusta.
Emänisänemä Tähtisumu, ruunikko itse rauhallisuus 154-senttisessä säkäkorkeudessa. Tähtisumu ei ikinä koskaan milloinkaan missään tilanteessa tehnyt pahojaan, pelännyt mitään tai ollut villi. Oikea viilipytty, jonka kanssa tulivat toimeen niin tätiratsastajat kuin pienet lapsetkin. Tähtisumu ei ollut mikään kilparatojen tähti, vaan lyhyen ja melko aikaansaamattoman kilpauran jälkeen siirtyi kokonaan terapiakäyttöön niitä ihmisiä auttamaan, jotka terapiaa tarvitsivat. Tähtisumun selkään pääsivät vanhukset, traumoja kokeneet lapset sekä fyysisesti rajoittuneet. Tamma vieraili myös sairaaloissa ja eläkeläiskodeissa ja oli kaikkien rakastama.
Emänemänisä oli komea läsipää rautias, Varran Sulo, jonka kilpaura oli merkittävä koko Suomelle. Ori kilpaili kenttä-, este- ja kouluratsastuksessa jopa ulkomailla asti ja toi Suomelle ja etenkin suomenhevosille näkyvyyttä. Varran Sulo oli rauhallinen maastakäsin, mutta ratsastettaessa räjähtävän energinen ja innokas suorittamaan kaikki tehtävät, jotka eteen laitettiin. Varran Sulo teki vaikutuksen ulkomaalaisiin ja jätti jälkeensä muutamia suomivarsoja myös muuallekin kuin Suomeen.
Emänemänemä Unikuva oli yksi Pohjanmaalaisen ratsastuskoulun pelätyimmistä tuntihevosista. Se nakkeli selästään useat sinne kiipeävät ratsastajat tutustumaan kentän pohjan kuituihin. Ratsastuskoulu-ura ei selvästikkään ollut tammalle Se Juttu, joten se myytiin yksityiselle ratsutukseen ja siitokseen. Unikuva alkoi rauhoittua saatuaan asianmukaista ratsastusta ja sillä kilpailtiin muutamia pikkukisoja, jonka jälkeen se sai kolme varsaa. Rakenteeltaan tamma oli ihan nätti, mutta sitä ei koskaan esitetty näyttelyissä hankalahkon käsiteltävyytensä vuoksi.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
Porrastettu kenttäratsastus tasolla 5/4
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitusta
Kilpaillut porrastettua kenttäratsastusta
Tasolla 5/4
1888.59
Nopeus ja kestävyys: 911.94
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 976.65
Porrastettu kenttäratsastus tasolla 5/4
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitusta
Kilpaillut porrastettua kenttäratsastusta
Tasolla 5/4
1888.59
Nopeus ja kestävyys: 911.94
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 976.65
18.07.2019 Kutsu, He A - 7 / 50
20.07.2019 Kutsu, He A - 1 / 50 27.07.2019 Kutsu, He A - 6 / 40 15.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 16.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 17.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 18.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 24.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 01.08.2019 Kutsu, He A - 6 / 40 06.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 |
06.08.2019 Kutsu, He A - 6 / 50
07.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 09.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 13.08.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 06.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 11.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 12.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 20.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 22.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 29.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 |
15.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 50
18.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 50 19.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 25.08.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 23.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 70 29.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 70 07.09.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 10.09.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 17.09.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 23.09.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 |
27.09.2019 Kutsu, He A - 3 / 30
28.09.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 01.10.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 07.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 07.10.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 08.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 12.10.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 13.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 15.10.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 17.10.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 |
16.07.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 30
17.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 30 19.07.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 30 19.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 40 26.07.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 40 06.08.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 48 07.08.2019 Kutsu, 110cm - 6 / 48 09.08.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 48 17.08.2019 Kutsu, 110cm - 6 / 48 27.08.2019 Kutsu, 110cm - 6 / 48 |
01.09.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 27
02.09.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 27 03.09.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 27 07.09.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 27 08.09.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 27 13.09.2019 Kutsu, 110cm - 7 / 56 14.09.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 56 19.09.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 56 23.09.2019 Kutsu, 110cm - 6 / 56 25.09.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 56 |
26.09.2019 Kutsu, 110cm - 6 / 56
11.10.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 50 15.10.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 50 12.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 19.11.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 19 21.11.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 19 22.11.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 19 25.11.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 19 13.01.2020 Kutsu, 110cm - 7 / 65 20.01.2020 Kutsu, 110cm - 5 / 65 |
26.01.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 65
27.01.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 65 07.03.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 63 09.03.2020 Kutsu, 110cm - 5/ 63 19.03.2020 Kutsu, 110cm - 5 / 63 23.03.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 63 26.03.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 63 30.03.2020 Kutsu, 110cm - 5 / 63 25.03.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 40 25.03.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 40 |
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
01.09.2015 NJ Vanima - irtoSERT (päätuomari Welby)
21.07.2019 VSN Turmeltaja - RCH (päätuomari dookie) |
Päiväkirja ja valmennukset
02.07.2019 Uuteen kotiin
Oli vihdoin tullut se päivä, kun hieno Vennamon Eutanasia astelisi Syyn pihamaalle. Trailerin takaluukkua laskiessani jännitys vain yltyi - miten ori tulisi tänne kotiutumaan? Orin entinen omistaja Lumikatti oli saattamassa "Eeroa" uudelle tallille ja luvan antaessaan suomenhevonen asteli koreasti hirnahtaen ulos kopista. Tallin pihan tuntumassa tarhailevat orimme kiinnittivät huomionsa sillä sekunnilla Eeroon ja hirnahtelivat vastauksia kimeästi. Serenadin vihdoin oltua ohi Lumikatti talutteli Eeroa hetken aikaa pihassa, jotta se saisi hieman verryteltyä jalkojaan pitkähkön automatkan jäljiltä.
"Pitäsköhän se viedä tarhailemaan?" Lumikatti kysyi taluteltuaan nätisti käyttäytyvää oria jonkin aikaa. "Joo, tänne päin", vastasin.
Kun Lumikatti päästi Eeron tyhjään tarhaan, toisissa tarhoissa juostiin jo valmiiksi ja viskottiin takajalkoja ilmaan. Eero huomasi nopeasti tarhassansa olevan heinäkasan ja muutaman raviaskeleen esiteltyään paneutui täysin syömispuuhiin välittämättä tallimme muista oreista.
"Heippa sitten, mä tuun joskus käymään kattomassa sua", Lumikatti rapsutti Eeron turpaa lausuen kyynel silmässä jäähyväiset. Toivotin surullisen exomistajan tervetulleeksi vierailemaan ja ratsastamaan aina kun siltä tuntuisi, ei meillä mitään niin salaista tapahdu, etteikö vieraita otettaisi vastaan. Eero seurasi tuttua ihmistään tarhan portille heinäkasan matkaeväs suupielessään, mutta tajutessaan joutuvansa jäämään tarhaan palasi heinien ääreen hennosti mennessään hörähtäen. Purimme Eeron varusteet Lumikatin auton peräkontista tallin varustehuoneeseen - tulipa ostettua hieno paketti. Hyvästelimme vielä toisemme ja Lumikatti kaasutteli pois tallin pihasta vielä tarhoille tähystellen.
21.08.2019 Iltaratsastus kentällä
Istuimme Joonaksen kanssa pikkutallin toimistossa ja rupattelimme lämpimiksemme niitä näitä, kun isokokoinen tummiin pukeutunut mieshenkilö rysäytti oven takanamme auki. Käännyimme Joonaksen kanssa katsomaan selkämme taakse ja tunnistimme miehen Anteroksi, Joonaksen isäksi. "Jaahas, moi", mies huokaisi ja rysähti sohvalle istumaan levittäen jalkansa leveästi toimiston vaalealle räsymatolle. Jalassa oli melkein polveen asti ylettyvät leveät kumisaappaat, jalassa tummanvihreät farmarit, joista roikkui resuiset henkselit takamuksen päällä. Avonainen takki oli peltotöiden jäljiltä mutainen ja mustasta T-paidasta paistavista länteistä näki miehen hikoilleen. Antero otti tumman lippiksen päästään, haroi hiuksiaan parin vedon verran taakse ja veti lippiksen molemmin käsin takaisin päähänsä. Otsaa pitkin valuva hikivana pyyhkäistiin hihanpieleen ja taskusta kaivettiin kylmä Karhu. "Oliko rankka päivä?" Joonas kysyi isältään tämän sihauttaessa oluttölkin auki. "Joo! Painettiin Pekan kaa kaksin tuolla pellolla koko päivä, Samuli ja Heikki ei tullu paikalle vaikka oltiin sovittu. P***ele mitä äijiä!" Antero kirosi hörppiessään olutta. Katsoin parhaaksi lähteä ratsastamaan, emme olleet Anteron kanssa kovin läheisissä väleissä.
Tallissa oli tähän aikaan jo rauhallista. Karsinoista kuului keveää hengittelyä ja heinän rouskutusta. Sieraimiin kantautui hyvä pureskellun heinän ja iltamössöjen tuoksu rientäessäni varustehuoneeseen. Eeron varusteet oli siististi paikoillaan. Nahka hohti kauniin mustana ja kiiltävänä, varusteet pidettiin aina hyvässä kunnossa. Vein koulusatulan ja suitset hoitopaikan viereen telineeseen ja kävin nappaamassa Eeron tallin ensimmäisen sivukäytävän ensimmäisestä karsinasta. Ori tiesi pääsevänsä vielä töihin, eikä se ihmetellyt yhtään taluttaessani sen hoitopaikalle. Se ei ollut saanut iltamössöjänsä, eikä sillä ollut yösuojia jalassa - nukkumaan ei vielä ollut tarkoitus mennä. Harjailin nätisti seisovan pikkuorin reippain ottein ja varustin.
Kentällä nousin selkään ja ohjasin hidastelevan Eeron uralle kävelemään. Se lampsi eteenpäin rennosti huokaillen ja yritti joka kierroksella yhdestä kentän kulmista tähystellä tammalaitumen suuntaan. Ei siellä ketään ollut, kaikki hevoset viettäisivät yön tänään sisällä. Keräsin ohjat ja aloin taivutella Eeroa ensin suoralla uralla, pian volteilla ja ympyröillä. Teimme pysähdys-peruutus-harjoituksia ja parin askeleen ravipätkiä rennolla tuntumalla, ainoastaan istuntaa apuna käyttäen. Ori olikin tänään todella kuuliaisella tuulella ja alkoi pian myödätä. Pyysin kevyellä puristuksella hevosen raviin ja keventelin molempiin suuntiin tehden ympyröitä ja kolmikaarista. Eero tuntui todella mukavalta, joten istuin harjoitusraviin ja teimme jonkinlaista siirtymisharjoitusta käyntiin ja takaisin raviin. Muutaman hyvän toiston jälkeen pyysin Eeron laukkaan ja annoin sen laukata vapaammin pari kierrosta. Se nautti olostaan ja venytti kaulaansa pärskähtääkseen rennosti. Hurvittelun ollessa ohi vaihdoin suuntaa laukanvaihdon siivittämänä ja aloin koota oria. Teimme ympyrän koon muutoksia ja yritin saada Eeron laukkaamaan rytmikkäästi myös pienelle ympyrälle koottuna. Aina, kun ori rentoutui, päästin sen isommalle ympyrälle. Loppukäynnit kävelimme jo hämärtyvässä maastossa.
31.10.2019 Maastoesteet testissä
Tallimme viereiselle pellolle juuri valmistunut uudistettu maastoesterata oli testiporukkaa vailla ja reipas tallipoikani Joonas päättikin eräänä päivänä, että nyt olisi uusi rata aika laittaa testiin. Yhteistuumin varustimme kaksi suomenhevosoria - Eeron ja Ripan, jotka molemmat saisivat samalla viikon maastoestetreenit pois alta. Hevosillamme oli tässä vaiheessa jo hokkikengät jalassa, joten nurmihokkien vaihto kävi sutjakasti, eikä liukastuminen olisi enää niin todennäköistä. Pieni pakkasen poikanen nipisteli poskiamme noustessamme oriiden selkään tallin pihassa. Eerolla oli selässään Joonas, itse ratsastin Ripalla, joka on huomattavasti kokenutta Eeroa haastavampi ratsastettava maastoesteillä.
Vesieste olisi tällä kertaa Eeron harmiksi pois käytöstä, pakkasten tultua ei veteen enää kannattaisi ilman syytä mennä. Joonas alkoi verryttelemään Eeroa ravissa pellon keskellä. Reipas ori vaati hieman totuttelua viime aikoina laiskanpulskealla Ruusulla ratsastaneelle Joonakselle, mutta tiesin pojan selviävän. Eero katseli sivusilmällä maastoesteitä ja pyrähteli pariin otteeseen laukallekin ilman lupaa. Ripa puolestaan käyttäytyi rauhallisesti, eikä sillä ollut oikeastaan kiire minnekkään.
Laukkailimme aluksi pienemmällä ympyrällä, mutta lopulta annoimme hevosten vähän päästellä suoremmalla pätkällä rinta rinnan. Orit nauttivat ja kuuma Eero alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Oli aika aloittaa maastoesteet. Joonas sai kunnian ottaa ensimmäisen hypyn uusilla esteillä. Minun kävellessäni etäämmällä Ripan kanssa Joonas nosti laukan ja lähti lähestymään pientä tukkiestettä, jonka molemmilla puolilla oli ruukkukasvi. Itse kasvi tosin ei enää ollut pakkasten tultua elossa, mutta ruukut silti paikoillaan. Eero lähestyi estettä varmoin askelin korvat hörössä ja ponnisti juuri sopivasta kohtaa liitäen tukin yli. Esteen jälkeen ori hieman kiihdytteli ja teki pienen pukinkin innostuksesta. Taitavan Joonaksen tasapaino ei kuitenkaan tälläisestä irrottelusta horjunut, vaan matka jatkui tasaisesti toisellekin tukkiesteelle. Hyvän hypyn jälkeen minäkin kokeilin samaa Ripalla, ori hyppäsi hyvin.
Tukkiesteiden jälkeen kokeilimme hieman isompaa taloksi naamioitua estettä, jota ainakin Ripa oli alussa hämmästellyt. Eero kokeili rohkeana ensin, kaikki sujui hyvin ja ori sai suuret kehut suorituksen jälkeen. Joonas ohjasi Eeron taloesteen jälkeen myös renkaista kasatulle esteelle, joka oli normaalia kapeampi. Eeron hyppy lähti inasen kaukaa, mutta yli päästiin vaarattomasti. Ripan kanssa näillä kahdella esteellä oli hieman ongelmia orin ensin kieltäytyessä hyppäämään. Toisella yrittämällä yli kuitenkin päästiin ja kokemattomalle Ripallekin saatiin hyviä kokemuksia. Eero hyppäsi minun ja Ripan vekkuloidessa vielä taloesteen parissa hautaestettä, joka on Eerolle yksi hankalimmista maastoesteistä. Joonas teki hienosti töitä rohkaistessaan Eeroa ja vahvistaessaan sen itseluottamusta isoin kehuin. Ravailimme loppuravit pellolla, jonka jälkeen kävelimme pienen lenkin tallialueen lähiympäristössä metsäpoluilla. Tyytyväisinä orit pääsivät takaisin tarhailemaan.
Oli vihdoin tullut se päivä, kun hieno Vennamon Eutanasia astelisi Syyn pihamaalle. Trailerin takaluukkua laskiessani jännitys vain yltyi - miten ori tulisi tänne kotiutumaan? Orin entinen omistaja Lumikatti oli saattamassa "Eeroa" uudelle tallille ja luvan antaessaan suomenhevonen asteli koreasti hirnahtaen ulos kopista. Tallin pihan tuntumassa tarhailevat orimme kiinnittivät huomionsa sillä sekunnilla Eeroon ja hirnahtelivat vastauksia kimeästi. Serenadin vihdoin oltua ohi Lumikatti talutteli Eeroa hetken aikaa pihassa, jotta se saisi hieman verryteltyä jalkojaan pitkähkön automatkan jäljiltä.
"Pitäsköhän se viedä tarhailemaan?" Lumikatti kysyi taluteltuaan nätisti käyttäytyvää oria jonkin aikaa. "Joo, tänne päin", vastasin.
Kun Lumikatti päästi Eeron tyhjään tarhaan, toisissa tarhoissa juostiin jo valmiiksi ja viskottiin takajalkoja ilmaan. Eero huomasi nopeasti tarhassansa olevan heinäkasan ja muutaman raviaskeleen esiteltyään paneutui täysin syömispuuhiin välittämättä tallimme muista oreista.
"Heippa sitten, mä tuun joskus käymään kattomassa sua", Lumikatti rapsutti Eeron turpaa lausuen kyynel silmässä jäähyväiset. Toivotin surullisen exomistajan tervetulleeksi vierailemaan ja ratsastamaan aina kun siltä tuntuisi, ei meillä mitään niin salaista tapahdu, etteikö vieraita otettaisi vastaan. Eero seurasi tuttua ihmistään tarhan portille heinäkasan matkaeväs suupielessään, mutta tajutessaan joutuvansa jäämään tarhaan palasi heinien ääreen hennosti mennessään hörähtäen. Purimme Eeron varusteet Lumikatin auton peräkontista tallin varustehuoneeseen - tulipa ostettua hieno paketti. Hyvästelimme vielä toisemme ja Lumikatti kaasutteli pois tallin pihasta vielä tarhoille tähystellen.
21.08.2019 Iltaratsastus kentällä
Istuimme Joonaksen kanssa pikkutallin toimistossa ja rupattelimme lämpimiksemme niitä näitä, kun isokokoinen tummiin pukeutunut mieshenkilö rysäytti oven takanamme auki. Käännyimme Joonaksen kanssa katsomaan selkämme taakse ja tunnistimme miehen Anteroksi, Joonaksen isäksi. "Jaahas, moi", mies huokaisi ja rysähti sohvalle istumaan levittäen jalkansa leveästi toimiston vaalealle räsymatolle. Jalassa oli melkein polveen asti ylettyvät leveät kumisaappaat, jalassa tummanvihreät farmarit, joista roikkui resuiset henkselit takamuksen päällä. Avonainen takki oli peltotöiden jäljiltä mutainen ja mustasta T-paidasta paistavista länteistä näki miehen hikoilleen. Antero otti tumman lippiksen päästään, haroi hiuksiaan parin vedon verran taakse ja veti lippiksen molemmin käsin takaisin päähänsä. Otsaa pitkin valuva hikivana pyyhkäistiin hihanpieleen ja taskusta kaivettiin kylmä Karhu. "Oliko rankka päivä?" Joonas kysyi isältään tämän sihauttaessa oluttölkin auki. "Joo! Painettiin Pekan kaa kaksin tuolla pellolla koko päivä, Samuli ja Heikki ei tullu paikalle vaikka oltiin sovittu. P***ele mitä äijiä!" Antero kirosi hörppiessään olutta. Katsoin parhaaksi lähteä ratsastamaan, emme olleet Anteron kanssa kovin läheisissä väleissä.
Tallissa oli tähän aikaan jo rauhallista. Karsinoista kuului keveää hengittelyä ja heinän rouskutusta. Sieraimiin kantautui hyvä pureskellun heinän ja iltamössöjen tuoksu rientäessäni varustehuoneeseen. Eeron varusteet oli siististi paikoillaan. Nahka hohti kauniin mustana ja kiiltävänä, varusteet pidettiin aina hyvässä kunnossa. Vein koulusatulan ja suitset hoitopaikan viereen telineeseen ja kävin nappaamassa Eeron tallin ensimmäisen sivukäytävän ensimmäisestä karsinasta. Ori tiesi pääsevänsä vielä töihin, eikä se ihmetellyt yhtään taluttaessani sen hoitopaikalle. Se ei ollut saanut iltamössöjänsä, eikä sillä ollut yösuojia jalassa - nukkumaan ei vielä ollut tarkoitus mennä. Harjailin nätisti seisovan pikkuorin reippain ottein ja varustin.
Kentällä nousin selkään ja ohjasin hidastelevan Eeron uralle kävelemään. Se lampsi eteenpäin rennosti huokaillen ja yritti joka kierroksella yhdestä kentän kulmista tähystellä tammalaitumen suuntaan. Ei siellä ketään ollut, kaikki hevoset viettäisivät yön tänään sisällä. Keräsin ohjat ja aloin taivutella Eeroa ensin suoralla uralla, pian volteilla ja ympyröillä. Teimme pysähdys-peruutus-harjoituksia ja parin askeleen ravipätkiä rennolla tuntumalla, ainoastaan istuntaa apuna käyttäen. Ori olikin tänään todella kuuliaisella tuulella ja alkoi pian myödätä. Pyysin kevyellä puristuksella hevosen raviin ja keventelin molempiin suuntiin tehden ympyröitä ja kolmikaarista. Eero tuntui todella mukavalta, joten istuin harjoitusraviin ja teimme jonkinlaista siirtymisharjoitusta käyntiin ja takaisin raviin. Muutaman hyvän toiston jälkeen pyysin Eeron laukkaan ja annoin sen laukata vapaammin pari kierrosta. Se nautti olostaan ja venytti kaulaansa pärskähtääkseen rennosti. Hurvittelun ollessa ohi vaihdoin suuntaa laukanvaihdon siivittämänä ja aloin koota oria. Teimme ympyrän koon muutoksia ja yritin saada Eeron laukkaamaan rytmikkäästi myös pienelle ympyrälle koottuna. Aina, kun ori rentoutui, päästin sen isommalle ympyrälle. Loppukäynnit kävelimme jo hämärtyvässä maastossa.
31.10.2019 Maastoesteet testissä
Tallimme viereiselle pellolle juuri valmistunut uudistettu maastoesterata oli testiporukkaa vailla ja reipas tallipoikani Joonas päättikin eräänä päivänä, että nyt olisi uusi rata aika laittaa testiin. Yhteistuumin varustimme kaksi suomenhevosoria - Eeron ja Ripan, jotka molemmat saisivat samalla viikon maastoestetreenit pois alta. Hevosillamme oli tässä vaiheessa jo hokkikengät jalassa, joten nurmihokkien vaihto kävi sutjakasti, eikä liukastuminen olisi enää niin todennäköistä. Pieni pakkasen poikanen nipisteli poskiamme noustessamme oriiden selkään tallin pihassa. Eerolla oli selässään Joonas, itse ratsastin Ripalla, joka on huomattavasti kokenutta Eeroa haastavampi ratsastettava maastoesteillä.
Vesieste olisi tällä kertaa Eeron harmiksi pois käytöstä, pakkasten tultua ei veteen enää kannattaisi ilman syytä mennä. Joonas alkoi verryttelemään Eeroa ravissa pellon keskellä. Reipas ori vaati hieman totuttelua viime aikoina laiskanpulskealla Ruusulla ratsastaneelle Joonakselle, mutta tiesin pojan selviävän. Eero katseli sivusilmällä maastoesteitä ja pyrähteli pariin otteeseen laukallekin ilman lupaa. Ripa puolestaan käyttäytyi rauhallisesti, eikä sillä ollut oikeastaan kiire minnekkään.
Laukkailimme aluksi pienemmällä ympyrällä, mutta lopulta annoimme hevosten vähän päästellä suoremmalla pätkällä rinta rinnan. Orit nauttivat ja kuuma Eero alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Oli aika aloittaa maastoesteet. Joonas sai kunnian ottaa ensimmäisen hypyn uusilla esteillä. Minun kävellessäni etäämmällä Ripan kanssa Joonas nosti laukan ja lähti lähestymään pientä tukkiestettä, jonka molemmilla puolilla oli ruukkukasvi. Itse kasvi tosin ei enää ollut pakkasten tultua elossa, mutta ruukut silti paikoillaan. Eero lähestyi estettä varmoin askelin korvat hörössä ja ponnisti juuri sopivasta kohtaa liitäen tukin yli. Esteen jälkeen ori hieman kiihdytteli ja teki pienen pukinkin innostuksesta. Taitavan Joonaksen tasapaino ei kuitenkaan tälläisestä irrottelusta horjunut, vaan matka jatkui tasaisesti toisellekin tukkiesteelle. Hyvän hypyn jälkeen minäkin kokeilin samaa Ripalla, ori hyppäsi hyvin.
Tukkiesteiden jälkeen kokeilimme hieman isompaa taloksi naamioitua estettä, jota ainakin Ripa oli alussa hämmästellyt. Eero kokeili rohkeana ensin, kaikki sujui hyvin ja ori sai suuret kehut suorituksen jälkeen. Joonas ohjasi Eeron taloesteen jälkeen myös renkaista kasatulle esteelle, joka oli normaalia kapeampi. Eeron hyppy lähti inasen kaukaa, mutta yli päästiin vaarattomasti. Ripan kanssa näillä kahdella esteellä oli hieman ongelmia orin ensin kieltäytyessä hyppäämään. Toisella yrittämällä yli kuitenkin päästiin ja kokemattomalle Ripallekin saatiin hyviä kokemuksia. Eero hyppäsi minun ja Ripan vekkuloidessa vielä taloesteen parissa hautaestettä, joka on Eerolle yksi hankalimmista maastoesteistä. Joonas teki hienosti töitä rohkaistessaan Eeroa ja vahvistaessaan sen itseluottamusta isoin kehuin. Ravailimme loppuravit pellolla, jonka jälkeen kävelimme pienen lenkin tallialueen lähiympäristössä metsäpoluilla. Tyytyväisinä orit pääsivät takaisin tarhailemaan.
koulukuvat © Narien vapaat, estekuvat © ransu.kuvat.fi
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.