Syyn Fraktaali
Ch, KTK-II, ERJ-II
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.12.2019 KTK-II
17 + 18 + 18 + 18 = 71p. ✾ Arvonimi myönnetty 16.03.2020 Champion |
Uutta varsaa suunnitellessani katselin omaa tammaväkeäni pohtivasti ja mietin, että oman tallin oreista ei kyllä näille olisi sulhasiksi. Eräänä iltana kuitenkin huomasin netissä ilmoituksen jalostukseen tarjolla olevista oreista ja rakastuin heti Lupsakkalaiseen suomenhevosori Aksioomaan. Yleispainotteinen ori oli kuin luotu meidän Helmelle, enkä kauaa epäröinyt orin omistajaan yhteyttä ottaessani. Astutus, kantoaika ja synnytys sujuivat hyvin ja maailmaan putkahti komea punarautias suomenhevosori, joka sai nimekseen Syyn Fraktaali. Tallilaisten kesken pelkkä Frakku oli jo varsana utelias ja ihmisrakas tapaus, jota oli kiva ja helppo käsitellä missä tahansa tilanteessa. Ratsukoulutus sujui hyvin sen suurempia ongelmia, vaikka alussa Frakkua hieman uudet asiat tuppasivatkin jännittämään. Lopulta orista kuoriutui hieno kilpahevonen, joka pääsisi valloittamaan kilpakenttiä.
Luonnekuvaus
Frakku on luonteeltaan rakkautta kaipaavaa sorttia, eivätkä sitä häiritse tuntikausia kestävät puunaussessiot missään olosuhteissa. Orin tallitavat ovat herrasmiesmäistä luokkaa ja se osaa liikkeillään varoa niin suuria kuin pieniäkin hoitajia ja ohikulkijoita. Frakku on ihmiselle ehdottoman nöyrä, eikä sillä ole tapana rimpuilla riimunnarun päässä, polkea kaviollaan hoitajan varpaita tai esitellä purukalustoaan karsinaan tulevalle ihmiselle. Frakun hoitaminen luonnistuu missä tahansa. Orin voi kiinnittää vaikka tallipihan koivuun, se ei siitä mihinkään lähde. Kuten jo aiemmin mainittu, Frakku rakastaa olla huomion keskipisteenä ja suorastaan janoaa tarkkaa harjausta sekä harjan selvitystä. Ori onkin kaikkien tallilaisten suosikki hoidettava, eikä koskaan joudu kuulemaan teinien suusta sanoja "en jaksa" tai "en minä millään viitsisi", kun on kyse Frakun hoitamisesta. Varustus ennen töihin lähtöä on Frakulle neutraali asia, eikä se pullistele satulavyön kanssa tai pidä suutaan kiinni kuolaimia laitettaessa.
Kentälle tai maneesiin päästessä Frakusta kuoriutuu laadukas ratsu, jonka kanssa on mukava harrastaa lajia kuin lajia. Yleispainotteinen Frakku sopii niin este- kuin koulutreeneihin tai rohkeimmille jopa maastoesteillekin! Sileällä työskennellessä Frakku on omalla moottorilla etenevää kaliiperia, sitä ei tarvitse potkia tai maiskuttaa etenemään. Pienet, hellät ja selkeät avut ovat avaimia Frakun todellisen potenttiaalin esille tuomiseen. Jos ratsastaja on liian kovakourainen, vetää jatkuvasti suusta tai kopsuttelee kantapäillään kylkiin, protestoi Frakku pysähtymällä kokonaan tai tekemällä pukin. Ilkeä Frakku ei kuitenkaan ole, se ei vain halua selkäänsä epämiellyttävää ratsastajaa. Kun yhteistyö toimii ja Frakkuun on tutustunut, on Frakku erittäin näyttävä ratsu koulukentille. Sillä on lennokkaat ja irtonaiset liikkeet, joita on helppo koota ja pidentää. Erityisesti lisäyksistä orille ropisee pisteitä koulukilpailuissa.
Esteillä hieman itsestään epävarma Frakku vaatii selkäänsä päättäväisen ratsastajan, joka osaa ja uskaltaa rohkaista etenemään. Jotkin erikoisesteet, kuten muuri tai vesieste, tuottavat radalla Frakun kanssa herkimmin ongelmia. Vaikka Frakku onkin reipas hevonen, on esteradalla hyvä pitää mukana pieni raippa, johon voi turvautua viimeisenä keinona, jos esteistä ei tahdo päästä yli. Kun alkuverkan ennen suoritusta hoitaa hyvin ja Frakkuun saa kivaa itsevarmuutta verryttelyhypyillä, sujuu ratakin useimmiten ilman turhia kieltoja. Frakulla on pehmeä, pyörivä laukka, jossa on mukava istua. Sen hypyt ovat pieniä ja pyöreitä, eikä se juuri tiputtele puomeja. Maastoesteillä Frakku on energinen ja joskus paljonkin kuumuva. Orilla on intoa kulkea eteenpäin kovaa, mutta esteet saattavat joskus jännittää. Etenkin hauta on Frakulle haastava - ori ei kykene ymmärtämään, että maahan kaivettu kuoppa ei isoa poikaa syö. Haudasta pääsee yli orin rauhoittamalla ja selkeällä päättäväisyydellä, istumalla tiiviisti satulassa.
Kentälle tai maneesiin päästessä Frakusta kuoriutuu laadukas ratsu, jonka kanssa on mukava harrastaa lajia kuin lajia. Yleispainotteinen Frakku sopii niin este- kuin koulutreeneihin tai rohkeimmille jopa maastoesteillekin! Sileällä työskennellessä Frakku on omalla moottorilla etenevää kaliiperia, sitä ei tarvitse potkia tai maiskuttaa etenemään. Pienet, hellät ja selkeät avut ovat avaimia Frakun todellisen potenttiaalin esille tuomiseen. Jos ratsastaja on liian kovakourainen, vetää jatkuvasti suusta tai kopsuttelee kantapäillään kylkiin, protestoi Frakku pysähtymällä kokonaan tai tekemällä pukin. Ilkeä Frakku ei kuitenkaan ole, se ei vain halua selkäänsä epämiellyttävää ratsastajaa. Kun yhteistyö toimii ja Frakkuun on tutustunut, on Frakku erittäin näyttävä ratsu koulukentille. Sillä on lennokkaat ja irtonaiset liikkeet, joita on helppo koota ja pidentää. Erityisesti lisäyksistä orille ropisee pisteitä koulukilpailuissa.
Esteillä hieman itsestään epävarma Frakku vaatii selkäänsä päättäväisen ratsastajan, joka osaa ja uskaltaa rohkaista etenemään. Jotkin erikoisesteet, kuten muuri tai vesieste, tuottavat radalla Frakun kanssa herkimmin ongelmia. Vaikka Frakku onkin reipas hevonen, on esteradalla hyvä pitää mukana pieni raippa, johon voi turvautua viimeisenä keinona, jos esteistä ei tahdo päästä yli. Kun alkuverkan ennen suoritusta hoitaa hyvin ja Frakkuun saa kivaa itsevarmuutta verryttelyhypyillä, sujuu ratakin useimmiten ilman turhia kieltoja. Frakulla on pehmeä, pyörivä laukka, jossa on mukava istua. Sen hypyt ovat pieniä ja pyöreitä, eikä se juuri tiputtele puomeja. Maastoesteillä Frakku on energinen ja joskus paljonkin kuumuva. Orilla on intoa kulkea eteenpäin kovaa, mutta esteet saattavat joskus jännittää. Etenkin hauta on Frakulle haastava - ori ei kykene ymmärtämään, että maahan kaivettu kuoppa ei isoa poikaa syö. Haudasta pääsee yli orin rauhoittamalla ja selkeällä päättäväisyydellä, istumalla tiiviisti satulassa.
ii. Armoton Totuus sh, prn, 162cm ie. Unohtuma sh, vprn, 157cm |
iii. Armonisku sh, rt, 159cm iie. Totuusliemi sh, rn, 165cm iei. Sattuma sh, trn, 156cm iee. Unenlahja sh, rt, 159cm |
|
ei. Usva-Tuuli sh, rt, 159cm ee. Viimatyttö sh, rt, 159cm |
eii. Usvainen sh, rt, 160cm eie. Meri-Tuuli sh, prt, 158cm eei. Manu sh, rt, 163cm eee. Viiman Valo sh, rt, 149cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Frakku on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 18.06.2020 sh-o. Syyn Apoteema (e. Pirunkorven Kotitonttu)
♥ 14.01.2022 sh-t. Syyn Ahomansikka (e. Hornanhovin Marjamytologia) ♥ 02.01.2024 sh-o. Syyn Konjektuuri (e. Kaihon Noitavaino) |
lue Sukuselvitys
Isänisä Armoton Totuus on kuvankaunis (vai pitäisikö sanoa komea..?) ori suoraan Suomen Pohjanmaalta. Laadustaan huolimatta jalostuksessa melko vähän käytetty punaruunikko 162 senttinen on luonteeltaan oikein mukava oriksi. Tuttujen ihmistensä kanssa sitä voisi luulla jopa ruunaksi, jos ei näkisi hulppean tuuheita jouhia ja orimaista lihaksikasta runkoa. Armoton Totuus on kilpakenttien kauhu ja päihittää monet puoliverisetkin esteratsastuksen aikaluokissa. Myös koulua ja kenttäratsastusta kilpailleella orilla on paljon sijoituksia ja merkittäviäkin saavutuksia eri tapahtumista vuosien varrelta. Ratsuna Armoton Totuus on energinen ja eteenpäinpyrkivä, kuitenkin näppärän nöyrä ja ratsastettavuudeltaan varsin kevyt.
Isänisänisä Armonisku oli yksi aikansa kovimpia kilpasuomenhevosia. Se kilpaili menestyneesti esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessakin. CIC1-tasoinen ori oli luonteeltaan herkkä, muttei suinkaan reaktiivinen tai tikittävä aikapommi. Armonisku kantakirjattiin nuorella iällä ykköspalkinnolle ja siitä tuli suosittu siitosori. Rakenteeltaan vankka ja suorajalkainen Armonisku oli komea näky ja edustikin suomenhevosia erinäisissä tapahtumissa jopa ulkomailla. Armonisku jouduttiin laskemaan vihreämmille niityille harmillisen äkillisesti alkaneen ähkyn vuoksi.
Isänisänemä Totuusliemi oli hieman tuntemattomampi tapaus. Se ei elämänsä aikana nähnyt paljon kilpakenttiä eikä näyttelykehiä. Totuusliemi teki lähes koko elämänsä ahkerasti töitä ratsastuskoulussa, jossa se opetti varmajalkaisena tammana monia nuoria ratsastajia pääsemään alkuun. Totuusliemi oli jokaisen luottoratsu ja useat ovat myöhemmin kuvailleet sen olleen pelottomin hevonen, jonka olivat nähneet. Totuusliemi oli isohko, 165 senttiä korkea ja väritykseltään ruunikko valkoisilla merkeillä. Totuusliemi sai yhden jälkeläisen.
Isänemä Unohtuma on menestynyttä kilpahevossukua edustava vaaleanpunaruunikko tamma. Luonteeltaan suomenhevoselle tyypillisen motivoitunut työhönsä, mutta aika-ajoin jääräpäinen vastarannan kiiski. Unohtuma on kilpaillut kenttäratsastuksessa hyvin tuloksin CIC1-tasolla. Kotitreenissä Unohtumalla riittää ponnua myös 120-senttisiin esteratoihin. Ratsuna tamma on nöyrä ja eteenpäinpyrkivä, ratsastajan apuja kunnioittava tyyppi. Unohtuman kilpauran päätyttyä se sai kaksi jälkeläistä, joille se on periyttänyt luonnetta ja kapasiteettia kenttäratsastukseen.
Isänemänisä Sattuma on kaikkia lajeja nuoruudessaan menestyksekkäästi kilpaillut siitosori. Tummanruunikko ori on kantakirjattu ykköspalkinnolle ja periyttää hienoa rakennettaan myös jälkeläisille, sekä jalkojen piirteitä jopa jälkeläistensä jälkeläisillekin. Sattuma on luonteeltaan ihmiselle ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva tapaus, jolla ei koskaan ole huonoa päivää. Tammoista ori ei ota mitään ylimääräisiä kierroksia, vaan käyttäytyy herrasmiesmäisesti. Ratsuna Sattumalla löytyy ponnua esteille, irtonaisuutta kouluun ja rohkeutta maastoesteille.
Isänemänemä Unenlahja oli 159 senttisessä paketissa tallustava jokapaikanhöylä. Tamma kilpaili nuoruudessaan kaikissa lajeissa esteiltä valjakkoon menestyen kivasti. Unenlahjan ratsastaja oli 15-vuotias junioriratsastaja ja yhdessä ratsukko saavutti monia saavutuksia. Unenlahjan vanhetessa sillä teetettiin kolme jälkeläistä, joista jokaiselle se periytti lupsakkaa, lempeää luonnettaan sekä hyvää kapasiteettia kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Vanhuuden vaivojen alkaessa lopulta painaa Unenlahja päästettiin vihreämmille niityille 29 vuoden iässä.
Emänisä Usva-Tuuli oli aikansa yksi kovimmista siitosoreista. Usva-Tuuli menestyi este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa uskomattoman hyvin voittaen kilpailuja yksi toisensa jälkeen. Putkivoittojen seurauksena kisapaikoilla alettiin jo epäillä dopingia, eikä ihmisiä enää edes jännittänyt voittajan nimen julkistaminen. Usva-Tuuli oli säkenöivän taitava ja nopea hyppääjä, joka ei koskaan kieltänyt ja pelasti tilanteet jopa ihan mahdottomistakin paikoista suorittaen radat puhtaasti. Kouluratsuna se oli miellyttämishaluinen ja sillä oli irtonainen, lennokas askellus, jota oli helppo säädellä. Maastoesteillä ori oli peloton ja hurjan nopea. Kapasiteettia kenttäratsastuksessa olisi riittänyt pidemmällekin, mutta suomenhevosille säädetty taso ei antanut periksi.
Usva-Tuulen isä on kilpaori Usvainen laadukkaasta kenttähevossuvusta. Rautias ori ei ollut mikään rakennekukkanen, eikä sitä koskaan kantakirjattu saati viety näyttelyihin sen kummemmin. Kuitenkaan Usvaisen rakenne ei vaikeuttanut orin kilpakäyttöä tai suuremmin periytynyt jälkeläisillekään. Ratsastettaessa Usvainen oli rauhallinen mutta eteenpäinpyrkivä, pienestä hätkähtämätön ori, jonka kanssa kilpailuissa oli helppo ja mukava kiertää hyvin tuloksin. Kenttäratsastus oli Usvaisen päälaji, eikä se vanhempana juuri muihin kilpailuihin osallistunutkaan. Orilla oli useita vaikuttavia tuloksia suomenmestaruuskilpailuista ja suomneratsujen kuninkaallisista. Usvaisella oli yhteensä seitsemän jälkeläistä.
Emänisänemä Meri-Tuuli oli monikäyttöinen tamma, joka vietti nuoruusvuotensa rauhallisella tilalla Tampereen kupeessa. Hyvärakenteinen näyttelyiden kuningatar haali elämänsä aikana monia hienoja näyttelytuloksia ja oli aikansa yksi parhaimman rakenteen omaavista suomenhevostammoista. Tampereelta Meri-Tuuli muutti kuusivuotiaana Lahteen kilpailemaan koulu- ja estekilpailuihin. Se oli ratsuna melko rauhallinen ja miellyttämishaluinen, tarvittaessa myös tulinen ja erittäin nopea. Lahdesta käsin kilpailtuaan joitain vuosia, tamma myytiin lopulliseen kotiinsa Haminaan, jossa se kilpaili pääosin kenttäratsastuksessa hienoin tuloksin. Tamma oli nopea esteradalla, hienoliikkeinen kouluradalla ja peloton maastoesteillä - täydellinen kenttäkone. Meri-Tuuli varsoi kerran ja menehtyi ikävästi pian synnytyksen jälkeen aivan liian nuorena.
Emänemä oli rauhallisuuden perikuva ja monen nuoren ensihevonen Viimatyttö. Rautias 159-senttimetriä korkea tamma oli kaikkien kaveri, eikä hölmöillyt, vaikka selkään laitettiin täysin osaamaton ratsastaja. Se tiesi mitä haettiin, eikä hoppuillut vääristä avuista, vaan kuljetti jokaisen heppatytön turvallisesti maaliin asti. Viimatyttö eleli miltein koko elämänsä Lapualla pienellä tilalla, jossa järjestettiin satunnaisesti ratsastustuntitoimintaa sekä kasvatettiin suomenhevosia. Viimatytön kanssa kilpaili nuori tyttö Sanna, parivaljakko kiersi este- ja koulukilpailuissa helpoissa luokissa. Viimatyttö sai kaksi jälkeläistä, asusti eläkeikänsä laitumella nuorisoa paimentaen ja lopulta vaipui ikiuneen tuttujen ihmisten ympäröimänä kevään ensinuppujen kukkiessa.
Emänemänisä Manu oli järkeväluonteinen kilpahevonen, joka kilpaili ympäri Suomen eritasoisissa kenttä- ja koulukilpailuissa. Rautias suomenhevosori oli parhaimmillaan kouluratsastuksen parissa ja sillä oli laadukkaat kolme askellajia, jotka miellyttivät tuomaristoa. Esteillä se oli kuumuva, mutta tutun ratsastajansa kanssa varsin mukavan näköinen peli. Manu oli kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja sillä oli hieno rakenne, jota siltä myös periytyi useille jälkeläisille. Manu oli hieno ori, joten luonnollisesti sillä oli paljon kysyntää kasvatuspiireissä. Ori jätti suomenhevosharrastajien ihailtavaksi yhteensä viisitoista jälkeläistä ennen eläkkeelle jääntiään. Manu siirtyi laukkailemaan vehreimmille nummille kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.
Emänemäemän Viiman Valo oli kasvattajansa silmäterä, ensimmäinen kasvatti. Viiman Valo asusti Pohjanmaalla isolla hevostilalla, jossa se sai parasta mahdollista hoitoa. Tammaa käytettiin kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja tapahtumissa, joissa se sai kivasti mainetta ja tuli tunnetuksi keskisuomen piireissä. Viiman Valolla oli kohtuu hyvä rakenne, jonka takia se pärjäsi näyttelyissä ja sitä haluttiin käyttää siitokseen. Se oli myös taitava ratsu ja kilpaili este- ja kouluratsastuksen lisäksi kenttäkilpailuissa, joissa se oli hurja vastus monille kovillekin nimille. Nopea ja peloton radan suorittaja oli simppeli ratsastettava, eikä laittanut suksia ristiin ratsastajan kanssa missään tilanteessa. Viiman Valo synnytti kisauran päätyttyä kolme varsaa, joista jokaisesta tuli järkeviä ja potentiaalisia. Tamma nukkui pois kesäyönä omistajan ollessa turvallisesti läsnä.
Isänisänisä Armonisku oli yksi aikansa kovimpia kilpasuomenhevosia. Se kilpaili menestyneesti esteillä, koulussa ja kenttäratsastuksessakin. CIC1-tasoinen ori oli luonteeltaan herkkä, muttei suinkaan reaktiivinen tai tikittävä aikapommi. Armonisku kantakirjattiin nuorella iällä ykköspalkinnolle ja siitä tuli suosittu siitosori. Rakenteeltaan vankka ja suorajalkainen Armonisku oli komea näky ja edustikin suomenhevosia erinäisissä tapahtumissa jopa ulkomailla. Armonisku jouduttiin laskemaan vihreämmille niityille harmillisen äkillisesti alkaneen ähkyn vuoksi.
Isänisänemä Totuusliemi oli hieman tuntemattomampi tapaus. Se ei elämänsä aikana nähnyt paljon kilpakenttiä eikä näyttelykehiä. Totuusliemi teki lähes koko elämänsä ahkerasti töitä ratsastuskoulussa, jossa se opetti varmajalkaisena tammana monia nuoria ratsastajia pääsemään alkuun. Totuusliemi oli jokaisen luottoratsu ja useat ovat myöhemmin kuvailleet sen olleen pelottomin hevonen, jonka olivat nähneet. Totuusliemi oli isohko, 165 senttiä korkea ja väritykseltään ruunikko valkoisilla merkeillä. Totuusliemi sai yhden jälkeläisen.
Isänemä Unohtuma on menestynyttä kilpahevossukua edustava vaaleanpunaruunikko tamma. Luonteeltaan suomenhevoselle tyypillisen motivoitunut työhönsä, mutta aika-ajoin jääräpäinen vastarannan kiiski. Unohtuma on kilpaillut kenttäratsastuksessa hyvin tuloksin CIC1-tasolla. Kotitreenissä Unohtumalla riittää ponnua myös 120-senttisiin esteratoihin. Ratsuna tamma on nöyrä ja eteenpäinpyrkivä, ratsastajan apuja kunnioittava tyyppi. Unohtuman kilpauran päätyttyä se sai kaksi jälkeläistä, joille se on periyttänyt luonnetta ja kapasiteettia kenttäratsastukseen.
Isänemänisä Sattuma on kaikkia lajeja nuoruudessaan menestyksekkäästi kilpaillut siitosori. Tummanruunikko ori on kantakirjattu ykköspalkinnolle ja periyttää hienoa rakennettaan myös jälkeläisille, sekä jalkojen piirteitä jopa jälkeläistensä jälkeläisillekin. Sattuma on luonteeltaan ihmiselle ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva tapaus, jolla ei koskaan ole huonoa päivää. Tammoista ori ei ota mitään ylimääräisiä kierroksia, vaan käyttäytyy herrasmiesmäisesti. Ratsuna Sattumalla löytyy ponnua esteille, irtonaisuutta kouluun ja rohkeutta maastoesteille.
Isänemänemä Unenlahja oli 159 senttisessä paketissa tallustava jokapaikanhöylä. Tamma kilpaili nuoruudessaan kaikissa lajeissa esteiltä valjakkoon menestyen kivasti. Unenlahjan ratsastaja oli 15-vuotias junioriratsastaja ja yhdessä ratsukko saavutti monia saavutuksia. Unenlahjan vanhetessa sillä teetettiin kolme jälkeläistä, joista jokaiselle se periytti lupsakkaa, lempeää luonnettaan sekä hyvää kapasiteettia kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Vanhuuden vaivojen alkaessa lopulta painaa Unenlahja päästettiin vihreämmille niityille 29 vuoden iässä.
Emänisä Usva-Tuuli oli aikansa yksi kovimmista siitosoreista. Usva-Tuuli menestyi este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa uskomattoman hyvin voittaen kilpailuja yksi toisensa jälkeen. Putkivoittojen seurauksena kisapaikoilla alettiin jo epäillä dopingia, eikä ihmisiä enää edes jännittänyt voittajan nimen julkistaminen. Usva-Tuuli oli säkenöivän taitava ja nopea hyppääjä, joka ei koskaan kieltänyt ja pelasti tilanteet jopa ihan mahdottomistakin paikoista suorittaen radat puhtaasti. Kouluratsuna se oli miellyttämishaluinen ja sillä oli irtonainen, lennokas askellus, jota oli helppo säädellä. Maastoesteillä ori oli peloton ja hurjan nopea. Kapasiteettia kenttäratsastuksessa olisi riittänyt pidemmällekin, mutta suomenhevosille säädetty taso ei antanut periksi.
Usva-Tuulen isä on kilpaori Usvainen laadukkaasta kenttähevossuvusta. Rautias ori ei ollut mikään rakennekukkanen, eikä sitä koskaan kantakirjattu saati viety näyttelyihin sen kummemmin. Kuitenkaan Usvaisen rakenne ei vaikeuttanut orin kilpakäyttöä tai suuremmin periytynyt jälkeläisillekään. Ratsastettaessa Usvainen oli rauhallinen mutta eteenpäinpyrkivä, pienestä hätkähtämätön ori, jonka kanssa kilpailuissa oli helppo ja mukava kiertää hyvin tuloksin. Kenttäratsastus oli Usvaisen päälaji, eikä se vanhempana juuri muihin kilpailuihin osallistunutkaan. Orilla oli useita vaikuttavia tuloksia suomenmestaruuskilpailuista ja suomneratsujen kuninkaallisista. Usvaisella oli yhteensä seitsemän jälkeläistä.
Emänisänemä Meri-Tuuli oli monikäyttöinen tamma, joka vietti nuoruusvuotensa rauhallisella tilalla Tampereen kupeessa. Hyvärakenteinen näyttelyiden kuningatar haali elämänsä aikana monia hienoja näyttelytuloksia ja oli aikansa yksi parhaimman rakenteen omaavista suomenhevostammoista. Tampereelta Meri-Tuuli muutti kuusivuotiaana Lahteen kilpailemaan koulu- ja estekilpailuihin. Se oli ratsuna melko rauhallinen ja miellyttämishaluinen, tarvittaessa myös tulinen ja erittäin nopea. Lahdesta käsin kilpailtuaan joitain vuosia, tamma myytiin lopulliseen kotiinsa Haminaan, jossa se kilpaili pääosin kenttäratsastuksessa hienoin tuloksin. Tamma oli nopea esteradalla, hienoliikkeinen kouluradalla ja peloton maastoesteillä - täydellinen kenttäkone. Meri-Tuuli varsoi kerran ja menehtyi ikävästi pian synnytyksen jälkeen aivan liian nuorena.
Emänemä oli rauhallisuuden perikuva ja monen nuoren ensihevonen Viimatyttö. Rautias 159-senttimetriä korkea tamma oli kaikkien kaveri, eikä hölmöillyt, vaikka selkään laitettiin täysin osaamaton ratsastaja. Se tiesi mitä haettiin, eikä hoppuillut vääristä avuista, vaan kuljetti jokaisen heppatytön turvallisesti maaliin asti. Viimatyttö eleli miltein koko elämänsä Lapualla pienellä tilalla, jossa järjestettiin satunnaisesti ratsastustuntitoimintaa sekä kasvatettiin suomenhevosia. Viimatytön kanssa kilpaili nuori tyttö Sanna, parivaljakko kiersi este- ja koulukilpailuissa helpoissa luokissa. Viimatyttö sai kaksi jälkeläistä, asusti eläkeikänsä laitumella nuorisoa paimentaen ja lopulta vaipui ikiuneen tuttujen ihmisten ympäröimänä kevään ensinuppujen kukkiessa.
Emänemänisä Manu oli järkeväluonteinen kilpahevonen, joka kilpaili ympäri Suomen eritasoisissa kenttä- ja koulukilpailuissa. Rautias suomenhevosori oli parhaimmillaan kouluratsastuksen parissa ja sillä oli laadukkaat kolme askellajia, jotka miellyttivät tuomaristoa. Esteillä se oli kuumuva, mutta tutun ratsastajansa kanssa varsin mukavan näköinen peli. Manu oli kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja sillä oli hieno rakenne, jota siltä myös periytyi useille jälkeläisille. Manu oli hieno ori, joten luonnollisesti sillä oli paljon kysyntää kasvatuspiireissä. Ori jätti suomenhevosharrastajien ihailtavaksi yhteensä viisitoista jälkeläistä ennen eläkkeelle jääntiään. Manu siirtyi laukkailemaan vehreimmille nummille kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.
Emänemäemän Viiman Valo oli kasvattajansa silmäterä, ensimmäinen kasvatti. Viiman Valo asusti Pohjanmaalla isolla hevostilalla, jossa se sai parasta mahdollista hoitoa. Tammaa käytettiin kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja tapahtumissa, joissa se sai kivasti mainetta ja tuli tunnetuksi keskisuomen piireissä. Viiman Valolla oli kohtuu hyvä rakenne, jonka takia se pärjäsi näyttelyissä ja sitä haluttiin käyttää siitokseen. Se oli myös taitava ratsu ja kilpaili este- ja kouluratsastuksen lisäksi kenttäkilpailuissa, joissa se oli hurja vastus monille kovillekin nimille. Nopea ja peloton radan suorittaja oli simppeli ratsastettava, eikä laittanut suksia ristiin ratsastajan kanssa missään tilanteessa. Viiman Valo synnytti kisauran päätyttyä kolme varsaa, joista jokaisesta tuli järkeviä ja potentiaalisia. Tamma nukkui pois kesäyönä omistajan ollessa turvallisesti läsnä.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitus
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta, 2 VSR-sijoitus
|
03.02.2020 Kutsu, He A - 5/ 46
03.02.2020 Kutsu, He A - 5/ 46 05.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 46 09.02.2020 Kutsu, He A - 6 / 46 15.02.2020 Kutsu, He A - 6 / 46 13.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 30 15.02.2020 Kutsu, He A - 1 / 30 17.02.2020 Kutsu, He A - 5 / 30 18.02.2020 Kutsu, He A - 5 / 30 19.02.2020 Kutsu, He A - 5 / 30 |
20.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 30
01.02.2020 Kutsu, He A - 4 / 50 07.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 45 15.02.2020 Kutsu, He A - 1 / 50 18.02.2020 Kutsu, He A - 7 / 50 22.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 23.02.2020 Kutsu, He A - 7 / 50 19.02.2020 Kutsu, He A - 1 / 50 19.02.2020 Kutsu, He A - 6 / 50 20.02.2020 Kutsu, He A - 3 / 50 |
20.02.2020 Kutsu, He A - 1 / 22
25.02.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 02.03.2020 Kutsu, He A - 3 / 40 03.03.2020 Kutsu, He A - 4 / 40 05.03.2020 Kutsu, He A - 1 / 40 06.03.2020 Kutsu, He A - 6 / 40 01.03.2020 Kutsu, He A - 1 / 37 05.03.2020 Kutsu, He A - 3 / 50 13.03.2020 Kutsu, He A - 1 / 37 14.03.2020 Kutsu, He A - 3 / 37 |
17.03.2020 Kutsu, He A - 5 / 37
18.03.2020 Kutsu, He A - 3 / 50 19.03.2020 Kutsu, He A - 6 / 37 21.03.2020 Kutsu, He A - 5 / 50 22.03.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 25.03.2020 Kutsu, He A - 2 / 50 28.03.2020 Kutsu, He A - 1 / 50 30.03.2020 Kutsu, He A - 4 / 50 21.03.2020 Kutsu, He A - 6 / 42 25.03.2020 Kutsu, He A - 1 / 42 |
|
15.01.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 65
16.01.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 65 21.01.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 65 12.03.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 63 25.03.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 40 29.03.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 40 12.04.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 40 13.04.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 40 16.04.2020 Kutsu, 110cm - 5 / 40 18.04.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 40 |
11.04.2020 Kutsu, 110cm - 7 / 50
21.04.2020 Kutsu, 110cm - 5 / 50 29.04.2020 Kutsu, 110cm - 7 / 50 30.04.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 50 04.05.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 40 19.05.2020 Kutsu, 110cm - 2 / 40 10.05.2020 Kutsu, 110cm - 6 / 40 30.05.2020 Kutsu, 110cm - 4 / 40 14.05.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 50 11.05.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 66 |
12.05.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 66
16.05.2020 Kutsu, 100cm - 4 / 66 17.05.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 66 23.05.2020 Kutsu, 110cm - 1 / 40 24.05.2020 Kutsu, 110cm - 3 / 40 11.06.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 50 12.06.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 50 14.06.2020 Kutsu, 100cm - 1 / 50 16.06.2020 Kutsu, 100cm - 7 / 50 18.06.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 50 |
02.06.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 40
12.06.2020 Kutsu, 100cm - 2 / 40 18.06.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 40 19.06.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 40 01.06.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 42 02.06.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 42 07.06.2020 Kutsu, 100cm - 5 / 42 09.06.2020 Kutsu, 100cm - 3 / 42 02.06.2020 Kutsu, 100cm - 6 / 88 12.06.2020 Kutsu, 100cm - 9 / 88 |
|
06.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 38
06.12.2019 Kutsu, CIC1 - 2 / 30 09.12.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 10.12.2019 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 16.12.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 26 19.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 20.12.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 26 16.12.2019 Kutsu, CIC1 - 1 / 26 19.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26 20.12.2019 Kutsu, CIC1 - 3 / 26 |
24.12.2019 Kutsu, CIC1 - 5 / 26
16.01.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 18 21.01.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 29 22.01.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 29 04.02.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 29 06.02.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 29 07.02.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 29 17.02.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 29 18.02.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 29 15.02.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 |
18.02.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 22
24.02.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 22 01.04.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 62 10.04.2020 Kutsu, CIC1 - 2 / 34 12.04.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 34 02.06.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 50 07.06.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 50 10.06.2020 Kutsu, CIC1 - 6 / 50 13.06.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 50 17.06.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 |
29.06.2020 Kutsu, CIC1 - 3 / 50
24.05.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 43 28.05.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 43 15.06.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 30 20.06.2020 Kutsu, CIC1 - 1 / 30 01.07.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 50 07.07.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 50 04.08.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 20 08.08.2020 Kutsu, CIC1 - 4 / 20 04.09.2020 Kutsu, CIC1 - 5 / 41 |
|
04.05.2020 Kutsu, noviisi - 7 / 50
05.05.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 50 11.05.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 50 16.05.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 50 16.05.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 50 17.05.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 50 20.05.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 50 01.05.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 40 06.05.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 40 07.05.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 40 |
07.05.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 40
08.05.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 40 14.05.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 40 18.05.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 40 19.05.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 40 24.05.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 40 25.05.2020 Kutsu, noviisi - 6 / 40 29.05.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 40 13.05.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 39 15.05.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 39 |
28.05.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 39
28.05.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 39 09.06.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 23 10.06.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 23 11.06.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 23 13.06.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 23 18.06.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 23 19.06.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 23 25.06.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 23 25.06.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 23 |
27.06.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 23
28.06.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 23 28.05.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 14 30.05.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 14 15.05.2020 Kutsu, noviisi - 3 / 30 16.05.2020 Kutsu, noviisi - 4 / 30 17.05.2020 Kutsu, noviisi - 1 / 30 20.05.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 30 23.05.2020 Kutsu, noviisi - 2 / 30 29.05.2020 Kutsu, noviisi - 5 / 30 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
24.11.2019 NJ Hornanhovi - irtoSERT (pt: Sorel)
25.12.2019 NJ Bogård - irtoSERT (pt: alaera) 28.12.2019 NJ Hiivurin Suomenhevoset - irtoSERT (pt: alaera) |
Päiväkirja ja valmennukset
06.12.2019 Itsenäisyyspäivän maasto Adinassa, kirjoittanut omistaja
Sattuipa kaunis keli itsenäisyyspäivän maastoretkeä ajatellen. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja aurinko paistoi lämmittäen kaikkien kylmiä reisiä. Satulat ja lumi narskui hiljaa kahdeksanpäisen hevosjoukon kävellessä rauhallisesti metsän keskellä. Juuri tälläinen reissu oli sitä, mitä itsenäisyyspäivältä saattoi odottaa. Ratsastin itse Frakulla, joka oli aiemmin päivällä käyttäytynyt ihan mahdottomalla tavalla ja ollut vaikea lastattava. Adinassa meno kuitenkin rauhoittui, kun Frakku sai näköpiiriinsä muita hevosia. Jonon häntäpäiltä näki hyvin koko ratsastajaporukan ja takanani oli vielä kaksi kärrykköäkin. Tuntihan siinä vierähti kävellessä rauhallisilla metsäteillä, mutta pian saavuimme pellon laitaan. Porukan johtaja Jannica ilmoitti, että kohta laukattaisiin hangessa. Kärryillä matkassa mukana olevat saisivat ottaa tahtoessaan ravia pellon laidassa olevalla tiellä.
Frakku hermoili, kun edessä olevat ratsukot lähtivät laukkaamaan. Pidätteistäni huolimatta kuuma ori hypähti laukalle ja lähti painelemaan eteenpäin pää viidentenä jalkana. Roikuin kyydissä minkä pystyin ja vedin ohjista, jotta emme menisi edellisen hevosen ohi. "Tää ei oo mikään kilpailu", suhisin hampaan välistä orin selässä. Olin lähestulkoon helpottunut, kun laukkapätkä oli ohi. Kaikki olivat hengästyneet ja hevosten sieraimista tuli vaaleaa höyryä niiden puhistessa. Hieman hajaantunut jono koottiin takaisin järjestykseen ja matka jatkui rauhallisella hiekkatiellä. Frakku ei millään malttanut tasata kierroksiaan laukan jäljiltä, vaan steppaili pieniä raviaskelia ainakin seuraavat kaksikymmentä minuuttia. Ravipätkillä oria sai totisesti pidätellä ja tämä kuumakalle alkoi käydä jo rasittavaksikin ratsastettavaksi. Retkikunta pysähtyi grillaamaan, minkä aikana Frakku oli hieman rauhoittunut joutuessaan seisomaan sidottuna.
Viimeiset ravipätkät oltiin ravattu ja Jannica ilmoitti meidän lähtevän nyt takaisin tallille, jossa meitä odottaisi runsas lounas. Tallilla kaikki purkivat hevosensa, vaihtoivat päälleen jotakin ruokailuun sopivampaa ja siirtyivät ruokailutiloihin. Ruoka oli herkullista ja loppuilta (tai yö) taittui itsenäisyyspäivää juhlistaessa aivan yön pikkutunneille asti. Aamulla koko homma kadutti ja päätä särki, mutta kotiin oli lähdettävä. Frakku oli Adinan tallissa ja suorastaan innostui lähtiessämme kotiin. Se loikkasi traileriin, eikä kolistellut koko möykkyisen matkan aikana ollenkaan. Onnistunut reissu!
17.09.2023 Siistimistä sadepäivänä, kirjoittanut omistaja
Rankkasade oli alkanut jo aamuyöstä, joten hevoset oli jätetty vielä talliin odottamaan sateen laantumista. Ojituksista huolimatta koko tallipiha tulvi vedestä ja polveen asti ulottuvat kumpparit tulivat todellakin tarpeeseen. Minulla oli ollut tälle päivää tarkka aikataulu hevosten liikutusten suhteen, mutta nyt suunnitelmiin tuli pakostikin muutos. Hevoset olivat selvästi vähän ihmeissään, kun eivät olleet päässeet aamulla tavalliseen tapaan ulos. Myös Frakku, joka yleensä tallissa oli varsin lunkisti, kuopi karsinan pohjaa avatessani tallin pääoven. Aamuheinät oli jo mutusteltu karsinan pohjilta ja pitkän yön jälkeen sisällä oleminen alkoi jo tympiä. Päätin hermoiluista huolimatta, että hevosia olisi ihan turha viedä kaatosateeseen seisomaan, joten päättäväisin mielin talutin Frakun karsinasta hoitopaikalle ja aloin huvikseni puunaamaan sitä. Selvitin ensin jouhet, joista etenkin häntä oli nukutun yön jäljiltä takkuinen ja turpeessa. Saatuani jouhet siistiksi siirryin kavioiden kimppuun, lopuksi vielä koko muu kroppa ensin magic brushilla ja viimeiseksi vielä pehmeällä juuriharjalla. Frakku oli mielissään saamastaan huomiosta ja huokaili toista takastaan lepuuttaen, selvästi ulospääsemättömyys oli nyt annettu anteeksi.
Lopuksi sivelin Frakun kaviot hoitavalla öljyllä ja lyhensin sen toisen yönsilmän, joka oli häiritsevästi lohjennut jääden törröttämään. Siistin myös korvakarvat tasaisiksi ja napsin saksilla pisimpiä kohtia harjasta. Häntä olikin juuri edeltävällä viikolla lyhennetty, joten se ei tarvinnut saksintaa. Lopulta hoitopaikalla seisoi putipuhdas kiiltäväturkkinen hevonen, tuntui ihan pahalta laittaa se takaisin karsinaan, mutta koska Frakulla oli tänään vapaa, en voinut nyt lähteä sillä ratsastelemaankaan. Ori jäi karsinaan tyytyväisen oloisena hörppimään vettä vesiautomaatista. Kello oli jo sen verran, että minun piti kiirehtiä maneesiin pitämään valmennusta.
Sattuipa kaunis keli itsenäisyyspäivän maastoretkeä ajatellen. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja aurinko paistoi lämmittäen kaikkien kylmiä reisiä. Satulat ja lumi narskui hiljaa kahdeksanpäisen hevosjoukon kävellessä rauhallisesti metsän keskellä. Juuri tälläinen reissu oli sitä, mitä itsenäisyyspäivältä saattoi odottaa. Ratsastin itse Frakulla, joka oli aiemmin päivällä käyttäytynyt ihan mahdottomalla tavalla ja ollut vaikea lastattava. Adinassa meno kuitenkin rauhoittui, kun Frakku sai näköpiiriinsä muita hevosia. Jonon häntäpäiltä näki hyvin koko ratsastajaporukan ja takanani oli vielä kaksi kärrykköäkin. Tuntihan siinä vierähti kävellessä rauhallisilla metsäteillä, mutta pian saavuimme pellon laitaan. Porukan johtaja Jannica ilmoitti, että kohta laukattaisiin hangessa. Kärryillä matkassa mukana olevat saisivat ottaa tahtoessaan ravia pellon laidassa olevalla tiellä.
Frakku hermoili, kun edessä olevat ratsukot lähtivät laukkaamaan. Pidätteistäni huolimatta kuuma ori hypähti laukalle ja lähti painelemaan eteenpäin pää viidentenä jalkana. Roikuin kyydissä minkä pystyin ja vedin ohjista, jotta emme menisi edellisen hevosen ohi. "Tää ei oo mikään kilpailu", suhisin hampaan välistä orin selässä. Olin lähestulkoon helpottunut, kun laukkapätkä oli ohi. Kaikki olivat hengästyneet ja hevosten sieraimista tuli vaaleaa höyryä niiden puhistessa. Hieman hajaantunut jono koottiin takaisin järjestykseen ja matka jatkui rauhallisella hiekkatiellä. Frakku ei millään malttanut tasata kierroksiaan laukan jäljiltä, vaan steppaili pieniä raviaskelia ainakin seuraavat kaksikymmentä minuuttia. Ravipätkillä oria sai totisesti pidätellä ja tämä kuumakalle alkoi käydä jo rasittavaksikin ratsastettavaksi. Retkikunta pysähtyi grillaamaan, minkä aikana Frakku oli hieman rauhoittunut joutuessaan seisomaan sidottuna.
Viimeiset ravipätkät oltiin ravattu ja Jannica ilmoitti meidän lähtevän nyt takaisin tallille, jossa meitä odottaisi runsas lounas. Tallilla kaikki purkivat hevosensa, vaihtoivat päälleen jotakin ruokailuun sopivampaa ja siirtyivät ruokailutiloihin. Ruoka oli herkullista ja loppuilta (tai yö) taittui itsenäisyyspäivää juhlistaessa aivan yön pikkutunneille asti. Aamulla koko homma kadutti ja päätä särki, mutta kotiin oli lähdettävä. Frakku oli Adinan tallissa ja suorastaan innostui lähtiessämme kotiin. Se loikkasi traileriin, eikä kolistellut koko möykkyisen matkan aikana ollenkaan. Onnistunut reissu!
17.09.2023 Siistimistä sadepäivänä, kirjoittanut omistaja
Rankkasade oli alkanut jo aamuyöstä, joten hevoset oli jätetty vielä talliin odottamaan sateen laantumista. Ojituksista huolimatta koko tallipiha tulvi vedestä ja polveen asti ulottuvat kumpparit tulivat todellakin tarpeeseen. Minulla oli ollut tälle päivää tarkka aikataulu hevosten liikutusten suhteen, mutta nyt suunnitelmiin tuli pakostikin muutos. Hevoset olivat selvästi vähän ihmeissään, kun eivät olleet päässeet aamulla tavalliseen tapaan ulos. Myös Frakku, joka yleensä tallissa oli varsin lunkisti, kuopi karsinan pohjaa avatessani tallin pääoven. Aamuheinät oli jo mutusteltu karsinan pohjilta ja pitkän yön jälkeen sisällä oleminen alkoi jo tympiä. Päätin hermoiluista huolimatta, että hevosia olisi ihan turha viedä kaatosateeseen seisomaan, joten päättäväisin mielin talutin Frakun karsinasta hoitopaikalle ja aloin huvikseni puunaamaan sitä. Selvitin ensin jouhet, joista etenkin häntä oli nukutun yön jäljiltä takkuinen ja turpeessa. Saatuani jouhet siistiksi siirryin kavioiden kimppuun, lopuksi vielä koko muu kroppa ensin magic brushilla ja viimeiseksi vielä pehmeällä juuriharjalla. Frakku oli mielissään saamastaan huomiosta ja huokaili toista takastaan lepuuttaen, selvästi ulospääsemättömyys oli nyt annettu anteeksi.
Lopuksi sivelin Frakun kaviot hoitavalla öljyllä ja lyhensin sen toisen yönsilmän, joka oli häiritsevästi lohjennut jääden törröttämään. Siistin myös korvakarvat tasaisiksi ja napsin saksilla pisimpiä kohtia harjasta. Häntä olikin juuri edeltävällä viikolla lyhennetty, joten se ei tarvinnut saksintaa. Lopulta hoitopaikalla seisoi putipuhdas kiiltäväturkkinen hevonen, tuntui ihan pahalta laittaa se takaisin karsinaan, mutta koska Frakulla oli tänään vapaa, en voinut nyt lähteä sillä ratsastelemaankaan. Ori jäi karsinaan tyytyväisen oloisena hörppimään vettä vesiautomaatista. Kello oli jo sen verran, että minun piti kiirehtiä maneesiin pitämään valmennusta.
Kuvat © Narien vapaat
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
