Raivoriimut
KTK-III
|
|
✾
|
|
|
Raivoriimut tuli meille aikamoisena yllätyksenä. Ei me sikaa säkissä aivan ostettu, mutta ilman koeratsastusta ja lähestulkoon pelkkää huonoa kuulleena se pihaan tuotiin ja asiapaperit allekirjoitettiin. Orin pahamaisen luonteen maine kiiri sen edellä ja tallilaiset pelkäsivät, tulisiko tämän kanssa elämisestä yhtikäs mitään. Orin saapuessa kopilla ihmeteltiin siinä tovi, miksi kopissa oli myös tamma ja vastaukseksi mumistiin "Ei tää pirulainen mee koppiin ilman houkutinta". Ihan sievältähän ori loppujen lopuksi hevoskopista ulos rymistellessään näytti, ei ollenkaan niin häijyltä kuin meidän oltiin annettu olettaa. Edellinen omistaja suorastaan helpotuksesta puuskahtaen tuikkasi Raivoriimujen narun minun käteeni, kiitti kaupoista ja jokseenkin hätäisen oloisesti huristeli tiehensä. Katsoin oria, sitten tallipoika Joonasta ja lopuksi kauppakirjaa kädessäni. "Eikai muu auta, kun viedä tää 'Pirulainen' talliin", tokaisin tomerasti.
Luonnekuvaus
Raivoriimua ei turhaan paiskattu räyhänhenkisellä nimellään; vaikka emä oli enemmälti pullantuoksuisten tätien köpöhepoinen ja parhaansa teki poikaansa kouluttaessa, tuli Raivoriimuista varsinainen leukojaan louskuttava tyhjäpää. Kenties tässä maksetaan sitä loppuhintaa naapurin tulipunaisen keskivertoravurin käytöstä. Joka tapauksessa Raivoriimut ei ole mikään miellyttävä ja nöyristelevä mitäänsanomaton suomenhevonen, vaan vähän häijyhkö ja meluisa orimies, joka mieluummin juoksee päivät pitkät tammoille huutaen ja viittaa kintaalla työhommille. On kuitenkin hyvä tuumata tämän puheen jälkeen, että Raivoriimut on onneksi enemmän niitä “haukkuva koira ei pure”-tyyppejä, sillä vaikka pienen puoleisesta punaisesta orista lähtee enemmän ääntä kuin paikallisen karaokebaarin vakiokastista kello viiden jälkeen, ei se kuitenkaan ihan päälle asti käy.
Raivoriimut on niitä hevosia, joiden seurassa pelko olisi tervettä ja uhkarohkeus suotavaa. Uhmakas ori tulee vastaan tarhan portilla vain häätääkseen tunkeilevan hoitajapoloisen takaisin pippurimaalle ja irvistelee rumasti perään, ja naruun sitä hapuillessa Raivoriimut on niin turpa rullalla, että ihan paha mieli tulee. Sen suurempaa ei punainen ori oli kuitenkaan koskaan kokeillut, korkeintaan vähän kuoputtelee korvat virtaviivaisesti niskaa myöten varpaille, eli poika pitää melua ihan tyhjästä. Taluttimen päässä Raivoriimut on myös positiivisesti yllättävän siivosti mukana kulkeva, kunhan kiepauttaa vähän narua turvan ympärille. Tammojen perään se toki olisi menossa ihan rakkaudesta riutuen, mutta napakka “nyt prkl tulet mukana” riittää oikein hyvin nokkimisjärjestyksen selventämiseen.
Raivoriimut on ketjuissa hoidettava malli, molemminpuolisesti tietenkin, jos joku ei sitä vielä ymmärtänyt. Vaikka ori onkin enemmän niitä pelotellakseen pullistelevia mukaniinhäijyjä suomalaisia, ei se koskaan ole mitään kärhämää aloittanut hoitajansa kanssa, jos ärsyttävää ja toistuvaa kuoputtamista ja ketjujen repimistä hampailla ei lasketa. Sen suuremmin Raivoriimut ei juuri välitä tai edes katso, kuka sitä on laittamassa, eikä se tuhlaa aikaansa minkään toimenpiteen väistelyyn. Joskus jopa näyttää siltä, että se unohtuu ihan vähän nauttimaankin harjalla rappaamisesta, mutta tätähän korvaton suomalainen ei näytä muuten kuin paikallaan tapittamalla, ja sen suurempaan myönnytykseen se ei taatusti rupea.
Ei pahaa ilman hyvää, niin myös Raivoriimuttimen tapauksessa. Vaikka varsinaisesti sen vanhemmista kumpikaan ei ratsuna mitään rotunsa kärkeä edustakaan, on Raivoriimuista kuoriutunut ihan kelpo ja osaava hevonen, jos sille päälleen sattuu. Alussa vaan tarvii päästä sen epätoivon ja vitutuksen yli, joka syntyy punaisen nuorikon revitellessä kenttää pitkin vieden ratsastajaa mukanaan kuin märkää rättiä. Putkiaivoisena orina se vähät välittää mistään taka- ja etupään tasapainoisuudesta ja onkin starttiminuuteilla ihan hitokseen tunnoton pohkeelle ja kovasuinen kuin mikä, raskas edestä ja välistä takaakin. Punainen räyhänhenki vaatii siis vakavan ja vakaan ratsastajan, joka tietään ihan oikeasti, mitä on tekemässä ja ei ota itseensä mitään perseilyjä, joita Raivoriimut harrastaa. Kunhan poika on sen ensimmäisen kymmenminuuttisen saanut haistatella ratsastajalleen, alkaa siitä oikeasti saada irtikin jotain; Raivoriimut ei jaksa kenttäillä koko päivää ja sen pollaan ehtii iskostua, että siltä tahdotaan periksiantamatta jotain suoritukseksi kelpaavaa. Voisi kai sanoa, että Raivoriimut ymmärtää sen perään, että myönnyttävä on mutta nöyräksi sitä ei kehtaa mitenkään mennä kutsumaan.
Yllätys yllätys, Raivoriimut ei ole osittain ravurisukuisena mitenkään tähdellisen mahtipontinen ja pyörivälaukkainen tai höyhenenkevyesti leijaileva suomenhevonen, vaan enemmälti tasapaksun tylsästi mutta varmasti etenevä rotunsa edustaja, jonka askeleista ei voi mennä sanomaan juuri sen suurempaa kuin niiden olevan ainakin kolmivaihteiset ja olemassa, sekä sinällään ihan helposti hallittavat ja mukavat istua, vaikka kiitoravia se väläyttääkin aina omaksi ilokseen. Lahjojen puuttuessa Raivoriimut jäi luonnollisesti askellajeihin enemmälti sopiviin luokkiin kouluratsastuksen parissa, jossa se on ihan luotettavan tasaisesti tekevä orinkloppi, vaikka vaatiikin vähän varmemmat avut niin pohkeilta että ohjista. Joka tapauksessa alleviivatusti Helpon B-tason kouluponi oikean ratsastajan kanssa.
Raivoisan riimumiehen kanssa leipälajiksi kannattaa mielummin valikoida esteet, jos siitä kunnon kisahevosen tahtoo; vauhtia kun on jo muutenkin ja janoa näkyä sitäkin enemmän. Esteillä Raivoriimut on jopa yllättävän tasokas ja varmasti ihan vakavasti otettavakin metrin hyppääjä, jota ei mörkö pelottele puomin toisella puolella tai tuuli haittaa korvien välissä. Vaikka punainen ori tahtoneekin enimmäkseen kuumua kaahailevaksi rymistelijäksi ja vähänkään epävarmoissa ratsastajissa herättää menollaan kuolemanpelkoa, on se yllättävän hallittava ja motivoitunut suomenhevonen esteille taatulla hyppyvarmuudella.
Maastossa Raivoriimut on ehdottomasti taas piupaut ratsastajalleen näyttävä tapaus, joka mieluusti vetäisi koko radan vaikka kiitolaukassa läpi ratsastajan lukiessa Isä meidän. Siinä vaan palaa sen uhitteleva paljon melua muttei tekoja asenne, mutta kunhan pitäytyy vaan turhautumasta ja harjoittelee pidätteitä polun varrella, punainen räyhääjä antaa kyllä lopulta ratsastajan keikkua selässä matkan verran. Mikään leppoisa sunnuntairatsu Raivoriimut ei kuitenkaan ole ja maastossa sen ottaa mieluusti tammaratsukon kanssa lenkille kevyempään tekemiseen, jolloin se lähinnä seuraa vaan pinkissä pilvessään uutta valloitustaan.
Raivoriimuja ei lastata ilman taistelua, kuten joku viisas on jo voinut ehtiä päättelemään. Sen parkkeeraamiseen traileriin saa käyttää muutaman tunnin, kirosanan ja jopa liinoja, jos ei tammaa ensin kehtaa talutella koppiin sen vertaa. Silloin punainen orimies seuraa viivana kyllä perässä ja pakkaantuu jopa tammojen mieliksi pääasiassa aivan liian lähelle, eli sermiä väliin. Matkustajana Raivoriimut on kuitenkin jälleen yllättävän leppoisa, tylsyykissään vaan vähän huuteleva ja heinää mussuttava kuljeteltava, että ihan nyppii sielua yrittää ymmärtää, mikä siinä lastauksessa nyt niin vaikeuttaa.
Tallialueen ulkopuolella Raivoriimuilla menee kovaa tai kovaa; parkkeerata kannattaa ihan kisa-alueen laitamille ja varustaa kerrakseen viimetinkaan. Häntään kannattaa sitoa punaista rusettia ja sitten hikoilla ja toivoa, että orikansa pysyy hevosen mitan päässä; räyhänhenki nostaa nimittäin semmosen sodan että ihan hävettää viedä sitä oripäivillekään. Tammojen perään se lähtisi kyllä mielellään ja meteli on korvia kiduttava, jos Raivoriimut saa vaan mesota. Orin kanssa joutuu käyttämään siis ekstraminuutin sen kuulolle saantiin, joka sinänsä ei nyt mikään sula mahdottomuus ole. Suorittaessa siinä on taas samaa vikaa kuin kotonakin; tasaisen tylsästi tekee mutta tekee kuitenkin, joskus ihan mukiinmentäväksi sijoille asti.
© VRL-14618
Raivoriimut on niitä hevosia, joiden seurassa pelko olisi tervettä ja uhkarohkeus suotavaa. Uhmakas ori tulee vastaan tarhan portilla vain häätääkseen tunkeilevan hoitajapoloisen takaisin pippurimaalle ja irvistelee rumasti perään, ja naruun sitä hapuillessa Raivoriimut on niin turpa rullalla, että ihan paha mieli tulee. Sen suurempaa ei punainen ori oli kuitenkaan koskaan kokeillut, korkeintaan vähän kuoputtelee korvat virtaviivaisesti niskaa myöten varpaille, eli poika pitää melua ihan tyhjästä. Taluttimen päässä Raivoriimut on myös positiivisesti yllättävän siivosti mukana kulkeva, kunhan kiepauttaa vähän narua turvan ympärille. Tammojen perään se toki olisi menossa ihan rakkaudesta riutuen, mutta napakka “nyt prkl tulet mukana” riittää oikein hyvin nokkimisjärjestyksen selventämiseen.
Raivoriimut on ketjuissa hoidettava malli, molemminpuolisesti tietenkin, jos joku ei sitä vielä ymmärtänyt. Vaikka ori onkin enemmän niitä pelotellakseen pullistelevia mukaniinhäijyjä suomalaisia, ei se koskaan ole mitään kärhämää aloittanut hoitajansa kanssa, jos ärsyttävää ja toistuvaa kuoputtamista ja ketjujen repimistä hampailla ei lasketa. Sen suuremmin Raivoriimut ei juuri välitä tai edes katso, kuka sitä on laittamassa, eikä se tuhlaa aikaansa minkään toimenpiteen väistelyyn. Joskus jopa näyttää siltä, että se unohtuu ihan vähän nauttimaankin harjalla rappaamisesta, mutta tätähän korvaton suomalainen ei näytä muuten kuin paikallaan tapittamalla, ja sen suurempaan myönnytykseen se ei taatusti rupea.
Ei pahaa ilman hyvää, niin myös Raivoriimuttimen tapauksessa. Vaikka varsinaisesti sen vanhemmista kumpikaan ei ratsuna mitään rotunsa kärkeä edustakaan, on Raivoriimuista kuoriutunut ihan kelpo ja osaava hevonen, jos sille päälleen sattuu. Alussa vaan tarvii päästä sen epätoivon ja vitutuksen yli, joka syntyy punaisen nuorikon revitellessä kenttää pitkin vieden ratsastajaa mukanaan kuin märkää rättiä. Putkiaivoisena orina se vähät välittää mistään taka- ja etupään tasapainoisuudesta ja onkin starttiminuuteilla ihan hitokseen tunnoton pohkeelle ja kovasuinen kuin mikä, raskas edestä ja välistä takaakin. Punainen räyhänhenki vaatii siis vakavan ja vakaan ratsastajan, joka tietään ihan oikeasti, mitä on tekemässä ja ei ota itseensä mitään perseilyjä, joita Raivoriimut harrastaa. Kunhan poika on sen ensimmäisen kymmenminuuttisen saanut haistatella ratsastajalleen, alkaa siitä oikeasti saada irtikin jotain; Raivoriimut ei jaksa kenttäillä koko päivää ja sen pollaan ehtii iskostua, että siltä tahdotaan periksiantamatta jotain suoritukseksi kelpaavaa. Voisi kai sanoa, että Raivoriimut ymmärtää sen perään, että myönnyttävä on mutta nöyräksi sitä ei kehtaa mitenkään mennä kutsumaan.
Yllätys yllätys, Raivoriimut ei ole osittain ravurisukuisena mitenkään tähdellisen mahtipontinen ja pyörivälaukkainen tai höyhenenkevyesti leijaileva suomenhevonen, vaan enemmälti tasapaksun tylsästi mutta varmasti etenevä rotunsa edustaja, jonka askeleista ei voi mennä sanomaan juuri sen suurempaa kuin niiden olevan ainakin kolmivaihteiset ja olemassa, sekä sinällään ihan helposti hallittavat ja mukavat istua, vaikka kiitoravia se väläyttääkin aina omaksi ilokseen. Lahjojen puuttuessa Raivoriimut jäi luonnollisesti askellajeihin enemmälti sopiviin luokkiin kouluratsastuksen parissa, jossa se on ihan luotettavan tasaisesti tekevä orinkloppi, vaikka vaatiikin vähän varmemmat avut niin pohkeilta että ohjista. Joka tapauksessa alleviivatusti Helpon B-tason kouluponi oikean ratsastajan kanssa.
Raivoisan riimumiehen kanssa leipälajiksi kannattaa mielummin valikoida esteet, jos siitä kunnon kisahevosen tahtoo; vauhtia kun on jo muutenkin ja janoa näkyä sitäkin enemmän. Esteillä Raivoriimut on jopa yllättävän tasokas ja varmasti ihan vakavasti otettavakin metrin hyppääjä, jota ei mörkö pelottele puomin toisella puolella tai tuuli haittaa korvien välissä. Vaikka punainen ori tahtoneekin enimmäkseen kuumua kaahailevaksi rymistelijäksi ja vähänkään epävarmoissa ratsastajissa herättää menollaan kuolemanpelkoa, on se yllättävän hallittava ja motivoitunut suomenhevonen esteille taatulla hyppyvarmuudella.
Maastossa Raivoriimut on ehdottomasti taas piupaut ratsastajalleen näyttävä tapaus, joka mieluusti vetäisi koko radan vaikka kiitolaukassa läpi ratsastajan lukiessa Isä meidän. Siinä vaan palaa sen uhitteleva paljon melua muttei tekoja asenne, mutta kunhan pitäytyy vaan turhautumasta ja harjoittelee pidätteitä polun varrella, punainen räyhääjä antaa kyllä lopulta ratsastajan keikkua selässä matkan verran. Mikään leppoisa sunnuntairatsu Raivoriimut ei kuitenkaan ole ja maastossa sen ottaa mieluusti tammaratsukon kanssa lenkille kevyempään tekemiseen, jolloin se lähinnä seuraa vaan pinkissä pilvessään uutta valloitustaan.
Raivoriimuja ei lastata ilman taistelua, kuten joku viisas on jo voinut ehtiä päättelemään. Sen parkkeeraamiseen traileriin saa käyttää muutaman tunnin, kirosanan ja jopa liinoja, jos ei tammaa ensin kehtaa talutella koppiin sen vertaa. Silloin punainen orimies seuraa viivana kyllä perässä ja pakkaantuu jopa tammojen mieliksi pääasiassa aivan liian lähelle, eli sermiä väliin. Matkustajana Raivoriimut on kuitenkin jälleen yllättävän leppoisa, tylsyykissään vaan vähän huuteleva ja heinää mussuttava kuljeteltava, että ihan nyppii sielua yrittää ymmärtää, mikä siinä lastauksessa nyt niin vaikeuttaa.
Tallialueen ulkopuolella Raivoriimuilla menee kovaa tai kovaa; parkkeerata kannattaa ihan kisa-alueen laitamille ja varustaa kerrakseen viimetinkaan. Häntään kannattaa sitoa punaista rusettia ja sitten hikoilla ja toivoa, että orikansa pysyy hevosen mitan päässä; räyhänhenki nostaa nimittäin semmosen sodan että ihan hävettää viedä sitä oripäivillekään. Tammojen perään se lähtisi kyllä mielellään ja meteli on korvia kiduttava, jos Raivoriimut saa vaan mesota. Orin kanssa joutuu käyttämään siis ekstraminuutin sen kuulolle saantiin, joka sinänsä ei nyt mikään sula mahdottomuus ole. Suorittaessa siinä on taas samaa vikaa kuin kotonakin; tasaisen tylsästi tekee mutta tekee kuitenkin, joskus ihan mukiinmentäväksi sijoille asti.
© VRL-14618
i. Räyheesti sph, tprt, 146cm |
ii. Vauhkee sph, vprt, 146cm ie. Pahanilmanlintu sph, prt, 142cm |
iii. Vauhko Vatkaaja sh, vrt, 150cm iie. Niiksee Pihkee sph, prt, 143cm iei. Pahanmielentuoja sph, rt, 143cm iee. Helmipöllönhikka sph, prt, 141cm |
e. Kaarnalaivalorutus sh, hprn, 154cm |
ei. Kastematojen Karaokeilta sh, hprn, 156cm ee. Taivaanlaiva sh, rtkm, 149cm |
eii. Keltainen Kumisaapas sh, hprn, 159cm eie. Rantaruusu sh, rt, 157cm eei. Varokaa Aaltoja sph, rt, 146cm eee. Tähtiäinen sh, rtkm, 150cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Raivoriimut on tarjolla jalostukseen, ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 05.12.2019 sh-t. Tiiron Salavimma (e. Selma-Sylvia)
♥ 05.01.2020 sh-t. Syyn Kiukkunen (e. Kapakkaruusu) ♥ 11.06.2020 sh-o. Helmiahon Riimuhurmio (e. Kettupolun Vilina) ♥ 27.02.2023 sh-o. Syyn Aropiru (e. Hopeahaikeus) |
lue Sukuselvitys
Isä Räyheesti on niitä peräkylien ravimiehien hevosia, jotka juoksee parin kymppitonnin edestä ja sitä tarjotaan sitten jokaiselle rotunsa tammalle, jos joku erehtyy ääneen miettimään mitään astutuksia. Ei siinä, punainen pienori on ihan keskivertojuoksija 01.27,4-aikaisena ja 38: 4-8-2 statistiikalla ja hyvällä isälinjalla, ja onkin periyttänyt vähän sekalaisesti itseään kuitenkin parempaa juoksijaa. Kasvattaja-omistajansa huomissa se on tätä nykyä 15 vuottaan eleskelevä joskin pahansisuinen tuima suomenhevonen, joka on päässyt naisiin sen tusinan verran jättäen sen tusinan ori- ja tammajälkeläisiä pääasiassa radalle, sittemmin oloneuvoksiksi. Räyheesti on jäämässä näillä näkymin pian paikallisradoiltaan ja ruunataan luultavasti ennen eläköitymistään.
Isänisä Vauhkee oli ihan Kuningaskilpaan osallistunut useita merkkisijoituksia raveissa napsinut juoksijaori, joka kantakirjattiinkin III-palkinnolle. Vauhkeen suku ei juuri radoilla häikäissyt, mutta liinakko kyllä itsessään sai juoksijalahjat ihan 24,6-aikaiseksi asti parhaimpina päivinään ja statistiikkakin jäi mukavasti sijoituspainoitteiseksi. Voittosummaakin kertyi varsamaksujen ohella, joten mikään maanantaiversio suomenhevosesta ei Vauhkee ollut. Liinakon orin leppoisuus mutta periksiantamattomuus ja sen kestävyys juoksijana teki siitä halutun siitosorin ja sitä käytettiinkin reippaasti 96 tammalle, joista muutamaa lukuunottamatta kaikki varsoivat onnistuneesti keskivertoa aavistuksen parempaa juoksijaa suomenhevosrintaman täytteeksi. Vauhkee ehti elää huimat 29 vuotta ennen sen löytymistä tarhastaan eräs routainen kevätaamu yön aikana vanhuuteensa nukkuneena.
Isänemä Pahanilmanlintu oli nimensä mukaisesti hapan ja hämärä ratsastuskouluhevonen, jota nähtiin lähinnä seurakisoissa ja pelättiin tuntiratsuna, patalaiska kivikylki kun oli. Ravurin ura sillä tyssäsi alkumetreillä käynteihin ja tammasta ei koskaan tullut erityisen vaikuttavaa kisaratsuakaan, toki seura- ja tallitasolla ihan mukiinmenevä hajuton mauton kouluratsu. Oikeastaan kukaan ei ymmärtänyt tamman astutusta poislukien niitä, jotka unelmoivat sen sukutaulun parista hienosta juoksijasta, ja Pahanilmanlinnusta piti ottaa ihan kaksi varsaa uskoakseen, ettei siitä saa sen parempaa ravuria ulos. Tamma eli lopulta paikallisella koululla 14-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se lopetettiin toistuvan jalkavamman vuoksi.
Emä Kaarnalaivalorutus on oloneuvoksen päiviä viettävä entinen yleisratsu. Lorutus on niitä kivoja seura- ja tallitason Helppo B / metrin hyppääjäsuokkeja, oikeastaan siis kaikkeen käyttöön passeleita seurahevosia, jota siitä haluttiinkin sen omistajaperheessä. Kaunis hopeanhohtoinen tamma ostettiin valmiiksi ratsukoulutettuna mutta raakana ja perheen ratsastajatyttö valmentautui hevosensa kanssa välillä ahkerastikin kisakentistä haaveillen ja ehtikin piipahtaa oikein somasti useammat kisatkin, joten Lorutuksen ja sen omistajan elämänkaari on kuin suoraan jostain heppatyttökirjoista. Tamma päätettiin astuttaa aktiivisen kisauransa päätteeksi ja varsa laitettiin lopulta myyntiin sen ollessa ei niin heppatytön unelmahevonen, ja perheen suunnitelmissa on vielä astuttaa Lorutus kertaalleen 16-vuotiaana toisen leppoisan seurahevosen toiveissa nuoremmalle tyttärelle.
Emänisä Kastematojen Karaokeilta on kuuluisia nimihirviöitä, jota tapasi erityisesti esteratsastuksen parissa kansallisella tasolla ihan sijoituksiakin ottaen. Madoksi kutsuttu nätti keskitason metriä hypännyt ori oli hyvin lauhkea oriksi ja se selittäytynee sen huonolla tiineyttävyydellä, mutta leppoisan ruunamainen ori sai kuitenkin kahdeksan varsan verran jälkeläisiäkin. Sittemmin Mato on ruunattu sen vanhoille päiville, ja nykyään 23-vuotias laulava liero nautiskelee kesälaitumista kärpästen kanssa.
Emänemä Taivaanlaiva on juuri pienmitoista ylikasvanut kimotamma, joka oli ihan puhtaasti siitoshevonen sen värin vuoksi. Rakenteeltaan hieman enemmän ehkä hirveä muistuttanut suomenhevonen oli luonteeltaan tasapainoisen tylsä ja mitäänsanomaton, mutta siksipä juuri niin rauhallinen ja kiva että luotettava. Toki Taivaanlaivaa käytettiin näytillä parit varsanäyttelyt ja Helppo B-tason tallikisoissa, jossa se sijoittui yleensä siihen 2-4. sijoille tasapaksun suorituksen avulla. Varsojen suhteen tamma oli kuitenkin erittäin haka ja haluttu emänä, ja Taivaanlaiva periytti huomattavasti parempaa rakennetta sekä lempeää luonnettaan, harmillisesti vain vähän kyllä kimoväritystään, kaksi varsaa seitsemästä taidettiin todeta lopulta kimovärisiksi. Nykyään Taivaanlaiva harmaantuu ja sokeutuu hiljalleen 28-vuoden ikäisenä kasvattaja-omistajansa viimeisenä hevosena kotipihan haassa varmaan viimeistä kesäänsä ennen armolliseksi todettavaa lopetusta.
© VRL-14618
Isänisä Vauhkee oli ihan Kuningaskilpaan osallistunut useita merkkisijoituksia raveissa napsinut juoksijaori, joka kantakirjattiinkin III-palkinnolle. Vauhkeen suku ei juuri radoilla häikäissyt, mutta liinakko kyllä itsessään sai juoksijalahjat ihan 24,6-aikaiseksi asti parhaimpina päivinään ja statistiikkakin jäi mukavasti sijoituspainoitteiseksi. Voittosummaakin kertyi varsamaksujen ohella, joten mikään maanantaiversio suomenhevosesta ei Vauhkee ollut. Liinakon orin leppoisuus mutta periksiantamattomuus ja sen kestävyys juoksijana teki siitä halutun siitosorin ja sitä käytettiinkin reippaasti 96 tammalle, joista muutamaa lukuunottamatta kaikki varsoivat onnistuneesti keskivertoa aavistuksen parempaa juoksijaa suomenhevosrintaman täytteeksi. Vauhkee ehti elää huimat 29 vuotta ennen sen löytymistä tarhastaan eräs routainen kevätaamu yön aikana vanhuuteensa nukkuneena.
Isänemä Pahanilmanlintu oli nimensä mukaisesti hapan ja hämärä ratsastuskouluhevonen, jota nähtiin lähinnä seurakisoissa ja pelättiin tuntiratsuna, patalaiska kivikylki kun oli. Ravurin ura sillä tyssäsi alkumetreillä käynteihin ja tammasta ei koskaan tullut erityisen vaikuttavaa kisaratsuakaan, toki seura- ja tallitasolla ihan mukiinmenevä hajuton mauton kouluratsu. Oikeastaan kukaan ei ymmärtänyt tamman astutusta poislukien niitä, jotka unelmoivat sen sukutaulun parista hienosta juoksijasta, ja Pahanilmanlinnusta piti ottaa ihan kaksi varsaa uskoakseen, ettei siitä saa sen parempaa ravuria ulos. Tamma eli lopulta paikallisella koululla 14-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se lopetettiin toistuvan jalkavamman vuoksi.
Emä Kaarnalaivalorutus on oloneuvoksen päiviä viettävä entinen yleisratsu. Lorutus on niitä kivoja seura- ja tallitason Helppo B / metrin hyppääjäsuokkeja, oikeastaan siis kaikkeen käyttöön passeleita seurahevosia, jota siitä haluttiinkin sen omistajaperheessä. Kaunis hopeanhohtoinen tamma ostettiin valmiiksi ratsukoulutettuna mutta raakana ja perheen ratsastajatyttö valmentautui hevosensa kanssa välillä ahkerastikin kisakentistä haaveillen ja ehtikin piipahtaa oikein somasti useammat kisatkin, joten Lorutuksen ja sen omistajan elämänkaari on kuin suoraan jostain heppatyttökirjoista. Tamma päätettiin astuttaa aktiivisen kisauransa päätteeksi ja varsa laitettiin lopulta myyntiin sen ollessa ei niin heppatytön unelmahevonen, ja perheen suunnitelmissa on vielä astuttaa Lorutus kertaalleen 16-vuotiaana toisen leppoisan seurahevosen toiveissa nuoremmalle tyttärelle.
Emänisä Kastematojen Karaokeilta on kuuluisia nimihirviöitä, jota tapasi erityisesti esteratsastuksen parissa kansallisella tasolla ihan sijoituksiakin ottaen. Madoksi kutsuttu nätti keskitason metriä hypännyt ori oli hyvin lauhkea oriksi ja se selittäytynee sen huonolla tiineyttävyydellä, mutta leppoisan ruunamainen ori sai kuitenkin kahdeksan varsan verran jälkeläisiäkin. Sittemmin Mato on ruunattu sen vanhoille päiville, ja nykyään 23-vuotias laulava liero nautiskelee kesälaitumista kärpästen kanssa.
Emänemä Taivaanlaiva on juuri pienmitoista ylikasvanut kimotamma, joka oli ihan puhtaasti siitoshevonen sen värin vuoksi. Rakenteeltaan hieman enemmän ehkä hirveä muistuttanut suomenhevonen oli luonteeltaan tasapainoisen tylsä ja mitäänsanomaton, mutta siksipä juuri niin rauhallinen ja kiva että luotettava. Toki Taivaanlaivaa käytettiin näytillä parit varsanäyttelyt ja Helppo B-tason tallikisoissa, jossa se sijoittui yleensä siihen 2-4. sijoille tasapaksun suorituksen avulla. Varsojen suhteen tamma oli kuitenkin erittäin haka ja haluttu emänä, ja Taivaanlaiva periytti huomattavasti parempaa rakennetta sekä lempeää luonnettaan, harmillisesti vain vähän kyllä kimoväritystään, kaksi varsaa seitsemästä taidettiin todeta lopulta kimovärisiksi. Nykyään Taivaanlaiva harmaantuu ja sokeutuu hiljalleen 28-vuoden ikäisenä kasvattaja-omistajansa viimeisenä hevosena kotipihan haassa varmaan viimeistä kesäänsä ennen armolliseksi todettavaa lopetusta.
© VRL-14618
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitus
|
17.07.2019 Kutsu, He B - 6 / 39
25.07.2019 Kutsu, He B - 6 / 39 28.07.2019 Kutsu, He B - 5 / 34 03.08.2019 Kutsu, He B - 7 / 50 05.08.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 06.08.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 14.08.2019 Kutsu, He B - 6 / 50 22.08.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 25.08.2019 Kutsu, He B - 8 / 70 05.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 |
07.09.2019 Kutsu, He B - 4 / 30
01.09.2019 Kutsu, He B - 7 / 50 05.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 06.09.2019 Kutsu, He B - 6 / 50 18.09.2019 Kutsu, He B - 6 / 50 19.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 20.09.2019 Kutsu, He B - 5 / 40 20.09.2019 Kutsu, He B - 1 / 40 21.09.2019 Kutsu, He B - 5 / 40 21.09.2019 Kutsu, He B - 6 / 50 |
22.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 40
23.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 26.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 40 27.09.2019 Kutsu, He B - 3 / 40 29.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 40 06.10.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 12.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 14.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 15.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 16.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 |
20.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30
22.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 29.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 12.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 15.10.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 18.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 21.10.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 22.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 23.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 25.10.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 |
|
01.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40
03.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 04.08.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 04.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 06.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 07.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 10.08.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 40 12.08.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 50 13.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 15.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 |
15.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40
15.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 16.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 40 16.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 17.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 18.07.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 21.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 27.07.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 18.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 18.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 |
21.08.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 40
21.08.2019 Kutsu, 100cm - 7 / 50 22.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 25.08.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 40 27.08.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 40 27.08.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 50 29.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 40 29.08.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 30.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 16.09.2019 Kutsu, 100cm - 9 / 82 |
10.10.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 40
14.10.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 40 25.10.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 40 04.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 65 05.11.2019 Kutsu, 100cm - 8 / 65 06.11.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 65 12.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 63 15.11.2019 Kutsu, 100cm - 8 / 65 16.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 65 18.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 63 |
|
19.07.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30
27.07.2019 Kutsu, helppo - 1 / 32 01.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 05.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 13.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 25 14.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 25 14.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 14.08.2019 Kutsu, helppo - 6 / 50 15.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 50 15.08.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 |
17.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 25
20.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 22.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 22.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 50 23.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 50 24.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 29.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 67 30.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 25 04.09.2019 Kutsu, helppo - 6 / 50 11.09.2019 Kutsu, helppo - 2 / 18 |
15.09.2019 Kutsu, helppo - 4 / 18
18.09.2019 Kutsu, helppo - 2 / 18 19.09.2019 Kutsu, helppo - 1 / 18 23.09.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 03.10.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 05.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 12.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 18.10.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 19.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 22.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 |
23.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30
26.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 20.09.2019 Kutsu, helppo - 3 / 25 22.09.2019 Kutsu, helppo - 2 / 25 25.09.2019 Kutsu, helppo - 3 / 20 26.09.2019 Kutsu, helppo - 3 / 20 30.09.2019 Kutsu, helppo - 2 / 20 05.11.2019 Kutsu, helppo - 2 / 18 08.11.2019 Kutsu, helppo - 4 / 18 10.11.2019 Kutsu, helppo - 1 / 18 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
27.07.2019 NJ Hiivurin Suomenhevoset - irtoSERT (pt: yersinio)
11.11.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Lissu T.) |
Päiväkirja ja valmennukset
16.07.2019 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Joonas tuli tallin pääovesta ulos taluttaen perässään irvistelevää oria. Olin itse jo kentällä odottamassa kaksikon saapumista ja olinkin innoissani odottanut näkeväni tallipoika Joonaksen ja Raivoriimujen yhteistyön kehityksen. Joonas nousi selkään vauhdilla korokkeelta ja antoi Raivoriimujen lähteä kävelemään. Ori käveli vauhdikkaan rytmikkäästi katsellen samalla kentän ulkopuolisia juttuja. Rupattelimme Joonaksen kanssa niitä näitä, ennenkuin poika pyysi Raivoriimut raviin. Keventely oli aluksi tuskaista katseltavaa - Raivoriimut piti päätään korkealla, ei astunut ollenkaan alleen saati taipunut. Sinnikkäillä ympyröillä ja kolmikaarisella Joonas sai oriin paremman tuntuman ja homma alkoi näyttää jo hitusen helpommalta. Välillä Raivoriimut suutahti ratsastajan pyytäessä herran mielestä liikoja ja kiihdytteli ravissa turhankin kiivaasti. Ei mennyt kauaa, kun minun oli valmentajana aika puuttua menoon.
Joonas aloitti ravailtuaan kaiken työstön alusta käynnissä. Käskin hänen tehdä pysähdyksiä, muutaman askeleen peruutuksia ja reippaaseen käyntiin lähtöjä. Raivoriimut ei millään olisi malttanut tehdä tehtäviä huolellisesti, vaan ennakoi paljon ja pyrki kääntyilemään tai lähtemään suoraan käyntiin.
"Pysäytäppä siihen", käskin ja astelin ratsukon luo. Tartuin ensitöikseni ohjaksiin maastakäsin ja asetin ne Joonaksen käsiin tiukemmin. "Pidä kiinni kunnolla, kyynerpäät lähelle kylkiä, ranteet pystyyn, älä hellitä otetta", vääntelin pojan käsiä oikeaan asentoon. Tarrasin ohjiin kuolaimien takaa ja vedin kohti hevosen suuta. Joonas myötäsi käsillään ja liikahti jopa koko vartalollaan eteenpäin. "Vatsalihakset käyttöön etkä myötää", sanoin ja tein uudestaan. Joonas sai hommaan tuntuman, joten päästin heidät kävelemään. Raivoriimut oli jonkinmoinen päänheiluttelija ja suulla pelaava tapaus, mikä pitäisi saada kitkettyä pois kokonaan. Käynnissä jatkoimme pysähdyksiä, joista oria ei päästetty jatkamaan ennen kunnollista myöntäämistä.
"Pidä ohjat käsissä, tee jopa pieni pidäte. Jalat kunnolla hevosen ympärille ja pienesti pohkeella otat siihen tuntumaa niin se myötää", ohjeistettuani Raivoriimut myötäsi päällään ja nosti selkäänsä ylemmäs. "Kehu ja raviin!".
Ravissa teimme kahdeksikkotehtävää siten, että suunnan vaihtuessa tehtiin neljän askeleen käyntisiirtymä. Ensimmäinen siirtyminen meni mönkään Raivoriimujen hiljentäessä käyntiin liian myöhään. Seuraavalla yrittämällä siirryttiin kyllä käyntiin, mutta raviin vasta kuuden askeleen jälkeen. "Pidä kädet paikallaan, selkeät puolipidätteet jo ennen siirtymistä ja istut kunnolla satulaan ennen hidastusta. Käynnissä älä myötää, vaan ratsasta valmiiksi kunnolla eteen ja selkeät raviavut", höpötin kävellessäni ratsukon vierellä kahdeksikon vaihtuessa. "Hyvä", kolmas kerta meni nappiin. Siirtymisen alkaessa sujumaan harjoittelimme ravipysähdystä, jota Joonaksen ja Raivoriimujen oli ollut tarkoitus kotitehtävänä harjoitella. Ratsukko lähestyi kentän päätyyn käveltyäni minua keskihalkaisijalla suorasti ravaten. Raivoriimut oli lämmennyt jo hyvin ja ravasi nätisti muodossa. Joonas ratsasti pysähdykseen hyvin ja Raivoriimut tiesi heti mistä oli kyse. Pysähdys oli siisti ja asiallinen, jalat olivat tasaisesti vierekkäin ja muoto säilyi. "Loistavaa! Sitten suoraan raviin", sanoin. Laukassa teimme vain yksinkertaisia ympyröitä ja koitimme saada laukkaan vähän pyörivyyttä ja uudenlaista rytmiä. Tärkeintä oli kuitenkin vain ylläpitää laukkaa pidempiäkin pätkiä ilman, että välissä nähtiin hulppeita liitoraviliikehdintöjä. Kotitehtäväksi annoin ravi-käynti -siirtymisien rauhallisuuden ja toimivuuden hiomisen.
07.05.2020 Maastoon tammaseurassa
Lähdin päiväkahvien jälkeen Joonaksen ja Roosan kanssa hakemaan hevosia tarhoista. Tarkoituksenamme oli mennä porukalla maastoilemaan ja ottaa Raivoisaa riimumiestä varten mukaan kaksi tammaa, jotta saisin Raivon selässä itsekin hieman rentoutua orin keskittyessä neitokaisiin. Jo aikaisemmin oli päätetty, että Joonas ratsastaisi Lumilla, Roosa Suskilla ja minä Raivoriimuilla, jota kukaan ei ollut suostunut viemään maastoon viikkokausiin. Nappasimme ratsumme tarhoista ja veimme päätalliin, jossa tammat hoidettiin karsinoissa ja Raivoriimut pääsi yksin hoitopaikalle, jossa sain laittaa sen kuntoon rauhassa. Punaruunikko remusi köysissä ja koitti nakerrella niitä poikki, kuopi vähän jalallaan ja hirnahti tammojen perään. Vastausta ei kuulunut, joten hermoileva ori rauhoittui melko pian ja seisoi paikallaan varustamisen ajan. Kun kaikki olivat saaneet hevosensa hoidettua, siirryimme siistissä jonossa tallin pihaan, jossa noustiin satuloihin. Tammat olivat jonossa ensimmäisinä ja Raivoriimut pääsi peränpitäjäksi, jospa saisimme tehtyä turvallisen maastolenkin.
Roosa johti jonoa Suskilla ja reittimme lähti sivutallin tarhojen edustalta, josta pääsi suoraan mukavalle pehmeäpohjaiselle metsätielle. Kesä oli jo lähestymässä ja maa vihersi, joissain puissakin näkyi jo pieniä nuppuja, ilma oli mitä ihanin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja hevoset kävelivät köykäisesti metsän läpi aina pellonlaitaan asti. Raivoriimut käyttäytyi paremmin kuin olin kuvitellut, se seurasi tammasväkeä haltioituneena, eikä sen mielessä ollut kiihdyttelyn hippustakaan. Pellon vierustalla oli tie, jolla nostimme ravin ja ravasimme pitkän tovin ennen käyntiin siirtymistä. Raivoriimut ravasi reippaasti muiden mukana, muttei kiihdyttänyt mihinkään ravuriraviin tai pyrkinyt laukalle. Tien alkaessa haarautua siirryimme takaisin käyntiin ja siirryimme tieltä takaisin metsään, pienelle kotoisalle polulle, joka johti Syyn omalle sänkipellolle. Raivoriimut kompasteli rämeikössä epämääräisesti, sillä ori ei olisi millään jaksanut keskittyä askeleihinsa tammojen kulkiessa edellä. Pienillä puolipidätteillä ja puhelulla sain Raivon kuitenkin lopulta keskittymään myös jalkoihinsa, ainakin hetkeksi.
Syyn pellolle päästyämme koko porukka nosti laukan ja laukkasi hurjaa vauhtia kohti pellon toista laitaa. Raivoriimut sai jonkinlaiset kisavibat kesken laukkaamisen ja juoksi muiden perässä pää viidentenä jalkana minun roikkuessani satulassa tuskaisena. Muiden hidastaessa sain onneksi itsekin orin takaisin hallintaan ja pienen ympyrän kautta takaisin kävelemään. Kierroksia punaruunikko selvästikin keräsi, sillä kävely oli loppumatkan ajan hermostunutta ja sain olla jatkuvasti pidättelemässä, ettemme siirtyneet raville. Tallille päästyämme veimme hevoset tallin kautta tarhoihin syömään iltapäiväheiniä.
Joonas tuli tallin pääovesta ulos taluttaen perässään irvistelevää oria. Olin itse jo kentällä odottamassa kaksikon saapumista ja olinkin innoissani odottanut näkeväni tallipoika Joonaksen ja Raivoriimujen yhteistyön kehityksen. Joonas nousi selkään vauhdilla korokkeelta ja antoi Raivoriimujen lähteä kävelemään. Ori käveli vauhdikkaan rytmikkäästi katsellen samalla kentän ulkopuolisia juttuja. Rupattelimme Joonaksen kanssa niitä näitä, ennenkuin poika pyysi Raivoriimut raviin. Keventely oli aluksi tuskaista katseltavaa - Raivoriimut piti päätään korkealla, ei astunut ollenkaan alleen saati taipunut. Sinnikkäillä ympyröillä ja kolmikaarisella Joonas sai oriin paremman tuntuman ja homma alkoi näyttää jo hitusen helpommalta. Välillä Raivoriimut suutahti ratsastajan pyytäessä herran mielestä liikoja ja kiihdytteli ravissa turhankin kiivaasti. Ei mennyt kauaa, kun minun oli valmentajana aika puuttua menoon.
Joonas aloitti ravailtuaan kaiken työstön alusta käynnissä. Käskin hänen tehdä pysähdyksiä, muutaman askeleen peruutuksia ja reippaaseen käyntiin lähtöjä. Raivoriimut ei millään olisi malttanut tehdä tehtäviä huolellisesti, vaan ennakoi paljon ja pyrki kääntyilemään tai lähtemään suoraan käyntiin.
"Pysäytäppä siihen", käskin ja astelin ratsukon luo. Tartuin ensitöikseni ohjaksiin maastakäsin ja asetin ne Joonaksen käsiin tiukemmin. "Pidä kiinni kunnolla, kyynerpäät lähelle kylkiä, ranteet pystyyn, älä hellitä otetta", vääntelin pojan käsiä oikeaan asentoon. Tarrasin ohjiin kuolaimien takaa ja vedin kohti hevosen suuta. Joonas myötäsi käsillään ja liikahti jopa koko vartalollaan eteenpäin. "Vatsalihakset käyttöön etkä myötää", sanoin ja tein uudestaan. Joonas sai hommaan tuntuman, joten päästin heidät kävelemään. Raivoriimut oli jonkinmoinen päänheiluttelija ja suulla pelaava tapaus, mikä pitäisi saada kitkettyä pois kokonaan. Käynnissä jatkoimme pysähdyksiä, joista oria ei päästetty jatkamaan ennen kunnollista myöntäämistä.
"Pidä ohjat käsissä, tee jopa pieni pidäte. Jalat kunnolla hevosen ympärille ja pienesti pohkeella otat siihen tuntumaa niin se myötää", ohjeistettuani Raivoriimut myötäsi päällään ja nosti selkäänsä ylemmäs. "Kehu ja raviin!".
Ravissa teimme kahdeksikkotehtävää siten, että suunnan vaihtuessa tehtiin neljän askeleen käyntisiirtymä. Ensimmäinen siirtyminen meni mönkään Raivoriimujen hiljentäessä käyntiin liian myöhään. Seuraavalla yrittämällä siirryttiin kyllä käyntiin, mutta raviin vasta kuuden askeleen jälkeen. "Pidä kädet paikallaan, selkeät puolipidätteet jo ennen siirtymistä ja istut kunnolla satulaan ennen hidastusta. Käynnissä älä myötää, vaan ratsasta valmiiksi kunnolla eteen ja selkeät raviavut", höpötin kävellessäni ratsukon vierellä kahdeksikon vaihtuessa. "Hyvä", kolmas kerta meni nappiin. Siirtymisen alkaessa sujumaan harjoittelimme ravipysähdystä, jota Joonaksen ja Raivoriimujen oli ollut tarkoitus kotitehtävänä harjoitella. Ratsukko lähestyi kentän päätyyn käveltyäni minua keskihalkaisijalla suorasti ravaten. Raivoriimut oli lämmennyt jo hyvin ja ravasi nätisti muodossa. Joonas ratsasti pysähdykseen hyvin ja Raivoriimut tiesi heti mistä oli kyse. Pysähdys oli siisti ja asiallinen, jalat olivat tasaisesti vierekkäin ja muoto säilyi. "Loistavaa! Sitten suoraan raviin", sanoin. Laukassa teimme vain yksinkertaisia ympyröitä ja koitimme saada laukkaan vähän pyörivyyttä ja uudenlaista rytmiä. Tärkeintä oli kuitenkin vain ylläpitää laukkaa pidempiäkin pätkiä ilman, että välissä nähtiin hulppeita liitoraviliikehdintöjä. Kotitehtäväksi annoin ravi-käynti -siirtymisien rauhallisuuden ja toimivuuden hiomisen.
07.05.2020 Maastoon tammaseurassa
Lähdin päiväkahvien jälkeen Joonaksen ja Roosan kanssa hakemaan hevosia tarhoista. Tarkoituksenamme oli mennä porukalla maastoilemaan ja ottaa Raivoisaa riimumiestä varten mukaan kaksi tammaa, jotta saisin Raivon selässä itsekin hieman rentoutua orin keskittyessä neitokaisiin. Jo aikaisemmin oli päätetty, että Joonas ratsastaisi Lumilla, Roosa Suskilla ja minä Raivoriimuilla, jota kukaan ei ollut suostunut viemään maastoon viikkokausiin. Nappasimme ratsumme tarhoista ja veimme päätalliin, jossa tammat hoidettiin karsinoissa ja Raivoriimut pääsi yksin hoitopaikalle, jossa sain laittaa sen kuntoon rauhassa. Punaruunikko remusi köysissä ja koitti nakerrella niitä poikki, kuopi vähän jalallaan ja hirnahti tammojen perään. Vastausta ei kuulunut, joten hermoileva ori rauhoittui melko pian ja seisoi paikallaan varustamisen ajan. Kun kaikki olivat saaneet hevosensa hoidettua, siirryimme siistissä jonossa tallin pihaan, jossa noustiin satuloihin. Tammat olivat jonossa ensimmäisinä ja Raivoriimut pääsi peränpitäjäksi, jospa saisimme tehtyä turvallisen maastolenkin.
Roosa johti jonoa Suskilla ja reittimme lähti sivutallin tarhojen edustalta, josta pääsi suoraan mukavalle pehmeäpohjaiselle metsätielle. Kesä oli jo lähestymässä ja maa vihersi, joissain puissakin näkyi jo pieniä nuppuja, ilma oli mitä ihanin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja hevoset kävelivät köykäisesti metsän läpi aina pellonlaitaan asti. Raivoriimut käyttäytyi paremmin kuin olin kuvitellut, se seurasi tammasväkeä haltioituneena, eikä sen mielessä ollut kiihdyttelyn hippustakaan. Pellon vierustalla oli tie, jolla nostimme ravin ja ravasimme pitkän tovin ennen käyntiin siirtymistä. Raivoriimut ravasi reippaasti muiden mukana, muttei kiihdyttänyt mihinkään ravuriraviin tai pyrkinyt laukalle. Tien alkaessa haarautua siirryimme takaisin käyntiin ja siirryimme tieltä takaisin metsään, pienelle kotoisalle polulle, joka johti Syyn omalle sänkipellolle. Raivoriimut kompasteli rämeikössä epämääräisesti, sillä ori ei olisi millään jaksanut keskittyä askeleihinsa tammojen kulkiessa edellä. Pienillä puolipidätteillä ja puhelulla sain Raivon kuitenkin lopulta keskittymään myös jalkoihinsa, ainakin hetkeksi.
Syyn pellolle päästyämme koko porukka nosti laukan ja laukkasi hurjaa vauhtia kohti pellon toista laitaa. Raivoriimut sai jonkinlaiset kisavibat kesken laukkaamisen ja juoksi muiden perässä pää viidentenä jalkana minun roikkuessani satulassa tuskaisena. Muiden hidastaessa sain onneksi itsekin orin takaisin hallintaan ja pienen ympyrän kautta takaisin kävelemään. Kierroksia punaruunikko selvästikin keräsi, sillä kävely oli loppumatkan ajan hermostunutta ja sain olla jatkuvasti pidättelemässä, ettemme siirtyneet raville. Tallille päästyämme veimme hevoset tallin kautta tarhoihin syömään iltapäiväheiniä.
Kuvat © VRL-04373
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
