Lupsakan Korpraali
KTK-II, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-I
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.11.2019 KTK-II
18 + 18 + 18 + 18 = 72p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.03.2022 KERJ-I 7 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103p. |
✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.06.2022 ERJ-II
6 + 41 + 12 + 20 + 15 = 94p. (vanhempien sivut eivät toiminnassa arvoteluhetkellä) ✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.07.2023 KRJ-I 7 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103p. |
© ransu.kuvat.fi
Törmäsin Lupsakan Suomenhevosten kasvattien myynti-ilmoitukseen ja rakastuin ensisilmäykseltä hienosukuiseen suomenhevosori Lupsakan Korpraaliin. Hieno kilpaillut ja monia tunnettuja nimiä sisältävä suku sai intoni vain nousemaan ja laitoin myyjälle viestiä. Ei kulunut kauaa, kun hieno Korpraali asteli kopista ulos Syyn Kartanon pihaan ja hirnahti kimeästi saaden kaiken saatavilla olevan huomion itseensä. Syötävän suloinen nuori ori käyttäytyi jo silloin säädyllisesti, eikä hölmöillyt yhtään koko matkalla talliin asti.
Luonnekuvaus
Lupsakan Korpraali, eli tallilaisten kesken pelkkä Korppu, on lennokas suomenhevosori, joka hurmaa jokaisen sydämen. Korpun kanssa on ihana hömpötellä ilman satulaa, käydä maastossa reippailla lenkeillä tai treenata totisesti hikipäissään kentällä. Tallissa Korppu käyttäytyy pääsääntöisesti kuin unelmien poikamies ollen ihmiselle nöyrä ja kohtelias, väistäen pienempiään ja seisoen hiljaa paikallaan hoitaessa. Korppua voivat myös lapset harjata, se on niin kiltti, eikä tallo ketään! Toki herralla on myös omat touhotuskautensa etenkin kesäaikaan, jolloin tallissa oleilu tuottaa Korpulle harmaita jouhia ja takaisin ulos olisi pakko päästä siltä seisomalta. Tähän aikaan hoitotoimenpiteet on orin mieliksi kiva hoitaa ulkona, jossa se saa harjailun lomassa nauttia raikkaasta ilmasta ja ehkä myös maistella ruohoa. Varustus ei tuota poikamiehen kanssa mitään ongelmia, varusteet saa nakella orin päälle itsekseen ilman, että saa hampaasta tai kaviosta.
Ratsaille päästessä oria saa alkuun hieman herätellä, se on kentällä sen verran häröilevää tyyppiä, että muut asiat kiinnostaisivat paljon enemmän kuin treeniin keskittyminen. Kun alun keskittymisvaikeudet on suhteellisen nopeasti jätetty narikkaan, alkaa Korpusta kuoriutua oikein mukava ratsastettava. Se on eteenpäinpyrkivä ja omaa lennokkaat, irtonaiset askeleet, joissa ei aina ole kovin helppo istua. Kuitenkin pienen totuttelun jälkeen alkaa yhteinen rytmi löytyä ja satulassa istuminen helpottua. Korppu on kentällä kevyt suustaan ja takapää tekee töitä höyhenenkevyiden muistutteluiden kanssa hienosti. Lisäykset niin ravissa kuin laukassakin ovat orin pravuuri ja niistä ropisee koulukilpailuissa aina rutkasti pisteitä. Esteillä Korppu usein innostuu ja alkaa esittelemään kauniita kung fu -potkujaan, jotka eivät kuitenkaan ole niin isoja etteikö kyydissä pysyisi. Nopeudessa orin kanssa ei ole ongelmia, pikemminkin himmailu tuottaa hankaluuksia, kun Korppu pitäisi mahduttaa sarjaväleihin. Korpulla on kilpailuissa hyvä ratsastaa aina kaksi luokkaa - ensimmäisessä puretaan paineet ja toisessa keskitytään.
Maastossa Korppu on, kuten esteillä, innokas ja saattaa tulla suustaan hyvinkin vahvaksi. Maastoon ori tarvitsee mukaan yleensä vahvemman kuolaimen ja martingaalin, jotta se pysyy hillityissä nopeuksissa aiheuttamatta turhia vaaratilanteita. Rohkeana hevosena Korppua voisi kuvailla maastovarmaksi hevoseksi, eivätkä autot, rekat, traktorit tai hirvet hätkäytä herraa ollenkaan. Varmajalkaisuus on hyvä puoli myös maastoesteillä, joita Korppu muuten rakastaa yli kaiken - mikä sen parempaa, kuin metsissä ja pelloilla laukkaaminen ja päälle vieläpä esteet! Jos ei jo rataesteille, niin maastoesteille Korppu vaatii ehdottomasti kokeneen ja kylmäpäisen ratsastajan, joka saa orin menohalut pidettyä hallinnassa, eikä pelästy pientä päästelyä. Maastoesteradalla Korpulle mikään tietty este ei tuota ongelmia, vaan myös nuoruuden kauhu-haudasta on vanhetessa alettu pääsemään ykkösellä yli.
Korppu on loppupeleissä sen verran rauhallista sorttia oleva hevonen, että kisapaikkojen hälinä ja huiske ei sen suoriutumista juurikaan häiritse. Toki jälleen ratsastuksen alussa pientä aitojen yli kurkistelua on havaittavissa, mutta ei mitään sen suurempaa. Lastaus on sujuvaa ja Korppu astelee traileriin varmoin askelin korvat tötteröllä (muistellen varmaan varsa-aikojen palkintonameja). Määränpäähän saapuessaan Korppu tekee tietysti tammaväelle selväksi hänen mahtavuutensa saapumisen hirnahtaen kimeästi muutaman kerran, muttei muuten ole kieli pitkällä jokaisen tammaparan perään, vaan keskittyy omiin bisneksiinsä. Kaiken kaikkiaan Korpusta on kasvanut todella mukava harrastuskaveri, joka ei jätä vauhdikkuudestaan huolimatta ketään hurmaamatta.
Ratsaille päästessä oria saa alkuun hieman herätellä, se on kentällä sen verran häröilevää tyyppiä, että muut asiat kiinnostaisivat paljon enemmän kuin treeniin keskittyminen. Kun alun keskittymisvaikeudet on suhteellisen nopeasti jätetty narikkaan, alkaa Korpusta kuoriutua oikein mukava ratsastettava. Se on eteenpäinpyrkivä ja omaa lennokkaat, irtonaiset askeleet, joissa ei aina ole kovin helppo istua. Kuitenkin pienen totuttelun jälkeen alkaa yhteinen rytmi löytyä ja satulassa istuminen helpottua. Korppu on kentällä kevyt suustaan ja takapää tekee töitä höyhenenkevyiden muistutteluiden kanssa hienosti. Lisäykset niin ravissa kuin laukassakin ovat orin pravuuri ja niistä ropisee koulukilpailuissa aina rutkasti pisteitä. Esteillä Korppu usein innostuu ja alkaa esittelemään kauniita kung fu -potkujaan, jotka eivät kuitenkaan ole niin isoja etteikö kyydissä pysyisi. Nopeudessa orin kanssa ei ole ongelmia, pikemminkin himmailu tuottaa hankaluuksia, kun Korppu pitäisi mahduttaa sarjaväleihin. Korpulla on kilpailuissa hyvä ratsastaa aina kaksi luokkaa - ensimmäisessä puretaan paineet ja toisessa keskitytään.
Maastossa Korppu on, kuten esteillä, innokas ja saattaa tulla suustaan hyvinkin vahvaksi. Maastoon ori tarvitsee mukaan yleensä vahvemman kuolaimen ja martingaalin, jotta se pysyy hillityissä nopeuksissa aiheuttamatta turhia vaaratilanteita. Rohkeana hevosena Korppua voisi kuvailla maastovarmaksi hevoseksi, eivätkä autot, rekat, traktorit tai hirvet hätkäytä herraa ollenkaan. Varmajalkaisuus on hyvä puoli myös maastoesteillä, joita Korppu muuten rakastaa yli kaiken - mikä sen parempaa, kuin metsissä ja pelloilla laukkaaminen ja päälle vieläpä esteet! Jos ei jo rataesteille, niin maastoesteille Korppu vaatii ehdottomasti kokeneen ja kylmäpäisen ratsastajan, joka saa orin menohalut pidettyä hallinnassa, eikä pelästy pientä päästelyä. Maastoesteradalla Korpulle mikään tietty este ei tuota ongelmia, vaan myös nuoruuden kauhu-haudasta on vanhetessa alettu pääsemään ykkösellä yli.
Korppu on loppupeleissä sen verran rauhallista sorttia oleva hevonen, että kisapaikkojen hälinä ja huiske ei sen suoriutumista juurikaan häiritse. Toki jälleen ratsastuksen alussa pientä aitojen yli kurkistelua on havaittavissa, mutta ei mitään sen suurempaa. Lastaus on sujuvaa ja Korppu astelee traileriin varmoin askelin korvat tötteröllä (muistellen varmaan varsa-aikojen palkintonameja). Määränpäähän saapuessaan Korppu tekee tietysti tammaväelle selväksi hänen mahtavuutensa saapumisen hirnahtaen kimeästi muutaman kerran, muttei muuten ole kieli pitkällä jokaisen tammaparan perään, vaan keskittyy omiin bisneksiinsä. Kaiken kaikkiaan Korpusta on kasvanut todella mukava harrastuskaveri, joka ei jätä vauhdikkuudestaan huolimatta ketään hurmaamatta.
ii. Kahvipapu sh, trt, 163cm ie. Kersantti Karoliina sh, prt, 155cm |
iii. Papunen sh, vrt, 164cm iie. Kaihonkatse sh, rt, 162cm iei. Ukkometso sh, prn, 158cm iee. Katriina sh, vrt, 153cm |
|
ei. Jänkhä-Joonatan sh, rt, 159cm ee. Taikakurpitsa sh, vrt, 154cm |
eii. Rosvo-Jesper sh, m, 156cm eie. Lapinsirri sh, vrt, 163cm eei. Taiantekijä sh, tprt, 154cm eee. Lasitossu sh, vrt, 156cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Korppu on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 04.06.2020 sh-t. Syyn Sotatonttu (e. Pirunkorven Kotitonttu)
♥ 02.02.2022 sh-t. Syyn Pyrstötähtipyrkyri (e. Väjen Pyrstötähtipurija) |
lue Sukuselvitys
Korpun isänisä Kahvipapu on Suomessa pitkän kilpauran tehnyt kenttäori, joka on tunnettu nopeista suorituksistaan ja hienosta luonteestaan. Orin lähipiiriin kuuluvat ihmiset kuvailevat Kahvipapua usein sympaattiseksi otukseksi, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Kahvipapu on ratsuna reipas, mutta erittäin kuuliainen ja se on parhaiten elementissään esteillä. Rataesteet se suorittaa nopein ja puhtain radoin, se ei miltein koskaan kiellä tai pudottele puomeja. Maastoesteosuudella Kahvipapu on pelottava vastus kanssakilpailijoille ja sen hurja vauhti nostattaa katsojien karvat pystyyn. Kouluratsastus ei ole Kahvipavun vahvinta alaa, mutta suoriutuu radoista kuitenkin sen verran hyvin, ettei kenttäkisojen tulos sen takia huonone.
Punarautias isänemä Kersantti Karoliina on paljon koulukilpailuita hienoin tuloksin kiertänyt tamma, joka nykyään viettelee jo rauhallisia eläkepäiviään kotitallillaan Suomessa. Kersantti Karoliina on voittanut useat suomenhevosten mestaruudet ja sillä on upeita tuloksia jopa Vaativa A -luokissa. Tammalla on irtonaiset liidokkaat askeleet, joita on helppo säädellä myös kokoamismielessä. Ratsastettavuudeltaan Kersantti Karoliina on ehdottoman nöyrä ratsu, jolla on suuri miellyttämishalu ja näin ollen tekee aina parhaansa radalla. Talliolosuhteissa tamma ei sitten olekaan niin kovin mukava toveri, vaan pikemminkin tammamaisen äkäinen ja pitää tarkasti huolta henkilökohtaisista rajoistaan.
Korpun emänisä Jänkhä-Joonatan oli nuoruudessaan niin suurella egolla varustettu ori, että se oli lopulta ruunattava harmittavan nuoressa iässä, jonka takia sen sukua jatkamaan jäi vain kaksi varsaa. Luonteeltaan se on ruunaamisen tuloksena rauhoittunut ja siitä on tullut kaikkien kaveri, helppo käsiteltävä joka tilanteessa. Jänkhä-Joonatan on nykypäivänä erittäin laadukas kenttäpainotteinen suomenhevosruuna, joka häikäisee taidoillaan niin suomenhevoskasvattajat kuin muutkin tädit.
Emänemä Taikakurpitsa on luonteeltaan tammamainen ja varsin itsepäinen. Hankalahkosta luonteestaan huolimatta se on menestynyt kiitettävän hyvin niin este-, koulu-, kuin kenttäkilpailuissakin. Ratsastettaessa Taikakurpitsa on eteenpäinpyrkivä ja pääsääntöisesti nöyrä, mutta varsinkin rataesteillä yleisö saa välillä kauhistella sen suuria pukkeja kesken radan.
Punarautias isänemä Kersantti Karoliina on paljon koulukilpailuita hienoin tuloksin kiertänyt tamma, joka nykyään viettelee jo rauhallisia eläkepäiviään kotitallillaan Suomessa. Kersantti Karoliina on voittanut useat suomenhevosten mestaruudet ja sillä on upeita tuloksia jopa Vaativa A -luokissa. Tammalla on irtonaiset liidokkaat askeleet, joita on helppo säädellä myös kokoamismielessä. Ratsastettavuudeltaan Kersantti Karoliina on ehdottoman nöyrä ratsu, jolla on suuri miellyttämishalu ja näin ollen tekee aina parhaansa radalla. Talliolosuhteissa tamma ei sitten olekaan niin kovin mukava toveri, vaan pikemminkin tammamaisen äkäinen ja pitää tarkasti huolta henkilökohtaisista rajoistaan.
Korpun emänisä Jänkhä-Joonatan oli nuoruudessaan niin suurella egolla varustettu ori, että se oli lopulta ruunattava harmittavan nuoressa iässä, jonka takia sen sukua jatkamaan jäi vain kaksi varsaa. Luonteeltaan se on ruunaamisen tuloksena rauhoittunut ja siitä on tullut kaikkien kaveri, helppo käsiteltävä joka tilanteessa. Jänkhä-Joonatan on nykypäivänä erittäin laadukas kenttäpainotteinen suomenhevosruuna, joka häikäisee taidoillaan niin suomenhevoskasvattajat kuin muutkin tädit.
Emänemä Taikakurpitsa on luonteeltaan tammamainen ja varsin itsepäinen. Hankalahkosta luonteestaan huolimatta se on menestynyt kiitettävän hyvin niin este-, koulu-, kuin kenttäkilpailuissakin. Ratsastettaessa Taikakurpitsa on eteenpäinpyrkivä ja pääsääntöisesti nöyrä, mutta varsinkin rataesteillä yleisö saa välillä kauhistella sen suuria pukkeja kesken radan.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 4 VSR-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 4 VSR-sijoitusta
|
11.07.2019 Kutsu, He A - 4 / 30
13.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 28 21.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 22.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 23.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 24.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 70 28.08.2019 Kutsu, He A - 6 / 70 15.07.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 17.07.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 18.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 |
21.07.2019 Kutsu, He A - 1 / 30
21.07.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 21.07.2019 Kutsu, He A - 7 / 50 21.07.2019 Kutsu, He A - 7 / 50 21.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 50 21.07.2019 Kutsu, He A - 3 / 28 24.07.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 26.07.2019 Kutsu, He A - 5 / 28 30.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 28 30.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 28 |
26.07.2019 Kutsu, He A - 7 / 50
28.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 30.07.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 30.07.2019 Kutsu, He A - 5 / 40 02.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 40 02.08.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 03.08.2019 Kutsu, He A - 6 / 50 11.08.2019 Kutsu, He A - 1 / 50 18.08.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 19.08.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 |
19.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30
21.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 50 01.09.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 02.09.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 06.09.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 08.09.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 09.09.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 13.09.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 15.09.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 27.09.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 |
|
02.07.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30
04.07.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 04.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 04.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 40 04.07.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 27 06.07.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 27 07.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 27 08.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 27 05.07.2019 Kutsu, 110cm - 6 / 41 06.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 41 |
09.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30
09.07.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 09.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 10.07.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 27 11.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 27 11.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 13.07.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 14.07.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 27 16.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 30 17.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 27 |
18.07.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 27
20.07.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 30 21.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 40 22.07.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 40 22.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 40 23.07.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 40 24.07.2019 Kutsu, 110cm - 3 / 40 24.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 25.07.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 40 25.07.2019 Kutsu, 110cm - 2 / 40 |
26.07.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30
26.07.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 27.07.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 28.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 29.07.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 29.07.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 30.07.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 03.08.2019 Kutsu, 110cm - 5 / 30 05.08.2019 Kutsu, 110cm - 1 / 30 07.08.2019 Kutsu, 110cm - 4 / 30 |
|
12.07.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 21
14.07.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 23.07.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 15 27.07.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 32 09.08.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 30 14.08.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 15.08.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 30 18.08.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 19.08.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 50 27.08.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 50 |
30.08.2019 Kutsu, CIC1 - 7 / 52
12.09.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 14 20.09.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 14 26.09.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 19 27.09.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 19 28.09.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 19 30.09.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 19 02.10.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 19 17.11.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 18 19.11.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 18 |
21.11.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 15
27.11.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 15 01.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 38 03.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 38 06.12.2019 Kutsu, CIC1 - 6 / 38 12.12.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 16.12.2019 Kutsu, CIC1- 5 / 26 20.12.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 26 16.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 20.12.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 26 |
22.12.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 26
28.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 30.12.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 26 01.01.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 26 25.01.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 29 26.01.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 29 07.02.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 29 09.02.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 29 19.02.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 20.02.2020 Kutsu, CIC1- 3 / 30 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
02.07.2019 NJ Susiraja - SA
15.09.2019 NJ Riemunkirjava - irtoSERT (pt: Vibaja) 11.11.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Lissu T.) |
30.07.2019 KERJ-cup, CIC1 - 7/76
31.08.2019 ERJ-cup, 110cm - 7/111 30.04.2020 KRJ-CUP Oldfinion Dressage - He A - 11/136 31.05.2020 VSR CUP Susiraja, CIC1 - 3/64 31.01.2021 VSR CUP Hiivurin suomenhevoset, 110cm - 5/35 28.02.2021 VSR CUP Hiivurin Suomenhevoset, 110cm - 1/34 VSR-CUP 30.06.2024 Varismäki, CIC1 - 4/32 |
Päiväkirja ja valmennukset
28.06.2019 Kouluvalmennus, kirjoittanut kasvattaja
Kasvattajatädin mieltä lämmittää aina nähdä millaiseksi kasvatit ovat kasvaneet ja kuinka niillä sujuu. Siispä tyypillisen stalkkaamisen lisäksi olen alkanut jaella kasvateilleni valmennusoikeuksia mukaan. Tänään olinkin matkalla valmentamaan Kessun ja Kurpan yhteistä varsaa, joka oli myös molempien ensimmäinen varsa. Rautias ori oli jo pienenä vallan mukava käsitellä, enkä uskonut sen muuttuneen yhtään sen kamalammaksi vanhetessaan.
Paikalle löydettyäni kentällä näkyikin jo kävelevän rautias suomenhevosori, jossa olin havaitsevinani kessumaisia piirteitä. Suunnistinkin suoraan sinne, jossa sain tietää alkulämmittelyjen olevan hyvällä tolalla. Ratsukko saikin siirtyä heti verryttelemään kevyessä ravissa voltteja tehden. Ihastelin Korppua kieli pitkällä, mutta tarkka silmäni huomasi orin kuitenkin hieman vetkuttelevan. Se ei olisi ihan malttanut asettua ja taipua kunnolla vaan olisi tuijotellut milloin mitäkin. Vauhtiakin orilla tuntui riittävän muidenkin hevosten tarpeiksi, joten siihenkin olisi paneuduttava. Siispä käskytin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, joka on muotoutunut lempparikseni. Ratsukko sai aloittaa ravaamalla harjoitusravia (sori siitä) tehden jokaiselle sivulle pysähdykset, peruutukset ja peruutuksesta suoraan raviin. Tehtävä ei sujunut aluksi ihan niin kuin oppikirjasta, mutta annettakoon se anteeksi nuorelle ja innokkaalle ratsun alulle. Kärsivällisesti työstäen tempo hidastui ja ravi muuttui kaikin puolin tahdikkaammaksi. Ori alkoi myös hakeutua parempaan muotoon, eikä enää haikaillut muihin hommiin.
Peruutusharjoitus sai vaihtua voltteihin jokaisessa kaarteessa. Korppu taipui heti paljon paremmin, vaikkakin se saisi taipua tasaisemmin. Nyt peräpää tuntui aina menevän hieman lintassa, mutta korjaantui koko ajan paremmaksi ulkopohkeen tuella.
Kun oria oli sopivasti taivuteltu, pyysin ratsukon siirtymään käyntiin ja ratsastamaan pitkät sivut avotaivutusta. Neuvoin ratsastajaa aloittamaan pienellä taivutuksella, sillä liike oli vielä kohtalaisen uusi orille. Käskin keskittyä hyvään, tasaiseen taivutukseen ilman huolta jalkojen oikeista radoista. Ensimmäiset sivut ori kulki lähinnä kaula taipuneena, joten pyysin tuomaan etupäätä enemmän uran sisäpuolelle. Aidan vieressä tehtynä takaosa pysyi melko hyvin uralla, mutta ulkopohkeen tukea tarvittiin silti. Kovin montaa toistoa ei vaatinut, ennen kuin sain nähdä oikein hyvän avotaivutuksen nuorella hevosella. Se ei ollut vielä ihanteellinen, mutta Korppu taipui tasaisesti koko rungostaan ja kulki hyvin eteenpäin. Siihen oli hyvä lopettaa avotaivutusharjoittelut ja antaa ratsukon suoristua pohkeenväistön parissa. Tuttu liike sujui hyvin, poikitusaste oli oikein riittävä ja hevonen kulki yllättävänkin suorassa eikä yrittänyt tarjota taivutteluja. Käyntityöskentelyn jälkeen oli aika siirtyä harjoitusraviin, jossa pyysin myös saada nähdä muutaman pohkeenväistön molempiin suuntiin. Korppu väisti oikein hienosti ja hyvällä temmolla pysyen samalla rungostaan suorana. Muutaman kerran Korppu väisti hieman etuosa edellä, mutta ongelma korjaantui helposti. Pohkeenväistöjen jälkeen annoin ratsukolle tehtäväksi tehdä lisäykset aina pitkillä sivuilla, jotka sujuivatkin oikein hienosti. Ori venytti oikein hienosti askeltaan eikä muuttunut tippaakaan kiireisemmäksi. Annoinkin orin lisäyksistä oikein erikoiskehut, eivätkä ne vaatineetkaan erityistä hiomista. Toki lisäyksestä siirtyminen harjoitusraviin voisi sujua nopeammin. Onnistuneiden lisäyksien jälkeen annoin ratsukon kävellä hetken pitkin ohjin.
Välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa ravailemaan kevyessä ravissa tehden samalla voltteja. Lyhyen verryttelyn jälkeen oli aika siirtyä laukkatehtäviin. Tarkoitus oli lähinnä työstää laukkaa edelleen paremmaksi, sillä tasapaino siinä ei vielä ollut paras mahdollinen. Siispä reilusti laukkaamista molempiin suuntiin ympyröillä ja uralla tehden voltteja. Orin kanssa aloitellaan harjoittelemaan vastalaukkaa, joten sellainen oli suunnitelmissa myös tänään. Korpun kanssa piti olla tarkkana kuin porkkana tempon, kanssa, sillä ori olisi mielellään edennyt reippaamminkin. Puolipidätteillä ja takaosaa ratsastaen alle ori kuitenkin rauhoittui ja laukkakin alkoi pyöriä paremmin. Ori kulki jo paremmassa tasapainossa ja pienemmätkin voltit sujuivat ilman, että ori kaatui sisälle päin. Aikansa työstettyään laukkaa ratsukko sai luvan ottaa muutaman vastalaukkapätkän pitkällä sivulla. Tarkoitus oli nostaa laukka vasta hyvin kulman jälkeen ja tuoda raviin ennen seuraavaa kulmaa. Aluksi vastalaukan nostossa oli hieman hankaluuksia, Korppu kun ei tuntunut ihan ymmärtävän miksi nyt pitääkin laukata näin. Yritysten ja onnistumisten jälkeen yhteistyö alkoi kuitenkin jälleen pelata ja ori kuunteli apuja kyseenalaistamatta. Sainkin nähdä pari tosi kivaa vastalaukkapätkää, joissa laukka pysyi hyvin tahdikkaana ja tasapainoisena. Niihin onnistumisiin olikin hyvä lopettaa työnteko, joten pyysin ratsukon loppuverryttelemään ravissa. Pyysin päästämään hieman ohjaa ja tekemään ympyröitä loppuravien aikana, molempiin suuntiin.
29.06.2019 Kesäyön uittoreissu
Oli itsestäänselvyys, että tulisin tänään bailaamaan rajusti keskellä kesäistä lauantaiyötä. Ennen bileitä olisi kuitenkin tarkoituksena lähteä maastoon peräti viidentoista hevosen ryhmällä.
Survoin laukkuuni vielä viimeisiä tavaroitani ennen kohti bilepaikkaa lähtemistä. Ulos mennessäni tallipoikani Joonas oli jo lastannut Korpun traileriin, jonka kyytiin nakkasin vielä orin varusteet ja muut härpäkkeet, joita reissussa saatettaisiin tarvita. Korppu oli valikoitunut ratsukseni tälle hurjalle reissulle sen varmuuden takia, uskaltaisin jopa väittää sen olevan tallimme varmin maastoratsu. Oman laukkuni heitin maasturini takapenkille ja toivotettuani Joonakselle hyvästit lähdin kohti määränpäätä.
Perille saavuin hieman myöhässä, kuten tavallista... Korppu oli ollut trailerissa tapansa mukaisesti koko matkan hiljaa. Otin sen ulos trailerista pieni hoppu päällä ja päästyään ulos ori kohotti päänsä taivaisiin päästäen suustaan kimeän hirnahduksen. Tallista kuului pari vastausta, mutta ulkona olevat hevoset eivät reagoineet orin mekkalaan sen enempää. Korpun laitoin henkilökunnan osoittamalla hoitopaikalla kuntoon pikaisesti, jonka jälkeen kaikki alkoivatkin olemaan valmiita ja pääsimme lähtemään. Korppu oli koko matkan tavallista hurjemmalla päällä. Ori kulki jonossa kolmantena ja sitä ympäröivät tammat taisivat saada herran pään aivan pyörälle. Ensimmäisen ravipätkän jälkeen Korppu oli miltein mahdoton pitää hallinnassa, mutta saimme itsemme kuitenkin kovan taistelun tuloksena rannalle, jossa pääsisimme pulahtamaan viileään veteen. Ratsukot, jotka halusivat syvemmälle uimaan purkivat rannassa satuloita hevostensa päältä ja avustivat toinen toisiaan selkään. Päätin itsekin ottaa Korpulta satulan pois, vaikka se saattaisikin koitua kohtalokseni, jos hurjimus päättäisi alkaa riekkumaan tammojen ollessa lähellä. Veteen pienten kyselyiden jälkeen pääsivät ihan kaikki - mahtavaa! Rohkeimmat hevosista olivat kärjessä ja rohkaisivat aremmatkin yksilöt kahlailemaan. Kaikki sujui vallan mainiosti ja Korppu tuntui nauttivat viilennyksestään. Kaikki naureskelivat ja jotkut yrittivät myös räpsiä kuvia toisistaan, vaikkei niistä hämäryydessä oikein mitään tullutkaan.
Uittohommien ollessa ohi oli aika palata Humuttimen johdolla takaisin tallille. Eihän sitä tuntemattoman perämetsän tiheydessä itsellä ollut mitään hajua, mistäpäin sitä oikein oltiin tultu. Korppu oli onnekseni huomattavasti rauhallisempi paluumatkalla ja pääsimme kävelemään peräti kilometrin ihan rennosti. Matkan varrella oli myös pieni maastoestarata, jonne olisin kovasti halunnut hyppäämään muiden mukaan, mutta Korpun juuri rauhoituttua en enää viitsinyt sitä villitä, vaan tyydyimme katselemaan muiden menoa pellon laitamilta. Tallilla kaikki laittelivat hevosensa yöpuulle joko tallissa tai ulkona. Vieraileville hevosille oli tarjolla tarhapaikat, mistä Korppu innostui ja esitteli tarhaan päästyään muissa tarhoissa oleville tammoille kesäyön juhlaliikkeensä. Tammaväkeä orin hölmöilyt eivät juuri voineet vähempää kiinnostaa, vaan ne tuntuivat yksi toisensa jälkeen kääntyä syömään antamatta huomiota epätoivoiselle hurmurille. Vielä jonkin ajan päästäkin tarhoilta kuului huutelua, jonka tunnistin häpeissäni olevan Korpun äänialaa - ori aikoi varmaan pitää koko kylän hereillä yön yli ja eihän se meitä haittaisi, mutta naapurista saattaisivat alkaa soittelemaan.
Yön juhlinta jatkui kaikkien saatua vaatteet vaihdettua ladossa, jossa tarjolla oli aikuisten omena- ja vaapukkamehuja. Iskelmä ja poppi soivat läpi yön ja ladossa oli mukavan tiivis tunnelma kaikkien tanssiessa ja höpötellessä. Naapurimökin inttipojatkin kuulivat bileet jossain vaiheessa yötä ja saapuivat kysellen sisäänpääsyä yksitellen. Illan pidentyessä koko kööri oli ahdettuna latoon ja bileet jatkuivat ihan aamun pikkutunneille asti. Aamulla tietysti kova päänsärky ja morkkis illan hölmöilyistä, joista ei kuitenkaan hevosen päiväkirjaan kannata sen enempää avautua... Sain itseni aamulla tuvan herkuilla jonkinlaiseen kuosiin ja vaihdoin loppuyön tarinat muiden paikallaolleiden kanssa tuvan pöydän ääressä. Toiset eivät olleet päässeet nukkumaan ollenkaan ja toiset taas löytäneet yökavereikseen jos jonkinlaista inttipoikaa. Pakkasin ulkona yöpyneen (ja lopulta myös hiljentyneen) Korpun traileriin ja huristelin särkylääkkeen voimin takaisin kotiin.
28.04.2020 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja kuvitteellisen valmentajan näkökulmasta
Punarautias Korppu ravasi komeassa paketissa Syyn Kartanon kentällä, kun astelin parkkipaikalta kohti vaaleapohjaista laatikkoa. "Sehän näyttää hienolta", tokaisin ratsastajalle kentän keskelle päästessäni. "Joo, tää on kyllä hieno hevonen", Korpun selässä viipottava Viixi hymähti. Kentälle oli ennen saapumistani jo rakennettu ohjeideni mukainen pieni esterata, joka koostui kahdeksasta erilaisesta esteestä. Radan rakentaneet olivat laittaneet esteiden alle ja sivuille myös erilaisia erikoisuuksia ja johtimia, mikä oli kiva lisä normaaliin valmennukseen - hevonen pääsisi treenaamaan normaalien sinivalkoisten puomien lisäksi myös muunnäköisiä esteitä. Viixi laukkaili hetken aikaa rennosti Korpun kanssa, minkä jälkeen hyppääminen päästiin aloittamaan kavalettien parissa. Kavaletit oli sijoitettu kentän keskelle niin, että niiden jälkeen tulisi laukan vaihtua ja tehtävää tultiin kahdeksikolla. Kavalettien väliin mahtui yksi laukka-askel. Hevonen piti tuoda tehtävälle suorana ja rauhallisena, jotta rytmi säilyisi ja viimeinen laukanvaihto onnistuisi. Ratsastajan tuli pitää ajatus jo valmiiksi toisessa suunnassa, mutta ei johtaa hevosta liian aikaisin vaihdolle. Ensimmäisellä yrittämällä Korppu hieman kiirehti ja laukkaväli jäi lyhyeksi. Ohjeistin ratsastajaa istumaan satulaan tiiviimmin, sillä näin pienillä esteillä ei tarvittu vielä mitään suurta kevyttäistuntaa. Seuraavat yrittämät sujuivat jo huomattavasti paremmin ja Korppu tajusi pian tehtävän idean.
Kavaletit saatiin taputeltua ja siirryimme linjatehtävälle, jossa oli ensin okseri ja sitten pysty. Jälleen laukan piti vaihtua toisen esteen päällä, sillä suunta vaihtui tehtävän jälkeen. Linjalla tärkeää oli se, ettei ensimmäiseltä esteeltä saanut oikaista toiselle, vaan tuli ratsastaa riittävä kulma esteiden välille. Laukanvaihto piti suorittaa vasta toisella esteellä, jottei tehtävässä vaadittaisi vastalaukkaa, joka voisi hankaloittaa toisen esteen hyppäämistä. Viixi toi pontevasti etenevän Korpun ensimmäiselle esteelle hyvin ja ponnistuspaikka löytyi ihan luonnostaan. Hyppy oli hieno ja lähestyminen pystylle virheetön. Laukanvaihto pystyn päällä onnistui hyvin. "Mahtava suoritus! Kehu itseäsi ja hevosta", kehuin ja Korppu sai silitykset kaulalle. Nostin estekorkeutta ja tehtävä tultiin vielä muutaman kerran, joka kerta yhtä hyvällä tyylillä. Olin ratsukkoon oikein tyytyväinen, töitä oltiin nähtävästikin tehty, kun näin hyvään yhteistyöhön oltiin päädytty.
Tunti alkoi lähestyä loppuaan, mutta vielä ehdittiin tulemaan kahdeksan esteen rata pari kertaa. Radalla ei ollut mitään kovin ihmeellistä erikoisesteitä ja yhtä tiukemman mutkan takana olevaa sarjaa lukuunottamatta. Korppu vaikutti olevan sen verran tyypillinen suomenhevonen, ettei se kovasti erikoisista esteistä piitannut, vaan hyppäsi kaikkien yli ilman epäröintiä. Toki kotona olevat esteet saattoivat olla orille myös sen verran tuttuja entuudestaan, ettei se niitä enää jännittänyt. Radan alku sarjalle asti sujui hyvin ja ratsukon yhteistyö oli saumatonta. Sarjalla eteen tuli kuitenkin ongelma, sillä Viixi oikaisi kaarteessa liikaa ja toi Korpun ensimmäiselle esteelle huonosti, minkä vuoksi Korppu kielsi. "Ota vaan uudestaan tuolta edelliseltä esteeltä. Ratsasta kaarre tarpeeksi kaukaa, muista ohjan ja pohkeen tuki, äläkä anna sen kiihdytellä", ohjeistin. Toisella yrityksellä kaarre ja sarja sujui hienosti, kuten loppuratakin. Rata tultiin hyvänmielen vuoksi vielä uudelleen, jolloin se sujui ihan nappiin. Ratsukko vaikutti oikein mallikkaalta ja yhteistyötä oli mukava seurata. Tästä teidän olisi hyvä jatkaa!
Kasvattajatädin mieltä lämmittää aina nähdä millaiseksi kasvatit ovat kasvaneet ja kuinka niillä sujuu. Siispä tyypillisen stalkkaamisen lisäksi olen alkanut jaella kasvateilleni valmennusoikeuksia mukaan. Tänään olinkin matkalla valmentamaan Kessun ja Kurpan yhteistä varsaa, joka oli myös molempien ensimmäinen varsa. Rautias ori oli jo pienenä vallan mukava käsitellä, enkä uskonut sen muuttuneen yhtään sen kamalammaksi vanhetessaan.
Paikalle löydettyäni kentällä näkyikin jo kävelevän rautias suomenhevosori, jossa olin havaitsevinani kessumaisia piirteitä. Suunnistinkin suoraan sinne, jossa sain tietää alkulämmittelyjen olevan hyvällä tolalla. Ratsukko saikin siirtyä heti verryttelemään kevyessä ravissa voltteja tehden. Ihastelin Korppua kieli pitkällä, mutta tarkka silmäni huomasi orin kuitenkin hieman vetkuttelevan. Se ei olisi ihan malttanut asettua ja taipua kunnolla vaan olisi tuijotellut milloin mitäkin. Vauhtiakin orilla tuntui riittävän muidenkin hevosten tarpeiksi, joten siihenkin olisi paneuduttava. Siispä käskytin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle, joka on muotoutunut lempparikseni. Ratsukko sai aloittaa ravaamalla harjoitusravia (sori siitä) tehden jokaiselle sivulle pysähdykset, peruutukset ja peruutuksesta suoraan raviin. Tehtävä ei sujunut aluksi ihan niin kuin oppikirjasta, mutta annettakoon se anteeksi nuorelle ja innokkaalle ratsun alulle. Kärsivällisesti työstäen tempo hidastui ja ravi muuttui kaikin puolin tahdikkaammaksi. Ori alkoi myös hakeutua parempaan muotoon, eikä enää haikaillut muihin hommiin.
Peruutusharjoitus sai vaihtua voltteihin jokaisessa kaarteessa. Korppu taipui heti paljon paremmin, vaikkakin se saisi taipua tasaisemmin. Nyt peräpää tuntui aina menevän hieman lintassa, mutta korjaantui koko ajan paremmaksi ulkopohkeen tuella.
Kun oria oli sopivasti taivuteltu, pyysin ratsukon siirtymään käyntiin ja ratsastamaan pitkät sivut avotaivutusta. Neuvoin ratsastajaa aloittamaan pienellä taivutuksella, sillä liike oli vielä kohtalaisen uusi orille. Käskin keskittyä hyvään, tasaiseen taivutukseen ilman huolta jalkojen oikeista radoista. Ensimmäiset sivut ori kulki lähinnä kaula taipuneena, joten pyysin tuomaan etupäätä enemmän uran sisäpuolelle. Aidan vieressä tehtynä takaosa pysyi melko hyvin uralla, mutta ulkopohkeen tukea tarvittiin silti. Kovin montaa toistoa ei vaatinut, ennen kuin sain nähdä oikein hyvän avotaivutuksen nuorella hevosella. Se ei ollut vielä ihanteellinen, mutta Korppu taipui tasaisesti koko rungostaan ja kulki hyvin eteenpäin. Siihen oli hyvä lopettaa avotaivutusharjoittelut ja antaa ratsukon suoristua pohkeenväistön parissa. Tuttu liike sujui hyvin, poikitusaste oli oikein riittävä ja hevonen kulki yllättävänkin suorassa eikä yrittänyt tarjota taivutteluja. Käyntityöskentelyn jälkeen oli aika siirtyä harjoitusraviin, jossa pyysin myös saada nähdä muutaman pohkeenväistön molempiin suuntiin. Korppu väisti oikein hienosti ja hyvällä temmolla pysyen samalla rungostaan suorana. Muutaman kerran Korppu väisti hieman etuosa edellä, mutta ongelma korjaantui helposti. Pohkeenväistöjen jälkeen annoin ratsukolle tehtäväksi tehdä lisäykset aina pitkillä sivuilla, jotka sujuivatkin oikein hienosti. Ori venytti oikein hienosti askeltaan eikä muuttunut tippaakaan kiireisemmäksi. Annoinkin orin lisäyksistä oikein erikoiskehut, eivätkä ne vaatineetkaan erityistä hiomista. Toki lisäyksestä siirtyminen harjoitusraviin voisi sujua nopeammin. Onnistuneiden lisäyksien jälkeen annoin ratsukon kävellä hetken pitkin ohjin.
Välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa ravailemaan kevyessä ravissa tehden samalla voltteja. Lyhyen verryttelyn jälkeen oli aika siirtyä laukkatehtäviin. Tarkoitus oli lähinnä työstää laukkaa edelleen paremmaksi, sillä tasapaino siinä ei vielä ollut paras mahdollinen. Siispä reilusti laukkaamista molempiin suuntiin ympyröillä ja uralla tehden voltteja. Orin kanssa aloitellaan harjoittelemaan vastalaukkaa, joten sellainen oli suunnitelmissa myös tänään. Korpun kanssa piti olla tarkkana kuin porkkana tempon, kanssa, sillä ori olisi mielellään edennyt reippaamminkin. Puolipidätteillä ja takaosaa ratsastaen alle ori kuitenkin rauhoittui ja laukkakin alkoi pyöriä paremmin. Ori kulki jo paremmassa tasapainossa ja pienemmätkin voltit sujuivat ilman, että ori kaatui sisälle päin. Aikansa työstettyään laukkaa ratsukko sai luvan ottaa muutaman vastalaukkapätkän pitkällä sivulla. Tarkoitus oli nostaa laukka vasta hyvin kulman jälkeen ja tuoda raviin ennen seuraavaa kulmaa. Aluksi vastalaukan nostossa oli hieman hankaluuksia, Korppu kun ei tuntunut ihan ymmärtävän miksi nyt pitääkin laukata näin. Yritysten ja onnistumisten jälkeen yhteistyö alkoi kuitenkin jälleen pelata ja ori kuunteli apuja kyseenalaistamatta. Sainkin nähdä pari tosi kivaa vastalaukkapätkää, joissa laukka pysyi hyvin tahdikkaana ja tasapainoisena. Niihin onnistumisiin olikin hyvä lopettaa työnteko, joten pyysin ratsukon loppuverryttelemään ravissa. Pyysin päästämään hieman ohjaa ja tekemään ympyröitä loppuravien aikana, molempiin suuntiin.
29.06.2019 Kesäyön uittoreissu
Oli itsestäänselvyys, että tulisin tänään bailaamaan rajusti keskellä kesäistä lauantaiyötä. Ennen bileitä olisi kuitenkin tarkoituksena lähteä maastoon peräti viidentoista hevosen ryhmällä.
Survoin laukkuuni vielä viimeisiä tavaroitani ennen kohti bilepaikkaa lähtemistä. Ulos mennessäni tallipoikani Joonas oli jo lastannut Korpun traileriin, jonka kyytiin nakkasin vielä orin varusteet ja muut härpäkkeet, joita reissussa saatettaisiin tarvita. Korppu oli valikoitunut ratsukseni tälle hurjalle reissulle sen varmuuden takia, uskaltaisin jopa väittää sen olevan tallimme varmin maastoratsu. Oman laukkuni heitin maasturini takapenkille ja toivotettuani Joonakselle hyvästit lähdin kohti määränpäätä.
Perille saavuin hieman myöhässä, kuten tavallista... Korppu oli ollut trailerissa tapansa mukaisesti koko matkan hiljaa. Otin sen ulos trailerista pieni hoppu päällä ja päästyään ulos ori kohotti päänsä taivaisiin päästäen suustaan kimeän hirnahduksen. Tallista kuului pari vastausta, mutta ulkona olevat hevoset eivät reagoineet orin mekkalaan sen enempää. Korpun laitoin henkilökunnan osoittamalla hoitopaikalla kuntoon pikaisesti, jonka jälkeen kaikki alkoivatkin olemaan valmiita ja pääsimme lähtemään. Korppu oli koko matkan tavallista hurjemmalla päällä. Ori kulki jonossa kolmantena ja sitä ympäröivät tammat taisivat saada herran pään aivan pyörälle. Ensimmäisen ravipätkän jälkeen Korppu oli miltein mahdoton pitää hallinnassa, mutta saimme itsemme kuitenkin kovan taistelun tuloksena rannalle, jossa pääsisimme pulahtamaan viileään veteen. Ratsukot, jotka halusivat syvemmälle uimaan purkivat rannassa satuloita hevostensa päältä ja avustivat toinen toisiaan selkään. Päätin itsekin ottaa Korpulta satulan pois, vaikka se saattaisikin koitua kohtalokseni, jos hurjimus päättäisi alkaa riekkumaan tammojen ollessa lähellä. Veteen pienten kyselyiden jälkeen pääsivät ihan kaikki - mahtavaa! Rohkeimmat hevosista olivat kärjessä ja rohkaisivat aremmatkin yksilöt kahlailemaan. Kaikki sujui vallan mainiosti ja Korppu tuntui nauttivat viilennyksestään. Kaikki naureskelivat ja jotkut yrittivät myös räpsiä kuvia toisistaan, vaikkei niistä hämäryydessä oikein mitään tullutkaan.
Uittohommien ollessa ohi oli aika palata Humuttimen johdolla takaisin tallille. Eihän sitä tuntemattoman perämetsän tiheydessä itsellä ollut mitään hajua, mistäpäin sitä oikein oltiin tultu. Korppu oli onnekseni huomattavasti rauhallisempi paluumatkalla ja pääsimme kävelemään peräti kilometrin ihan rennosti. Matkan varrella oli myös pieni maastoestarata, jonne olisin kovasti halunnut hyppäämään muiden mukaan, mutta Korpun juuri rauhoituttua en enää viitsinyt sitä villitä, vaan tyydyimme katselemaan muiden menoa pellon laitamilta. Tallilla kaikki laittelivat hevosensa yöpuulle joko tallissa tai ulkona. Vieraileville hevosille oli tarjolla tarhapaikat, mistä Korppu innostui ja esitteli tarhaan päästyään muissa tarhoissa oleville tammoille kesäyön juhlaliikkeensä. Tammaväkeä orin hölmöilyt eivät juuri voineet vähempää kiinnostaa, vaan ne tuntuivat yksi toisensa jälkeen kääntyä syömään antamatta huomiota epätoivoiselle hurmurille. Vielä jonkin ajan päästäkin tarhoilta kuului huutelua, jonka tunnistin häpeissäni olevan Korpun äänialaa - ori aikoi varmaan pitää koko kylän hereillä yön yli ja eihän se meitä haittaisi, mutta naapurista saattaisivat alkaa soittelemaan.
Yön juhlinta jatkui kaikkien saatua vaatteet vaihdettua ladossa, jossa tarjolla oli aikuisten omena- ja vaapukkamehuja. Iskelmä ja poppi soivat läpi yön ja ladossa oli mukavan tiivis tunnelma kaikkien tanssiessa ja höpötellessä. Naapurimökin inttipojatkin kuulivat bileet jossain vaiheessa yötä ja saapuivat kysellen sisäänpääsyä yksitellen. Illan pidentyessä koko kööri oli ahdettuna latoon ja bileet jatkuivat ihan aamun pikkutunneille asti. Aamulla tietysti kova päänsärky ja morkkis illan hölmöilyistä, joista ei kuitenkaan hevosen päiväkirjaan kannata sen enempää avautua... Sain itseni aamulla tuvan herkuilla jonkinlaiseen kuosiin ja vaihdoin loppuyön tarinat muiden paikallaolleiden kanssa tuvan pöydän ääressä. Toiset eivät olleet päässeet nukkumaan ollenkaan ja toiset taas löytäneet yökavereikseen jos jonkinlaista inttipoikaa. Pakkasin ulkona yöpyneen (ja lopulta myös hiljentyneen) Korpun traileriin ja huristelin särkylääkkeen voimin takaisin kotiin.
28.04.2020 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja kuvitteellisen valmentajan näkökulmasta
Punarautias Korppu ravasi komeassa paketissa Syyn Kartanon kentällä, kun astelin parkkipaikalta kohti vaaleapohjaista laatikkoa. "Sehän näyttää hienolta", tokaisin ratsastajalle kentän keskelle päästessäni. "Joo, tää on kyllä hieno hevonen", Korpun selässä viipottava Viixi hymähti. Kentälle oli ennen saapumistani jo rakennettu ohjeideni mukainen pieni esterata, joka koostui kahdeksasta erilaisesta esteestä. Radan rakentaneet olivat laittaneet esteiden alle ja sivuille myös erilaisia erikoisuuksia ja johtimia, mikä oli kiva lisä normaaliin valmennukseen - hevonen pääsisi treenaamaan normaalien sinivalkoisten puomien lisäksi myös muunnäköisiä esteitä. Viixi laukkaili hetken aikaa rennosti Korpun kanssa, minkä jälkeen hyppääminen päästiin aloittamaan kavalettien parissa. Kavaletit oli sijoitettu kentän keskelle niin, että niiden jälkeen tulisi laukan vaihtua ja tehtävää tultiin kahdeksikolla. Kavalettien väliin mahtui yksi laukka-askel. Hevonen piti tuoda tehtävälle suorana ja rauhallisena, jotta rytmi säilyisi ja viimeinen laukanvaihto onnistuisi. Ratsastajan tuli pitää ajatus jo valmiiksi toisessa suunnassa, mutta ei johtaa hevosta liian aikaisin vaihdolle. Ensimmäisellä yrittämällä Korppu hieman kiirehti ja laukkaväli jäi lyhyeksi. Ohjeistin ratsastajaa istumaan satulaan tiiviimmin, sillä näin pienillä esteillä ei tarvittu vielä mitään suurta kevyttäistuntaa. Seuraavat yrittämät sujuivat jo huomattavasti paremmin ja Korppu tajusi pian tehtävän idean.
Kavaletit saatiin taputeltua ja siirryimme linjatehtävälle, jossa oli ensin okseri ja sitten pysty. Jälleen laukan piti vaihtua toisen esteen päällä, sillä suunta vaihtui tehtävän jälkeen. Linjalla tärkeää oli se, ettei ensimmäiseltä esteeltä saanut oikaista toiselle, vaan tuli ratsastaa riittävä kulma esteiden välille. Laukanvaihto piti suorittaa vasta toisella esteellä, jottei tehtävässä vaadittaisi vastalaukkaa, joka voisi hankaloittaa toisen esteen hyppäämistä. Viixi toi pontevasti etenevän Korpun ensimmäiselle esteelle hyvin ja ponnistuspaikka löytyi ihan luonnostaan. Hyppy oli hieno ja lähestyminen pystylle virheetön. Laukanvaihto pystyn päällä onnistui hyvin. "Mahtava suoritus! Kehu itseäsi ja hevosta", kehuin ja Korppu sai silitykset kaulalle. Nostin estekorkeutta ja tehtävä tultiin vielä muutaman kerran, joka kerta yhtä hyvällä tyylillä. Olin ratsukkoon oikein tyytyväinen, töitä oltiin nähtävästikin tehty, kun näin hyvään yhteistyöhön oltiin päädytty.
Tunti alkoi lähestyä loppuaan, mutta vielä ehdittiin tulemaan kahdeksan esteen rata pari kertaa. Radalla ei ollut mitään kovin ihmeellistä erikoisesteitä ja yhtä tiukemman mutkan takana olevaa sarjaa lukuunottamatta. Korppu vaikutti olevan sen verran tyypillinen suomenhevonen, ettei se kovasti erikoisista esteistä piitannut, vaan hyppäsi kaikkien yli ilman epäröintiä. Toki kotona olevat esteet saattoivat olla orille myös sen verran tuttuja entuudestaan, ettei se niitä enää jännittänyt. Radan alku sarjalle asti sujui hyvin ja ratsukon yhteistyö oli saumatonta. Sarjalla eteen tuli kuitenkin ongelma, sillä Viixi oikaisi kaarteessa liikaa ja toi Korpun ensimmäiselle esteelle huonosti, minkä vuoksi Korppu kielsi. "Ota vaan uudestaan tuolta edelliseltä esteeltä. Ratsasta kaarre tarpeeksi kaukaa, muista ohjan ja pohkeen tuki, äläkä anna sen kiihdytellä", ohjeistin. Toisella yrityksellä kaarre ja sarja sujui hienosti, kuten loppuratakin. Rata tultiin hyvänmielen vuoksi vielä uudelleen, jolloin se sujui ihan nappiin. Ratsukko vaikutti oikein mallikkaalta ja yhteistyötä oli mukava seurata. Tästä teidän olisi hyvä jatkaa!
Kuvat © ransu.kuvat.fi
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
