Väjen Pyrstötähtipurija
KTK-III
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 30.04.2021 KTK-III
16 + 17 + 17 + 16 = 66p. |
✾
|
© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Huhuilin hevosten myyntipalstalla, että Syyn Kartanoon olisi aika ostaa uusia kilpahevosia. Moni lähestyi minua hienoine tarjouksineen, mutta ensimmäisenä iskin silmäni kauniiseen suomalaisneitoon nimeltä Pyrstötähtipurija. Haltiasalo oli minulle hyvinkin tuttu paikka, asuihan siellä muutamia omia kasvattejani ja olimme käyneet pitäjässä monet kerrat näyttelyissä, mutta omaa Haltiasalon kasvattia Syyssä ei vielä ollut. Hieno, meille entuudestaan tuntematon, kenttäpainotteinen suku miellytti silmää, eikä itse hevonenkaan vaikuttanut yhtään huonolta koeratsastettuamme sen. Kaupat sovittiin heti paikan päällä ja ostotarkastusten jälkeen täysin terve hevonen kuljetettiin kartanolle, jossa se pääsi heti tammalauman sekaan tutustumaan uusiin tovereihinsa.
Luonnekuvaus
Pipsa tulee tarhan portille lähes poikkeuksetta vastaan ja jos ei, niin viimeistään viheltämällä se rientää luokse. Ruunikko on aina lähdössä hyvällä mielellä hommiin, eikä sen tapoihin kuulu tarhaan jääminen, jos on mahdollisuus tehdä töitä. Jos Pipsa vastustelisi mukaan lähtemistä, saisi totisesti miettiä, onko hevonen kipeä. Riimun laittaminen päähän on toisinaan portilla hieman työlästä, sillä innokas hevonen saattaa heilutella päätään suuntaan jos toiseenkin hössöttäessään. Kun riimu on saatu päähän, käyttäytyy Pipsa käsihevosena oikein mukavasti. Portilla se tietää, että taluttajan perässä pitää kääntyä ensin sulkemaan portti, eikä hönkää heti tallin suuntaan. Taluttaessa ruunikko kävelee kiltisti vierellä, joskin välillä saattaa innostuessaan ottaa pari raviaskelta ja koittaa taluttajan edelle, mutta tällöin kevyt veto riimunnarusta pysäyttää tamman aikeet. Tallissa hevosen voi hoitaa missä tahansa, sillä se pysyy hoitotoimien aikana kiltisti paikoillaan ja nautiskelee saamastaan huolenpidosta. Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat Pipsan parhaita ystäviä, siltä heiltä saa aina paljon kehuja ja herkkuja, kun käyttäytyy nätisti.
Satulaan pääseminen on toisinaan oma operaationsa, mutta pääsääntöisesti selkään pääsee ihan helposti korokkeen kautta. Pipsalla on vähän kiire lähteä liikkelle, eikä se malttaisi seistä paikallaan. Ei siis kannata pelästyä, jos tamma on jo kävelemässä, kun itse etsii vielä oikeanpuoleista jalustinta. Tapaa on yritetty opettaa pois, mutta Pipsa ei vain malta seisoa, ellei ratsastaja sitten ole herkku kourassa koko selkäännousun ajan, tällöin ruunikko on paikallaan ja koittaa hamuilla herkkua. Alkukäynnit ovat usein reippaat ja kauaa tammaa ei pysty ainakaan kentällä kävelyttää, sillä se haluaa kovasti ravata ja ratsastaja joutuu jatkuvasti olemaan kiinni ohjissa. Maastossa Pipsa kävelee ihan nätisti, katselee maisemia kiinnostuneena, muttei hätkähdä, vaikka pusikoista lennähtäisi lintu tai pari. Kouluratsuna Pipsa on mukavan kuuliainen ja sinnikäs siltä osin, ettei se turhaudu, vaikkei jokin pyydetty heti onnistuisi. Pipsa oli erityisen mukava ratsukoulutettava kovan yritteliäisyytensä vuoksi. Tamma on aina ollut myös erittäin perso kehuille, eli pieni rapsutus on aina välillä paikallaan arjessakin - se buustaa hevosta kulkemaan yhä hienommin. Pipsalla on mukavat eteenpäinvievät liikkeet, eikä se missään tapauksessa ole laiska, toisinaan jopa hitusen turhankin menevä.
Esteillä Pipsalla on vähän pilkettä silmäkulmassa ja takapää saattaa toisinaan lennellä kohti taivasta esteiden välillä. Mitään ihan mahdottomia pukkeja tamma ei tee, mutta jos ratsastaja makailee kevyessä istunnassa kaulalla koko radan ajan, saattavat pukit yllättää kovinkin. Ilopukkien lomassa tamma on kuitenkin mahdottoman kiva hyppykaveri. Se hyppää kaiken eteen laitetun empimättä, eikä ole vielä kohdannut sellaista erikoisestettä, josta ei yli pääsisi. Hyppytyyli itsessään on ilmava ja ihan mukava istuttava. Pipsa katsoo mielellään askeleidensa paikkoja myös itse, jos ratsastaja ei keskity itse täysillä. Ohjaustehostin on esteillä välillä vähän hukassa ja Pipsa tarvitsee etenkin tiukemmissa kurveissa paljon tukea jalasta ja koko ratsastajan kehosta kääntyäkseen sujuvasti. Vauhtiakin löytyy pyydettäessä kuin pienestä junasta, eikä Pipsa jää helposti kakkoseksi aikaluokissa.
Maastoesteet Pipsa ylittää innokkaasti ja vauhti saattaa helposti yltyä vähän liiankin rajuksi, jos ratsastaja antaa kaahailuun luvan. Maastoesteradat kannattaa aloittaa yhteisymmärryksessä melko hitaassa vauhdissa, ettei heti alusta päästä liian kovaan vauhtiin. Radan loppupuolella voi sitten vähän päästelläkin, kun hevonen on jo sen verran väsynyt, ettei enää ylly kuskaamaan. Pipsa hyppää maastoesteet rohkeasti, mutta ratsastaja saa silti säilyttää tuen koko radan läpi, ettei tule turhia kieltoja. Valjakkoajossa ruunikko toimii aika näppärästi ja suorittaa kaiken pyydetyn kuuliaisesti. Tarkkuutta vaativat tehtävät ovat Pipsan erikoisalaa ja vauhtiakin kyllä löytyy tarvittaessa. Pipsan kanssa on kiva kärrytellä muutenkin, sillä se kuuntelee ohjastajaa herkeämättä, eikä juokse pää viidentenä jalkana kuin mikäkin ravuri.
Satulaan pääseminen on toisinaan oma operaationsa, mutta pääsääntöisesti selkään pääsee ihan helposti korokkeen kautta. Pipsalla on vähän kiire lähteä liikkelle, eikä se malttaisi seistä paikallaan. Ei siis kannata pelästyä, jos tamma on jo kävelemässä, kun itse etsii vielä oikeanpuoleista jalustinta. Tapaa on yritetty opettaa pois, mutta Pipsa ei vain malta seisoa, ellei ratsastaja sitten ole herkku kourassa koko selkäännousun ajan, tällöin ruunikko on paikallaan ja koittaa hamuilla herkkua. Alkukäynnit ovat usein reippaat ja kauaa tammaa ei pysty ainakaan kentällä kävelyttää, sillä se haluaa kovasti ravata ja ratsastaja joutuu jatkuvasti olemaan kiinni ohjissa. Maastossa Pipsa kävelee ihan nätisti, katselee maisemia kiinnostuneena, muttei hätkähdä, vaikka pusikoista lennähtäisi lintu tai pari. Kouluratsuna Pipsa on mukavan kuuliainen ja sinnikäs siltä osin, ettei se turhaudu, vaikkei jokin pyydetty heti onnistuisi. Pipsa oli erityisen mukava ratsukoulutettava kovan yritteliäisyytensä vuoksi. Tamma on aina ollut myös erittäin perso kehuille, eli pieni rapsutus on aina välillä paikallaan arjessakin - se buustaa hevosta kulkemaan yhä hienommin. Pipsalla on mukavat eteenpäinvievät liikkeet, eikä se missään tapauksessa ole laiska, toisinaan jopa hitusen turhankin menevä.
Esteillä Pipsalla on vähän pilkettä silmäkulmassa ja takapää saattaa toisinaan lennellä kohti taivasta esteiden välillä. Mitään ihan mahdottomia pukkeja tamma ei tee, mutta jos ratsastaja makailee kevyessä istunnassa kaulalla koko radan ajan, saattavat pukit yllättää kovinkin. Ilopukkien lomassa tamma on kuitenkin mahdottoman kiva hyppykaveri. Se hyppää kaiken eteen laitetun empimättä, eikä ole vielä kohdannut sellaista erikoisestettä, josta ei yli pääsisi. Hyppytyyli itsessään on ilmava ja ihan mukava istuttava. Pipsa katsoo mielellään askeleidensa paikkoja myös itse, jos ratsastaja ei keskity itse täysillä. Ohjaustehostin on esteillä välillä vähän hukassa ja Pipsa tarvitsee etenkin tiukemmissa kurveissa paljon tukea jalasta ja koko ratsastajan kehosta kääntyäkseen sujuvasti. Vauhtiakin löytyy pyydettäessä kuin pienestä junasta, eikä Pipsa jää helposti kakkoseksi aikaluokissa.
Maastoesteet Pipsa ylittää innokkaasti ja vauhti saattaa helposti yltyä vähän liiankin rajuksi, jos ratsastaja antaa kaahailuun luvan. Maastoesteradat kannattaa aloittaa yhteisymmärryksessä melko hitaassa vauhdissa, ettei heti alusta päästä liian kovaan vauhtiin. Radan loppupuolella voi sitten vähän päästelläkin, kun hevonen on jo sen verran väsynyt, ettei enää ylly kuskaamaan. Pipsa hyppää maastoesteet rohkeasti, mutta ratsastaja saa silti säilyttää tuen koko radan läpi, ettei tule turhia kieltoja. Valjakkoajossa ruunikko toimii aika näppärästi ja suorittaa kaiken pyydetyn kuuliaisesti. Tarkkuutta vaativat tehtävät ovat Pipsan erikoisalaa ja vauhtiakin kyllä löytyy tarvittaessa. Pipsan kanssa on kiva kärrytellä muutenkin, sillä se kuuntelee ohjastajaa herkeämättä, eikä juokse pää viidentenä jalkana kuin mikäkin ravuri.
ii. Jouhen Eros sh, m, 152cm ie. Tovan Helia sh, tprn, 159cm |
iii. Saivarrus sph, rt, 146cm iie. Marmoriruusu sph, rt, 135cm iei. Homeros sh, trn, 159cm iee. Omenapuunkatve sh, prt, 158cm |
|
e. Huunpurema VIR MVA Ch, KTK-II, KERJ-I, SLA-I, SV-I, KEV-II |
ei. Epeli sh, m, 156cm ee. Syömmoan Haneli sh, tprt, 155cm |
eii. Ruottio sh, prt, 157cm eie. Etiäesen Emannus sh, m, 154cm eei. Hävitön Jurnisko sh, trt, 151cm eee. Syömmoan Upara sh, tprt, 159cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Pipsa on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 02.02.2022 sh-t. Syyn Pyrstötähtipyrkyri (i. Lupsakan Korpraali)
♥ 06.01.2024 sh-o. Syyn Rosvosektori (i. Rosvokotka) |
Lue sukuselvitys
Pipsan isän Mersun isä on komea, musta 152cm suomenhevonen Jouhen Eros. Kun katsoo tätä oria, ei tarvitse kauaa miettiä, mistä Mersu on perinyt komean, jämäkän ratsuoriiulkonäkönsä. - isä ja poika ovatkin käytännössä kuin kaksi marjaa. Komean ulkomuodon lisäksi Mersu on perinyt isältään myös luonnetta; Jouhen Eros, jota myös Jokeksi kutsutaan, on erittäin rauhallinen herrasmies, joka kunnioittaa ihmistä eikä hötkyile turhia. Jokke on menestynyt kenttäratsu ja kilpaillut korkeimmillaan CIC1 tason kilpailuissa hyvin sijoitusprosentein. Orin ehdoton bravuuri on maastoesteet, sillä se on todella kestävä ja varma hyppääjä, joka ei kyttää tai säikähdä erikoisiakaan viritelmiä. Rataesteet ovat myös kiva asia, mutta luonnon helmassa samoaminen ja hyppääminen on enemmän orin mieleen. Jokke ei yleensä loista kouluradalla, sillä se kulkee luonnostaan hiukan matalana eikä omaa niitä kaikista lennokkaimpia askellajeja ja ratsastajansa onkin kutsunut sitä perusvarmaksi helppo A:n suorittajaksi. Rakenteellisesti Jokke on ihanteellinen suomenhevonen, eikä omaa isoja virheitä ja se onkin kantakirjattu hienosti I-palkinnolla. Ori kilpailee edelleen ahkerasti, vaikka ikää alkaakin jo olla. Ori on kuitenkin pysynyt terveenä, eikä kertyvä ikä ole haitannut menoa, mikä maistuu edelleen. Vaikkei Jokke ole toiminut vielä varsinaisena siitosorina kuin kaksi kautta, on se Mersun lisäksi saanut 12 jälkeläistä, joista enemmistö on perinyt mustan värin lisäksi myös esterohkeutta, varmajalkaisuutta ja hyvää luonnetta.
Pipsan isänemä, Tovan Helia on hieno tummanpunaruunikko ja 159cm korkea kouluratsu. Tamma menestyi nuorena hienosti nuorten laatuarvostelussa ja se palkittiinkin 4-vuotiaana parhaista askellajeista. Helia on todella näyttävä ratsu; se osaa suomenhevoseksi koota itsensä todella hienosti ja kaikki sen askellajit ovat lennokkaita ja irtonaisia. Tamma pystyy kantamaan itsensä todella hyvin myös vähän heikompi taitoisen ratsastajan kanssa. Tamma on menestynyt kouluradoilla hienosti ja napsinut tasaisen varmasti ruusukkeita kotiin. Helia on kilpaillut korkeimmillaan Vaativa B luokissa, mutta osaa yksittäin vaativampiakin liikkeitä. Tamma sai ensimmäisen varsansa jo 5-vuotiaana ja tämä varsa on myös jo ehtinyt menestymään kouluradoilla. Mersu on tamman varsoista ainoa, jonka isänä toimii kenttäratsu, mutta syykin sille on selvä. Mersu oli tilausvarsa ja varsan ostajat nimenomaan halusivat käyttää Helialle Jouhen Erosta. Vaikka Mersu ei ole perinyt emänsä kokoamiskykyä, on laadukkaat askellajit varmasti peritty äidiltä. Helia ei enää nykyään kilpaile, vaan se on siirtynyt kokonaan jalostuskäyttöön ja varsonutkin useamman menestyksekään kouluratsun.
Emänisä Epeli on yönmusta ja 156 senttimetrinen ryhdikäs, hyvät tyypit ja hyvät liikkeet omaava suomenhevosori. Heila on perinyt siltä yhteistyökykyisyyden ja sen saman jopa vilpittömän luottavaisuuden. Epuksi kutsuttu ori on nykyään siitoseläkkeellä kotonaan Kuhmossa, missä se on astunut Heilan emän lisäksi kuusi muuta kenttätammaa ja saanut korotettua toisen kantakirjapalkintonsa jalostuvaliokunnan kokouksessa jälkeläisnäyttöjen ansiosta ensimmäiselle palkinnolle. Aktiivisina kisavuosinaan ori kisasi kenttää CIC1-tasolla, vaikka olisi hyppykapasiteetiltaan yltänyt korkeampiinkin luokkiin. Omistajansa Aimon papereista löytynyt kantakirjalausunto kuvailee Epun rakennetta ryhdikkääksi ja hyvät tyypiit omaavaksi suomenhevosoriksi, jolla on syvä pyöreä runko mutta hieman vento selkä sekä lyhyt ja jyrkkä lautanen. Jalka-asennoiltaan hyvät ja kuivat, liikkeiltään suorat ja väljät. Olin kiinnittänyt erityistä huomiota omistaja-Aimon kasvoilla näkyvään ylpeyteen esitellessään sitä kahdeksikon pisteriviä ja 24 pisteen käyttöpisteitä. Hevosestaan ylpeä omistaja. Ukkivainaa ei ollut turhaan sanout Aimon omistavan ja kasvattavan suomenhevosiaan ylpeydellä. Ja siksi Eppu oli selvä isävalinta Heilalle.
Emänemä Syömmoan Haneli on sieväpäinen, kyllä mainitsemisen arvoinen asia kiitos kysymästä, tummanpunarautias ja säkäkorkeudelta 155cm kevytrakenteinen valiotamma. Haneliksi kutsuttu tamma on omistajansa ensimmäinen kasvatti, hyvä ratsu ja kenttähevonen suomenhevosliitonkin mukaan, ja omistajansa sanoin varmajalkainen suorittaja, joka ei pelkää tehdä töitä ja tietää että ihminen on toveri. Haneli kantakirjattiin kymmenkuntavuotta sitten toiselle palkinnolle, kantakirjalausunnosta mainittakoon hyvänpuoleiset tyypit, pyöreä syvä pitkä runko, pitkä kaula, korkea lyhyt säkä ja liikkeistä etujalkojen liikkeet suorat ja takajalkojen liikkeet suorat väljät ravissa. Varman kahdeksikkorivin hevonen. Ratsastaessa tamma oli ollut herkkä, erityisesti suustaan ja olikin vaatinut selkäänsä kokeneemman ratsastajan, ihmisen joka tiesi mitä tekee. Kasvattajansa mukaan se olikin ollut samalla kisaajalla melkein koko kisauransa, lieneekö siinä salaisuus Hanelin menestykseen kettäratsastuksessa Kainuun alueella. Viisi varsaa varsonut, jokainen kenttähevosena toimiva varsa on perinyt emältään hyvää liikettä, hyppyvarmuutta ja hyvää työmoraalia sekä korrektia rakennetta.
© Kasvattaja
Pipsan isänemä, Tovan Helia on hieno tummanpunaruunikko ja 159cm korkea kouluratsu. Tamma menestyi nuorena hienosti nuorten laatuarvostelussa ja se palkittiinkin 4-vuotiaana parhaista askellajeista. Helia on todella näyttävä ratsu; se osaa suomenhevoseksi koota itsensä todella hienosti ja kaikki sen askellajit ovat lennokkaita ja irtonaisia. Tamma pystyy kantamaan itsensä todella hyvin myös vähän heikompi taitoisen ratsastajan kanssa. Tamma on menestynyt kouluradoilla hienosti ja napsinut tasaisen varmasti ruusukkeita kotiin. Helia on kilpaillut korkeimmillaan Vaativa B luokissa, mutta osaa yksittäin vaativampiakin liikkeitä. Tamma sai ensimmäisen varsansa jo 5-vuotiaana ja tämä varsa on myös jo ehtinyt menestymään kouluradoilla. Mersu on tamman varsoista ainoa, jonka isänä toimii kenttäratsu, mutta syykin sille on selvä. Mersu oli tilausvarsa ja varsan ostajat nimenomaan halusivat käyttää Helialle Jouhen Erosta. Vaikka Mersu ei ole perinyt emänsä kokoamiskykyä, on laadukkaat askellajit varmasti peritty äidiltä. Helia ei enää nykyään kilpaile, vaan se on siirtynyt kokonaan jalostuskäyttöön ja varsonutkin useamman menestyksekään kouluratsun.
Emänisä Epeli on yönmusta ja 156 senttimetrinen ryhdikäs, hyvät tyypit ja hyvät liikkeet omaava suomenhevosori. Heila on perinyt siltä yhteistyökykyisyyden ja sen saman jopa vilpittömän luottavaisuuden. Epuksi kutsuttu ori on nykyään siitoseläkkeellä kotonaan Kuhmossa, missä se on astunut Heilan emän lisäksi kuusi muuta kenttätammaa ja saanut korotettua toisen kantakirjapalkintonsa jalostuvaliokunnan kokouksessa jälkeläisnäyttöjen ansiosta ensimmäiselle palkinnolle. Aktiivisina kisavuosinaan ori kisasi kenttää CIC1-tasolla, vaikka olisi hyppykapasiteetiltaan yltänyt korkeampiinkin luokkiin. Omistajansa Aimon papereista löytynyt kantakirjalausunto kuvailee Epun rakennetta ryhdikkääksi ja hyvät tyypiit omaavaksi suomenhevosoriksi, jolla on syvä pyöreä runko mutta hieman vento selkä sekä lyhyt ja jyrkkä lautanen. Jalka-asennoiltaan hyvät ja kuivat, liikkeiltään suorat ja väljät. Olin kiinnittänyt erityistä huomiota omistaja-Aimon kasvoilla näkyvään ylpeyteen esitellessään sitä kahdeksikon pisteriviä ja 24 pisteen käyttöpisteitä. Hevosestaan ylpeä omistaja. Ukkivainaa ei ollut turhaan sanout Aimon omistavan ja kasvattavan suomenhevosiaan ylpeydellä. Ja siksi Eppu oli selvä isävalinta Heilalle.
Emänemä Syömmoan Haneli on sieväpäinen, kyllä mainitsemisen arvoinen asia kiitos kysymästä, tummanpunarautias ja säkäkorkeudelta 155cm kevytrakenteinen valiotamma. Haneliksi kutsuttu tamma on omistajansa ensimmäinen kasvatti, hyvä ratsu ja kenttähevonen suomenhevosliitonkin mukaan, ja omistajansa sanoin varmajalkainen suorittaja, joka ei pelkää tehdä töitä ja tietää että ihminen on toveri. Haneli kantakirjattiin kymmenkuntavuotta sitten toiselle palkinnolle, kantakirjalausunnosta mainittakoon hyvänpuoleiset tyypit, pyöreä syvä pitkä runko, pitkä kaula, korkea lyhyt säkä ja liikkeistä etujalkojen liikkeet suorat ja takajalkojen liikkeet suorat väljät ravissa. Varman kahdeksikkorivin hevonen. Ratsastaessa tamma oli ollut herkkä, erityisesti suustaan ja olikin vaatinut selkäänsä kokeneemman ratsastajan, ihmisen joka tiesi mitä tekee. Kasvattajansa mukaan se olikin ollut samalla kisaajalla melkein koko kisauransa, lieneekö siinä salaisuus Hanelin menestykseen kettäratsastuksessa Kainuun alueella. Viisi varsaa varsonut, jokainen kenttähevosena toimiva varsa on perinyt emältään hyvää liikettä, hyppyvarmuutta ja hyvää työmoraalia sekä korrektia rakennetta.
© Kasvattaja
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
|
01.03.2021 Kutsu, He A - 5 / 100
03.03.2021 Kutsu, He A - 6 / 100 10.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 100 15.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 100 18.03.2021 Kutsu, He A - 8 / 100 03.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 30 04.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 05.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 07.03.2021 Kutsu, He A - 5 / 30 08.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 30 |
10.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 30
12.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 14.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 30 14.03.2021 Kutsu, He A - 4 / 30 20.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 22.03.2021 Kutsu, He A - 3 / 30 27.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 30 29.03.2021 Kutsu, He A - 1 / 30 29.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 01.03.2021 Kutsu, He B - 5 / 40 |
01.03.2021 Kutsu, He B - 2 / 40
02.03.2021 Kutsu, He B - 2 / 40 04.03.2021 Kutsu, He B - 6 / 40 05.03.2021 Kutsu, He B - 5 / 40 07.03.2021 Kutsu, He B - 4 / 40 09.03.2021 Kutsu, He B - 1 / 40 15.03.2021 Kutsu, He B - 2 / 40 01.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 03.03.2021 Kutsu, He A - 2 / 30 11.03.2021 Kutsu, He A - 3 / 30 |
17.03.2021 Kutsu, He A - 3 / 30
18.03.2021 Kutsu, He A - 5 / 30 23.03.2021 Kutsu, He A - 5 / 30 28.03.2021 Kutsu, He A - 5 / 30 30.03.2021 Kutsu, He A - 3 / 30 04.10.2021 Kutsu, He A - 5 / 60 09.10.2021 Kutsu, He A - 7 / 60 14.10.2021 Kutsu, He A - 4 / 60 18.10.2021 Kutsu, He A - 7 / 60 19.10.2021 Kutsu, He A - 3 / 60 |
|
02.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 40
13.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 40 15.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 40 17.03.2021 Kutsu, 100cm - 6 / 40 01.03.2021 Kutsu, 90cm - 6 / 40 02.03.2021 Kutsu, 90cm - 6 / 40 03.03.2021 Kutsu, 90cm - 5 / 40 04.03.2021 Kutsu, 90cm - 6 / 40 04.03.2021 Kutsu, 90cm - 3 / 40 05.03.2021 Kutsu, 90cm - 3 / 40 |
06.03.2021 Kutsu, 90cm - 6 / 40
07.03.2021 Kutsu, 90cm - 1 / 40 12.03.2021 Kutsu, 90cm - 6 / 40 12.03.2021 Kutsu, 90cm - 3 / 40 13.03.2021 Kutsu, 90cm - 2 / 40 15.03.2021 Kutsu, 90cm - 3 / 40 01.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 30 02.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 02.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 05.03.2021 Kutsu, 100cm - 2 / 30 |
06.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 30
09.03.2021 Kutsu, 100cm - 2 / 30 09.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 30 11.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 12.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 30 15.03.2021 Kutsu, 100cm - 1 / 30 16.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 30 23.03.2021 Kutsu, 100cm - 2 / 30 25.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 25.03.2021 Kutsu, 100cm - 2 / 30 |
28.03.2021 Kutsu, 100cm - 1 / 30
07.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 30 07.03.2021 Kutsu, 100cm - 3 / 30 10.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 16.03.2021 Kutsu, 100cm - 1 / 30 16.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 21.03.2021 Kutsu, 100cm - 2 / 30 22.03.2021 Kutsu, 100cm - 4 / 30 26.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 29.03.2021 Kutsu, 100cm - 5 / 30 |
|
06.03.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30
07.03.2021 Kutsu, helppo - 2 / 30 12.03.2021 Kutsu, helppo - 3 / 30 17.03.2021 Kutsu, helppo - 1 / 30 01.03.2021 Kutsu, helppo - 6 / 40 22.03.2021 Kutsu, helppo - 7 / 50 02.03.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 06.03.2021 Kutsu, helppo - 5 / 30 07.03.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 15.03.2021 Kutsu, helppo - 2 / 30 |
18.03.2021 Kutsu, helppo - 2 / 30
22.03.2021 Kutsu, helppo - 3 / 30 12.04.2021 Kutsu, helppo - 2 / 60 18.04.2021 Kutsu, helppo - 1 / 60 01.04.2021 Kutsu, helppo - 1 / 37 02.04.2021 Kutsu, helppo - 1 / 37 03.04.2021 Kutsu, helppo - 4 / 37 07.04.2021 Kutsu, helppo - 1 / 37 08.04.2021 Kutsu, helppo - 5 / 37 26.03.2021 Kutsu, helppo - 3 / 30 |
30.03.2021 Kutsu, helppo - 2 / 30
01.04.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 09.04.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 09.05.2021 Kutsu, helppo - 6 / 50 20.05.2021 Kutsu, helppo - 1 / 50 28.05.2021 Kutsu, helppo - 2 / 50 30.05.2021 Kutsu, helppo - 5 / 50 10.05.2021 Kutsu, helppo - 3 / 30 19.05.2021 Kutsu, helppo - 3 / 30 02.06.2021 Kutsu, helppo - 6 / 60 |
04.06.2021 Kutsu, helppo - 5 / 60
13.06.2021 Kutsu, helppo - 5 / 60 05.07.2021 Kutsu, helppo - 1 / 45 11.07.2021 Kutsu, helppo - 4 / 45 16.07.2021 Kutsu, helppo - 6 / 45 18.07.2021 Kutsu, helppo - 3 / 45 27.07.2021 Kutsu, helppo - 3 / 45 07.08.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 12.08.2021 Kutsu, helppo - 4 / 30 19.08.2021 Kutsu, helppo - 2 / 30 |
|
19.03.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 40
04.03.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 39 06.03.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 38 08.03.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 39 13.03.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 39 16.03.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 39 18.03.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 39 01.06.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 57 05.06.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 51 07.06.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 57 |
20.06.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 57
20.06.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 51 29.06.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 51 04.09.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 30 08.09.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 30 09.09.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 30 11.09.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 30 17.09.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 30 19.09.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 30 30.09.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 30 |
16.11.2021 Kutsu, noviisi - 7 / 50
22.11.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 50 14.11.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 60 15.11.2021 Kutsu, noviisi - 5 / 60 16.11.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 60 16.11.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 60 17.11.2021 Kutsu, noviisi - 7 / 60 19.11.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 60 23.11.2021 Kutsu, noviisi - 4 / 60 23.11.2021 Kutsu, noviisi - 7 / 60 |
25.11.2021 Kutsu, noviisi - 6 / 60
30.11.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 60 13.12.2021 Kutsu, noviisi - 2 / 40 19.12.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 40 20.12.2021 Kutsu, noviisi - 1 / 40 20.12.2021 Kutsu, noviisi - 3 / 40 01.01.2022 Kutsu, noviisi - 4 / 40 01.01.2022 Kutsu, noviisi - 6 / 40 02.01.2022 Kutsu, noviisi - 2 / 40 02.01.2022 Kutsu, noviisi - 4 / 40 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
Ei sijoituksia
|
Päiväkirja ja valmennukset
|
11.02.2021 Uusi tulokas, kirjoittanut omistaja
Kun kopin lastaussilta aukesi Syyn Kartanon pihassa, päästi kyydissä ollut nuori tamma matkansa ensimmäisen äänähdyksen - kimeä hirnahdus ilmoitti tallin muille hevosille, että uusi asukas on saapunut. Rauhallisesti tarhailleet hevoset kerääntyivät kiinnostuneina katsomaan, kuka kopista astelisi ulos. Sehän oli Väjen Pyrstötähtipurija, toisin sanoen Pipsa, joka peruutti lastaussiltaa pitkin rauhallisesti, mutta hieman jännittyneenä uudesta ympäristöstä. Ruunikko tarkkaili narun päässä hetken ympäristöään, hörähteli kauempana näkyville lajitovereille ja puski sitten taluttajaansa Joonasta sen merkiksi, että nyt riitti seisoskelu. Matka kotiin ei ollut mikään ylitsepääsemättömän pitkä, mutta Pipsa sai silti käydä kävelemässä seisoskelusta puutuneet raajansa vetreiksi tallin pihapiirissä. Joonas talutti Pipsaa varmoin ottein päätallin ympäri ja kävi näyttämässä sitä tarhoillakin päin, vanhat asukit innostuivat juoksentelemaan tarhoissaan, mutta Pipsa ei fiksuna tyttönä ryhtynyt moiseen. Tallissa Pipsalta riisuttiin kuljetuksen aikana päällä ollut loimi ja se pääsi sille valmiiksi laitettuun karsinaan, jossa odotti pieni heinäkasa syöjäänsä. Ruokahalu tammalla oli kohdillaan, sillä se ei kauaa miettinyt, ennen kuin laski päänsä heinäkasalle. Tallissa samaan aikaan ollut vieruskarsina-asukki sen sijaan ihmetteli uutta tulokasta koittaen päästä kalterin läpi haistelemaan. Pipsa ei tästä välittänyt, vaan söi heinänsä loppuun autuaana. Heinäkasan lähetyessä loppuaan puimme Pipsalle toppaloimen ja talutimme sen tarhailemaan. Ruunikko pääsi oitis osaksi tammalaumaa, joka otti sen onneksemme hienosti vastaan. Tyytyväisinä hevoset jäivät mutustelemaan tarhassa ollutta heinää, kun poistuimme Joonaksen kanssa paikalta ihastellen ääneen uutta ostostamme. |
© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
|
03.12.2021 Kouluvalmennus, valmentaja Elli Liekkiharju
Kouluvalmennus oli juuri se, mitä tarvitsimme nyt, sillä Pipsa oli kuin lentoon lähdössä ollut heinäsirkka, mutta oma fiilikseni päivästä oli kuitenkin positiivinen. Kävelimme Vappulan vanhemman ja pienemmän maneesin uraa pitkin pitkin ohjin, katsomossa istui muutamia ihmisiä. Alkuverryttelyt oli tehty omatoimisesti, ne olivat sujuneet kohtalaisesti, vaikkakin Pipsa oli jäänyt vähän kiireiseksi. Liekkiharjun Elli seurasi ratsukoita alusta asti mietteliään näköisenä, tuntui, että hänellä oli ajatukset jo maanantain illanistujaisissa ja boolissa, eikä tämänpäiväisessä valmennuksessa. "Aletaanhan hommiin", Elli vihdoin havahtui mietteistään. Hän ohjeisti kolme ratsukoista toiseen päätyyn pääty-ympyrälle, kaksi sai jäädä oven puoleiseen päätyyn. Me päädyimme kaksistaan toisen ratsukon kanssa, hyvä niin sillä Pipsa oli sen verran pinkeällä tuulella, että kolmistaan ympyrällä olisi voinut tulla ahdasta.
Tehtävänä oli siirtymisiä käynnistä raviin ja päin vastoin. "Joonas, muista ulko-ohjan tuki. Nyt Pipsa puskee lapa edellä. Hyvä! Sitten käynti, yks, kaks, kolme, neljä.. Kolme askelta käyntiä vain. Tarkkuutta!" Elli ohjeisti kuulokkeeseen, jollaiset ratsastajille oli jaettu ennen valmennuksen alkua. Taiteilin kieli keskellä suuta ratsuni selässä, sillä se oli vastoin tavallista hyvin kankea ottamaan mitään apujani vastaan. Kun ravisiirtymiset alkoivat sujua, lisättiin jumppaan vielä vähän mausteita. Ympyrän joka neljänneksellä väistätettiin hevosen etu- tai takapäätä. Yhdellä neljänneksellä etupää sisään päin, seuraavalla ulospäin ja niin edelleen. Pipsa keikkaroi väistävää pohjettani vastaan ja siksi sain taas keskittyä tehtävääni ihan tosissani.
Hevoseni oli hyvin kiireinen edelleen. Pääsimme pois ympyröiltä ja hyödynsimme seuraavaksi koko maneesin alaa. Elli ei päästänyt meitä helpolla, sillä seuraava tehtävä sisälsi monta eri osa-aluetta. Pitkän sivun lopussa, oikeastaan kulmassa tehtiin voltti ja heti perään puolivolttia harjoitusravissa. Puolivoltilta ratsastettiin jokusen askelta luotisuorina, josta tehtiin pohkeenväistöä kohti E:tä. Pohkeenväistön jälkeen ratsastettiin harjoitusravissa kohti lyhyttä sivua, kulma oli tärkeää ratsastaa hyvin. C:ssä tarkka laukannosto ja laukkavoltin jälkeen tarkka siirtyminen raviin pisteessä. Se tuotti meille eniten hankaluuksia, sillä tiesin Pipsan ottavan vielä enemmän kierroksia laukkaamisesta. Kulman jälkeen suoristus, pitkällä sivulla lisättyä ravia ja jälleen voltille. Olisin yksin ratsastaessani varmasti unohtanut osan, mutta onneksi meitä oli muitakin ja pystyin lunttaamaan muilta seuraavan liikkeen.
"Puolipidäte! Istu kunnolla alas ja hidasta, nyt se kaahaa taas", Elli ohjeisti seuratessaan meitä ravilisäyksen jälkeen. "Oho, nyt tuli voltille kokoa", nainen vähän naurahti, kun Pipsa oli ottanut ja vastustanut kääntävää apuani. Onneksi pohkeenväistö sujui parin haparointikerran jälkeen hyvin. "Laukkavoltilla muista taas ulko-ohjan tuki tai tapahtuu sama virhe kuin ravivoltilla", Elli sanoi. Hän seurasi meitä yksitellen pää kenossa. Luulen, että hän on pitkän niskahieronnan tarpeessa tämän valmennuspäivän jälkeen. "Hienoa, te voitte Pipsan kanssa lopetella, se on tehnyt nyt ihan erinomaista työtä viimeiset väistöt ja ravilisäykset. Laukassa saisitte vielä kotona harjoitella rauhallisuutta", Elli sanoi ja siirsin hevostani pikkuhiljaa käyntiin. Lopulta kaikki olivat saaneet tehtävän suoritettua valmentajaa miellyttävästi. Saimme kaikki loppuverkkailla omassa tahdissa. Olipa kiva käydä pitkästä aikaa ulkopuolisen valvovan silmän alla valmentautumassa Pipsan kanssa, siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, harmi kuitenkin, että Pipsa oli tällä kertaa vastoin tavallista todella menevällä päällä, emmekä ehkä saaneet valmennuksesta niin paljon irti kuin olisimme voineet hevosen ollessa rauhallisempi.
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
