Syysheila
Ch, KTK-II, KRJ-I
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.11.2019 KTK-II
17 + 17 + 18 + 18 = 70p. ✾ Arvonimi myönnetty 16.03.2020 Champion |
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.2021 KRJ-I
7 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103p. |
Syysheila ostettiin Helmen ratsutilalta Suomen perämetsistä. Tamma myytiin pois kasvattajaltaan sisäänratsastettuna ja helppoja puomitehtäviä tehneenä. Syysheila oli osoittanut irtohypytyksessä olevansa varsin taitava hyppääjä ja kasvattajan ollessa koulupainotteinen, halusi hän myydä Heilin hyppäävän ihmisen käsiin. Sain tietää Syysheilan olevan myynnissä välittäjän kautta selaillessani netissä olevia myynti-ilmoituksia. Tein ostotarjouksen mukavan oloisesta tammasta heti ja kysyntää sillä olikin, onnekseni Syysheila kuitenkin lähti minun mukaani Syyn Kartanoon. Tammaa on ratsastettu ja sen kanssa on hypätty, Syysheilasta on kuoriutunut oikein mukava hitusen tammamainen hevonen.
Luonnekuvaus
"Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitten koko kesänä"
Mutta entäpä sitten syksyllä? Syysheila eli tutummin Heili on syksynä syntynyt suomenhevostamma. Ei nimi hevosta pahenna, vaikka on Heili saanut kuulla nimestään. Nuoritamma on kuitenkin varsinainen ennakkoluulojen nujertaja, eikä ainakaan mikään perinteinen suomenhevonen
Heili oli jo varsana määrätietoinen, itsevarma sekä -riittoinen. Se ei koskaan ole tarvinnut ihmisiä todistelemaan taitojaan, vaan on aina osannut näyttää olevansa muita parempi. Tamma ei ikinä ole jäänyt toiseksi, se on kilpailuhenkinen ja hieman erakko. Heili ei siis muita hevosia mielistele, eikä liiemmin ihmisiäkään. Se tekee asiat parhaimmaksi näkemällään tavalla. Jos pienestä Syysheilasta kuviteltiin honteloa, kömpelöä ja perinteistä rehellistä suomenhevosta, saatiin kaikkea muuta. Heili on vahva, varmajalkainen ja ennen kaikkea viisas hevonen, joka käyttää tilaisuudet häikäilemättömästi omaksi edukseen.
Heili on käsiteltäessä rauhallinen, mutta ei liiemmin ole kiinnostunut ihmisen seurasta. Tamma tuntuu aina olevan omissa ajatuksissaan. Harvemmin sitä näkee ilkeilemässä, mutta tarvittaessa se osaa näyttää, mikä ei miellytä. Taluttaessa ja hoitaessa kannattaa varautua pitämään muut hevoset tarpeeksi kaukana Heilistä, sillä tamma ei kovin lämpimiä tunteita osoita kuin muutamia hevosystäviään kohtaan. Vieraat ihmiset saavat myös Heililtä varsin kylmän vastaanoton - ja terävät hampaat kylkeensä ollessaan liian tuttavallisia.
Varustaessa Heili on mutkaton, mutta sen kanssa ei pidä liiemmin ruveta hempeilemään. Tamma ei ole kiinnostunut kehuista, se tietää olevansa paras. Helpointa on vain pukea varusteet ja lähteä kohti ratsastuskenttää.
Ratsuna Heili on helppo, mutta omatoiminen. Jos tamma saa päättää miten asiat tekee, kaikki menee hyvin. Jos yrittää muuttaa sen mieltä, saa usein kokea sen seuraukset pukkeina. Heili tekee yleensä sen, mitä pyydetään, mutta haluaa tehdä sen omalla tavallaan.
Kouluratsuna Heili ei ole mikään erityisen taitava. Sen mielipiteet eroavat usein ratsastajan kanssa erityisesti askellajien kokoamisessa - miksi mennä lyhyenä, kun voi harppoa? Tamman askellajit ovat kuitenkin näyttävät, eikä Heili ole kovinkaan etupainoinen. On vain toisinaan erittäin haastavaa saada tamma toimimaan oikein, ilman protestointia. Vauhtiakin tammalta löytyy toisinaan enemmän kuin tarpeeksi.
Esteillä Heili on ketterä sekä nopea. Se ei kyttää tai kieltele, jos saa itse päättää tahdin. Hankaluuksia saattaakin tuottaa ratsastajan kokemattomuus tai määräily. Jos kyydissä ei pysy tahdissa, saa ratsastaja Heilin mielestä hypätä yksin. Myöskään askeleiden määrittelyä tamma ei siedä, vaan Heili haluaa päättää itse meneekö neljällä vai viidellä askeleella vai jotain siitä välistä.
Maastossa Heili on rohkea ja varma menijä, joka toteuttaa ratsastajan pyynnöt. Sitä ei hätkäytä mikään, mutta toiset hevoset saattavat häiritä sen matkantekoa. Ehdottomasti paras ratsu yksinmaastoiluun.
© Bella VRL-14703
Mutta entäpä sitten syksyllä? Syysheila eli tutummin Heili on syksynä syntynyt suomenhevostamma. Ei nimi hevosta pahenna, vaikka on Heili saanut kuulla nimestään. Nuoritamma on kuitenkin varsinainen ennakkoluulojen nujertaja, eikä ainakaan mikään perinteinen suomenhevonen
Heili oli jo varsana määrätietoinen, itsevarma sekä -riittoinen. Se ei koskaan ole tarvinnut ihmisiä todistelemaan taitojaan, vaan on aina osannut näyttää olevansa muita parempi. Tamma ei ikinä ole jäänyt toiseksi, se on kilpailuhenkinen ja hieman erakko. Heili ei siis muita hevosia mielistele, eikä liiemmin ihmisiäkään. Se tekee asiat parhaimmaksi näkemällään tavalla. Jos pienestä Syysheilasta kuviteltiin honteloa, kömpelöä ja perinteistä rehellistä suomenhevosta, saatiin kaikkea muuta. Heili on vahva, varmajalkainen ja ennen kaikkea viisas hevonen, joka käyttää tilaisuudet häikäilemättömästi omaksi edukseen.
Heili on käsiteltäessä rauhallinen, mutta ei liiemmin ole kiinnostunut ihmisen seurasta. Tamma tuntuu aina olevan omissa ajatuksissaan. Harvemmin sitä näkee ilkeilemässä, mutta tarvittaessa se osaa näyttää, mikä ei miellytä. Taluttaessa ja hoitaessa kannattaa varautua pitämään muut hevoset tarpeeksi kaukana Heilistä, sillä tamma ei kovin lämpimiä tunteita osoita kuin muutamia hevosystäviään kohtaan. Vieraat ihmiset saavat myös Heililtä varsin kylmän vastaanoton - ja terävät hampaat kylkeensä ollessaan liian tuttavallisia.
Varustaessa Heili on mutkaton, mutta sen kanssa ei pidä liiemmin ruveta hempeilemään. Tamma ei ole kiinnostunut kehuista, se tietää olevansa paras. Helpointa on vain pukea varusteet ja lähteä kohti ratsastuskenttää.
Ratsuna Heili on helppo, mutta omatoiminen. Jos tamma saa päättää miten asiat tekee, kaikki menee hyvin. Jos yrittää muuttaa sen mieltä, saa usein kokea sen seuraukset pukkeina. Heili tekee yleensä sen, mitä pyydetään, mutta haluaa tehdä sen omalla tavallaan.
Kouluratsuna Heili ei ole mikään erityisen taitava. Sen mielipiteet eroavat usein ratsastajan kanssa erityisesti askellajien kokoamisessa - miksi mennä lyhyenä, kun voi harppoa? Tamman askellajit ovat kuitenkin näyttävät, eikä Heili ole kovinkaan etupainoinen. On vain toisinaan erittäin haastavaa saada tamma toimimaan oikein, ilman protestointia. Vauhtiakin tammalta löytyy toisinaan enemmän kuin tarpeeksi.
Esteillä Heili on ketterä sekä nopea. Se ei kyttää tai kieltele, jos saa itse päättää tahdin. Hankaluuksia saattaakin tuottaa ratsastajan kokemattomuus tai määräily. Jos kyydissä ei pysy tahdissa, saa ratsastaja Heilin mielestä hypätä yksin. Myöskään askeleiden määrittelyä tamma ei siedä, vaan Heili haluaa päättää itse meneekö neljällä vai viidellä askeleella vai jotain siitä välistä.
Maastossa Heili on rohkea ja varma menijä, joka toteuttaa ratsastajan pyynnöt. Sitä ei hätkäytä mikään, mutta toiset hevoset saattavat häiritä sen matkantekoa. Ehdottomasti paras ratsu yksinmaastoiluun.
© Bella VRL-14703
i. Syksyn Haiku sh, m, 156cm |
ii. Syksy sh, rn, 168cm ie. Kuiskaus sh, mkm, 153cm |
iii. Syysmyrsky sh, rn, 167cm iie. Sulosointu sh, trn, 166cm iei. Kutsumus sh, mkm, 154cm iee. Suitsuke sh, km, 151cm |
e. Vaimoke sh, rtkm, 149cm |
ei. Parinvaihtaja sh, rt, 154cm ee. Kilpakosijatar sh, km, 149cm |
eii. Pelimies sh, rt, 155cm eie. Kastehelmi sh, rn, 153cm eei. Kilpakumppani sh, km, 152cm eee. Vaapukka sph, km, 147cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Heili on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 14.05.2020 sh-t. Syyn Syyssointu (i. Lohtulause)
♥ 28.06.2022 sh-t. Syyn Toiveuni (i. Hakulisen Mörköuni) |
lue Sukuselvitys
Syksyn Haiku on musta, menestynyt suomenhevosori. Se on periyttänyt jälkeläisilleen erityisesti hyvää estekapasiteettia sekä rehellistä luonnetta. Ori on menestynyt hyvin kilpailuissa, mutta saatuaan jalkavamman on sittemmin siirtynyt ratsastuskouluun. Hyvin perinteisen rakenteen omaava, tyypillisen luonteinen suomenhevonen; hieman etupainoinen, rehellinen sekä rohkea ori.
Syksy oli ruunikko, iso suomenhevosori. Se oli hyvästä ravisuvusta, mutta ei itse menestynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Melkein teuraaksi joutunut ori päätyi ratsastuskouluun, jossa se ihastutti lempeällä luonteellaan sekä lennokkaalla ravillaan. Huonon laukan vuoksi Syksy ei koskaan menestynyt kouluratsuna, mutta esteitä ori oppi hyppäämään menettelevästi. Ori menehtyi nuorehkona saatuaan vakavan ähkyn.
Kuiskaus on mustankimo suomenhevostamma. Tamma tulee hyvästä suvusta, jossa on ollut menestyneitä kouluhevosia. Omalaatuisen luonteensa vuoksi Kuiskaus ei kuitenkaan ole menestynyt kouluradoilla, vaikka omaakin liidokkaat askellajit. Tyypillisestä suomenhevosesta poiketen tamma on erittäin herkkäsieluinen, arka ja itsepäinen. Sen kanssa ei ole koskaan päässyt helpolla. Nykyisimmin se viettelee omistajansa kanssa rauhallista eloa, toimittaen harrasteratsun virkaa.
Vaimoke on rautiaankimo, piensuomenhevosen rajoilla oleva tamma. Se on hyväsukuinen, näyttävä kouluratsu. Vaimoke on kisannut menestyksekkäästi jopa vaativalla tasolla. Esteitäkin tamma on kisannut, mutta nykyisimmin se toimii siitostammana. Vaimoke on periyttänyt jälkeläisilleen hienoa liikettä ja rauhallista sekä kilttiä luonnetta. Tamma on rakenteellisesti hieman hontelo, mutta muutoin sen rakenne on hyvä.
Parinvaihtaja on rautias suomenhevosori. Se on kilpaillut menestyksekkään uran kouluratsuna, mutta sittemmin jo siirtynyt eläkekotiin ratsastuskoululle. Tasapainoisen luonteensa ansiosta ori on toiminut laadukkaampana tuntihevosen, kuljettaen niin aloittelijoita kuin kokeneita. Hienot liikkeet sekä kaunis rakenne ovat tehneet orista myös suositun siitoshevosen ja orilla on iso katras varsoja.
Kilpakosijatar oli kimo suomenhevostamma. Sillä kilpailtiin ahkerasti ja hyvällä menestyksellä niin kouluratsastusta kuin esteitäkin. Jalkarikon takia tamma siirtyi eläkkeelle jo hyvin nuorena, saaden muutamia varsoja. Tamma periytty hienoa liikettä sekä miellyttämisenhaluista, tasapainoista luonnetta. Kilpakosijatar menehtyi varsomiseen. Myös varsa menehtyi ja se olisi ollut Kilpakosijattaren neljäs.
© Bella VRL-14703
Syksy oli ruunikko, iso suomenhevosori. Se oli hyvästä ravisuvusta, mutta ei itse menestynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Melkein teuraaksi joutunut ori päätyi ratsastuskouluun, jossa se ihastutti lempeällä luonteellaan sekä lennokkaalla ravillaan. Huonon laukan vuoksi Syksy ei koskaan menestynyt kouluratsuna, mutta esteitä ori oppi hyppäämään menettelevästi. Ori menehtyi nuorehkona saatuaan vakavan ähkyn.
Kuiskaus on mustankimo suomenhevostamma. Tamma tulee hyvästä suvusta, jossa on ollut menestyneitä kouluhevosia. Omalaatuisen luonteensa vuoksi Kuiskaus ei kuitenkaan ole menestynyt kouluradoilla, vaikka omaakin liidokkaat askellajit. Tyypillisestä suomenhevosesta poiketen tamma on erittäin herkkäsieluinen, arka ja itsepäinen. Sen kanssa ei ole koskaan päässyt helpolla. Nykyisimmin se viettelee omistajansa kanssa rauhallista eloa, toimittaen harrasteratsun virkaa.
Vaimoke on rautiaankimo, piensuomenhevosen rajoilla oleva tamma. Se on hyväsukuinen, näyttävä kouluratsu. Vaimoke on kisannut menestyksekkäästi jopa vaativalla tasolla. Esteitäkin tamma on kisannut, mutta nykyisimmin se toimii siitostammana. Vaimoke on periyttänyt jälkeläisilleen hienoa liikettä ja rauhallista sekä kilttiä luonnetta. Tamma on rakenteellisesti hieman hontelo, mutta muutoin sen rakenne on hyvä.
Parinvaihtaja on rautias suomenhevosori. Se on kilpaillut menestyksekkään uran kouluratsuna, mutta sittemmin jo siirtynyt eläkekotiin ratsastuskoululle. Tasapainoisen luonteensa ansiosta ori on toiminut laadukkaampana tuntihevosen, kuljettaen niin aloittelijoita kuin kokeneita. Hienot liikkeet sekä kaunis rakenne ovat tehneet orista myös suositun siitoshevosen ja orilla on iso katras varsoja.
Kilpakosijatar oli kimo suomenhevostamma. Sillä kilpailtiin ahkerasti ja hyvällä menestyksellä niin kouluratsastusta kuin esteitäkin. Jalkarikon takia tamma siirtyi eläkkeelle jo hyvin nuorena, saaden muutamia varsoja. Tamma periytty hienoa liikettä sekä miellyttämisenhaluista, tasapainoista luonnetta. Kilpakosijatar menehtyi varsomiseen. Myös varsa menehtyi ja se olisi ollut Kilpakosijattaren neljäs.
© Bella VRL-14703
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta
|
07.08.2019 Kutsu, He B - 2 / 40
07.08.2019 Kutsu, He B - 2 / 40 31.08.2019 Kutsu, He B - 7 / 50 01.09.2019 Kutsu, He B - 5 / 50 02.09.2019 Kutsu, He B - 1 / 50 03.09.2019 Kutsu, He B - 6 / 50 17.09.2019 Kutsu, He B - 1 / 50 22.09.2019 Kutsu, He B - 3 / 40 23.09.2019 Kutsu, He B - 6 / 40 27.09.2019 Kutsu, He B - 4 / 40 |
28.09.2019 Kutsu, He B - 5 / 40
29.09.2019 Kutsu, He B - 4 / 40 06.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 09.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 12.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 16.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 20.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 20.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 21.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 24.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 |
26.10.2019 Kutsu, He B - 3 / 30
26.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 28.10.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 02.11.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 03.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 07.11.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 02.11.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 05.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 06.11.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 07.11.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 |
15.11.2019 Kutsu, He B - 1 / 30
17.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 18.11.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 21.11.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 21.11.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 22.11.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 27.11.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 20.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 21.11.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 23.11.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 |
|
01.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30
08.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 65 11.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 27.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 28.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 08.10.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 20.10.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 21.10.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 40 23.10.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 40 11.10.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 |
15.10.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30
16.10.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 17.10.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 27.10.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 29.10.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 12.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 12.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 14.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 22.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 23.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 |
27.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30
11.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 12.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 13.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 33 13.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 33 20.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 33 20.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 33 26.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 33 28.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 33 19.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 33 |
04.11.2019 Kutsu, 100cm - 8 / 65
09.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 63 13.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 63 15.11.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 63 15.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 65 20.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 65 22.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 63 30.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 63 05.01.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 70 12.01.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 70 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
11.09.2019 NJ Valokylän Talli - irtoSERT (pt: vibaja)
11.11.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Lissu T.) 24.11.2019 NJ Hornanhovi - SA (pt: Sorel) 02.12.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Jannica) 25.12.2019 NJ Bogård - irtoSERT (pt: alaera) |
30.04.2020 KRJ-CUP Oldfinion Dressage - He B - 9/131
|
Päiväkirja ja valmennukset
10.12.2019 Rauhallinen maastoretki, kirjoittanut omistaja
Tiistaiaamua ei voisi aloittaa paremmin, kuin rennolla pakkasen täytteisellä maastoretkellä. Satuloimattoman suomenhevosen lämmin selkä miltein kymmenen asteen pakkasessa oli houkuttava paikka näin aamutuimaan. Aamutalli oli hoidettu ja hevoset tarhattu toppaloimineen omiin tarhauksiinsa. Heili oli enää yksin tallissa, sillä se oli pääsemässä hommiin. Tamma hörähti karsinansa perältä mennessäni hakemaan sen hoitopaikalle. Pikainen harjaus riitti, Heili ei ollut yön jäljiltä likainen. Laitoin suojat kaikkiin jalkoihin ja pujautin ripeästi nivelsuitset tamman päähän. Hypätessäni kyytiin tallin pihassa Heili oli ensin hieman ihmeissään, "mitä se akka nyt touhuaa?" Heili tuumasi. Kannustin tamman käyntiin ja ohjasin kohti maastopolkuja, jotka lähtivät näppärästi heti tallipihan laitamilta.
Kävelimme lumihangessa pienellä metsätiellä kaikessa rauhassa kuunnellen puiden oksilta tippuvien lumikinosten paukahteluita ja Heilin jalkojen alla narskuvaa lunta. Heili käveli rauhallisesti ja sen selkä lämmitti kylmiä reisiäni toppahousujen läpi. Jonkin aikaa käveltyämme pyysin Heilin varovasti raviin ja varmistin, ettei se innostuisi liikaa. Tamma ravasi kiltisti, eikä koittanut heittää minua selästään. Se pärski ja sieraimista kohosi valkoista höyryä ilmaan. Ravissa jatkoimme melko pitkällekin, sillä se oli mukavaa ja Heili ymmärsi rauhallisuuden olevan tämän lenkin pointti. Laukkaa emme ottaneet ollenkaan. Takaisin kotiin kääntyessämme Heili hieman kiihdytti tahtiaan käynnissä, mutta ei lähtenyt ravaamaan, vaikken sitä kovasti pidätellytkään. Pakkanen pisteli poskiani ja sormeni olivat kylmissään paksuista topparukkasistani huolimatta. Onneksi pian pääsimme kotiin.
06.06.2020 Estevalmennus, kirjoittanut Avery Stables
Saavuin Syyn Kartanolle hieman ajoissa aikeenani etsiä valmennettavani sekä kenttä, jossa valmennus oli määrä pitää. Astelin parkkipaikalta sisälle suureen rakennukseen, joka näytti tallilta, ja valitsin uhrikseni iloisesti keskustelevan kolmen hengen porukan. "Anteeksi, satutteko tietämään mistä löytäisin Viixin?" kysyin, ja yksi ryhmästä vastasi kysymykseeni ohjaten minut tallin suomenhevospuolelle. Suomenhevospuolelle löydettyäni Viixi olikin ainoa ihminen paikalla, joten valmennettavan löytäminen oli sujunut helposti. Viixi esitteli minulle myös hevosen, Syysheilan eli Heilin, ja ohjasi minut kohti kenttää, jotta pääsin jo rakentamaan esteitä valmennusta varten.
Ennen ratsukon saapumista kentälle olin saanut koottua kaikki tarvitsemani viisi estettä, ja pääsimme aloittamaan alkuverryttelyn. Alkukäyntien jälkeen pyysin Viixiä ottamaan Heilan tuntumalle, ja pyytämään tammalta aktiivisempaa käyntiä. Tamma selvästi jo silmäili uran sisäpuolella olevia esteitä, ja käyntikin aktivoitui helposti molempiin suuntiin. Käynnin edetessä tehokkaasti, ratsukko sai ottaa myös hieman aktiivista ravia ja muutaman laukannoston. Laukka näytti nousevan melko vauhdikkaasti, joten pyysin Viixiä kokoamaan hevosta hieman enemmän ennen nostoa, jotta pakka pysyisi paremmin kasassa kun esteille lähdetään.
Ensimmäiset esteet otettiin ravissa, ratsukko hyppäsi molempiin suuntiin kerran ravissa ja kahdesti laukassa pitkän sivun M-B väliin uran sisäpuolelle asetetut ristikot linjana. Hypyt sujuivat hyvin, joskin vauhtia meinasi kertyä hieman liikaa suoralla. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen käveltiin muutama kierros rennosti, ennen kuin pyysin ratsukkoa siirtymään kahdeksikolle, ratsastamaan toistaiseksi uraa pitkin ristikoiden ohi ja hyppäämään kahdeksikon keskellä pystyn. Hevonen tuli suoristaa pystylle. Harjoitus tuotti odotettua enemmän vaikeuksia, vaikka este olikin pienehkö, koska Heilalla oli melkoisesti menohaluja. Muutaman yrityksen jälkeen laukka saatiin rauhoitettua järkevään tahtiin. Laukan ollessa hyvä, pienennettiin kahdeksikkoa ja Heila oli selvästi innoissaan, kun tehtävään lisättiin myös ristikot ennen ja jälkeen pystyä. Kun Heila sai enemmän esteitä, joihin keskittyä, myös hyppääminen alkoi sujua enemmän, koska turhaa vauhtia ei enää ehtinyt kerääntyä esteiden väleissä.
Välikäyntien jälkeen kaikkia esteitä nostettiin, ristikotkin päätyivät pystyiksi. Nyt Heilan alkutunnin into oli jo hieman tasaantunut ja Viixin oma keskittyminen tehtävään oli parempi, joten ratsukko suoritti toisella yrityksellä tehtävän oikein mallikkaasti. Hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa, ja ratsukko sai tehdä loppuverryttelyn itsenäisesti sillä välin, kun keräilin esteet pois kentältä.
24.02.2021 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Joonas ja Heili olivat jo verrytelleet ravissa saapuessani maneesin lämpöön kylmän pakkassään armoilta. Tallin piha oli aivan jäässä, sillä koko yön oli satanut vettä ja nyt pakkasti. Onneksi kaikki hevoset olivat olleet jo ties kuinka kauan hokkikengässä, itse en vain tahtonut tallikengilläni pysyä tolpillani, enkä ollut saanut aikaiseksi etsiä nastakenkiäni. Heili näytti mukavan rennolta kävellessään jonkinlaisia välikäyntejä Joonas selässään. Aloitimme valmennuksen ihan perusjuttujen parissa - pysähdyksiä ja siirtymisiä käynnistä raviin. Heili olikin melkoisen vireällä päällä päästessään raviin, sitä ei tamman kävellessä saattanut olettaa. Pysähdykset olivat Heilin mielestä tylsiä ja kovaa olisi pitänyt mennä. Joonas sai istua hevosta kiinni oikein kunnolla, sillä tamma tuppasi painaa kädelle ja puskea läpi pysähdyksen. Ohjeistin Joonasta tekemään kerralla kunnollisen pidätteen ja sitten hellittämään, kun Heili tekisi oikein ja hidastaisi vauhtia. Puolipidätteet auttoivat ravin vauhdin tasaamisessa ja siirtymiset onnistuivat ihan hyvin. Pikku hiljaa alkuhuumasta alettiin päästä ja turha kaahailu unohtui. Pysähdyksetkin alkoivat onnistua ilman, että takaosa siirtyi puolelta toiselle ja hevonen tarjosi ties mitä etuosakäännöksiä.
Laukassa keskityimme rauhallisuuteen ja siihen, että hevonen taipui koko kropastaan. Keskiympyrällä vaihdeltiin myös vähän tempoa ja pyrittiin kokoamaan Heiliä, mikä oli ainakin aluksi paikoin vaikeaa. Joonas ratsasti kuitenkin määrätietoisesti käyttäen pääosassa istuntaansa, johon Heili vastasi mukavasti jopa välillä kooten laukkaa. Heti, kun tamma kokosi vähänkin, sai palkinnoksi jatkaa vapaammassa laukassa. Taipumisenkaan kanssa ei tällä kertaa ollut ongelmia, vaan hevonen oli taipuisa kuin kuminauha ja alkoi rauhoittuessaan vilautella kivaa peräänantoakin sekä laukassa että ravissa. Loppuraveissa Heili oli jo niin rento, ettei tarvinnut kuin ohjata ja hevonen liikkui kivasti eteen alas kuin itsestään. Joonaksella oli kova halu lähteä maastoon loppukäynneiksi, mutta kehotin poikaa jäämään maneesiin kävelemään ulkona riehuvan kovan tuulen ja pakkasen vuoksi. Heilille nakattiin pepun päälle vielä fleeceviltti, ettei raukka paleltuisi kävellessään.
Tiistaiaamua ei voisi aloittaa paremmin, kuin rennolla pakkasen täytteisellä maastoretkellä. Satuloimattoman suomenhevosen lämmin selkä miltein kymmenen asteen pakkasessa oli houkuttava paikka näin aamutuimaan. Aamutalli oli hoidettu ja hevoset tarhattu toppaloimineen omiin tarhauksiinsa. Heili oli enää yksin tallissa, sillä se oli pääsemässä hommiin. Tamma hörähti karsinansa perältä mennessäni hakemaan sen hoitopaikalle. Pikainen harjaus riitti, Heili ei ollut yön jäljiltä likainen. Laitoin suojat kaikkiin jalkoihin ja pujautin ripeästi nivelsuitset tamman päähän. Hypätessäni kyytiin tallin pihassa Heili oli ensin hieman ihmeissään, "mitä se akka nyt touhuaa?" Heili tuumasi. Kannustin tamman käyntiin ja ohjasin kohti maastopolkuja, jotka lähtivät näppärästi heti tallipihan laitamilta.
Kävelimme lumihangessa pienellä metsätiellä kaikessa rauhassa kuunnellen puiden oksilta tippuvien lumikinosten paukahteluita ja Heilin jalkojen alla narskuvaa lunta. Heili käveli rauhallisesti ja sen selkä lämmitti kylmiä reisiäni toppahousujen läpi. Jonkin aikaa käveltyämme pyysin Heilin varovasti raviin ja varmistin, ettei se innostuisi liikaa. Tamma ravasi kiltisti, eikä koittanut heittää minua selästään. Se pärski ja sieraimista kohosi valkoista höyryä ilmaan. Ravissa jatkoimme melko pitkällekin, sillä se oli mukavaa ja Heili ymmärsi rauhallisuuden olevan tämän lenkin pointti. Laukkaa emme ottaneet ollenkaan. Takaisin kotiin kääntyessämme Heili hieman kiihdytti tahtiaan käynnissä, mutta ei lähtenyt ravaamaan, vaikken sitä kovasti pidätellytkään. Pakkanen pisteli poskiani ja sormeni olivat kylmissään paksuista topparukkasistani huolimatta. Onneksi pian pääsimme kotiin.
06.06.2020 Estevalmennus, kirjoittanut Avery Stables
Saavuin Syyn Kartanolle hieman ajoissa aikeenani etsiä valmennettavani sekä kenttä, jossa valmennus oli määrä pitää. Astelin parkkipaikalta sisälle suureen rakennukseen, joka näytti tallilta, ja valitsin uhrikseni iloisesti keskustelevan kolmen hengen porukan. "Anteeksi, satutteko tietämään mistä löytäisin Viixin?" kysyin, ja yksi ryhmästä vastasi kysymykseeni ohjaten minut tallin suomenhevospuolelle. Suomenhevospuolelle löydettyäni Viixi olikin ainoa ihminen paikalla, joten valmennettavan löytäminen oli sujunut helposti. Viixi esitteli minulle myös hevosen, Syysheilan eli Heilin, ja ohjasi minut kohti kenttää, jotta pääsin jo rakentamaan esteitä valmennusta varten.
Ennen ratsukon saapumista kentälle olin saanut koottua kaikki tarvitsemani viisi estettä, ja pääsimme aloittamaan alkuverryttelyn. Alkukäyntien jälkeen pyysin Viixiä ottamaan Heilan tuntumalle, ja pyytämään tammalta aktiivisempaa käyntiä. Tamma selvästi jo silmäili uran sisäpuolella olevia esteitä, ja käyntikin aktivoitui helposti molempiin suuntiin. Käynnin edetessä tehokkaasti, ratsukko sai ottaa myös hieman aktiivista ravia ja muutaman laukannoston. Laukka näytti nousevan melko vauhdikkaasti, joten pyysin Viixiä kokoamaan hevosta hieman enemmän ennen nostoa, jotta pakka pysyisi paremmin kasassa kun esteille lähdetään.
Ensimmäiset esteet otettiin ravissa, ratsukko hyppäsi molempiin suuntiin kerran ravissa ja kahdesti laukassa pitkän sivun M-B väliin uran sisäpuolelle asetetut ristikot linjana. Hypyt sujuivat hyvin, joskin vauhtia meinasi kertyä hieman liikaa suoralla. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen käveltiin muutama kierros rennosti, ennen kuin pyysin ratsukkoa siirtymään kahdeksikolle, ratsastamaan toistaiseksi uraa pitkin ristikoiden ohi ja hyppäämään kahdeksikon keskellä pystyn. Hevonen tuli suoristaa pystylle. Harjoitus tuotti odotettua enemmän vaikeuksia, vaikka este olikin pienehkö, koska Heilalla oli melkoisesti menohaluja. Muutaman yrityksen jälkeen laukka saatiin rauhoitettua järkevään tahtiin. Laukan ollessa hyvä, pienennettiin kahdeksikkoa ja Heila oli selvästi innoissaan, kun tehtävään lisättiin myös ristikot ennen ja jälkeen pystyä. Kun Heila sai enemmän esteitä, joihin keskittyä, myös hyppääminen alkoi sujua enemmän, koska turhaa vauhtia ei enää ehtinyt kerääntyä esteiden väleissä.
Välikäyntien jälkeen kaikkia esteitä nostettiin, ristikotkin päätyivät pystyiksi. Nyt Heilan alkutunnin into oli jo hieman tasaantunut ja Viixin oma keskittyminen tehtävään oli parempi, joten ratsukko suoritti toisella yrityksellä tehtävän oikein mallikkaasti. Hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa, ja ratsukko sai tehdä loppuverryttelyn itsenäisesti sillä välin, kun keräilin esteet pois kentältä.
24.02.2021 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Joonas ja Heili olivat jo verrytelleet ravissa saapuessani maneesin lämpöön kylmän pakkassään armoilta. Tallin piha oli aivan jäässä, sillä koko yön oli satanut vettä ja nyt pakkasti. Onneksi kaikki hevoset olivat olleet jo ties kuinka kauan hokkikengässä, itse en vain tahtonut tallikengilläni pysyä tolpillani, enkä ollut saanut aikaiseksi etsiä nastakenkiäni. Heili näytti mukavan rennolta kävellessään jonkinlaisia välikäyntejä Joonas selässään. Aloitimme valmennuksen ihan perusjuttujen parissa - pysähdyksiä ja siirtymisiä käynnistä raviin. Heili olikin melkoisen vireällä päällä päästessään raviin, sitä ei tamman kävellessä saattanut olettaa. Pysähdykset olivat Heilin mielestä tylsiä ja kovaa olisi pitänyt mennä. Joonas sai istua hevosta kiinni oikein kunnolla, sillä tamma tuppasi painaa kädelle ja puskea läpi pysähdyksen. Ohjeistin Joonasta tekemään kerralla kunnollisen pidätteen ja sitten hellittämään, kun Heili tekisi oikein ja hidastaisi vauhtia. Puolipidätteet auttoivat ravin vauhdin tasaamisessa ja siirtymiset onnistuivat ihan hyvin. Pikku hiljaa alkuhuumasta alettiin päästä ja turha kaahailu unohtui. Pysähdyksetkin alkoivat onnistua ilman, että takaosa siirtyi puolelta toiselle ja hevonen tarjosi ties mitä etuosakäännöksiä.
Laukassa keskityimme rauhallisuuteen ja siihen, että hevonen taipui koko kropastaan. Keskiympyrällä vaihdeltiin myös vähän tempoa ja pyrittiin kokoamaan Heiliä, mikä oli ainakin aluksi paikoin vaikeaa. Joonas ratsasti kuitenkin määrätietoisesti käyttäen pääosassa istuntaansa, johon Heili vastasi mukavasti jopa välillä kooten laukkaa. Heti, kun tamma kokosi vähänkin, sai palkinnoksi jatkaa vapaammassa laukassa. Taipumisenkaan kanssa ei tällä kertaa ollut ongelmia, vaan hevonen oli taipuisa kuin kuminauha ja alkoi rauhoittuessaan vilautella kivaa peräänantoakin sekä laukassa että ravissa. Loppuraveissa Heili oli jo niin rento, ettei tarvinnut kuin ohjata ja hevonen liikkui kivasti eteen alas kuin itsestään. Joonaksella oli kova halu lähteä maastoon loppukäynneiksi, mutta kehotin poikaa jäämään maneesiin kävelemään ulkona riehuvan kovan tuulen ja pakkasen vuoksi. Heilille nakattiin pepun päälle vielä fleeceviltti, ettei raukka paleltuisi kävellessään.
Kuvat © Cherie x x x (CC BY-NC 2.0) | Luonne, sukuselvitys ja perustiedot © Bella VRL-14703, kiitos!
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
