Usvan Helmi
KTK-III, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-I
|
|
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.10.2020 KRJ-I
6 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101p. ✾ Suomenhevoskantakirja 31.10.2020 KTK-III 17 + 17 + 16 + 17 = 67p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.11.2020 KERJ-I 6 + 40 + 18 + 21 + 15 = 100p. |
✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.11.2020 ERJ-II
6 + 40 + 14 + 20 + 15 = 95p. |
  |
Usvan Helmi syntyi syrjäisellä tilalla Suomen Lapuan metsissä. Se oli jälkeläinen hienosta isästä ja rauhamielisestä emästä. Usvan Helmi syntyi Juhannuksen tienoilla hieman yllättäen aiemmin odotettua aikaa. Ponteva tammavarsa oli iloinen yllätys kasvattajalleen ja siitä suunniteltiin tulevaisuuden kisatähteä. Helmi vietti nuoruutensa Usvan Tilalla, syntymäkodissaan - se asusti laitumella muiden nuorten kanssa iloisesti kirmaillen ja vapaata heinää mutustellen. Pientä ylipainoahan tammalle oli siinä vuosien mittaan kertynyt, kun ratsastuskoulutus oli aika aloittaa. Helmiä ihmetytti kaikki uudet asiat, muttei se mitään vaaratilanteita koskaan aiheuttanut. Vuoden sisällä Helmi kehittyi hurjasti ja pian siitä alkoi kuoriutua varsin mallikas yleispainotteinen kilpasuokki.
Luonnekuvaus
Helmi on monipuolinen hevonen, jolta taittuu lähestulkoon kaikki, mitä siltä keksiikään pyytää. Helmi on yleisesti ottaen peruskiltti, eikä tammalla juuri ole tapana kapinoida ihmisiä vastaan missään tilanteissa. Yleisestä kiltteydestään huolimatta Helmi ei ole lasten käsiteltävää kaliiperia, vaan vaatii kokeneen aikuisen rinnalleen ollakseen nätisti. Helmin kanssa arki ei suinkaan ole aina ruusuilla tanssimista, vaan huonoina päivinä Helmi osoittaa mieltään hampaat esillä useinkin, muttei kuitenkaan ole koskaan purrut.
Hoidettavana Helmi käyttäytyy tavallisesti vallan mukavasti, hyvinä päivinä. Huonoina päivinä tamma irvistelee harjaajalle ja polkee etusillaan lattiaa äkäisesti. Hyvinä päivinä se taas seisoo nätisti paikallaan joko karsinassa tai hoitopaikalla, eikä vähät välitä hoitajan puuhista. Joskus Helmi saattaa vähän haistella hoitajan taskuja, josko niistä namipaloja löytyisi, muttei raivokkaasti käy taskujen kimppuun. Kavioiden kanssa tamma usein kyselee hieman, mutta nostelee ne lopulta yksi kerrallaan näppärästi, eikä roikottele niitä hoitajan hyppysissä koko painolla. Varustus ei ole Helmin mielestä kovinkaan mukavaa puuhaa, joten sillä on tapana hieman pyöriskellä niitä laitettaessa ja esitellä hammaskalustoaan hoitajalle. Kun tamma on kiinni molemmin puolin, saa sen helpoiten varustettua. Satulavyötä saa kiristellä hetken aikaa tamman pullistellessa kaikin voimin ja kuolainten kanssa vaaditaan yleensä sormi suupieleen, jotta suu aukeaa.
Kouluratsastus on Helmin kanssa mukavaa - se on herkkä ratsastettava ja varsin osaavakin. Miellyttämishaluiseksi Helmiä ei uskalla sanoa, mutta kyllä tamma kaiken pyydetyn on aina tehnyt. Toimiakseen täydellisesti Helmi vaatii selkäänsä kokeneemman ratsastajan, joka osaa pyytää ja jopa vaatia tammalta tarpeeksi, sekä käyttää oikeita apuja. Pikkuvirheet Helmi antaa ratsastajalle kiltisti anteeksi, mutta suurempia nykimisiä tai tietämättömiä pohkeiden paikkoja se ei kestä määräänsä enempää, jolloin pieni pukki on usein esityslistalla. Helmi on eteenpäinpyrkivä itsestään, eikä juurikaan pidä raipoista. Raipan ollessa ratsastajan kourassa tamman selässä, saattaa meno villiintyä nopeasti aivan juoksemiseksi ja ratsastajan kiikutukseksi kentän päästä päähän. Halutessaan herkkä tamma osaa olla siis myös vahva ja itsepäinen.
Esteet Helmi hyppää hienosti, oli kyseessä sitten tavallinen este tai maastoeste. Helmi suorittaa rataesteet varmalla rytmillä ja on itse melkoisen hyvin kartalla askeleidensa paikoista. Tamma ei tarvitse esteradalla kovinkaan paljon tukea ratsastajalta paikkojen katselemiseen, mutta sen sijaan ratsastajan kannattaa keskittyä saamaan pohkeet kunnolla läpi pystyäkseen ratsastamaan kaarteet helpommin. Helmi ei ole esteilläkään eteenpäinpotkittavaa sorttia, vaan sitä saa pikemminkin hieman rauhoitella ja pyytää hidastamaan, jotta esteiden väleihin tulisi oikea määrä askeleita. Askeleet Helmillä ovat tasaiset ja pehmeät, kuin suoraan prinsessasadusta. Kyydissä on helppo istua koko matkan ajan, eikä tarvitse pelätä tippumista kaarteissa.
Maastossa Helmi on todella mukava ratsu, kuten suomenhevoset yleensä. Tamma on lähes peloton, eikä jännitä veteen menoa tai hurjan näköisten maastoesteiden ylittämistä. Maastoesteradalla (ja maastossa yleensäkin) Helmi tykkää painella kovaa ja korkealta, mutta kunnollisen ja tuntumaa ottavan alkuverkan jälkeen sillä ei ole tapana lähteä viemään.
Trailerissa tai hevosautossa Helmi matkustaa hiljaisena kuin hiiri syöden heinää. Helmi ei ärhentele mahdollisille matkakumppaneilleen, vaan keskittyy omiin juttuihinsa. Lastaaminen minne tahansa käy leikiten, eikä Helmi vastustele lastaussiltaa pitkin kävelyä. Kisapaikalla Helmi on rauhallinen, eikä juuri hämäänny ympäröivästä metelistä tai uusista paikoista. Alkuverkassa se on aavistuksen reippaampi kuin normaalisti kotona, mutta rauhoittuu yleensä pian alkuravailun jälkeen. Radalla tamma antaa itsestään kaiken, eikä jää kätkemään piileviä taitojaan saati ujostelemaan yleisöä.
Hoidettavana Helmi käyttäytyy tavallisesti vallan mukavasti, hyvinä päivinä. Huonoina päivinä tamma irvistelee harjaajalle ja polkee etusillaan lattiaa äkäisesti. Hyvinä päivinä se taas seisoo nätisti paikallaan joko karsinassa tai hoitopaikalla, eikä vähät välitä hoitajan puuhista. Joskus Helmi saattaa vähän haistella hoitajan taskuja, josko niistä namipaloja löytyisi, muttei raivokkaasti käy taskujen kimppuun. Kavioiden kanssa tamma usein kyselee hieman, mutta nostelee ne lopulta yksi kerrallaan näppärästi, eikä roikottele niitä hoitajan hyppysissä koko painolla. Varustus ei ole Helmin mielestä kovinkaan mukavaa puuhaa, joten sillä on tapana hieman pyöriskellä niitä laitettaessa ja esitellä hammaskalustoaan hoitajalle. Kun tamma on kiinni molemmin puolin, saa sen helpoiten varustettua. Satulavyötä saa kiristellä hetken aikaa tamman pullistellessa kaikin voimin ja kuolainten kanssa vaaditaan yleensä sormi suupieleen, jotta suu aukeaa.
Kouluratsastus on Helmin kanssa mukavaa - se on herkkä ratsastettava ja varsin osaavakin. Miellyttämishaluiseksi Helmiä ei uskalla sanoa, mutta kyllä tamma kaiken pyydetyn on aina tehnyt. Toimiakseen täydellisesti Helmi vaatii selkäänsä kokeneemman ratsastajan, joka osaa pyytää ja jopa vaatia tammalta tarpeeksi, sekä käyttää oikeita apuja. Pikkuvirheet Helmi antaa ratsastajalle kiltisti anteeksi, mutta suurempia nykimisiä tai tietämättömiä pohkeiden paikkoja se ei kestä määräänsä enempää, jolloin pieni pukki on usein esityslistalla. Helmi on eteenpäinpyrkivä itsestään, eikä juurikaan pidä raipoista. Raipan ollessa ratsastajan kourassa tamman selässä, saattaa meno villiintyä nopeasti aivan juoksemiseksi ja ratsastajan kiikutukseksi kentän päästä päähän. Halutessaan herkkä tamma osaa olla siis myös vahva ja itsepäinen.
Esteet Helmi hyppää hienosti, oli kyseessä sitten tavallinen este tai maastoeste. Helmi suorittaa rataesteet varmalla rytmillä ja on itse melkoisen hyvin kartalla askeleidensa paikoista. Tamma ei tarvitse esteradalla kovinkaan paljon tukea ratsastajalta paikkojen katselemiseen, mutta sen sijaan ratsastajan kannattaa keskittyä saamaan pohkeet kunnolla läpi pystyäkseen ratsastamaan kaarteet helpommin. Helmi ei ole esteilläkään eteenpäinpotkittavaa sorttia, vaan sitä saa pikemminkin hieman rauhoitella ja pyytää hidastamaan, jotta esteiden väleihin tulisi oikea määrä askeleita. Askeleet Helmillä ovat tasaiset ja pehmeät, kuin suoraan prinsessasadusta. Kyydissä on helppo istua koko matkan ajan, eikä tarvitse pelätä tippumista kaarteissa.
Maastossa Helmi on todella mukava ratsu, kuten suomenhevoset yleensä. Tamma on lähes peloton, eikä jännitä veteen menoa tai hurjan näköisten maastoesteiden ylittämistä. Maastoesteradalla (ja maastossa yleensäkin) Helmi tykkää painella kovaa ja korkealta, mutta kunnollisen ja tuntumaa ottavan alkuverkan jälkeen sillä ei ole tapana lähteä viemään.
Trailerissa tai hevosautossa Helmi matkustaa hiljaisena kuin hiiri syöden heinää. Helmi ei ärhentele mahdollisille matkakumppaneilleen, vaan keskittyy omiin juttuihinsa. Lastaaminen minne tahansa käy leikiten, eikä Helmi vastustele lastaussiltaa pitkin kävelyä. Kisapaikalla Helmi on rauhallinen, eikä juuri hämäänny ympäröivästä metelistä tai uusista paikoista. Alkuverkassa se on aavistuksen reippaampi kuin normaalisti kotona, mutta rauhoittuu yleensä pian alkuravailun jälkeen. Radalla tamma antaa itsestään kaiken, eikä jää kätkemään piileviä taitojaan saati ujostelemaan yleisöä.
i. Usva-Tuuli sh, rt, 159cm |
ii. Usvainen sh, rt, 160cm ie. Meri-Tuuli sh, prt, 158cm |
iii. Utuinen sh, rt, 156cm iie. Eka Kerta sh, trn, 163cm iei. Merimaisema sh, prn, 157cm iee. Tuulisointu sh, rt, 157cm |
e. Viimatyttö sh, rt, 159cm |
ei. Manu sh, rt, 163cm ee. Viiman Valo sh, rt, 149cm |
eii. Mauno-Mies sh, rt, 164cm eie. Myyrikki sh, m, 153cm eei. Valokas sh, km, 150cm eee. Viima sh, prt, 149cm |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Helmi on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
♥ 04.11.2019 sh-o. Syyn Fraktaali (i. Aksiooma)
♥ 31.03.2020 sh-o. Syyn Ihme-Eliksiiri (i. Ihmeidentekijä) ♥ 12.07.2022 sh-o. Syyn Revohka (i. Potsojoo) |
lue Sukuselvitys
Helmin isä Usva-Tuuli oli yksi aikansa kovimmista siitosoreista. Oli suorastaan lottovoitto, että ori ylipäätään saatiin meidän Helmein syntykotiin astumaan tamma, Helmin äiti. Usva-Tuuli menestyi este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa uskomattoman hyvin voittaen kilpailuja yksi toisensa jälkeen. Putkivoittojen seurauksena kisapaikoilla alettiin jo epäillä dopingia, eikä ihmisiä enää edes jännittänyt voittajan nimen julkistaminen. Usva-Tuuli oli säkenöivän taitava ja nopea hyppääjä, joka ei koskaan kieltänyt ja pelasti tilanteet jopa ihan mahdottomistakin paikoista suorittaen radat puhtaasti. Kouluratsuna se oli miellyttämishaluinen ja sillä oli irtonainen, lennokas askellus, jota oli helppo säädellä. Maastoesteillä ori oli peloton ja hurjan nopea. Kapasiteettia kenttäratsastuksessa olisi riittänyt pidemmällekin, mutta suomenhevosille säädetty taso ei antanut periksi.
Usva-Tuulen isä, Helmin isänisä on kilpaori Usvainen laadukkaasta kenttähevossuvusta. Rautias ori ei ollut mikään rakennekukkanen, eikä sitä koskaan kantakirjattu saati viety näyttelyihin sen kummemmin. Kuitenkaan Usvaisen rakenne ei vaikeuttanut orin kilpakäyttöä tai suuremmin periytynyt jälkeläisillekään. Ratsastettaessa Usvainen oli rauhallinen mutta eteenpäinpyrkivä, pienestä hätkähtämätön ori, jonka kanssa kilpailuissa oli helppo ja mukava kiertää hyvin tuloksin. Kenttäratsastus oli Usvaisen päälaji, eikä se vanhempana juuri muihin kilpailuihin osallistunutkaan. Orilla oli useita vaikuttavia tuloksia suomenmestaruuskilpailuista ja suomneratsujen kuninkaallisista. Usvaisella oli yhteensä seitsemän jälkeläistä.
Isänemä Meri-Tuuli oli monikäyttöinen tamma, joka vietti nuoruusvuotensa rauhallisella tilalla Tampereen kupeessa. Hyvärakenteinen näyttelyiden kuningatar haali elämänsä aikana monia hienoja näyttelytuloksia ja oli aikansa yksi parhaimman rakenteen omaavista suomenhevostammoista. Tampereelta Meri-Tuuli muutti kuusivuotiaana Lahteen kilpailemaan koulu- ja estekilpailuihin. Se oli ratsuna melko rauhallinen ja miellyttämishaluinen, tarvittaessa myös tulinen ja erittäin nopea. Lahdesta käsin kilpailtuaan joitain vuosia, tamma myytiin lopulliseen kotiinsa Haminaan, jossa se kilpaili pääosin kenttäratsastuksessa hienoin tuloksin. Tamma oli nopea esteradalla, hienoliikkeinen kouluradalla ja peloton maastoesteillä - täydellinen kenttäkone. Meri-Tuuli varsoi kerran ja menehtyi ikävästi pian synnytyksen jälkeen aivan liian nuorena.
Helmin emä oli rauhallisuuden perikuva ja monen nuoren ensihevonen Viimatyttö. Rautias 159-senttimetriä korkea tamma oli kaikkien kaveri, eikä hölmöillyt, vaikka selkään laitettiin täysin osaamaton ratsastaja. Se tiesi mitä haettiin, eikä hoppuillut vääristä avuista, vaan kuljetti jokaisen heppatytön turvallisesti maaliin asti. Viimatyttö eleli miltein koko elämänsä Lapualla pienellä tilalla, jossa järjestettiin satunnaisesti ratsastustuntitoimintaa sekä kasvatettiin suomenhevosia. Viimatytön kanssa kilpaili nuori tyttö Sanna, parivaljakko kiersi este- ja koulukilpailuissa helpoissa luokissa. Viimatyttö sai kaksi jälkeläistä, asusti eläkeikänsä laitumella nuorisoa paimentaen ja lopulta vaipui ikiuneen tuttujen ihmisten ympäröimänä kevään ensinuppujen kukkiessa.
Viimatytön isä Manu oli järkeväluonteinen kilpahevonen, joka kilpaili ympäri Suomen eritasoisissa kenttä- ja koulukilpailuissa. Rautias suomenhevosori oli parhaimmillaan kouluratsastuksen parissa ja sillä oli laadukkaat kolme askellajia, jotka miellyttivät tuomaristoa. Esteillä se oli kuumuva, mutta tutun ratsastajansa kanssa varsin mukavan näköinen peli. Manu oli kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja sillä oli hieno rakenne, jota siltä myös periytyi useille jälkeläisille. Manu oli hieno ori, joten luonnollisesti sillä oli paljon kysyntää kasvatuspiireissä. Ori jätti suomenhevosharrastajien ihailtavaksi yhteensä viisitoista jälkeläistä ennen eläkkeelle jääntiään. Manu siirtyi laukkailemaan vehreimmille nummille kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.
Emänemä Viiman Valo oli kasvattajansa silmäterä, ensimmäinen kasvatti. Viiman Valo asusti Pohjanmaalla isolla hevostilalla, jossa se sai parasta mahdollista hoitoa. Tammaa käytettiin kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja tapahtumissa, joissa se sai kivasti mainetta ja tuli tunnetuksi keskisuomen piireissä. Viiman Valolla oli kohtuu hyvä rakenne, jonka takia se pärjäsi näyttelyissä ja sitä haluttiin käyttää siitokseen. Se oli myös taitava ratsu ja kilpaili este- ja kouluratsastuksen lisäksi kenttäkilpailuissa, joissa se oli hurja vastus monille kovillekin nimille. Nopea ja peloton radan suorittaja oli simppeli ratsastettava, eikä laittanut suksia ristiin ratsastajan kanssa missään tilanteessa. Viiman Valo synnytti kisauran päätyttyä kolme varsaa, joista jokaisesta tuli järkeviä ja potentiaalisia. Tamma nukkui pois kesäyönä omistajan ollessa turvallisesti läsnä.
Usva-Tuulen isä, Helmin isänisä on kilpaori Usvainen laadukkaasta kenttähevossuvusta. Rautias ori ei ollut mikään rakennekukkanen, eikä sitä koskaan kantakirjattu saati viety näyttelyihin sen kummemmin. Kuitenkaan Usvaisen rakenne ei vaikeuttanut orin kilpakäyttöä tai suuremmin periytynyt jälkeläisillekään. Ratsastettaessa Usvainen oli rauhallinen mutta eteenpäinpyrkivä, pienestä hätkähtämätön ori, jonka kanssa kilpailuissa oli helppo ja mukava kiertää hyvin tuloksin. Kenttäratsastus oli Usvaisen päälaji, eikä se vanhempana juuri muihin kilpailuihin osallistunutkaan. Orilla oli useita vaikuttavia tuloksia suomenmestaruuskilpailuista ja suomneratsujen kuninkaallisista. Usvaisella oli yhteensä seitsemän jälkeläistä.
Isänemä Meri-Tuuli oli monikäyttöinen tamma, joka vietti nuoruusvuotensa rauhallisella tilalla Tampereen kupeessa. Hyvärakenteinen näyttelyiden kuningatar haali elämänsä aikana monia hienoja näyttelytuloksia ja oli aikansa yksi parhaimman rakenteen omaavista suomenhevostammoista. Tampereelta Meri-Tuuli muutti kuusivuotiaana Lahteen kilpailemaan koulu- ja estekilpailuihin. Se oli ratsuna melko rauhallinen ja miellyttämishaluinen, tarvittaessa myös tulinen ja erittäin nopea. Lahdesta käsin kilpailtuaan joitain vuosia, tamma myytiin lopulliseen kotiinsa Haminaan, jossa se kilpaili pääosin kenttäratsastuksessa hienoin tuloksin. Tamma oli nopea esteradalla, hienoliikkeinen kouluradalla ja peloton maastoesteillä - täydellinen kenttäkone. Meri-Tuuli varsoi kerran ja menehtyi ikävästi pian synnytyksen jälkeen aivan liian nuorena.
Helmin emä oli rauhallisuuden perikuva ja monen nuoren ensihevonen Viimatyttö. Rautias 159-senttimetriä korkea tamma oli kaikkien kaveri, eikä hölmöillyt, vaikka selkään laitettiin täysin osaamaton ratsastaja. Se tiesi mitä haettiin, eikä hoppuillut vääristä avuista, vaan kuljetti jokaisen heppatytön turvallisesti maaliin asti. Viimatyttö eleli miltein koko elämänsä Lapualla pienellä tilalla, jossa järjestettiin satunnaisesti ratsastustuntitoimintaa sekä kasvatettiin suomenhevosia. Viimatytön kanssa kilpaili nuori tyttö Sanna, parivaljakko kiersi este- ja koulukilpailuissa helpoissa luokissa. Viimatyttö sai kaksi jälkeläistä, asusti eläkeikänsä laitumella nuorisoa paimentaen ja lopulta vaipui ikiuneen tuttujen ihmisten ympäröimänä kevään ensinuppujen kukkiessa.
Viimatytön isä Manu oli järkeväluonteinen kilpahevonen, joka kilpaili ympäri Suomen eritasoisissa kenttä- ja koulukilpailuissa. Rautias suomenhevosori oli parhaimmillaan kouluratsastuksen parissa ja sillä oli laadukkaat kolme askellajia, jotka miellyttivät tuomaristoa. Esteillä se oli kuumuva, mutta tutun ratsastajansa kanssa varsin mukavan näköinen peli. Manu oli kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja sillä oli hieno rakenne, jota siltä myös periytyi useille jälkeläisille. Manu oli hieno ori, joten luonnollisesti sillä oli paljon kysyntää kasvatuspiireissä. Ori jätti suomenhevosharrastajien ihailtavaksi yhteensä viisitoista jälkeläistä ennen eläkkeelle jääntiään. Manu siirtyi laukkailemaan vehreimmille nummille kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.
Emänemä Viiman Valo oli kasvattajansa silmäterä, ensimmäinen kasvatti. Viiman Valo asusti Pohjanmaalla isolla hevostilalla, jossa se sai parasta mahdollista hoitoa. Tammaa käytettiin kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja tapahtumissa, joissa se sai kivasti mainetta ja tuli tunnetuksi keskisuomen piireissä. Viiman Valolla oli kohtuu hyvä rakenne, jonka takia se pärjäsi näyttelyissä ja sitä haluttiin käyttää siitokseen. Se oli myös taitava ratsu ja kilpaili este- ja kouluratsastuksen lisäksi kenttäkilpailuissa, joissa se oli hurja vastus monille kovillekin nimille. Nopea ja peloton radan suorittaja oli simppeli ratsastettava, eikä laittanut suksia ristiin ratsastajan kanssa missään tilanteessa. Viiman Valo synnytti kisauran päätyttyä kolme varsaa, joista jokaisesta tuli järkeviä ja potentiaalisia. Tamma nukkui pois kesäyönä omistajan ollessa turvallisesti läsnä.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 1 VSR-sijoitusta
|
21.12.2015 kutsu, 100 cm - 6/40
21.12.2015 kutsu, 100 cm - 2/40 21.12.2015 kutsu, 100 cm - 4/40 22.12.2015 kutsu, 100 cm - 6/40 24.12.2015 kutsu, 100 cm - 3/40 24.12.2015 kutsu, 100 cm - 5/40 25.12.2015 kutsu, 100 cm - 4/40 28.12.2015 kutsu, 100 cm - 2/40 28.12.2015 kutsu, 100 cm - 4/40 29.12.2015 kutsu, 100 cm - 5/40 |
30.12.2015 kutsu, 100 cm - 5/40
01.01.2016 kutsu, 100 cm - 4/40 02.01.2016 kutsu, 100 cm - 2/40 07.01.2016 kutsu, 100 cm - 2/40 10.01.2016 kutsu, 100 cm - 1/40 18.01.2016 kutsu, 100 cm - 3/40 23.01.2016 kutsu, 100 cm - 1/40 07.04.2016 kutsu, 100 cm - 2/30 10.04.2016 kutsu, 100 cm - 5/30 11.04.2016 kutsu, 100 cm - 3/30 |
11.04.2016 kutsu, 100 cm - 5/40
13.04.2016 kutsu, 100 cm - 3/30 13.04.2016 kutsu, 100 cm - 4/30 16.04.2016 kutsu, 100 cm - 2/30 16.04.2016 kutsu, 100 cm - 3/30 18.04.2016 kutsu, 100 cm - 5/40 19.04.2016 kutsu, 100 cm - 1/30 19.04.2016 kutsu, 100 cm - 4/30 20.04.2016 kutsu, 100 cm - 2/40 01.05.2016 kutsu, 100 cm - 6/40 |
01.05.2016 kutsu, 100 cm - 6/40
02.05.2016 kutsu, 100 cm - 4/40 03.05.2016 kutsu, 100 cm - 4/30 03.05.2016 kutsu, 100 cm - 3/35 04.05.2016 kutsu, 100 cm - 4/30 06.05.2016 kutsu, 100 cm - 1/30 07.05.2016 kutsu, 100 cm - 3/40 07.05.2016 kutsu, 100 cm - 5/35 08.05.2016 kutsu, 100 cm - 4/40 10.05.2016 kutsu, 100 cm - 3/30 |
|
02.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30
04.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 04.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 07.08.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 08.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 09.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 10.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 19.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 19.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 25 21.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 |
23.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30
24.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 25.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 07.09.2019 Kutsu, helppo - 2 / 50 29.09.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 07.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 12.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 13.10.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 18.10.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 25.10.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 |
27.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30
28.10.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 29.10.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 15.10.2019 Kutsu, helppo - 1 / 25 01.11.2019 Kutsu, helppo - 6 / 43 03.11.2019 Kutsu, helppo - 5 / 43 06.11.2019 Kutsu, helppo - 5 / 43 14.11.2019 Kutsu, helppo - 4 / 43 15.11.2019 Kutsu, helppo - 1 / 43 16.11.2019 Kutsu, Helppo - 5 / 29 |
21.11.2019 Kutsu, Helppo - 4 / 29
22.11.2019 Kutsu, Helppo - 2 / 29 07.12.2019 Kutsu, Helppo - 5 / 30 08.12.2019 Kutsu, Helppo - 3 / 30 12.12.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 30 16.11.2019 Kutsu, helppo - 5 / 39 19.11.2019 Kutsu, helppo - 3 / 39 15.12.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 15.12.2019 Kutsu, Helppo - 5 / 30 28.12.2019 Kutsu, Helppo - 3 / 30 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
Päiväkirja ja valmennukset
10.12.2019 Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Pakkanen pisteli tiistaiaamun ulkoilmassa kaikkien tallilaisten poskia. Kävelin lämmin kahvikuppi kourassani kohti maneesia, jossa suomenhevostamma Helmin ja tallipoikani Joonaksen valmennus oli alkamassa. Saapuessani poika verrytteli Helmiä jo käynnissä ja otti pieniä ravipätkiä aktivoidakseen ratsua. Hörppäsin kahvikuppini tyhjäksi ja tallustin maneesin keskelle toppavarusteisiin sonnustautuneena.
"Alappa vaan jo kevennellä", sanoin Joonakselle, joka ei ollut vielä tehnyt kunnollisia alkuraveja. Joonas pyysi Helmin reippaaseen raviin ja alkoi ympyröin ja kiemuraurin taivutella tammaa. Ravi oli alusta asti ponnekasta ja hyvin etenevää, mutta takapää ei järin paljoa tehnyt töitä. Ohjeistin Joonasta herättelemään Helmin takaosaa ja pyytämään tammaa paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Ei mennyt kauaa, kun tamma kulki jo kauniissa muodossa takajalat polkien, selkä kauniisti mukavassa asennossa.
Alkuravien jälkeen teimme pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa. Käynnissä homma ei tuottanut mitään ongelmia, mutta ravissa Helmi pyrki vastustelemaan Joonaksen apuja. Saimme tamman rauhoitettua ja raviväistötkin kumpaankin suuntaan onnistuivat tyydyttävästi. Harjoitusravissa käskin Joonaksen taivutella Helmiä avo- ja sulkutaivutusten avulla. Pitkien sivujen alku tehtiin sulkutaivutusta, jonka jälkeen pitkänsivun keskellä tehtiin voltti ja vaihdettiin avotaivutukseen. Helmi alkoi heräillä ja polki kauniisti takapäällään, taipui hyvin keskiosasta ja kaulasta. Seuraavaksi aloimme laukkaamaan. Ensin Helmi sai laukata muutaman kierroksen hieman vapaammin Joonaksen ollessa selässä mahdollisimman hiljaisena. Pian kuitenkin tammaa alettiin koota ja ratsastaa ympyröillä. Ympyröiden kokoa muutettiin ja Helmi suoriutui hienosti myös aivan pienestä ympyrästä, joka vaati jo melkoista laukan kokoamista. Loppuverkan Joonas ratsasti itsenäisesti ja lähti kävelemään loppukäynnit maastoon.
29.04.2020 Maastoesteille talven jälkeen
Ei täällä nyt niin paljon ollut talvella lunta, etteikö maastoesteitä olisi sen vuoksi voinut pellolle mennä hyppelemään, mutta kotipellon maastoesteet oli silti jääneet talven ajaksi käyttämättä. Nyt kevään tullen pellolla nököttävää esterataa oltiin uudistettu ja hevoset pääsisivät kokeilemaan taas maastoestehyppyjä kotonakin. Lähdin Joonaksen ja Herttuan kanssa maastoesteille ratsastaen itse Helmiä. Teimme lyhyet alkuverkat jo tallin kentällä, josta siirryimme lähipellolle, jossa esteet meitä odottivat. Hevoset olivat innoissaan nähdessään tuttuja maastoesteitä ja kun siisimme ne laukkaan, oli kyyti melko hurjaa. Joonas alkoi jo hyppäämään Herttuan kanssa pieniä tukkeja, mutta minä annoin Helmin päästellä suurimpia höyryjä ensin pellon laidassa laukkaamalla. Lopulta ohjasin itsekin ratsuni tukeille, jotka Helmi ylitti innoissaan. Kaikesta innosta huolimatta hypyt olivat täsmällisiä ja kyydissä oli mukava istua.
Tukkeja hetken hypättyämme siirryimme banketille, joka ei tuottanut kokeneelle Helmille ongelmaa. Helmi paineli eteenpäin maa jyristen korvat töttöröllä ja sen ilmeestä huomasi, kuinka se nautti olostaan. Bankettia tultiin muutaman kerran uudestaankin, minkä jälkeen siirryttiin rengas- ja taloesteille, jotka oli sijoitettu pellolle melko lähekkäin. Helmi katsoi vähän jännittyneenä rengasestettä, mutta pienellä rohkaisulla ja pohkeen tuella ylitti sen rohkeasti. Talon ylittäminen ei tuottanut vaikeuksia. Myös Joonaksella ja Herttualla sujui hyvin, vaikkakin ori kävi todella kuumana ja Joonas joutui pidättelemään sitä toden teolla. Hyppäsimme renkaat ja talot vielä uudestaankin, toisesta suunnasta ja Helmi alkoi käyttäytyä jo paljon rauhallisemmin. Alun huuma oli saanut tamman väsymään ja karvapeitteelle oli ilmestynyt jo vähän hikeäkin. Väsymisestä huolimatta hyppäsimme kaikki esteet vielä pienenä ratanakin, minkä jälkeen hevoset saivat ravata rennosti tallille ja pääsivät loimitettuina tarhailemaan.
12.05.2020 Oho, onpas siisti hevonen
"Hei, olen hieman myöhässä, mutta matkalla", sain viestin kengittäjältämme Jürgenilta. Mies oli tulossa kengittämään tänään viittä hevosta, joista ensimmäinen oli Helmi, jonka olin jo aiemmin hakenut sivutallin hoitopaikalle ja riisunut loimista. Päätin, että koska aikaa kerran riitti, harjaisin Helmin huolellisesti läpi ja siistisin sen jouhet saksilla. Viimeksi tamman jouhet oli taidettu saksia ennen talvea, joten niskasiili oli vähän epäsiistin näköinen ja harja epätasainen. Aloitin kaiken kuitenkin hevosen harjaamisesta, selvitin myös jouhet selvitysaineella ja kammalla. Helmi vähän ihmetteli, kun aloin nyplätä sen niskasiiliä, mutta pysyi hyvin paikallaan haistellessaan taskujani, joissa oli hetkeä aiemmin ollut nameja. Leikkasin ohuen niskasiilin varovasti saksilla ja päätin samalla saksia myös tamman korvakarvat, jotka olivat kasvaneet. Pää näytti siistiltä, eikä otsatukkaan tarvinnut koskea. Seuraava projekti oli harjan tasaaminen, jonka kanssa tarvitsin hieman Joonaksen apua, sillä Helmi ei olisi malttanut pitää päätään paikallaan. Parikymmentä minuuttia vierähti harjaa leikellessä, mutta lopputulos oli melko nätti. Helmi sai rauhallisuudestaan palkinnoksi kuivatun ruisleivän ja rapsutukset kaulalle. Lopuksi suihkutin tammaan vähän Show Shinea ja pyyhkäisin kiillotusrätillä. Tamma sai oikein nätin kesälookin!
"Oho, onpas siisti hevonen", Jürgen ihmetteli viimein saapuessaan. "Joo, mulla oli tässä vähän turhaa aikaa, niin päätin siistiä Helmin. Pitäis sama operaatio tehdä muillekin", naurahdin ja mietin, että muitakaan hevosia ei oltu taidettu talven aikana pahemmin siistiä.. Kengitettävänä Helmi on sen verran helppo, että jätin tamman yksikseen Jürgenin hoteisiin ja lähdin itse päiväkahveille päärakennukseen. Ehkä ottaisin näin maanantain kunniaksi itseäni niskasta kiinni ja tekisin saman siistimisoperaation kaikille tallin asukeille.
29.06.2020 KRJ-tarinakilpailut Hiivurissa - sij. 3/4, taso Va B
Tehtävänanto: Verryttelyn alkaessa hevonen tuntuu stressaantuneelta, jopa säikyltä. Onko tämä normipäivä ratsusi kanssa ja jos on, miten pääsette eroon alkujännityksestä kisapaikoilla ja auttoiko konstit tällä kertaa? Onko hevosesi normaalisti kisoissa varsin lungisti ja nyt outo reaktio mietityttää? Mitä teet saadaksesi ratsusi rentoutumaan, vai rentoutuuko se ollenkaan?
Hiekan ja veren sekainen maku suussani saan itseni takaisin jaloilleni. Joku on jo napannut Helmin, ratsuni, joka on saanut häröilyllään aikaan vaaratilanteen verryttelyalueella. Päästessäni takaisin satulaan Helmi puuskuttaa sieraimet suurina ja tuijottaa kentän ulkopuolella ohi käveleviä ihmisiä silmävalkuaiset kiiluen. Tamma on säikähtänyt jotakin pahemman kerran ja sen keskittyminen on täysin muualla kuin työnteossa. Helmi oli tuntunut jo verryttelyn alkaessa jokseenkin jännityneeltä, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Alkukäynnit olimme kuitenkin kävelleet ihan rauhassa, kunnes ravissa Helmi otti ja lähti niin yllättäen, että olin mätkähtänyt verryttelyalueen hiekkaan kauniissa kaaressa. Muutkin hevoset olivat Helmin takia alkaneet jännittyä ja koko loppu verryttely sujui jokaisen osalta kankeasti. Yritän saada Helmiin yhteyttä tekemällä paljon erilaisia harjoituksia kaikissa askellajeissa. Teemme jopa Helmin lempitehtävää eli laukanvaihtoja, mutta sekään ei auta ja etenemisemme on erittäin tuskaista. Helmi tuijottaa jokaista aidan pieltä ja joudumme liikkumaan keskemmällä kenttää, sillä tamma ei halua mennä lähellekään aitoja.
Yhdessä apulaiseni Joonaksen kanssa näemme parhaaksi viedä Helmi pois verryttelyalueelta, sillä ratsastuksesta ei tule mitään säpsyvän hevosen kanssa ja uudet äkkinäiset ryntäilyt voisivat vaarantaa muutkin. En ole enää edes varma, voisimmeko osallistua koko kilpailuun Helmin kanssa. Ainakaan tällaista hevosta en voisi tuomaristolle esittää. Jalkaudun Helmin satulasta ja talutamme sen Joonaksen kanssa kilpailualueen syrjäisempään paikkaa, jossa saamme olla hetken rauhoittumassa. Helmi puuskuttaa edelleen, mutta alkaa rauhoittua kun päästän sen maistamaan maasta ruohoa. Kuolainten kanssa syöminen ei ole kovin hyväksi, mutta jos syöminen on se keino, jolla saamme Helmin takaisin omaksi itsekseen, niin antaa mennä. Pian käsissäni on taas rauhallinen tamma, joka katselee kisapaikan hulinaa lempein silmin.
Pakkanen pisteli tiistaiaamun ulkoilmassa kaikkien tallilaisten poskia. Kävelin lämmin kahvikuppi kourassani kohti maneesia, jossa suomenhevostamma Helmin ja tallipoikani Joonaksen valmennus oli alkamassa. Saapuessani poika verrytteli Helmiä jo käynnissä ja otti pieniä ravipätkiä aktivoidakseen ratsua. Hörppäsin kahvikuppini tyhjäksi ja tallustin maneesin keskelle toppavarusteisiin sonnustautuneena.
"Alappa vaan jo kevennellä", sanoin Joonakselle, joka ei ollut vielä tehnyt kunnollisia alkuraveja. Joonas pyysi Helmin reippaaseen raviin ja alkoi ympyröin ja kiemuraurin taivutella tammaa. Ravi oli alusta asti ponnekasta ja hyvin etenevää, mutta takapää ei järin paljoa tehnyt töitä. Ohjeistin Joonasta herättelemään Helmin takaosaa ja pyytämään tammaa paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Ei mennyt kauaa, kun tamma kulki jo kauniissa muodossa takajalat polkien, selkä kauniisti mukavassa asennossa.
Alkuravien jälkeen teimme pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa. Käynnissä homma ei tuottanut mitään ongelmia, mutta ravissa Helmi pyrki vastustelemaan Joonaksen apuja. Saimme tamman rauhoitettua ja raviväistötkin kumpaankin suuntaan onnistuivat tyydyttävästi. Harjoitusravissa käskin Joonaksen taivutella Helmiä avo- ja sulkutaivutusten avulla. Pitkien sivujen alku tehtiin sulkutaivutusta, jonka jälkeen pitkänsivun keskellä tehtiin voltti ja vaihdettiin avotaivutukseen. Helmi alkoi heräillä ja polki kauniisti takapäällään, taipui hyvin keskiosasta ja kaulasta. Seuraavaksi aloimme laukkaamaan. Ensin Helmi sai laukata muutaman kierroksen hieman vapaammin Joonaksen ollessa selässä mahdollisimman hiljaisena. Pian kuitenkin tammaa alettiin koota ja ratsastaa ympyröillä. Ympyröiden kokoa muutettiin ja Helmi suoriutui hienosti myös aivan pienestä ympyrästä, joka vaati jo melkoista laukan kokoamista. Loppuverkan Joonas ratsasti itsenäisesti ja lähti kävelemään loppukäynnit maastoon.
29.04.2020 Maastoesteille talven jälkeen
Ei täällä nyt niin paljon ollut talvella lunta, etteikö maastoesteitä olisi sen vuoksi voinut pellolle mennä hyppelemään, mutta kotipellon maastoesteet oli silti jääneet talven ajaksi käyttämättä. Nyt kevään tullen pellolla nököttävää esterataa oltiin uudistettu ja hevoset pääsisivät kokeilemaan taas maastoestehyppyjä kotonakin. Lähdin Joonaksen ja Herttuan kanssa maastoesteille ratsastaen itse Helmiä. Teimme lyhyet alkuverkat jo tallin kentällä, josta siirryimme lähipellolle, jossa esteet meitä odottivat. Hevoset olivat innoissaan nähdessään tuttuja maastoesteitä ja kun siisimme ne laukkaan, oli kyyti melko hurjaa. Joonas alkoi jo hyppäämään Herttuan kanssa pieniä tukkeja, mutta minä annoin Helmin päästellä suurimpia höyryjä ensin pellon laidassa laukkaamalla. Lopulta ohjasin itsekin ratsuni tukeille, jotka Helmi ylitti innoissaan. Kaikesta innosta huolimatta hypyt olivat täsmällisiä ja kyydissä oli mukava istua.
Tukkeja hetken hypättyämme siirryimme banketille, joka ei tuottanut kokeneelle Helmille ongelmaa. Helmi paineli eteenpäin maa jyristen korvat töttöröllä ja sen ilmeestä huomasi, kuinka se nautti olostaan. Bankettia tultiin muutaman kerran uudestaankin, minkä jälkeen siirryttiin rengas- ja taloesteille, jotka oli sijoitettu pellolle melko lähekkäin. Helmi katsoi vähän jännittyneenä rengasestettä, mutta pienellä rohkaisulla ja pohkeen tuella ylitti sen rohkeasti. Talon ylittäminen ei tuottanut vaikeuksia. Myös Joonaksella ja Herttualla sujui hyvin, vaikkakin ori kävi todella kuumana ja Joonas joutui pidättelemään sitä toden teolla. Hyppäsimme renkaat ja talot vielä uudestaankin, toisesta suunnasta ja Helmi alkoi käyttäytyä jo paljon rauhallisemmin. Alun huuma oli saanut tamman väsymään ja karvapeitteelle oli ilmestynyt jo vähän hikeäkin. Väsymisestä huolimatta hyppäsimme kaikki esteet vielä pienenä ratanakin, minkä jälkeen hevoset saivat ravata rennosti tallille ja pääsivät loimitettuina tarhailemaan.
12.05.2020 Oho, onpas siisti hevonen
"Hei, olen hieman myöhässä, mutta matkalla", sain viestin kengittäjältämme Jürgenilta. Mies oli tulossa kengittämään tänään viittä hevosta, joista ensimmäinen oli Helmi, jonka olin jo aiemmin hakenut sivutallin hoitopaikalle ja riisunut loimista. Päätin, että koska aikaa kerran riitti, harjaisin Helmin huolellisesti läpi ja siistisin sen jouhet saksilla. Viimeksi tamman jouhet oli taidettu saksia ennen talvea, joten niskasiili oli vähän epäsiistin näköinen ja harja epätasainen. Aloitin kaiken kuitenkin hevosen harjaamisesta, selvitin myös jouhet selvitysaineella ja kammalla. Helmi vähän ihmetteli, kun aloin nyplätä sen niskasiiliä, mutta pysyi hyvin paikallaan haistellessaan taskujani, joissa oli hetkeä aiemmin ollut nameja. Leikkasin ohuen niskasiilin varovasti saksilla ja päätin samalla saksia myös tamman korvakarvat, jotka olivat kasvaneet. Pää näytti siistiltä, eikä otsatukkaan tarvinnut koskea. Seuraava projekti oli harjan tasaaminen, jonka kanssa tarvitsin hieman Joonaksen apua, sillä Helmi ei olisi malttanut pitää päätään paikallaan. Parikymmentä minuuttia vierähti harjaa leikellessä, mutta lopputulos oli melko nätti. Helmi sai rauhallisuudestaan palkinnoksi kuivatun ruisleivän ja rapsutukset kaulalle. Lopuksi suihkutin tammaan vähän Show Shinea ja pyyhkäisin kiillotusrätillä. Tamma sai oikein nätin kesälookin!
"Oho, onpas siisti hevonen", Jürgen ihmetteli viimein saapuessaan. "Joo, mulla oli tässä vähän turhaa aikaa, niin päätin siistiä Helmin. Pitäis sama operaatio tehdä muillekin", naurahdin ja mietin, että muitakaan hevosia ei oltu taidettu talven aikana pahemmin siistiä.. Kengitettävänä Helmi on sen verran helppo, että jätin tamman yksikseen Jürgenin hoteisiin ja lähdin itse päiväkahveille päärakennukseen. Ehkä ottaisin näin maanantain kunniaksi itseäni niskasta kiinni ja tekisin saman siistimisoperaation kaikille tallin asukeille.
29.06.2020 KRJ-tarinakilpailut Hiivurissa - sij. 3/4, taso Va B
Tehtävänanto: Verryttelyn alkaessa hevonen tuntuu stressaantuneelta, jopa säikyltä. Onko tämä normipäivä ratsusi kanssa ja jos on, miten pääsette eroon alkujännityksestä kisapaikoilla ja auttoiko konstit tällä kertaa? Onko hevosesi normaalisti kisoissa varsin lungisti ja nyt outo reaktio mietityttää? Mitä teet saadaksesi ratsusi rentoutumaan, vai rentoutuuko se ollenkaan?
Hiekan ja veren sekainen maku suussani saan itseni takaisin jaloilleni. Joku on jo napannut Helmin, ratsuni, joka on saanut häröilyllään aikaan vaaratilanteen verryttelyalueella. Päästessäni takaisin satulaan Helmi puuskuttaa sieraimet suurina ja tuijottaa kentän ulkopuolella ohi käveleviä ihmisiä silmävalkuaiset kiiluen. Tamma on säikähtänyt jotakin pahemman kerran ja sen keskittyminen on täysin muualla kuin työnteossa. Helmi oli tuntunut jo verryttelyn alkaessa jokseenkin jännityneeltä, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Alkukäynnit olimme kuitenkin kävelleet ihan rauhassa, kunnes ravissa Helmi otti ja lähti niin yllättäen, että olin mätkähtänyt verryttelyalueen hiekkaan kauniissa kaaressa. Muutkin hevoset olivat Helmin takia alkaneet jännittyä ja koko loppu verryttely sujui jokaisen osalta kankeasti. Yritän saada Helmiin yhteyttä tekemällä paljon erilaisia harjoituksia kaikissa askellajeissa. Teemme jopa Helmin lempitehtävää eli laukanvaihtoja, mutta sekään ei auta ja etenemisemme on erittäin tuskaista. Helmi tuijottaa jokaista aidan pieltä ja joudumme liikkumaan keskemmällä kenttää, sillä tamma ei halua mennä lähellekään aitoja.
Yhdessä apulaiseni Joonaksen kanssa näemme parhaaksi viedä Helmi pois verryttelyalueelta, sillä ratsastuksesta ei tule mitään säpsyvän hevosen kanssa ja uudet äkkinäiset ryntäilyt voisivat vaarantaa muutkin. En ole enää edes varma, voisimmeko osallistua koko kilpailuun Helmin kanssa. Ainakaan tällaista hevosta en voisi tuomaristolle esittää. Jalkaudun Helmin satulasta ja talutamme sen Joonaksen kanssa kilpailualueen syrjäisempään paikkaa, jossa saamme olla hetken rauhoittumassa. Helmi puuskuttaa edelleen, mutta alkaa rauhoittua kun päästän sen maistamaan maasta ruohoa. Kuolainten kanssa syöminen ei ole kovin hyväksi, mutta jos syöminen on se keino, jolla saamme Helmin takaisin omaksi itsekseen, niin antaa mennä. Pian käsissäni on taas rauhallinen tamma, joka katselee kisapaikan hulinaa lempein silmin.
Kuvat © Vapaasti / VRL-11911, kiitos!
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
