Hakulisen Mörköuni
VH19-018-0617
† Kuollut 18.10.2023
Mörkö saateltiin ikiuneen tutun laitumen reunamilla vanhuuden vaivojen vuoksi.
† Kuollut 18.10.2023
Mörkö saateltiin ikiuneen tutun laitumen reunamilla vanhuuden vaivojen vuoksi.
Ch, KTK-II, KRJ-I
|
|
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.2021 KRJ-I
6,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 102,5p. |
© AK
Suvi Hakulinen ei ole Suomessa mikään tunnettu hevoskasvattaja. Hän kuitenkin kasvattaa suomenhevosia ponnekkaasti aikeenaan tulla Suomessa hyvin suosituksi. Hienoja hevosiahan hänen kasvattajanimensä alla on kuitenkin jo nyt syntynyt - yksi niistä on meidän Mörkö. Tarina kertoo, että Mörkö sai nimensä orin syntymäyönä Suvin näkemästä unesta, siispä siitä tuli Mörköuni. Mörkö ei ole yleisestä mörkö-käsityksestä huolimatta ollut koskaan mikään pelottava pakkaus, vaan jo varsasta asti kiltti ja sympaattinen. Tosin se maastoutuu komean mustan värinsä takia hyvin pimeyteen, ja on näin kuulemma onnistunut nuorena säikäyttelemään kesäöiden hämäryydessä tietämättömiä tallilaisia.
Luonnekuvaus
Mörkö on jopa ajoittain tyhmäksi luonnehdittava suomenhevosori. Ruualla toimiva herra on todella ahne, mutta muuten kyllä ihan mukavan perusluonteen omaava. Hoidettaessa Mörkö on sellainen hevonen, että se on joidenkin hoitajien mieleen paljonkin, mutta totisimpien harjaajien kanssa se ei tule toimeen. Se on höpsö hoidettava ja rapsuttelee takaisin tarjoten "hoitoa" myös harjaajalle. Ori tutkii usein myös hoitajan taskut, ihan vain kaiken varalta. Kavioita puhdistettaessa hoidokki nakertelee yleensä hoitajansa takataskuja ja tuuppii turvallaan - kannattaa siis olla tarkkana, ettei kaadu nenilleen. Varustus ei tuota Mörön kanssa ongelmaa, vaan se seisoo häröilemättä paikallaan, ottaa kuolaimet suuhunsa mukisematta, eikä pullistele.
Ratsastaessa Mörkö on melko hitaasti syttyvä tapaus, mutta siitä huolimatta ehdottoman kuuliainen - kunhan alkuverkka on tehty ja herra lämmennyt. Alkuverryttelyn aikana ratsastaja saa tehdä totisesti töitä, että viestit menevät perille orin pääkoppaan, mutta kun tämä onnistuu, toimii Mörkö kuin unelma! Mörkö on painotukseltaan ehdottomasti kouluratsu. Kaunis, melko korkea, muoto on nättiä katseltavaa niin tuomaristosta kuin yleisöstä. Vahvat, lähes koskaan töistä luistamattomat, takapää ja selkä tekevät upeasti töitä, kunhan Mörön saa oikeaan mielentilaan. Helpommissa kouluratsastusluokissa Mörkö pärjää ratsastajan kanssa, joka osaa kääntää, hidastaa ja kehottaa eteenpäin. Kun siirrytään kohti vaativan tason luokkia, ei herrasta saa mitään irti, ellei todellakin osaa ratsastaa ja pyytää oikein - joskus jopa pelkkä käännös vaativassa luokassa saa Mörön pasmat sekaisin, jos sitä ei suoriteta oppikirjan mukaan.
Kaavoihinsa kangistunut kouluratsu, joka ei hyppää.. No ei meidän Mörkö sellainen ole! Koulupainotteisuudestaan huolimatta Mörkö hyppää myös esteet varsin sujuvasti. Vaikkei estekorkeus olekaan mikään päätähuimaava, on Mörkö hyvällä tekniikalla ja tasaisella rytmillä varustettu pikkuluokkien valloittaja. Ratsastajan on kuitenkin myös esteiden alkuverkassa oltava tarkkana, ratsu kieltäytyy herkästi hyppäämästä pari ensimmäistä estettä. Vauhtiin päästyään on Mörkö kuitenkin tasainen ja ehdottoman varma - yli mennään. Esteet tuovat hyvää vaihtelua ainaiseen koulupungerrukseen, eikä Mörkö pistä pahakseen, jos kentälle rakennetaan pieni esterata.
© kirjoitettu maahantuojan antaman luonteen pohjalta
Ratsastaessa Mörkö on melko hitaasti syttyvä tapaus, mutta siitä huolimatta ehdottoman kuuliainen - kunhan alkuverkka on tehty ja herra lämmennyt. Alkuverryttelyn aikana ratsastaja saa tehdä totisesti töitä, että viestit menevät perille orin pääkoppaan, mutta kun tämä onnistuu, toimii Mörkö kuin unelma! Mörkö on painotukseltaan ehdottomasti kouluratsu. Kaunis, melko korkea, muoto on nättiä katseltavaa niin tuomaristosta kuin yleisöstä. Vahvat, lähes koskaan töistä luistamattomat, takapää ja selkä tekevät upeasti töitä, kunhan Mörön saa oikeaan mielentilaan. Helpommissa kouluratsastusluokissa Mörkö pärjää ratsastajan kanssa, joka osaa kääntää, hidastaa ja kehottaa eteenpäin. Kun siirrytään kohti vaativan tason luokkia, ei herrasta saa mitään irti, ellei todellakin osaa ratsastaa ja pyytää oikein - joskus jopa pelkkä käännös vaativassa luokassa saa Mörön pasmat sekaisin, jos sitä ei suoriteta oppikirjan mukaan.
Kaavoihinsa kangistunut kouluratsu, joka ei hyppää.. No ei meidän Mörkö sellainen ole! Koulupainotteisuudestaan huolimatta Mörkö hyppää myös esteet varsin sujuvasti. Vaikkei estekorkeus olekaan mikään päätähuimaava, on Mörkö hyvällä tekniikalla ja tasaisella rytmillä varustettu pikkuluokkien valloittaja. Ratsastajan on kuitenkin myös esteiden alkuverkassa oltava tarkkana, ratsu kieltäytyy herkästi hyppäämästä pari ensimmäistä estettä. Vauhtiin päästyään on Mörkö kuitenkin tasainen ja ehdottoman varma - yli mennään. Esteet tuovat hyvää vaihtelua ainaiseen koulupungerrukseen, eikä Mörkö pistä pahakseen, jos kentälle rakennetaan pieni esterata.
© kirjoitettu maahantuojan antaman luonteen pohjalta
i. Naavanniemen Suklaahippu sh, m, 164cm |
ii. Naavanniemen Kakkusoturi sh, trn, 165cm ie. Neiti Kesäheinä sh, m, 159cm |
iii. Kakuntekijä sh, trn, 166cm iie. Naavanniemen Soturikissa sh, rn, 162cm iei. Ota vaatteet pois sh, m, 163cm iee. Kesäuni sh, rn, 154cm |
e. Hakulisen Haaveuni sh, trn, 160cm |
ei. Ylistön Haamunkuvatus sh, m, 163cm ee. Hakulisen Suvineito sh, rn, 151cm |
eii. Haamujahti sh, rn, 161cm eie. Ylistön Kuvanhaunis sh, trn, 157cm eei. Suviherra sph, trn, 146cm eee. Hakulisen Nokkosmyssy sh, rt, 150cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Mörkö on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 22.05.2020 sh-t. Prinsessaunia (e. Tyrskyn Lilianna)
♥ 10.10.2020 sh-t. Varpun Painajainen (e. Pikkujalava) ♥ 28.06.2022 sh-t. Syyn Toiveuni (e. Syysheila) |
lue Sukuselvitys
Näyttävä musta suomenhevosori Naavaniemen Suklaahippu valikoitui Mörön isäksi oriehdokkaan potentiaalin, mahtipontisten jälkeläisnäyttöjen ja huimaavan ihanan luonteen takia. Suklaahippu on kouluratsu, joka on valloittanut monia tunnettujakin kilpakenttiä jopa ulkomailla asti. Ori on todellinen reissaaja! Se on kilpaillut Suomen lisäksi Virossa, Ruotsissa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Ihan huikeaa on myös se, että Suklaahippu on onnistunut jättämään suomenhevosvarsoja myös ulkomaille, jonka myötä lajin kansainvälisyys kasvaa. Luonteeltaan Suklaahippu on kiltti ja kuuliainen, sekä kova tekemään töitä.
Mörön isänisä Naavaniemen Kakkusoturi on Naavaniemen kasvattamien hevosten aatelistoa. Sen vanhemmat ovat kumpikin varsin taitavia kenttäratsuja, vaikkakin Kakkusoturi itse on kouluratsu. Ori on kilpaillut kansallisentason koulukilpailuissa jopa Vaativa A -tasolla asti hienoin tuloksin. Se on jättänyt Naavaniemen Suklaahipun lisäksi monia muita hienoja jälkeläisiä, joille se on periyttänyt säpäkkää luonnettaan ja komeaa kantakirjan ykköspalkinnon rakennetta. Kouluradalla Kakkusoturi tekee työn oikein pyydettäessä, eikä vikuroi vastaan. Käsihevosena ori käyttäytyy hieman reaktiivisesti, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut merkittävästi sen käsiteltävyyteen.
Kenttäpainotteinen isänemä Neiti Kesäheinä on 159 senttiä korkea suomenhevostamma, jolla on hyviä sijoituksia helpoista kenttäkilpailuista Suomessa. Neiti Kesäheinällä on vain yksi jälkeläinen, joka jää tamman omistajan päätöksestä sen viimeiseksi hankalan synnytyksen takia. Luonteeltaan Neiti Kesäheinä on sympaattinen ja rauhallinen, melkein terapiahevoseksi sopivalla luonteella siunattu maastoestetaituri. Maastoesteillä tamma on suurimmassa loistossaan ja tekee töitä kuuliaisesti, mutta samaan aikaan hyvin vauhdikkaasti saaden hyviä aikoja. Myös kouluratsastus on Neiti Kesäheinälle mieluisaa puuhaa - se on nöyrä ja eteenpäinpyrkivä myös kouluradoilla.
Mustaa varsaa haikaillessaan Mörön kasvattaja valitsi hevosen emäksi tummanruunikon Hakulisen Haaveunen, koska sopivaa sen tummempaa tammaa ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Hakulisen Haaveuni on kasvattajallaan elelevä kouluratsastukseen painottunut suomenhevostamma, jonka ensimmäinen varsa meidän Mörkö on. Haaveuni on taitava ja nöyrästi työskentelevä ratsu, mutta talliolosuhteissa jokseenkin tammamainen ja tuuliviirimäinen. Rakenteeltaan tumma Haaveuni on todella vaikuttava ja sillä onkin hyviä tuloksia tammanäyttelyistä ympäri Suomen.
Emänisä Ylistön Haamunkuvastus on suosittu siitosori, jonka suosio johtuu sen hienosta rakenteesta ja hyvästä työmoraalista. Hulppealla orilla on satoja sijoituksia vaativan tason koulukilpailuista ja mainitsemisen arvoisia voittoja isoissakin kisoissa, kuten Suomenratsujen kKuninkaallisissa ja Finnderbyssä. Haamunkuvastus on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja se on periyttänyt hyvää rakennetta myös jälkeläisilleen, kuten toivottua. Luonteeltaan ori on rauhallinen ja varmajalkainen, mutta ratsastaessa jonkinverran kuumuva.
Ruunikko Hakulisen Suvineito on Mörön emänemä ja Suvi Hakulisen kolmas kasvatti koskaan. Varsin nuorekas tamma on perinyt isältään kauniin rakenteen ja täten pärjännyt hienosti näyttelyissä. Painotukseltaan Suvineito on kenttähevonen, mutta parhaiten sen taidot tulevat esiin kouluosuudessa, josta pisteitä ropisee aina hurjat määrät. Tammalla on irtonainen ja liidokas askel, jossa on haastava istua, mutta joka näyttää yleisöstä katsottuna hurmaavalta. Suvineidolla on suuri halu miellyttää ratsastajaa ja ihmisiä ylipäätään, eli se on luonteeltaan kiltti ja kuuliainen.
Mörön isänisä Naavaniemen Kakkusoturi on Naavaniemen kasvattamien hevosten aatelistoa. Sen vanhemmat ovat kumpikin varsin taitavia kenttäratsuja, vaikkakin Kakkusoturi itse on kouluratsu. Ori on kilpaillut kansallisentason koulukilpailuissa jopa Vaativa A -tasolla asti hienoin tuloksin. Se on jättänyt Naavaniemen Suklaahipun lisäksi monia muita hienoja jälkeläisiä, joille se on periyttänyt säpäkkää luonnettaan ja komeaa kantakirjan ykköspalkinnon rakennetta. Kouluradalla Kakkusoturi tekee työn oikein pyydettäessä, eikä vikuroi vastaan. Käsihevosena ori käyttäytyy hieman reaktiivisesti, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut merkittävästi sen käsiteltävyyteen.
Kenttäpainotteinen isänemä Neiti Kesäheinä on 159 senttiä korkea suomenhevostamma, jolla on hyviä sijoituksia helpoista kenttäkilpailuista Suomessa. Neiti Kesäheinällä on vain yksi jälkeläinen, joka jää tamman omistajan päätöksestä sen viimeiseksi hankalan synnytyksen takia. Luonteeltaan Neiti Kesäheinä on sympaattinen ja rauhallinen, melkein terapiahevoseksi sopivalla luonteella siunattu maastoestetaituri. Maastoesteillä tamma on suurimmassa loistossaan ja tekee töitä kuuliaisesti, mutta samaan aikaan hyvin vauhdikkaasti saaden hyviä aikoja. Myös kouluratsastus on Neiti Kesäheinälle mieluisaa puuhaa - se on nöyrä ja eteenpäinpyrkivä myös kouluradoilla.
Mustaa varsaa haikaillessaan Mörön kasvattaja valitsi hevosen emäksi tummanruunikon Hakulisen Haaveunen, koska sopivaa sen tummempaa tammaa ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Hakulisen Haaveuni on kasvattajallaan elelevä kouluratsastukseen painottunut suomenhevostamma, jonka ensimmäinen varsa meidän Mörkö on. Haaveuni on taitava ja nöyrästi työskentelevä ratsu, mutta talliolosuhteissa jokseenkin tammamainen ja tuuliviirimäinen. Rakenteeltaan tumma Haaveuni on todella vaikuttava ja sillä onkin hyviä tuloksia tammanäyttelyistä ympäri Suomen.
Emänisä Ylistön Haamunkuvastus on suosittu siitosori, jonka suosio johtuu sen hienosta rakenteesta ja hyvästä työmoraalista. Hulppealla orilla on satoja sijoituksia vaativan tason koulukilpailuista ja mainitsemisen arvoisia voittoja isoissakin kisoissa, kuten Suomenratsujen kKuninkaallisissa ja Finnderbyssä. Haamunkuvastus on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja se on periyttänyt hyvää rakennetta myös jälkeläisilleen, kuten toivottua. Luonteeltaan ori on rauhallinen ja varmajalkainen, mutta ratsastaessa jonkinverran kuumuva.
Ruunikko Hakulisen Suvineito on Mörön emänemä ja Suvi Hakulisen kolmas kasvatti koskaan. Varsin nuorekas tamma on perinyt isältään kauniin rakenteen ja täten pärjännyt hienosti näyttelyissä. Painotukseltaan Suvineito on kenttähevonen, mutta parhaiten sen taidot tulevat esiin kouluosuudessa, josta pisteitä ropisee aina hurjat määrät. Tammalla on irtonainen ja liidokas askel, jossa on haastava istua, mutta joka näyttää yleisöstä katsottuna hurmaavalta. Suvineidolla on suuri halu miellyttää ratsastajaa ja ihmisiä ylipäätään, eli se on luonteeltaan kiltti ja kuuliainen.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta
|
09.07.2019 Kutsu, Va B - 1 / 30
09.07.2019 Kutsu, Va B - 1 / 30 21.07.2019 Kutsu, He A - 3 / 50 24.07.2019 Kutsu, Va B - 4 / 25 01.08.2019 Kutsu, Va B - 4 / 50 04.08.2019 Kutsu, Va B - 1 / 50 22.08.2019 Kutsu, Va B - 1 / 50 27.08.2019 Kutsu, Va B - 1 / 50 28.08.2019 Kutsu, Va B - 2 / 50 11.09.2019 Kutsu, Va B - 4 / 30 |
14.09.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30
15.09.2019 Kutsu, Va B - 1 / 30 12.10.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 17.10.2019 Kutsu, Va B - 3 / 30 21.10.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 22.10.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 28.10.2019 Kutsu, Va B - 4 / 30 29.10.2019 Kutsu, Va B - 1 / 30 29.10.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 11.11.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30 |
11.11.2019 Kutsu, Va B - 3 / 30
12.11.2019 Kutsu, Va B - 1 / 30 16.11.2019 Kutsu, Va B - 4 / 30 18.11.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 19.11.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30 21.11.2019 Kutsu, Va B - 3 / 30 22.11.2019 Kutsu, Va B - 4 / 30 13.11.2019 Kutsu, Va B - 1 / 18 14.11.2019 Kutsu, Va B - 3 / 18 17.11.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 |
21.11.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30
22.11.2019 Kutsu, Va B - 4 / 30 23.11.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 26.11.2019 Kutsu, Va B - 2 / 30 03.12.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30 08.12.2019 Kutsu, Va B - 4 / 30 11.12.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30 15.12.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30 09.12.2019 Kutsu, Va B - 3 / 30 13.12.2019 Kutsu, Va B - 5 / 30 |
|
02.05.2020 Kutsu, 70cm - 5 / 32
05.05.2020 Kutsu, 70cm - 5 / 32 08.05.2020 Kutsu, 70cm - 1 / 32 09.05.2020 Kutsu, 70cm - 2 / 32 10.05.2020 Kutsu, 70cm - 2 / 32 04.06.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 32 08.06.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 32 06.06.2020 Kutsu, 60cm - 2 / 33 18.06.2020 Kutsu, 60cm - 1 / 33 30.06.2020 Kutsu, 60cm - 4 / 33 |
22.06.2020 Kutsu, 70cm - 1 / 17
10.07.2020 Kutsu, 70cm - 6 / 44 16.07.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 24 20.07.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 24 03.07.2020 Kutsu, 50cm - 1 / 36 10.07.2020 Kutsu, 50cm - 5 / 36 05.10.2020 Kutsu, 60cm - 1 / 31 10.10.2020 Kutsu, 60cm - 2 / 31 10.10.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 01.10.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 38 |
02.10.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 38
06.10.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 38 26.10.2020 Kutsu, 70cm - 2 / 25 26.10.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 25 01.11.2020 Kutsu, 60cm - 4 / 31 02.11.2020 Kutsu, 60cm - 1 / 31 07.11.2020 Kutsu, 60cm - 2 / 31 11.11.2020 Kutsu, 70cm - 4 / 49 11.11.2020 Kutsu, 70cm - 5 / 25 12.11.2020 Kutsu, 70cm - 3 / 25 |
12.11.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31
13.11.2020 Kutsu, 70cm - 2 / 49 13.11.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 18.11.2020 Kutsu, 60cm - 5 / 31 20.11.2020 Kutsu, 60cm - 3 / 31 25.11.2020 Kutsu, 70cm - 6 / 49 07.03.2021 Kutsu, 60cm - 1 / 50 09.03.2021 Kutsu, 60cm - 1 / 50 11.03.2021 Kutsu, 70cm - 7 / 50 14.03.2021 Kutsu, 70cm - 7 / 50 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
18.04.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt: alaera)
02.05.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt: alaera) 21.06.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt: Lissu T.) |
30.09.2019 KRJ-cup, Va B - 6 / 87
30.06.2020 ERJ-Cup Harmony Sporthorses, 60cm - 3/12 31.05.2020 VSR-CUP Hiivurin Suomenhevoset - Va B - 6/48 |
Päiväkirja ja valmennukset
03.07.2019 Musta hevonen on (äärimmäisen) vaikea löytää pimeästä metsästä
Ulkona oli suorastaan myrsky, kun sain tallipoika Joonakselta keskellä yötä viestin:
"Mörkö on karannut, tuu apuun!".
Vedin äkkiä päälleni sadevaatteet ja astuin kartanosta tallin pihamaalle, jossa puunoksat lentelivät ja tuuli vinkui. Satoi niin paljon, etten meinannut nähdä eteeni vaan lähdin hoipertelemaan kohti laitumia. Ei mennyt kauaa, kun Joonas huudahti nimeni ja viittoi minua itseään kohti. Hänen sadetakkinsa lepatti tuulessa hullunlailla ja hän oli varustuksestaan huolimatta aivan märkä. "Missä Mörkö on?" yritin huutaa tuulen ja sateen aiheuttaman metelin yli.
"Se laukkas tonne metsään, toivotaan, että se on vielä jossain lähellä!" Joonas huusi ja osoitti suuntaa kävellessämme laitumien vieressä olevaa metsää kohti. "Möörkööö!" huudahtelimme vuoron perään pimeässä - musta ori olisi miltein mahdoton löytää näissä olosuhteissa.
Harpoimme umpimetsässä vähintäänkin puolitoista tuntia, ennenkuin Joonas vihdoin huomasi jonkin kimaltavan taskulamppunsa valossa. Lähestyimme kimallusta hitaasti ja kuiskuttelimme rauhallisia sanoja kummatkin. Mörkö se oli, sen riimun solki loisti pimeässä ja ori itse oli kauhusta kankeana suuren kuusen juurella - tietysti läpimärkänä. Kaivoin salamana sadetakkini taskusta Mörön lempiherkkuja ja lähestyin sitä varoen käsi typerästi ojossa. Ahne ori tarttui syöttiin ja sain sen napattua Joonaksen ojentamaan riimunnaruun.
Kävelimme kaikki kolme rintarinnan takaisin tallille. Meillä ei kellään ollut tarkkaa suuntaa, minne mennä, mutta kyllä se tuttu tie vihdoin löytyi. Mörkö säpsähteli tuon tuosta tuulen ja sateen yhä riepotellessa pensaikoita ja paukutellessa puunoksia maahan. Kun vihdoin rykäisimme tallin oven auki ja saimme sen kaikin voimin tuulen taistellessa vastaan vedettyä vielä perässämme kiinnikin, saatoimme kaikki huokaista helpotuksesta. Mörkö ravisteli itsensä ja kasteli meitä siinä samassa vielä vähän lisää - kiitokseksi tietenkin. Rauhtoittelimme orin sen omaan karsinaan kuivatusloimi yllään, Joonas lupautui vielä tulla vaihtamaan loimen hetken päästä. Itse palasin sisälle päivittämään seikkailuamme someihin ja kömmin takaisin nukkumaan teekupposen juotuani.
18.07.2019 Kävelytyskoneeseen tutustuminen
Pihamaallemme oli vasta hiljattain rakennutettu uusi kävelytyskone, jota hevosemme eivät olleet vielä ehtineet kuin kaukaa järkyttyneinä vilkuilla. Tänään minun oli tarkoitus tutustuttaa joukko orejamme kävelytyskoneen saloihin ja olinkin onnistuneesti jo kävelyttänyt Keisarin koneen avulla. Kokenut ja peloton ori oli astellut varmin askelin härvelin syövereihin ja käveli hyvin. Seuraavaksi vuorossa totutukseen olisi Mörkö, tuo suuri musta suomenhevonen. Ahneena hevosena tunnettu ori ei varmasti olisi kovinkaan vaikea tyyppi saada kävelemään, kunhan saisin sen ruualla houkutelluksi sisälle kävelytyskoneeseen.
Hain rankkasateiden taas vaihteeksi alkaessa hellittää Mörön laitumelta oriporukan seasta. Kaikki olisivat tottakai olleet taas tunkemassa matkaani - innokkaat työläiset. Sain Mörön kalastettua oripoppoon keskeltä ja talutin sen muita hätistellen pois laitumelta. Tallissa en paljon jäänyt jaloista märkää oria puunailemaan, vaan sutaisin sen kauttaaltaan pölyharhalla. Nappasin orin odotellessa hoitopaikalla varustehuoneesta suitset ja suojat, sekä pienen nipun porkkanoita. Laitoin jännesuojat Mörön kaikkiin jalkoihin orin yrittäessä tuuppia minua turvallaan. Makumestari oli tietysti jo haistanut porkkanat takkini taskussa ja halusi ne hyppysiinsä heti eikä hetken päästä. Suitsin suullaan leikkivän orin ripeästi ja talutin sen päättäväisesti kentän vieressä olevalle kävelytyskoneelle. Kaivoin porkkanan taskustani ja sitä kädessä varmuuden vuoksi pitäen talutin Mörön kävelytyskoneen ensimmäiseen välikköön. Ori ei moista härveliä yhtään ihmetellyt ja jäi rauhallisesti yksinkin, kun minä kävin käynnistämässä koneen. Kuuliaisesti Mörkö käveli muutaman kierroksen ja vauhdin nopeutuessa myös ravikin nousi. Annoin sen kävellä hetken aikaa sillä välin, kun kävin hakemassa tallista puhelimeni kuvan ottamista varten.
Mörön kaunis kävelytyskonekuva pääsi tallin oman naamakirjasivun koristeeksi tuomaan sivuille uutta loistetta. Mörkö oli mielissään saadessaan viimein palkintoporkkanoita ja tökki minua päällään koko loppuhoitojen ajan. Vein kaikki varusteet takaisin varustehuoneeseen omille paikoilleen, suojat Mörön kaappiin ja suitset naulakkoon. Ylimääräiset porkkanat voisivat mennä tammoille laitumelle. Laitumen portilla Mörkö kääntyi vielä irti päästyään minuun päin porkkanat mielessään, mutta kääntäessäni selkäni se ravasi kauemmas muiden orien luo, jossa se sai heti kahakoivan vastaanoton Raivoriimuilta, joka irvisti Mörölle kaameasti.
11.04.2020 Treeniviikon jälkeinen maastoreissu, kirjoittanut omistaja Joonaksen näkökulmasta
Istuimme Roosan ja Mintun kanssa suokkitallin varustehuoneen sohvalla, kun Viixi paukkasi ovesta sisään ja sanoi, että nyt lähdettäisiin maastoon. Hypähdimme sohvalta oitis ylös, kukapa nyt ei maastoon haluaisi lähteä! Saimme valita tyttöjen kanssa ratsut itse, joten minä otin Mörön, jonka kanssa olin eilen tehnyt hikisen koulutreenin ja jotakin oli jäänyt hampaankoloon. Mörkö tuli minua tarhan portille vastaan ja talutin sen tallin pihan hoitopuomeille. Päätimme hoitaa hevoset ulkona, kun kerran aurinko paistoi ja lämpöasteita oli peräti yksitoista. Mörkö käyttäytyi hoitaessa hyvin ja tökki minua välillä turvallaan herkkujen toivossa. Varustettuamme hevoset muodostimme jonon, jossa minä olin ensimmäisenä Mörön kanssa, sitten Minttu Tempulla, Roosa Nasulla ja Viixi peränpitäjänä Surulla. Suuntasimme derbykentän kupeesta lähtevälle pehmeäpohjaiselle maastotielle ja kävelimme alkuun hyvän tovin. Mörkö käyttäytyi hyvin, eikä säpsähdellyt pusikoista välillä lentoon lähteviä pikkulintuja.
"Ravataanko?" kysyin perässäni tulevilta tytöiltä, jotka hihkaisivat yhteen ääneen: "Joo!" Pyysin Mörön raviin ja ori lähtikin melko haipakkaan tahtiin eteenpäin, mikä oli minulle pienoinen yllätys. Koko jono ravasi reippaassa tahdissa ihan metsätien loppuun asti, jolloin eteen avautui kaunis peltomaisema sänkkäreineen. Ohjasin jonon pellolle ja lähdimme laukkaamaan. Hevoset painelivat hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta vaaratilanteita ei tullut. Lopulta hidastimme käyntiin ja loppumatka taittui pelkässä käynnissä ja rauhallisessa ravissa, koska reissun ei ollut tarkoitus olla hevosille rankka. Tallille palatessa Mörkö ja muut hevoset vaikuttivat oikein tyytyväisiltä ja pääsivät syömään päiväheiniä tarhaan.
Ulkona oli suorastaan myrsky, kun sain tallipoika Joonakselta keskellä yötä viestin:
"Mörkö on karannut, tuu apuun!".
Vedin äkkiä päälleni sadevaatteet ja astuin kartanosta tallin pihamaalle, jossa puunoksat lentelivät ja tuuli vinkui. Satoi niin paljon, etten meinannut nähdä eteeni vaan lähdin hoipertelemaan kohti laitumia. Ei mennyt kauaa, kun Joonas huudahti nimeni ja viittoi minua itseään kohti. Hänen sadetakkinsa lepatti tuulessa hullunlailla ja hän oli varustuksestaan huolimatta aivan märkä. "Missä Mörkö on?" yritin huutaa tuulen ja sateen aiheuttaman metelin yli.
"Se laukkas tonne metsään, toivotaan, että se on vielä jossain lähellä!" Joonas huusi ja osoitti suuntaa kävellessämme laitumien vieressä olevaa metsää kohti. "Möörkööö!" huudahtelimme vuoron perään pimeässä - musta ori olisi miltein mahdoton löytää näissä olosuhteissa.
Harpoimme umpimetsässä vähintäänkin puolitoista tuntia, ennenkuin Joonas vihdoin huomasi jonkin kimaltavan taskulamppunsa valossa. Lähestyimme kimallusta hitaasti ja kuiskuttelimme rauhallisia sanoja kummatkin. Mörkö se oli, sen riimun solki loisti pimeässä ja ori itse oli kauhusta kankeana suuren kuusen juurella - tietysti läpimärkänä. Kaivoin salamana sadetakkini taskusta Mörön lempiherkkuja ja lähestyin sitä varoen käsi typerästi ojossa. Ahne ori tarttui syöttiin ja sain sen napattua Joonaksen ojentamaan riimunnaruun.
Kävelimme kaikki kolme rintarinnan takaisin tallille. Meillä ei kellään ollut tarkkaa suuntaa, minne mennä, mutta kyllä se tuttu tie vihdoin löytyi. Mörkö säpsähteli tuon tuosta tuulen ja sateen yhä riepotellessa pensaikoita ja paukutellessa puunoksia maahan. Kun vihdoin rykäisimme tallin oven auki ja saimme sen kaikin voimin tuulen taistellessa vastaan vedettyä vielä perässämme kiinnikin, saatoimme kaikki huokaista helpotuksesta. Mörkö ravisteli itsensä ja kasteli meitä siinä samassa vielä vähän lisää - kiitokseksi tietenkin. Rauhtoittelimme orin sen omaan karsinaan kuivatusloimi yllään, Joonas lupautui vielä tulla vaihtamaan loimen hetken päästä. Itse palasin sisälle päivittämään seikkailuamme someihin ja kömmin takaisin nukkumaan teekupposen juotuani.
18.07.2019 Kävelytyskoneeseen tutustuminen
Pihamaallemme oli vasta hiljattain rakennutettu uusi kävelytyskone, jota hevosemme eivät olleet vielä ehtineet kuin kaukaa järkyttyneinä vilkuilla. Tänään minun oli tarkoitus tutustuttaa joukko orejamme kävelytyskoneen saloihin ja olinkin onnistuneesti jo kävelyttänyt Keisarin koneen avulla. Kokenut ja peloton ori oli astellut varmin askelin härvelin syövereihin ja käveli hyvin. Seuraavaksi vuorossa totutukseen olisi Mörkö, tuo suuri musta suomenhevonen. Ahneena hevosena tunnettu ori ei varmasti olisi kovinkaan vaikea tyyppi saada kävelemään, kunhan saisin sen ruualla houkutelluksi sisälle kävelytyskoneeseen.
Hain rankkasateiden taas vaihteeksi alkaessa hellittää Mörön laitumelta oriporukan seasta. Kaikki olisivat tottakai olleet taas tunkemassa matkaani - innokkaat työläiset. Sain Mörön kalastettua oripoppoon keskeltä ja talutin sen muita hätistellen pois laitumelta. Tallissa en paljon jäänyt jaloista märkää oria puunailemaan, vaan sutaisin sen kauttaaltaan pölyharhalla. Nappasin orin odotellessa hoitopaikalla varustehuoneesta suitset ja suojat, sekä pienen nipun porkkanoita. Laitoin jännesuojat Mörön kaikkiin jalkoihin orin yrittäessä tuuppia minua turvallaan. Makumestari oli tietysti jo haistanut porkkanat takkini taskussa ja halusi ne hyppysiinsä heti eikä hetken päästä. Suitsin suullaan leikkivän orin ripeästi ja talutin sen päättäväisesti kentän vieressä olevalle kävelytyskoneelle. Kaivoin porkkanan taskustani ja sitä kädessä varmuuden vuoksi pitäen talutin Mörön kävelytyskoneen ensimmäiseen välikköön. Ori ei moista härveliä yhtään ihmetellyt ja jäi rauhallisesti yksinkin, kun minä kävin käynnistämässä koneen. Kuuliaisesti Mörkö käveli muutaman kierroksen ja vauhdin nopeutuessa myös ravikin nousi. Annoin sen kävellä hetken aikaa sillä välin, kun kävin hakemassa tallista puhelimeni kuvan ottamista varten.
Mörön kaunis kävelytyskonekuva pääsi tallin oman naamakirjasivun koristeeksi tuomaan sivuille uutta loistetta. Mörkö oli mielissään saadessaan viimein palkintoporkkanoita ja tökki minua päällään koko loppuhoitojen ajan. Vein kaikki varusteet takaisin varustehuoneeseen omille paikoilleen, suojat Mörön kaappiin ja suitset naulakkoon. Ylimääräiset porkkanat voisivat mennä tammoille laitumelle. Laitumen portilla Mörkö kääntyi vielä irti päästyään minuun päin porkkanat mielessään, mutta kääntäessäni selkäni se ravasi kauemmas muiden orien luo, jossa se sai heti kahakoivan vastaanoton Raivoriimuilta, joka irvisti Mörölle kaameasti.
11.04.2020 Treeniviikon jälkeinen maastoreissu, kirjoittanut omistaja Joonaksen näkökulmasta
Istuimme Roosan ja Mintun kanssa suokkitallin varustehuoneen sohvalla, kun Viixi paukkasi ovesta sisään ja sanoi, että nyt lähdettäisiin maastoon. Hypähdimme sohvalta oitis ylös, kukapa nyt ei maastoon haluaisi lähteä! Saimme valita tyttöjen kanssa ratsut itse, joten minä otin Mörön, jonka kanssa olin eilen tehnyt hikisen koulutreenin ja jotakin oli jäänyt hampaankoloon. Mörkö tuli minua tarhan portille vastaan ja talutin sen tallin pihan hoitopuomeille. Päätimme hoitaa hevoset ulkona, kun kerran aurinko paistoi ja lämpöasteita oli peräti yksitoista. Mörkö käyttäytyi hoitaessa hyvin ja tökki minua välillä turvallaan herkkujen toivossa. Varustettuamme hevoset muodostimme jonon, jossa minä olin ensimmäisenä Mörön kanssa, sitten Minttu Tempulla, Roosa Nasulla ja Viixi peränpitäjänä Surulla. Suuntasimme derbykentän kupeesta lähtevälle pehmeäpohjaiselle maastotielle ja kävelimme alkuun hyvän tovin. Mörkö käyttäytyi hyvin, eikä säpsähdellyt pusikoista välillä lentoon lähteviä pikkulintuja.
"Ravataanko?" kysyin perässäni tulevilta tytöiltä, jotka hihkaisivat yhteen ääneen: "Joo!" Pyysin Mörön raviin ja ori lähtikin melko haipakkaan tahtiin eteenpäin, mikä oli minulle pienoinen yllätys. Koko jono ravasi reippaassa tahdissa ihan metsätien loppuun asti, jolloin eteen avautui kaunis peltomaisema sänkkäreineen. Ohjasin jonon pellolle ja lähdimme laukkaamaan. Hevoset painelivat hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta vaaratilanteita ei tullut. Lopulta hidastimme käyntiin ja loppumatka taittui pelkässä käynnissä ja rauhallisessa ravissa, koska reissun ei ollut tarkoitus olla hevosille rankka. Tallille palatessa Mörkö ja muut hevoset vaikuttivat oikein tyytyväisiltä ja pääsivät syömään päiväheiniä tarhaan.
Kuvat © AK
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
