Hopeahaikeus
KTK-III, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.06.2019 KTK-III
16 + 16 + 17 + 17 = 66p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.10.2023 KERJ-II 6,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 99,5p. |
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.11.2023 KRJ-II
6,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 97,5p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.11.2023 ERJ-I 6 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101p. |
Hopeahaikeus eli Haka tuli meille hieman yllättäin toisen pientamman kanssa, kun tarvitsin talliin lisää suomenhevostammoja. En ehtinyt kauaa selata myytävien suokkien ilmoituksia, kun jo löysin juuri täydellisen parivaljakon, jonka sai noutaa kotiinsa miltein heti. Olin melkein yllättynyt, että hevoset löytyivät näin ripeästi. Koeratsastukset sujuivat hyvin ja etenkin Haka miellytti minua paljon, vaikkei se mikään automaatti puksuttaja ollutkaan. Pikkutamma kuitenkin sulatti minun ja ratsuttaja Minnan sydämet, joten olihan meidän myyntipaperit allekirjoitettava ja vietävä neitokaiset heti kotiin.
Luonnekuvaus
Hakan kanssa harvoin kohtaa perusarjessa minkäänlaisia ongelmia. Tamma on niin miellyttävä käsiteltävä, että sitä ovat taluttaneet jopa pikkulapset. Talutettaessa tumma hevonen seuraa taluttajaansa kuin hai laivaa, eikä ryöstä lähimmälle ruohotupolle syömään tai jyrää päältä jotakin säikkyessään. Tallissa hevosen käytöstavat ovat asialliset ja sitä voi liikutella mielensä mukaan minne tahansa ilman, että Haka jäisi jäkittämään paikoilleen kieltäytyen liikkumasta, saatika menisi jonnekin, minne ei saisi. Hakan voi hoitaa niin karsinassa kuin hoitopaikallakin, sillä se seisoo molemmissa nätisti paikallaan. Pientä huolta saattaa aiheuttaa yksin talliin jääminen, mutta huoli esiintyy yleensä vain vaimeana hirnahduksena ja kavion kopautuksella lattiaan. Haka nauttii kaikista hoitotoimenpiteistä ja sitä saisi hoitaa maailman tappiin asti ilman, että tamma kyllästyisi. Kengitykset ja rokotukset ovat tammalle myös peruskauraa, eikä vasaran tai neulan lähestyminen aiheuta minkäänlaista pakoreaktiota.
Ratsuna Haka on ollut meillä aivan loistava. Se on toiminut tapahtumissa talutusratsuna ja kuljettanut selässään monet lapset turvallisesti maaliin asti. Haka on perusratsastettavuudeltaan varsin mukava, mutta tarkkuutta ja täsmällisyyttä vaativat tehtävät eivät tule automaattisesti, vaan tason noustessa ratsastajan pitää olla skarppina. Haka vaatii selkeät ja jämäkät avut toimiakseen kunnolla - jos ratsastaja laiskottelee, niin laiskottelee myös hevonen. Tamma peilaa ratsastajansa mielentilan herkästi itseensä ja saattaa tuohtua, jos ratsastaja suuttuu. Avain onneen on rauhallinen ja selkeä ratsastustyyli, jossa hevonen saa paljon kehuja onnistumisista, eikä virheistä sakoteta. Haka on perso kehuille ja oikein tehtyään tammalle on hyvä antaa suuret kiitokset, jotta se oivaltaa tehneensä oikein ja tekee niin myös jatkossa. Koulukiemuroissa Haka tuppaa olemaan aluksi vähän ryhditön ja tahmean oloinen, mutta alkuverryttelyn jälkeen hevonen pääsee oikeuksiinsa ja hienojakin pätkiä alkaa näkyä.
Esteillä Hakasta tulee herkästi suomenhevosjyrä. Intoa on jopa enemmän kuin osaamista, mikä osoittautuu treenissä usein meidän ongelmaksi. Vauhtia pitäisi olla nippasen vähemmän, että esteiden väliin saataisiin oikea määrä askeleita. Verkkahypyt ovatkin usein olleet pelkkää läpijuoksua ja rämpimistä, sillä Hakan mielestä vauhti korvaa virheet. Alkuhurmiosta päästyään Hakaan saa jonkinlaisen otteen ja esteiden ylittäminen alkaa näyttää jopa hyppäämiseltä. Vauhdin kanssa saa kuitenkin olla koko ajan tarkkana, hevosta ei saa kertaakaan päästää radalla kuskaamaan, tai peli on menetetty. Puolipidätteet jo ennen vauhdin liiallista nousua ovat ratkaisu ongelmaan, samoin tiivis istunta esteiden välillä. Maastoesteet ovat Hakalle ihan yhtä innostavia kuin rataesteetkin, siksipä tamman selkään ei etenkään maastoesteillä kokematonta päästetä. Aukealla alueella vauhti kiihtyy herkästi niinkin suureksi, että suorittamisesta tulee lähes mahdotonta, jopa vaarallistakin. Maastoesteillä tammalla käytetään vahvempaa kuolainta. Haka on kuitenkin siitä oiva peli, ettei se koskaan kiellä tai kyttää, vaan ylittää kaiken empimättä.
Ratsuna Haka on ollut meillä aivan loistava. Se on toiminut tapahtumissa talutusratsuna ja kuljettanut selässään monet lapset turvallisesti maaliin asti. Haka on perusratsastettavuudeltaan varsin mukava, mutta tarkkuutta ja täsmällisyyttä vaativat tehtävät eivät tule automaattisesti, vaan tason noustessa ratsastajan pitää olla skarppina. Haka vaatii selkeät ja jämäkät avut toimiakseen kunnolla - jos ratsastaja laiskottelee, niin laiskottelee myös hevonen. Tamma peilaa ratsastajansa mielentilan herkästi itseensä ja saattaa tuohtua, jos ratsastaja suuttuu. Avain onneen on rauhallinen ja selkeä ratsastustyyli, jossa hevonen saa paljon kehuja onnistumisista, eikä virheistä sakoteta. Haka on perso kehuille ja oikein tehtyään tammalle on hyvä antaa suuret kiitokset, jotta se oivaltaa tehneensä oikein ja tekee niin myös jatkossa. Koulukiemuroissa Haka tuppaa olemaan aluksi vähän ryhditön ja tahmean oloinen, mutta alkuverryttelyn jälkeen hevonen pääsee oikeuksiinsa ja hienojakin pätkiä alkaa näkyä.
Esteillä Hakasta tulee herkästi suomenhevosjyrä. Intoa on jopa enemmän kuin osaamista, mikä osoittautuu treenissä usein meidän ongelmaksi. Vauhtia pitäisi olla nippasen vähemmän, että esteiden väliin saataisiin oikea määrä askeleita. Verkkahypyt ovatkin usein olleet pelkkää läpijuoksua ja rämpimistä, sillä Hakan mielestä vauhti korvaa virheet. Alkuhurmiosta päästyään Hakaan saa jonkinlaisen otteen ja esteiden ylittäminen alkaa näyttää jopa hyppäämiseltä. Vauhdin kanssa saa kuitenkin olla koko ajan tarkkana, hevosta ei saa kertaakaan päästää radalla kuskaamaan, tai peli on menetetty. Puolipidätteet jo ennen vauhdin liiallista nousua ovat ratkaisu ongelmaan, samoin tiivis istunta esteiden välillä. Maastoesteet ovat Hakalle ihan yhtä innostavia kuin rataesteetkin, siksipä tamman selkään ei etenkään maastoesteillä kokematonta päästetä. Aukealla alueella vauhti kiihtyy herkästi niinkin suureksi, että suorittamisesta tulee lähes mahdotonta, jopa vaarallistakin. Maastoesteillä tammalla käytetään vahvempaa kuolainta. Haka on kuitenkin siitä oiva peli, ettei se koskaan kiellä tai kyttää, vaan ylittää kaiken empimättä.
i. Hopealaukaus sph, 146cm, rt |
ii. Hopeahurja sph, 146cm, rt ie. Liitopiirto sph, 145cm, trt |
iii. Hopeaharja sph, 148cm, rt iie. Hurjastiina sph, 143cm, rt iei. Piikkipää sph, 144cm, rt iee. Liitu sph, 147cm, m |
e. Heljän Hippaleikki sph, 142cm, rn |
ei. Himmee Jätkä sph, 144cm, rn ee. Heljän Hilla sph, 142cm, rn |
eii. Himputti sph, 145cm, rn eie. Harmaa Neito sph, 143cm, m eei. Heljän Herkko sph, 147cm, rn eee. Hillamunkki sph, 142cm, rn |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Haka on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 12.08.2018 sh-o. Navajan Kymppikaato (i. Kuningaskaato)
♥ 30.09.2021 sh-o. Syyn Kataluus (i. Kuolemanvirta) ♥ 27.02.2023 sh-o. Syyn Aropiru (i. Raivoriimut) |
lue Sukuselvitys
i. Hopealaukaus syntyi kasvattajansa ensimmäiseksi varsaksi varhain keväällä. Orin emä kuoli harmillisesti synnytyksen jälkeen ja Hopealaukaus jäi orvoksi. Onneksi naapuritilalta löytyi sattumalta emä, joka oli menettänyt varsansa ja Hopealaukaukselle löydettiin keinoemä, jonka kanssa se sai varttua vieroitukseen asti. Hopealaukaus oli aina ollut varsin simppeli ori, eikä edes ratsukoulutuksessa tullut eteen suurempia ongelmia, sillä pohjatyö oli tehty hyvin ja hevonen luotti ihmiseen. Kasvattajansa silmäterä, 146 senttiseksi jäänyt rautias pikkuori, nähtiin kisakentillä moneen otteeseen ja se saikin ihan kelpo suorituksia kolmessa lajissa: koulu-, este- ja kenttäkilpailuissa. Helppo A -tasolla kilpaillut Hopealaukaus oli ratsuna hieman kuumuva, mutta helpostikin hallinnassa oleva, kun selässä istui orin tunteva ihminen. Esteet ori hyppäsi nopeasti ja ketterästi, eikä juuri jäänyt kakkoseksi itseään isommillekaan hevosille. Maastossa Hopealaukaus oli peloton varmajalka, joka ylitti kaiken eteen laitetun kuin pieni höyryveturi. Hopealaukaus menehtyi harmillisessa vain 17 vuoden iässä toistuneiden ähkyjen seurauksena.
ii. Hopeahurja oli kokenut kisakonkari, joka sai elää koko elämänsä kasvattajansa luona. Etenkin koulu- ja valjakkokentillä loistanut ori oli varsasta asti ollut vähän tulinen, muttei tallin mahdottomin tyyppi. Oikealla ruokavaliolla ja rutiininomaisella liikutuksella ori pysyi hyvin aisoissa. Hopeahurja oli rakenteellisesti hieno, kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja saanut näyttelyistä paljon palkintoja ja erityiskehuja tuomaristolta. Rautiaalla pikkuorilla oli hienot isot merkit - pitkät sukat ja läsi. Helppo A -tasoista oria kehuttiin koulukentillä sen hienosta liikkeestä, mutta täsmällisyys jäi uupumaan välillä, sillä etenkin askellajin hidastaminen oli työlästä, kun Hopeahurja olisi halunnut vain painaa eteenpäin. Valjakkoajossa ori oli parempi, kuunteli ohjastajaa ja oli ketterä liikkeissään. Nopeutta löytyi tähänkin lajiin, mutta myös tarkkuus korostui, sillä Hopeahurja pärjäsi hienosti kaikissa valjakkoajon muodoissa jopa vaativalla tasolla asti. Hopeahurja eli pitkän elämän ja vietti viimeiset vuotensa kasvattajansa pihamaalla syöden ruohoa omenapuiden varjossa ja paimentaen nuoria oreja. Vanhuuden vaivat veivät hienon pikkuorin lopulta kunnioitettavassa 32 vuoden iässä vihreämmille omenamaille.
ie. Liitopiirto syntyi pienellä kotitilalla Ylöjärven kupeessa vahingossa sattuneen astumisen seurauksena. Liitopiirron emän omistajan isoisä oli kesäaamuna päästänyt lauman oreja tammalaitumelle ymmärtämättä seurauksia, pappapoloinen ei tiennyt hevosten sukupuolia ja oli ajatellut vain parasta. Tuolloin sai alkunsa Liitopiirto, tummanrautias pientamma, joka ei rakenteellisesti ollut kovin kummoinen. Luonteeltaan varsa oli selväpäinen ja rauhallinen, peloton uusia asioita kohdatessaan. Liitopiirto myytiin Tampereelle pienelle kotitallille. Ratsukoulutuksen myötä tammasta tuli ihan näppärä puskaratsu, joka toimi pääosin omistajansa maastoratsuna. Välillä Liitopiirrolla tuuppailtiin myös koulua pellolla ja taisivat omistajan lapset sillä joskus jotain pikkurisujakin hypätä. Mikään liitokavio tai kisakentillä pyörinyt neitokainen Liitopiirto ei siis ollut. Ratsuna tasaisen varma ja laiskahko pullaponi. Omistaja päätti lopulta yhdistää Liitopiirron tuliseen kilpaoriin Hopeahurjaan ja näin ollen teetti itselleen ensimmäisen varsan Hopealaukauksen. Liitopiirto kuitenkin menehtyi pian synnytyksen jälkeen ja varsa jäi luonnollisesti tamman viimeiseksi.
e. Heljän Hippaleikki on elänyt kasvattajallaan koko elämänsä kilpaillen hyvin tuloksin tutustumisluokan kenttäkilpailuissa. Pieni musta ruunikko tamma syntyi kesäkuisena yönä kasvattajan itsensä ollessa työreissussa. Kasvattajan ennättäessä itse katsomaan varsaa, jäivät varsan myyntisuunnitelmat taka-alalle ja kasvattaja päättikin pitää Hippaleikin itsellään. Hippaleikki oli alusta asti rohkea ja miellyttämisen haluinen kaveri, jonka kanssa ei juurikaan ongelmia kohdattu niin ratsukoulutuksen kuin minkään muunkaan tullen. Ratsuna ruunikko on reipas ja varmajalkainen, oikein mukava ratsastettava, joka kuuntelee ratsastajaa herkeämättä. Maastoesteillä Hippaleikki loistaa parhaiten ollen peloton ja nopea. Koulu- ja esteratsuna tamma on tasaisen varma suorittaja, joka saa yleensä niistäkin osuuksista ihan hyviä sijoituksia. Rakenteeltaan Hippaleikki ei ole mikään kovin kummoinen, sellainen söpö pieni suomenhevonen, joka ei mitään BIS-rusetteja ole keräillyt.
ei. Himmee Jätkä on Hopeahaikeuden suvun laadukkaimpia ratsuja. Ori on tunnettu näky kilpakentillä, eikä se rakenteellisestikaan ole jättänyt ketään kylmäksi, onhan se kantakirjattu ykköspalkinnolla ja karsinan ovea koristaa "muutama" näyttelyruusuke. Jätkä on kilpaillut neljässä lajissa saaden hyviä tuloksia monista suuremmista arvokilpailuistakin. Valjakkoajossa ori on tehnyt hommia pienestä pitäen ja toimiikin kärryjen edessä kuin unelma sopien valjakkoajon jokaiseen kokeeseen mainiosti. Koulu- ja esteratsuna Jätkä on tulinen ratsastettava ja kisapaikkojen hälinä kerää oriin usein virtaa. Virta on kuitenkin sellaista hyvää virtaa, minkä avulla ori suorittaa esteradat puhtaan tarmokkaasti ja kouluradat sellaisella askelluksella, jota ei ennen ole nähty. Vaativa B -tasoinen konkari on monen koulutuomarin suosikki ja joskus tuntuu siltä, että tuomarit merkkaavat orille jo alkutervehdyksen jälkeen arovostelupaperin kaikkiin kohtiin hyvät tulokset. Maastoesteillä Jätkä on peloton ja räjähtävän energinen, kova vastus muille kisaajille.
ee. Heljän Hilla asustaa pienessä siittolassa Kainuussa. Oli ihme, että Himmee Jätkän kaltaista oria edes annettiin käyttöön näin näytöttömälle tammalle, mutta kun tamman omistaja maksoi orin käytöstä hyvän hinnan, ei Jätkän omistaja voinut tarjouksesta kieltäytyä. Hillan varsasta tulikin ihan laadukas ratsu, vaikka Hilla itse ei mikään kummoinen peli olekaan. Pääasiassa pieni ruunikko on toiminut omistajansa tätiratsuna ja kuljettanut selässään muutamia ensikertalaisia lapsiakin. Nuorempana Hilla on startannut muutamissa aluekisoissa koulu- ja esteratsastuksessa, mutta sen koommin tammaa ei ole kilpakentillä nähty. Rakenteellisestikaan Hillassa ei ole kehumista, sillä se on sijoittunut kaikissa näyttelyissä pohjasakkaan, eikä ole voittanut minkäänlaisia palkintoja siltäkään saralta. Nykyään Hilla viettää eläkepäiviään toimien nuorten hevosten paimenena, sillä tamman rauhallinen luonne tuntuu vaikuttavan myös varsojen käyttäytymiseen.
ii. Hopeahurja oli kokenut kisakonkari, joka sai elää koko elämänsä kasvattajansa luona. Etenkin koulu- ja valjakkokentillä loistanut ori oli varsasta asti ollut vähän tulinen, muttei tallin mahdottomin tyyppi. Oikealla ruokavaliolla ja rutiininomaisella liikutuksella ori pysyi hyvin aisoissa. Hopeahurja oli rakenteellisesti hieno, kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja saanut näyttelyistä paljon palkintoja ja erityiskehuja tuomaristolta. Rautiaalla pikkuorilla oli hienot isot merkit - pitkät sukat ja läsi. Helppo A -tasoista oria kehuttiin koulukentillä sen hienosta liikkeestä, mutta täsmällisyys jäi uupumaan välillä, sillä etenkin askellajin hidastaminen oli työlästä, kun Hopeahurja olisi halunnut vain painaa eteenpäin. Valjakkoajossa ori oli parempi, kuunteli ohjastajaa ja oli ketterä liikkeissään. Nopeutta löytyi tähänkin lajiin, mutta myös tarkkuus korostui, sillä Hopeahurja pärjäsi hienosti kaikissa valjakkoajon muodoissa jopa vaativalla tasolla asti. Hopeahurja eli pitkän elämän ja vietti viimeiset vuotensa kasvattajansa pihamaalla syöden ruohoa omenapuiden varjossa ja paimentaen nuoria oreja. Vanhuuden vaivat veivät hienon pikkuorin lopulta kunnioitettavassa 32 vuoden iässä vihreämmille omenamaille.
ie. Liitopiirto syntyi pienellä kotitilalla Ylöjärven kupeessa vahingossa sattuneen astumisen seurauksena. Liitopiirron emän omistajan isoisä oli kesäaamuna päästänyt lauman oreja tammalaitumelle ymmärtämättä seurauksia, pappapoloinen ei tiennyt hevosten sukupuolia ja oli ajatellut vain parasta. Tuolloin sai alkunsa Liitopiirto, tummanrautias pientamma, joka ei rakenteellisesti ollut kovin kummoinen. Luonteeltaan varsa oli selväpäinen ja rauhallinen, peloton uusia asioita kohdatessaan. Liitopiirto myytiin Tampereelle pienelle kotitallille. Ratsukoulutuksen myötä tammasta tuli ihan näppärä puskaratsu, joka toimi pääosin omistajansa maastoratsuna. Välillä Liitopiirrolla tuuppailtiin myös koulua pellolla ja taisivat omistajan lapset sillä joskus jotain pikkurisujakin hypätä. Mikään liitokavio tai kisakentillä pyörinyt neitokainen Liitopiirto ei siis ollut. Ratsuna tasaisen varma ja laiskahko pullaponi. Omistaja päätti lopulta yhdistää Liitopiirron tuliseen kilpaoriin Hopeahurjaan ja näin ollen teetti itselleen ensimmäisen varsan Hopealaukauksen. Liitopiirto kuitenkin menehtyi pian synnytyksen jälkeen ja varsa jäi luonnollisesti tamman viimeiseksi.
e. Heljän Hippaleikki on elänyt kasvattajallaan koko elämänsä kilpaillen hyvin tuloksin tutustumisluokan kenttäkilpailuissa. Pieni musta ruunikko tamma syntyi kesäkuisena yönä kasvattajan itsensä ollessa työreissussa. Kasvattajan ennättäessä itse katsomaan varsaa, jäivät varsan myyntisuunnitelmat taka-alalle ja kasvattaja päättikin pitää Hippaleikin itsellään. Hippaleikki oli alusta asti rohkea ja miellyttämisen haluinen kaveri, jonka kanssa ei juurikaan ongelmia kohdattu niin ratsukoulutuksen kuin minkään muunkaan tullen. Ratsuna ruunikko on reipas ja varmajalkainen, oikein mukava ratsastettava, joka kuuntelee ratsastajaa herkeämättä. Maastoesteillä Hippaleikki loistaa parhaiten ollen peloton ja nopea. Koulu- ja esteratsuna tamma on tasaisen varma suorittaja, joka saa yleensä niistäkin osuuksista ihan hyviä sijoituksia. Rakenteeltaan Hippaleikki ei ole mikään kovin kummoinen, sellainen söpö pieni suomenhevonen, joka ei mitään BIS-rusetteja ole keräillyt.
ei. Himmee Jätkä on Hopeahaikeuden suvun laadukkaimpia ratsuja. Ori on tunnettu näky kilpakentillä, eikä se rakenteellisestikaan ole jättänyt ketään kylmäksi, onhan se kantakirjattu ykköspalkinnolla ja karsinan ovea koristaa "muutama" näyttelyruusuke. Jätkä on kilpaillut neljässä lajissa saaden hyviä tuloksia monista suuremmista arvokilpailuistakin. Valjakkoajossa ori on tehnyt hommia pienestä pitäen ja toimiikin kärryjen edessä kuin unelma sopien valjakkoajon jokaiseen kokeeseen mainiosti. Koulu- ja esteratsuna Jätkä on tulinen ratsastettava ja kisapaikkojen hälinä kerää oriin usein virtaa. Virta on kuitenkin sellaista hyvää virtaa, minkä avulla ori suorittaa esteradat puhtaan tarmokkaasti ja kouluradat sellaisella askelluksella, jota ei ennen ole nähty. Vaativa B -tasoinen konkari on monen koulutuomarin suosikki ja joskus tuntuu siltä, että tuomarit merkkaavat orille jo alkutervehdyksen jälkeen arovostelupaperin kaikkiin kohtiin hyvät tulokset. Maastoesteillä Jätkä on peloton ja räjähtävän energinen, kova vastus muille kisaajille.
ee. Heljän Hilla asustaa pienessä siittolassa Kainuussa. Oli ihme, että Himmee Jätkän kaltaista oria edes annettiin käyttöön näin näytöttömälle tammalle, mutta kun tamman omistaja maksoi orin käytöstä hyvän hinnan, ei Jätkän omistaja voinut tarjouksesta kieltäytyä. Hillan varsasta tulikin ihan laadukas ratsu, vaikka Hilla itse ei mikään kummoinen peli olekaan. Pääasiassa pieni ruunikko on toiminut omistajansa tätiratsuna ja kuljettanut selässään muutamia ensikertalaisia lapsiakin. Nuorempana Hilla on startannut muutamissa aluekisoissa koulu- ja esteratsastuksessa, mutta sen koommin tammaa ei ole kilpakentillä nähty. Rakenteellisestikaan Hillassa ei ole kehumista, sillä se on sijoittunut kaikissa näyttelyissä pohjasakkaan, eikä ole voittanut minkäänlaisia palkintoja siltäkään saralta. Nykyään Hilla viettää eläkepäiviään toimien nuorten hevosten paimenena, sillä tamman rauhallinen luonne tuntuu vaikuttavan myös varsojen käyttäytymiseen.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
|
04.07.2020 Kutsu, He B - 4 / 50
06.07.2020 Kutsu, He B - 2 / 50 07.07.2020 Kutsu, He B - 5 / 50 09.07.2020 Kutsu, He B - 6 / 50 12.07.2020 Kutsu, He A - 4 / 48 17.07.2020 Kutsu, He A - 5 / 48 02.08.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 03.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 50 04.08.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 05.08.2020 Kutsu, He A - 4 / 50 |
07.08.2020 Kutsu, He A - 6 / 50
09.08.2020 Kutsu, He A - 1 / 50 14.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 50 18.08.2020 Kutsu, He A - 7 / 50 22.08.2020 Kutsu, He A - 7 / 50 27.08.2020 Kutsu, He A - 4 / 50 07.08.2020 Kutsu, He A - 6 / 50 15.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 50 10.08.2020 Kutsu, He B - 1 / 30 11.08.2020 Kutsu, He B - 2 / 30 |
17.08.2020 Kutsu, He B - 3 / 30
17.08.2020 Kutsu, He B - 5 / 30 24.08.2020 Kutsu, He B - 5 / 30 02.09.2020 Kutsu, He A - 1 / 40 04.09.2020 Kutsu, He A - 6 / 40 07.09.2020 Kutsu, He A - 2 / 40 01.08.2020 Kutsu, He A - 4 / 40 02.08.2020 Kutsu, He A - 4 / 40 04.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 40 05.08.2020 Kutsu, He A - 2 / 40 |
08.08.2020 Kutsu, He A - 4 / 40
11.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 40 17.08.2020 Kutsu, He A - 1 / 40 19.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 40 20.08.2020 Kutsu, He A - 4 / 40 26.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 40 28.08.2020 Kutsu, He A - 1 / 40 29.08.2020 Kutsu, He A - 6 / 40 30.08.2020 Kutsu, He A - 5 / 40 05.09.2020 Kutsu, He A - 1 / 50 |
|
17.07.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 40
23.07.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 40 03.08.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 34 08.08.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 34 08.08.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 34 16.08.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 34 18.08.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 34 19.08.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 34 03.08.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 30 04.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 |
04.08.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 30
05.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 05.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 06.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 06.08.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 30 11.08.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 30 15.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 19.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 21.08.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 30 22.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30 |
24.08.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 30
09.09.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 50 17.09.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 50 22.09.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 50 24.09.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 50 27.09.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 50 06.09.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 50 12.09.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 50 12.09.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 50 15.09.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 50 |
04.09.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 40
06.09.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 40 08.09.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 40 09.09.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 40 10.09.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 40 03.10.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 40 06.10.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 40 08.10.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 40 09.10.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 40 12.10.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 40 |
|
29.09.2018 KK Lapland, helppo 4/30
25.09.2018 KK Lapland, helppo 3/30
19.09.2018 KK Lapland, helppo 5/30
30.09.2018 Winterhold, helppo 1/33
27.09.2018 Winterhold, helppo 4/33
26.09.2018 Winterhold, helppo 1/33
23.09.2018 Winterhold, helppo 1/33
22.09.2018 Winterhold, helppo 3/33
20.09.2018 Winterhold, helppo 4/33
12.09.2018 Winterhold, helppo 4/33
|
30.09.2018 Navaja, helppo 1/33
25.09.2018 Navaja, helppo 3/33 02.09.2018 Navaja, helppo 2/33 20.10.2018 Gealán, helppo 1/36 06.10.2018 Delmenhor, helppo 8/68 04.10.2018 Delmenhor, helppo 5/68 01.10.2018 Delmenhor, helppo 8/70 19.10.2018 Gealán, helppo 1/50 06.10.2018 Gealán, helppo 1/50 02.10.2018 Gealán, helppo 3/50 |
06.02.2020 Hiivurin SH, helppo 4/33
04.02.2020 Hiivurin SH, helppo 3/33 01.02.2020 Hiivurin SH, helppo 3/33 26.10.2019 Mörkövaara, helppo 4/50 11.10.2019 Mörkövaara, helppo 5/50 10.10.2019 Mörkövaara, helppo 3/50 08.10.2019 Mörkövaara, helppo 5/50 01.10.2019 Mörkövaara, helppo 2/50 30.08.2019 KK Bernie, helppo 4/67 25.08.2019 KK Bernie, helppo 2/67 |
18.07.2019 Hiivurin SH, CIC1 5/40
06.07.2019 Hiivurin SH, CIC1 2/40 23.04.2019 Ristikallio, helppo 2/40 19.04.2019 Ristikallio, helppo 6/40 14.04.2019 Ristikallio, helppo 2/40 11.04.2019 Ristikallio, helppo 3/40 08.04.2019 Ristikallio, helppo 4/40 06.07.2020 Kutsu, helppo - 1 / 50 02.08.2020 Kutsu, harraste - 1 / 27 05.08.2020 Kutsu, harraste - 3 / 27 |
|
02.07.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 19
06.07.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 19 09.07.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 19 12.07.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 19 13.07.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 19 16.07.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 19 19.07.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 19 23.07.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 19 25.07.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 19 28.07.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 19 |
30.07.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 19
12.07.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 50 01.08.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 50 04.08.2020 Kutsu, noviisi - 7 / 50 09.08.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 50 17.08.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 50 21.08.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 50 25.08.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 50 02.10.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 60 05.10.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 60 |
07.10.2020 Kutsu, noviisi - 7 / 60
09.10.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 60 10.10.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 60 11.10.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 60 12.10.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 60 16.10.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 60 25.10.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 60 26.10.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 60 06.11.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 44 08.11.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 44 |
30.11.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 44
04.12.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 100 08.12.2020 Kutsu, noviisi - 10 / 100 15.12.2020 Kutsu, noviisi - 8 / 100 17.12.2020 Kutsu, noviisi - 9 / 100 05.12.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 100 08.12.2020 Kutsu, noviisi - 10 / 100 13.12.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 100 19.12.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 100 24.12.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 100 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
Ei sijoituksia
|
Päiväkirja ja valmennukset
22.03.2023 Puomijumppailut
Kevät oli vihdoin saapunut meille Itä-Suomeen ja lumet olivat alkaneet sulaa pihamaalta. Kenttä sen sijaan oli puiden katveessa niin jäässä, että ratsastukset oli pakko hoitaa vielä toistaiseksi maneesissa. Voi, kumpa se aurinko pian saisi myös kenttämme sulatettua, sillä pitkän ja pimeän talven jälkeen maneesissa puurtaminen ei enää millään jaksanut ainakaan itseäni innostaa. Toppaloimetkin oli jo vaihdettu kevyempiin versioihin, sillä aurinko paistoi tarhoille koko päivän, eikä auringossa takuulla tullut enää kylmä. Haka oli aamutallia tehneiden toimesta jätetty talliin, sillä minun oli tarkoitus lähteä sen kanssa heti aamusta jumppailemaan maneesiin. Olin koonnut maneesiin ensitöikseni puomeista muutamia erilaisia tehtäviä ja pystyttänyt jopa yhden kavalettijumppasarjankin aikomuksenani tehdä rauhallinen Hakan mielentilaan keskittyvä treeni. Haka odotti minua tallissa heinänkorsi suupielestään roikkuen, kun astuin sen karsinaan hoitotarvikkeet mukanani. Harjailin yön aikana turpeessa makoilleen Hakan läpikotaisin ja varustin sen ennen maneesiin siirtymistä.
Maneesissa punnersin itseni selkään korokkeen päältä ja annoin Hakalle luvan lähteä kävelemään. Tamma oli heti maneesiin tullessamme huomannut aiemmin laittamani puomit ja käynti oli sen vuoksi tavallista reippaampaa, "esteet" selkeästi nostattivat Hakan vireystilaa. Lämmittelimme hyvän tovin käynnissä ratsastaen rauhallisessa mielentilassa puomien yli ikään kuin sillä ajatuksella, että ei niistä tarvitse välittää, mennään vain intoilematta yli. Tein paljon pysähdyksiä, temponvaihteluita ja vähän väistättelyjäkin, että Haka herkistyisi avuilleni. Ravissa teimme paljon voltteja ja lyhyitä avotaivutuspätkiä, sekä ratsastimme puomien yli aivan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Aluksi Haka oli jokaista puomia lähestyessämme nostanut päätään kohti maneesin kattoa ja yrittänyt ampaista avuiltani, mutta pian ymmärtäessään, ettei puomeista tarvinnut innostua, se pystyi ravaamaan puomien yli rennommin. Kehuin Hakaa vuolaasti rauhallisesta mielentilasta ja siirsin sen lopulta takaisin käyntiin antaen pitkät ohjat.
Ensimmäinen laukannosto sai tummanruunikon kuitenkin innostumaan - jes nyt mennään, nyt mennään! Haka ampaisi laukalle niin, että olin itse taittua kyydistä hevosen lautasille. Kokosin pakettini nopeasti kasaan ja puolipidättein rauhoitin laukan tahdin ennen raviin siirtymistä. Tein uuden laukannoston pohkeenväistön jälkeen ja tein jo valmiiksi paljon puolipidätteitä peppu kunnolla satulassa. Nyt laukka lähti rullaamaan jo paremmin, vaikkakin tunsin, että pienikin herpaantuminen voisi saada uuden syöksähdyksen aikaan. Annoin Hakan laukata ensin suoralla uralla, minkä jälkeen aloin tehdä isoja ympyröitä pikku hiljaa pienentäen niitä volteiksi. Vaihdoin tiuhaan myös suuntaa vaihtaen laukan ravin kautta ja pian Haka alkoi rentoutua käyttäen takaosaansa koko ajan paremmin. Päätin, että en laukassa ryhtyisi nyt hyppäämään kavaletteja, vaan jättäisimme treenin tähän. Ravasimme pitkät rennot loppuravit ja annoin Hakan kurottaa turpaansa kunnolla kohti maata, jotta se sai hyvää venytystä ylälinjalleen. Loppukäynnit lähdimme kävelemään maastoon, sillä ulkona oli lämmin aurinkoinen ilma.
01.07.2023 Kesän ensimmäinen uittoreissu
Alkukesä oli ollut niin työntäyteinen kaikkine uusine hevosineen, että emme olleet päässeet kunnolla rentoutumaan maastoon pitkään aikaan. Tänään lämpömittarin näyttäessä +25 olimme päättäneet, että lähtisimme Joonaksen kanssa uittamaan tammoja maastoreitin varrelta löytyvälle järvelle. Ratsuiksi oli valikoitunut Haka ja Hippa, joiden olikin jo korkea aika päästä nauttimaan viilentävästä vedestä. Vesipetoina kumpikin tamma varmasti tulisi nauttimaan ideastamme. Olin pukenut päälleni Citymarketin alelaarista löydetyt, jo vuosia palvelleet kulahtaneen harmaat feikki crocsit ja minishortsit - oikein turvallinen asu hevosia käsiteltäessä... Olin jo puunaamassa Hakaa sivutallin toisella hoitopaikalla, kun Joonas ilmestyi paikalle uimashortsit jalassaan. Laittelimme hevoset kuntoon vastakkaisilla hoitopaikoilla jutellen samalla niitä näitä. Haka nautiskeli saamastaan huomiosta ja näytti yllättyneeltä, kun aloinkin kampeamaan sille ensimmäisenä suitsia satulan sijasta. Uidessa ei satulaa voisi käyttää, joten maastoon oli nyt lähdettävä täysin ilman. Pian saimme hevoset talutettua tallin pihaan, jossa molemmat nousivat ratsujensa selkään korokkeen päältä. Olipas mukava tuntea Hakan pehmeä selkä omaa ihoa vasten, vaikka kuumuus hieman poistikin nautintoa tumman karvapeitteen polttaessa reittä.
Suuntasimme peräkanaa maastoon löysin ohjin. Hevoset nappailivat tien reunoista koivun lehtiä ja mutustelivat niitä matkaeväinään. Järven rantaan oli kohtuu pitkä matka, joten reissuun sai varata ainakin parisen tuntia - niinpä annoimme hevosten edetä rauhallisesti omaan tahtiinsa, ei kukaan tällaisessa helteessä jaksanut rehkiä. Puiden katveessa aurinko ei päässyt porottamaan niin kuumasti, kuin aukealla alueella, mikä toi oman helpotuksensa kunkin hikiseen olotilaan. Hakakin alkoi hieman hiota reisieni kohdalta reissun edetessä, mutta kohta se jo onnekseen pääsisi pulahtamaan viileään järviveteen. Järven alkaessa häämöttää puiden takaa keräsimme ohjia hieman käsiimme valmistautuen kääntämään hevoset kohti uittopaikkaa. Tammat innostuivat kävelemään hieman reippaammin järven nähtyään ja pian me olimmekin jo rannassa.
Vakio uittopaikkamme oli siitä mukava, että ranta ja järven pohja eivät olleet mitä tahansa mutavellejä, vaan mukava hiekkapohja syleilisi meitä, vaikka tippuisimme hevosten selästä. Olihan siinä sekin etu, että hevosten ei tarvinnut sotkea jalkojaan eivätkä kengät jäisi kiinni mutavelliin. Haka paineli ensimmäisenä veteen ilman sen kummempaa ihmettelyä, se ihan selvästi jo tiesi homman nimen. Hippa puolestaan jäi rantaan kauhomaan ja porskuttamaan turvallaan vettä. En aikonut päästää Hakaa ihan heti varsinaisesti uimaan, vaan annoin sen kahlata matalammassa vedessä hyvän tovin. Viimeisenä päästin tamman syvemmälle ja se lähtikin uimaan oikein reippain vedoin pienen ympyrän ja sitten takaisin rantaan. Hippa ei tällä kertaa uimaan lähtenyt, mutta nautiskeli kyllä kahlaamisesta. Hevoset olivat selvästi mielissään viilennyksestä ja niin pääsimme jatkamaan matkaa kohti kotia.
Kevät oli vihdoin saapunut meille Itä-Suomeen ja lumet olivat alkaneet sulaa pihamaalta. Kenttä sen sijaan oli puiden katveessa niin jäässä, että ratsastukset oli pakko hoitaa vielä toistaiseksi maneesissa. Voi, kumpa se aurinko pian saisi myös kenttämme sulatettua, sillä pitkän ja pimeän talven jälkeen maneesissa puurtaminen ei enää millään jaksanut ainakaan itseäni innostaa. Toppaloimetkin oli jo vaihdettu kevyempiin versioihin, sillä aurinko paistoi tarhoille koko päivän, eikä auringossa takuulla tullut enää kylmä. Haka oli aamutallia tehneiden toimesta jätetty talliin, sillä minun oli tarkoitus lähteä sen kanssa heti aamusta jumppailemaan maneesiin. Olin koonnut maneesiin ensitöikseni puomeista muutamia erilaisia tehtäviä ja pystyttänyt jopa yhden kavalettijumppasarjankin aikomuksenani tehdä rauhallinen Hakan mielentilaan keskittyvä treeni. Haka odotti minua tallissa heinänkorsi suupielestään roikkuen, kun astuin sen karsinaan hoitotarvikkeet mukanani. Harjailin yön aikana turpeessa makoilleen Hakan läpikotaisin ja varustin sen ennen maneesiin siirtymistä.
Maneesissa punnersin itseni selkään korokkeen päältä ja annoin Hakalle luvan lähteä kävelemään. Tamma oli heti maneesiin tullessamme huomannut aiemmin laittamani puomit ja käynti oli sen vuoksi tavallista reippaampaa, "esteet" selkeästi nostattivat Hakan vireystilaa. Lämmittelimme hyvän tovin käynnissä ratsastaen rauhallisessa mielentilassa puomien yli ikään kuin sillä ajatuksella, että ei niistä tarvitse välittää, mennään vain intoilematta yli. Tein paljon pysähdyksiä, temponvaihteluita ja vähän väistättelyjäkin, että Haka herkistyisi avuilleni. Ravissa teimme paljon voltteja ja lyhyitä avotaivutuspätkiä, sekä ratsastimme puomien yli aivan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Aluksi Haka oli jokaista puomia lähestyessämme nostanut päätään kohti maneesin kattoa ja yrittänyt ampaista avuiltani, mutta pian ymmärtäessään, ettei puomeista tarvinnut innostua, se pystyi ravaamaan puomien yli rennommin. Kehuin Hakaa vuolaasti rauhallisesta mielentilasta ja siirsin sen lopulta takaisin käyntiin antaen pitkät ohjat.
Ensimmäinen laukannosto sai tummanruunikon kuitenkin innostumaan - jes nyt mennään, nyt mennään! Haka ampaisi laukalle niin, että olin itse taittua kyydistä hevosen lautasille. Kokosin pakettini nopeasti kasaan ja puolipidättein rauhoitin laukan tahdin ennen raviin siirtymistä. Tein uuden laukannoston pohkeenväistön jälkeen ja tein jo valmiiksi paljon puolipidätteitä peppu kunnolla satulassa. Nyt laukka lähti rullaamaan jo paremmin, vaikkakin tunsin, että pienikin herpaantuminen voisi saada uuden syöksähdyksen aikaan. Annoin Hakan laukata ensin suoralla uralla, minkä jälkeen aloin tehdä isoja ympyröitä pikku hiljaa pienentäen niitä volteiksi. Vaihdoin tiuhaan myös suuntaa vaihtaen laukan ravin kautta ja pian Haka alkoi rentoutua käyttäen takaosaansa koko ajan paremmin. Päätin, että en laukassa ryhtyisi nyt hyppäämään kavaletteja, vaan jättäisimme treenin tähän. Ravasimme pitkät rennot loppuravit ja annoin Hakan kurottaa turpaansa kunnolla kohti maata, jotta se sai hyvää venytystä ylälinjalleen. Loppukäynnit lähdimme kävelemään maastoon, sillä ulkona oli lämmin aurinkoinen ilma.
01.07.2023 Kesän ensimmäinen uittoreissu
Alkukesä oli ollut niin työntäyteinen kaikkine uusine hevosineen, että emme olleet päässeet kunnolla rentoutumaan maastoon pitkään aikaan. Tänään lämpömittarin näyttäessä +25 olimme päättäneet, että lähtisimme Joonaksen kanssa uittamaan tammoja maastoreitin varrelta löytyvälle järvelle. Ratsuiksi oli valikoitunut Haka ja Hippa, joiden olikin jo korkea aika päästä nauttimaan viilentävästä vedestä. Vesipetoina kumpikin tamma varmasti tulisi nauttimaan ideastamme. Olin pukenut päälleni Citymarketin alelaarista löydetyt, jo vuosia palvelleet kulahtaneen harmaat feikki crocsit ja minishortsit - oikein turvallinen asu hevosia käsiteltäessä... Olin jo puunaamassa Hakaa sivutallin toisella hoitopaikalla, kun Joonas ilmestyi paikalle uimashortsit jalassaan. Laittelimme hevoset kuntoon vastakkaisilla hoitopaikoilla jutellen samalla niitä näitä. Haka nautiskeli saamastaan huomiosta ja näytti yllättyneeltä, kun aloinkin kampeamaan sille ensimmäisenä suitsia satulan sijasta. Uidessa ei satulaa voisi käyttää, joten maastoon oli nyt lähdettävä täysin ilman. Pian saimme hevoset talutettua tallin pihaan, jossa molemmat nousivat ratsujensa selkään korokkeen päältä. Olipas mukava tuntea Hakan pehmeä selkä omaa ihoa vasten, vaikka kuumuus hieman poistikin nautintoa tumman karvapeitteen polttaessa reittä.
Suuntasimme peräkanaa maastoon löysin ohjin. Hevoset nappailivat tien reunoista koivun lehtiä ja mutustelivat niitä matkaeväinään. Järven rantaan oli kohtuu pitkä matka, joten reissuun sai varata ainakin parisen tuntia - niinpä annoimme hevosten edetä rauhallisesti omaan tahtiinsa, ei kukaan tällaisessa helteessä jaksanut rehkiä. Puiden katveessa aurinko ei päässyt porottamaan niin kuumasti, kuin aukealla alueella, mikä toi oman helpotuksensa kunkin hikiseen olotilaan. Hakakin alkoi hieman hiota reisieni kohdalta reissun edetessä, mutta kohta se jo onnekseen pääsisi pulahtamaan viileään järviveteen. Järven alkaessa häämöttää puiden takaa keräsimme ohjia hieman käsiimme valmistautuen kääntämään hevoset kohti uittopaikkaa. Tammat innostuivat kävelemään hieman reippaammin järven nähtyään ja pian me olimmekin jo rannassa.
Vakio uittopaikkamme oli siitä mukava, että ranta ja järven pohja eivät olleet mitä tahansa mutavellejä, vaan mukava hiekkapohja syleilisi meitä, vaikka tippuisimme hevosten selästä. Olihan siinä sekin etu, että hevosten ei tarvinnut sotkea jalkojaan eivätkä kengät jäisi kiinni mutavelliin. Haka paineli ensimmäisenä veteen ilman sen kummempaa ihmettelyä, se ihan selvästi jo tiesi homman nimen. Hippa puolestaan jäi rantaan kauhomaan ja porskuttamaan turvallaan vettä. En aikonut päästää Hakaa ihan heti varsinaisesti uimaan, vaan annoin sen kahlata matalammassa vedessä hyvän tovin. Viimeisenä päästin tamman syvemmälle ja se lähtikin uimaan oikein reippain vedoin pienen ympyrän ja sitten takaisin rantaan. Hippa ei tällä kertaa uimaan lähtenyt, mutta nautiskeli kyllä kahlaamisesta. Hevoset olivat selvästi mielissään viilennyksestä ja niin pääsimme jatkamaan matkaa kohti kotia.
Kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0)
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
