Syyn Raparipa
KTK-II, VVJ-II
|
|
✾ Suomenhevoskantakirja 20.12.2019 KTK-II
17 + 18 + 18 + 18 = 71p. ✾ Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 31.03.2021 VVJ-II 7 + 40 + 17,5 + 20 + 15 = 99,5p. |
✾
|
rakenne- ja laukkakuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, pääkuva © Narien vapaat
Näin netissä ilmoituksen, jossa jalostukseen tarjottiin hienoa kilpaillutta ja palkittua suomehevosoria. Pohdin hetken omaa tammavalikoimaani, olisiko kukaan hyvä tälle oivalle sulholle. Tallimme ensimmäinen tamma Ruusu oli sopiva, joten otin orin omistajaan yhteyttä ja pian meille syntyikin ihana Ripa, tallin toinen kasvatti. Ripa peri isältään rohkeutta ja tomeruutta, emältään rauhallisuutta ja ihmisrakkautta. Ripa syntyi todella pienikokoisena, mutta kasvoi yllättävän nopeasti muiden varsojen mittoihin. Pikkuori oli laitumen säysein eläin, eikä haastanut riitaa kenenkään kanssa. Sisäänratsastuksen alkaessa tarmokas Ripa ei aiheuttanut harmaita hiuksia kellekään, vaan kaikki sujui hyvin alusta asti. Ripasta kuoriutui iloinen työntekijä, joka pärjää kaikissa lajeissa.
Luonnekuvaus
Rauhallisen emänsä ja ilkikurisen isänsä jälkeläinen Raparipa, eli tutummin pelkkä Ripa, on omaa tietään rauhamielisesti tallustava otus. Ripa on monen tallilaisen suosiossa oleva hoidokki, sillä sitä on äärimmäisen helppo käsitellä maastakäsin. Uskallan orin omistajana luovuttaa herran miltein jokaisen käsiin, en yksinkertaisesti osaa pelätä sen tekevän mitään tuhmuuksia ollessaan narun päässä. Vaikka aiemmin mainitsin Ripan olevan rauhamielinen, ei se kuitenkaan sitä aivan joka tilanteessa ole. Ratsuna Ripasta kuoriutuu enemmän kilpahevostyyppinen ori sen ollessa herkkä kaikille avuille ja jokseenkin kuumuva.
Tarhassa Ripa käyttäytyy lähes poikkeuksetta rauhallisesti mutustellen omia heiniään ja nahistelematta mahdollisten tarhakumppaneiden kanssa. Ripa on ehdottomasti tallin hevosista viimeinen, joka koskaan lähtisi haastamaan riitaa kenenkään kanssa. Taluttajan saapuessa portille pieni huhuilu saa tavallisesti Ripan rientämään iloisesti luokse ja ori antaakin itsensä mutkattomasti kiinni, eikä ala hippasille. Talutus ei ole tyynen orin takia mikään päiväkirjaan lihavoiduin kirjaimin merkittävä juttu, sillä Ripa tallustaa keikkaroimatta taluttajan vierellä ehdottoman tarkasti seuraten. Ori ei kuikuile tammojen perään tai esitä olevansa jazzklubin parhaat tanssiliikkeet omaava herrasori muiden orien kävellessä ohi. Tallin ovella se ei rynni eikä kiilaa, vaan astelee sisälle taluttajan perässä varoen ovenkarmeja.
Hoitotilanteessa hoitajan käsien ei tarvitse hiota eikä pään särkeä - Ripa on helppo hoitaa niin karsinassa kuin hoitopaikallakin, tai vaikka keskellä käytävää, jos niin haluaa. Harjaamisesta ori nauttii, muttei ala puskemaan tulta sieraimistaan, vaikka se loppuisikin "liian lyhyeen". Kaviot nousevat keveästi, eikä niitä tarvitse tunkilla pidellä ylhäällä, sillä herrasmiesmäinen Ripa jaksaa itse pitää kaviotaan kevyesti hoitajan hyppysissä. Varustuksen suhteen Ripa on vähän sellainen, että toisinaan se ei reagoi siihen millään tavalla ja toisinaan taas satulavyö on pahin vihollinen. Ei ori kuitenkaan pahojaan tee, kunhan pullistelee ja vähän polkaisee etusellaan tai irvistää, jos sitäkään.
Ratsaille päästessä Ripan olemus muuttuu melkolailla, enkä tässä vaiheessa enää antaisi sitä kenen tahansa ratsastettavaksi. Sileällä Ripa on vielä ihan mukavasti hallittavissa, eikä juurikaan yritä kuskailla ratsastajaansa. Kuitenkin totisesti kouluratsastusta vääntäessä alkaa ori kuumua jonkin verran ja joskus painaa kädelle. Ripa vaatii itselleen kevyellä kädellä ratsastavan ihmisen, sillä kova kiskominen saa sen kuumumaan minuuteissa. Kunhan Ripaa osaa ratsastaa hellin ja rakastavin ottein, ei sillä yleensä ole tapana alkaa vekkuloimaan. Yleisesti erittäin herkkänä ratsuna tunnettu Ripa on rauhoittuessaan varsin mukava ratsastettava, eikä sen kanssa tuota ongelmia mikään oman tasonsa tehtävä.
Esteillä Ripa on vahva ja helposti liian pitkäksi lössähtävä tyyppi. Se vaatii huolellisen alkuverryttelyn mennäkseen esteistä puhtaasti yli, eikä kunnioita radalla vahvaa kättä. Istunnalla ja hellillä pidätteillä orin on todettu toimivan parhaiten ja toimiessaan se onkin vaikuttava vastus kanssakilpailijoille; se on nopea, notkea ja kylmäpäinen. Maastoilu rohkeahkon Ripan kanssa ei ole mikään viikon pelätyin hetki, muttei maastoon ihan löntystellenkään yleensä lähdetä. Ripa riemastuu varsin paljon tuntemillaan laukka- tai ravipätkillä ja alkaa herkästi protestoimaan ohjaa vastaan, mikäli ei saa kiihdytellä. Maastoesteillä Ripa on ihan kelpo kaveri, rehti ja valmis ylittämään esteet ratsastajan pyynnöstä. Maastoesteet eivät Ripan mielestä kuitenkaan ole se ykkösjuttu, joten ilman ratsastajan ehdotonta tukea ori kieltää herkästi. Ripa ei myöskään pidä kastumisesta, eli veteen mennäkseen se tarvitsee joskus myös pienen raipan näpäytyksen.
Tarhassa Ripa käyttäytyy lähes poikkeuksetta rauhallisesti mutustellen omia heiniään ja nahistelematta mahdollisten tarhakumppaneiden kanssa. Ripa on ehdottomasti tallin hevosista viimeinen, joka koskaan lähtisi haastamaan riitaa kenenkään kanssa. Taluttajan saapuessa portille pieni huhuilu saa tavallisesti Ripan rientämään iloisesti luokse ja ori antaakin itsensä mutkattomasti kiinni, eikä ala hippasille. Talutus ei ole tyynen orin takia mikään päiväkirjaan lihavoiduin kirjaimin merkittävä juttu, sillä Ripa tallustaa keikkaroimatta taluttajan vierellä ehdottoman tarkasti seuraten. Ori ei kuikuile tammojen perään tai esitä olevansa jazzklubin parhaat tanssiliikkeet omaava herrasori muiden orien kävellessä ohi. Tallin ovella se ei rynni eikä kiilaa, vaan astelee sisälle taluttajan perässä varoen ovenkarmeja.
Hoitotilanteessa hoitajan käsien ei tarvitse hiota eikä pään särkeä - Ripa on helppo hoitaa niin karsinassa kuin hoitopaikallakin, tai vaikka keskellä käytävää, jos niin haluaa. Harjaamisesta ori nauttii, muttei ala puskemaan tulta sieraimistaan, vaikka se loppuisikin "liian lyhyeen". Kaviot nousevat keveästi, eikä niitä tarvitse tunkilla pidellä ylhäällä, sillä herrasmiesmäinen Ripa jaksaa itse pitää kaviotaan kevyesti hoitajan hyppysissä. Varustuksen suhteen Ripa on vähän sellainen, että toisinaan se ei reagoi siihen millään tavalla ja toisinaan taas satulavyö on pahin vihollinen. Ei ori kuitenkaan pahojaan tee, kunhan pullistelee ja vähän polkaisee etusellaan tai irvistää, jos sitäkään.
Ratsaille päästessä Ripan olemus muuttuu melkolailla, enkä tässä vaiheessa enää antaisi sitä kenen tahansa ratsastettavaksi. Sileällä Ripa on vielä ihan mukavasti hallittavissa, eikä juurikaan yritä kuskailla ratsastajaansa. Kuitenkin totisesti kouluratsastusta vääntäessä alkaa ori kuumua jonkin verran ja joskus painaa kädelle. Ripa vaatii itselleen kevyellä kädellä ratsastavan ihmisen, sillä kova kiskominen saa sen kuumumaan minuuteissa. Kunhan Ripaa osaa ratsastaa hellin ja rakastavin ottein, ei sillä yleensä ole tapana alkaa vekkuloimaan. Yleisesti erittäin herkkänä ratsuna tunnettu Ripa on rauhoittuessaan varsin mukava ratsastettava, eikä sen kanssa tuota ongelmia mikään oman tasonsa tehtävä.
Esteillä Ripa on vahva ja helposti liian pitkäksi lössähtävä tyyppi. Se vaatii huolellisen alkuverryttelyn mennäkseen esteistä puhtaasti yli, eikä kunnioita radalla vahvaa kättä. Istunnalla ja hellillä pidätteillä orin on todettu toimivan parhaiten ja toimiessaan se onkin vaikuttava vastus kanssakilpailijoille; se on nopea, notkea ja kylmäpäinen. Maastoilu rohkeahkon Ripan kanssa ei ole mikään viikon pelätyin hetki, muttei maastoon ihan löntystellenkään yleensä lähdetä. Ripa riemastuu varsin paljon tuntemillaan laukka- tai ravipätkillä ja alkaa herkästi protestoimaan ohjaa vastaan, mikäli ei saa kiihdytellä. Maastoesteillä Ripa on ihan kelpo kaveri, rehti ja valmis ylittämään esteet ratsastajan pyynnöstä. Maastoesteet eivät Ripan mielestä kuitenkaan ole se ykkösjuttu, joten ilman ratsastajan ehdotonta tukea ori kieltää herkästi. Ripa ei myöskään pidä kastumisesta, eli veteen mennäkseen se tarvitsee joskus myös pienen raipan näpäytyksen.
ii. Rattea Renttuli sh, rtkm, 161cm ie. Kylvön Henni sh, rn, 149cm |
iii. Juurikan Tähkä sh, rt, 156cm iie. Hovin Tuohi sh, trkm, 160cm iei. Nukkavieru Leevi sh, m, 152cm iee. Karpikas sh, rt, 154cm |
|
ei. Mutterikiristäjä sh, 163cm, vrn ee. Routaruusu sh, 156cm, rn |
eii. Jenkkiavain sh, 163cm, vrn eie. Levisten Repijä sh, 155cm, vrn eei. Ruusumies sh, 160cm, trn eee. Routa-Rouva sh, 154cm, rn |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
|
Ripa on tarjolla jalostukseen,
ota yhteyttä sähköpostilla tai Keskustassa. |
lue Sukuselvitys
Rautiaankimo Rattea Renttuli on Ripan isänisä. Komearakenteinen Rattea Renttuli oli näyttelyiden moninkertainen BIS-palkittu ja ykköspalkinnolla kantakirjattu siitosori. Se oli painotukseltaan yleisratsu, kaikki koulusta valjakkoajoon sujui ongelmitta. Nuorena ori kilpaili valjakkoajossa, sekä esteratsastuksessa, mutta ikääntyessään ja kehittyessään sillä alettiin kilpailemaan myös kenttä- ja kouluratsastuksessa hyvin tuloksin. Luonteeltaan Rattea Renttuli oli pilke silmäkulmassa tallaavaa tyyppiä, ei mikään ihan helpoin käsiteltävä ja ratsuna huumorintajuisen ratsastajan tarvitseva koltiainen.
Isänemä oli ruunikko Kylvön Henni, ei mikään kukkaisrakenteinen, vaan pikemminkin joutui näyttelyissä ihan peräsijoille. Huonohkostaan rakenteestaan huolimatta pienikokoinen tamma oli hyvä kilparatsu, joka kisasi kenttäratsastuksessa useita vuosia voittaen useita koviakin nimiä. Luonne Kylvön Hennillä oli täyttä kultaa - se ei koskaan tehnyt pahaa kellekään, niskuroinut tai heitellyt ratsastajia tahallaan selästään. Ratsuna se oli eteenpäinpyrkivä, mutta riittävän rauhallinen jopa aloittelijoillekin. Se vei monia aloittelevia ratsastajia harjoituskisoista kansalliselle tasolle. Tamma menehtyi kolmannen varsansa synnytyksessä.
Ripan emänisä Mutterikiristäjä on hienoa, tarkkaan harkittua, vaaleanruunikkoa suomenhevossukua edustava yleispainotteinen ori. Jo pelkkä ulkomuoto ja väritys saavat kaikki kasvattajatädit kuolamaan ja haaveilemaan varsaa tästä orista, mutta siihen päälle vielä uskomaton luonne ja kisamestys; myös raviäijien suut loksahtavat auki. Mutterikiristäjä on luonteeltaan keskittynyt ja pääsääntöisesti kiltti, sillä on viisaan hevosen katse, sekä hienot ilmeet. Ratsuna se on voitontahtoinen, mutta tarvittaessa osaa myös rauhoittua. Ori on kilpaillut esteitä, koulua, kenttää ja valjakkoa hyvällä menestyksellä - melkoinen suorittaja.
Emänemä Routaruusu on melkoinen vastarannan kiiski melkeimpä joka tilanteessa. Se tykkää leikkiä hoitajaa pakoon -leikkiä tarhassa, pureskella harjoja ja hoitajaa, sekä nakella ratsastajia selästään. Kuitenkin, vaikka tamma alkuunsa kuulostaa todella pahalta, on se oikeaan mielentilaan joskus ja jouluna päästessään upea ilmestys niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Routaruusulla on useita sijoituksia kansallisentason estekilpailuissa, sekä muutamia hyviä tuloksia ratsastuskoulujen koulukilpailuissa. Joku voisi sanoa, että tamma on ulkonäöltään "ihan sellainen perus", ja niinhän se vähän onkin. Merkitön ruunikko ei ole mikään erikoinen näky, eikä juurikaan kiinnitä huomiota julkisilla paikoilla.
Isänemä oli ruunikko Kylvön Henni, ei mikään kukkaisrakenteinen, vaan pikemminkin joutui näyttelyissä ihan peräsijoille. Huonohkostaan rakenteestaan huolimatta pienikokoinen tamma oli hyvä kilparatsu, joka kisasi kenttäratsastuksessa useita vuosia voittaen useita koviakin nimiä. Luonne Kylvön Hennillä oli täyttä kultaa - se ei koskaan tehnyt pahaa kellekään, niskuroinut tai heitellyt ratsastajia tahallaan selästään. Ratsuna se oli eteenpäinpyrkivä, mutta riittävän rauhallinen jopa aloittelijoillekin. Se vei monia aloittelevia ratsastajia harjoituskisoista kansalliselle tasolle. Tamma menehtyi kolmannen varsansa synnytyksessä.
Ripan emänisä Mutterikiristäjä on hienoa, tarkkaan harkittua, vaaleanruunikkoa suomenhevossukua edustava yleispainotteinen ori. Jo pelkkä ulkomuoto ja väritys saavat kaikki kasvattajatädit kuolamaan ja haaveilemaan varsaa tästä orista, mutta siihen päälle vielä uskomaton luonne ja kisamestys; myös raviäijien suut loksahtavat auki. Mutterikiristäjä on luonteeltaan keskittynyt ja pääsääntöisesti kiltti, sillä on viisaan hevosen katse, sekä hienot ilmeet. Ratsuna se on voitontahtoinen, mutta tarvittaessa osaa myös rauhoittua. Ori on kilpaillut esteitä, koulua, kenttää ja valjakkoa hyvällä menestyksellä - melkoinen suorittaja.
Emänemä Routaruusu on melkoinen vastarannan kiiski melkeimpä joka tilanteessa. Se tykkää leikkiä hoitajaa pakoon -leikkiä tarhassa, pureskella harjoja ja hoitajaa, sekä nakella ratsastajia selästään. Kuitenkin, vaikka tamma alkuunsa kuulostaa todella pahalta, on se oikeaan mielentilaan joskus ja jouluna päästessään upea ilmestys niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Routaruusulla on useita sijoituksia kansallisentason estekilpailuissa, sekä muutamia hyviä tuloksia ratsastuskoulujen koulukilpailuissa. Joku voisi sanoa, että tamma on ulkonäöltään "ihan sellainen perus", ja niinhän se vähän onkin. Merkitön ruunikko ei ole mikään erikoinen näky, eikä juurikaan kiinnitä huomiota julkisilla paikoilla.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
|
19.08.2019 Kutsu, He A - 3 / 30
19.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 25.08.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 09.09.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 23.09.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 11.10.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 15.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 16.10.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 22.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 28.10.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 |
29.10.2019 Kutsu, He A - 2 / 30
18.10.2019 Kutsu, He A - 4 / 40 20.10.2019 Kutsu, He A - 5 / 40 22.10.2019 Kutsu, He A - 3 / 40 23.10.2019 Kutsu, He A - 1 / 40 12.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 13.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 14.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 17.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 17.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 |
18.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 30
22.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 15.12.2019 Kutsu, He A - 2 / 40 25.12.2019 Kutsu, He A - 5 / 40 01.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 04.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 04.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 05.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 12.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 30 15.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 30 |
19.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 30
23.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 30 26.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 29.11.2019 Kutsu, He A - 2 / 30 30.11.2019 Kutsu, He A - 1 / 30 12.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 29 17.11.2019 Kutsu, He A - 5 / 29 24.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 29 25.11.2019 Kutsu, He A - 3 / 29 27.11.2019 Kutsu, He A - 4 / 29 |
|
10.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40
12.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 16.08.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 40 13.09.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 82 05.10.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 08.10.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 40 10.10.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 12.10.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 40 16.10.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 16.10.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 |
11.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 33
13.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 33 14.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 16.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 22.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 33 23.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 33 28.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 30.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 33 01.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 63 02.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 65 |
05.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 63
06.11.2019 Kutsu, 100cm - 7 / 63 14.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 63 19.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 63 23.11.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 65 26.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 63 28.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 30.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 11.12.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 27.12.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 |
22.12.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30
30.12.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 22.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 22.11.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 24.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 27.11.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 12.12.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 50 13.12.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 50 24.12.2019 Kutsu, 100cm - 7 / 50 24.12.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 50 |
|
19.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 25
24.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 25 28.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 25 30.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 25 02.09.2019 Kutsu, helppo - 4 / 50 06.09.2019 Kutsu, helppo - 4 / 50 25.09.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 28.09.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 05.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 06.10.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 |
13.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30
16.10.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 22.10.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 26.10.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 01.11.2019 Kutsu, helppo - 2 / 18 03.11.2019 Kutsu, helppo - 1 / 18 11.11.2019 Kutsu, helppo - 3 / 18 12.11.2019 Kutsu, helppo - 3 / 18 15.11.2019 Kutsu, helppo - 2 / 18 16.11.2019 Kutsu, helppo - 4 / 18 |
17.11.2019 Kutsu, helppo - 3 / 18
21.11.2019 Kutsu, helppo - 1 / 18 23.11.2019 Kutsu, helppo - 2 / 18 26.10.2019 Kutsu, helppo - 5 / 25 27.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 25 30.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 25 04.11.2019 Kutsu, helppo - 2 / 43 06.11.2019 Kutsu, helppo - 3 / 43 11.11.2019 Kutsu, helppo - 6 / 43 22.11.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 22 |
24.11.2019 Kutsu, Helppo - 3 / 22
25.11.2019 Kutsu, Helppo - 3 / 22 19.11.2019 Kutsu, Helppo - 2 / 29 05.12.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 30 25.12.2019 Kutsu, helppo - 5 / 40 26.12.2019 Kutsu, helppo - 6 / 40 17.12.2019 Kutsu, helppo - 1 / 40 17.12.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 30 23.12.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 30 03.01.2020 Kutsu, Helppo - 3 / 30 |
|
23.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 38
25.08.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 39 28.08.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 39 28.08.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 38 30.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 38 04.09.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 35 06.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 35 08.09.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 35 12.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 14.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 |
15.09.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 40
19.09.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 40 22.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 27.09.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 29.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 03.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 40 04.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 06.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 40 07.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 40 09.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 |
12.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40
13.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 16.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 17.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 22.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 24.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 25.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 40 27.10.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 05.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 50 07.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 50 |
08.10.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 50
11.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 50 12.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 50 14.10.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 50 17.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 50 19.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 50 23.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 50 26.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 50 27.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 50 18.11.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 39 |
|
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
|
15.09.2019 NJ Riemunkirjava - SA (pt: Vibaja)
24.11.2019 NJ Hornanhovi - SA (pt: Sorel) 02.12.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Jannica) 25.12.2019 NJ Bogård - irtoSERT (pt: alaera) 28.12.2019 NJ Hiivurin Suomenhevoset - SA (pt: alaera) 18.04.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt: alaera) |
Päiväkirja ja valmennukset
31.10.2019 Maastoesteet testissä, kirjoittanut omistaja
Tallimme viereiselle pellolle juuri valmistunut uudistettu maastoesterata oli testiporukkaa vailla ja reipas tallipoikani Joonas päättikin eräänä päivänä, että nyt olisi uusi rata aika koeajaa. Yhteistuumin varustimme kaksi suomenhevosoria - Ripan ja Eeron, jotka molemmat saisivat samalla viikon maastoestetreenit pois alta. Hevosillamme oli tässä vaiheessa jo hokkikengät jalassa, joten nurmihokkien vaihto kävi sutjakasti, eikä liukastuminen olisi enää niin todennäköistä. Pieni pakkasen poikanen nipisteli poskiamme noustessamme oriiden selkään tallin pihassa. Eeron selkään kipusi Joonas, itse ratsastin Ripalla, joka on huomattavasti kokenutta Eeroa haastavampi ratsastettava maastoesteillä.
Vesieste olisi tällä kertaa harmillisesti pois käytöstä, pakkasten tultua ei veteen enää kannattaisi ilman syytä mennä. Ripalle vesieste olisi ollut hyvää harjoitusta. Verryttelimme orit pellon laidassa mahdollisimman tasaisessa kohdassa. Ripa oli aluksi hieman hitaanpuoleinen, mutta pian päästessämme ravaamaan ja laukkaamaankin, alkoi ori reipastua ja pieni pilke tuli silmäkulmaan. Nuori suomenhevonen tähyili hieman sivusilmällä kauempana odottavia uusia maastoesteitä, muttei ottanut niistä mitään kierroksia.
Laukkailimme aluksi pienemmällä ympyrällä, mutta lopulta annoimme hevosten vähän päästellä suoremmalla pätkällä rinta rinnan. Orit nauttivat ja aluksi laiskotellut Ripakin alkoi pikku hiljaa kuumua. Oli aika aloittaa maastoesteet. Joonas sai kunnian ottaa ensimmäisen hypyn uusilla esteillä. Joonaksen ja Eeron suoritus meni hyvin ja seuraavaksi oli Ripan vuoro. Esteenä oli pieni tukkieste, jonka molemmilla puolilla oli ruukkukasvi. Itse kasvi tosin ei enää ollut pakkasten tultua elossa, mutta ruukut olivat silti paikoillaan. Ripa lähestyi estettä varmoin askelin korvat hörössä ja ponnisti juuri sopivasta kohtaa liitäen tukin yli mallikkaasti.
Tukkiesteiden jälkeen kokeilimme hieman isompaa taloksi naamioitua estettä, jota ainakin Ripa oli alussa hämmästellyt. Eero kokeili rohkeana ensin, kaikki sujui hyvin ja ori sai suuret kehut suorituksen jälkeen. Taloesteen jälkeen hypättiin perään vielä tavallista kapeampi renkaista kasattu este. Ripan kanssa näillä kahdella esteellä oli hieman ongelmia orin ensin kieltäytyessä hyppäämästä. Toisella yrittämällä yli kuitenkin päästiin ja kokemattomalle Ripallekin saatiin hyviä kokemuksia. Hyppäsin Ripan itseluottamusta vahvistaakseni vielä kaikki kolme estettä - tukin, talon ja rengasesteen - peräjälkeen. Ripa sai isot kehut ja kaivoin sille taskustani naminkin. Ravailimme loppuravit pellolla, jonka jälkeen kävelimme pienen lenkin tallialueen lähiympäristössä metsäpoluilla. Tyytyväisinä orit pääsivät takaisin tarhailemaan.
17.12.2020 Vapaaehtoisina kentällä, kirjoittanut omistaja
Joulukuinen pakkasaamu oli mitä mahtavin aika hakea hevonen tarhan perältä ja lähteä ratsastelemaan kentälle. Aurinko pilkotti pilvien välistä ja sää oli aivan loistava, maneesissa tämä tilaisuus menisi hukkaan. Hain toppaloimeen puetun Ripan tarhasta ja kiikutin sen perässäni talliin hoitopaikalle. Viimeisestä klippauksesta oli kulunut jo hieman aikaa, joten Ripa ei enää näyttänyt niin mahtipontisen sporttiselta kuin mitä se oikeasti oli, ehkä pian olisi aika suorittaa uusi klippaus. Vietyäni loimen kuivaushuoneen lämpöön aloin harjailemaan vaaleaa karvapeitettä rauhallisin ottein. Hieroin Ripan isoimpia lihaksia vähän kumisualla, selvitin jouhet ja pyyhin irronneen lian pehmeällä pölyharjalla. Laitoin orille suoja-arsenaalin - jänne- ja hivutussuojat sekä putsit, nostin satulan selkään ja kiinnitin paksun ratsastusloimen pepun päälle. Ennen suitsien laittoa heitin vielä villaviltin Ripan päälle, jottei poloinen jäätyisi kentällä alkukäyntien aikana.
Ulkona nousin satulaan jo tallin edessä olleelta korokkeelta, kiristin satulavyötä reiällä ja ohjasin Ripan suureksi yllätykseksi orin kentälle. Rautias katsoi minua vähän epäuskoisesti ja hapuillen käveli kentälle, jota päällysti parin sentin lumikerros. Ohjasin orin koskemattomalle uralle ja pyysin kävelemään reippaasti eteen pitkin ohjin. Pian kentälle menoa ihmettelevä hevonen alkoi tottua ajatukseen ja käveli rennosti maisemia katsellen. Treenit oli tehty kuukauden ajan pääsääntöisesti maneesissa, sillä kelit olivat olleet niin koleat, ettei kukaan ollut tohtinut kylmälle kentälle vapaaehtoisesti mennä. Hartaiden alkukäyntien jälkeen heitin Ripan päällä olleen villaviltin kentän aidalle ja keräsin ohjat käsiini. Teimme aluksi käynnissä pohkeenväistöjä ja pieniä ravisiirtymisiä. Ripa väisti sujuvasti ja vaikka siirtymiset raviin olivat aluksi tahmeita, sain oriin pian vähän vauhtiakin. Kun väistöt käynnissä alkoivat tuntua hyviltä, tehtiin samaa myös ravissa. Kevensin väistöjen välillä ja teimme isoja ympyröitä sekä lisäyspätkiä, jotta sain Ripan kaikki nappulat haltuun.
Alkuverryttelyn jälkeen hevonen alkoi olla kivassa työmoodissa, joten jatkoimme pienen käyntitauon jälkeen laukkatehtäville. Laukassa Ripa oli yllättävänkin energinen ja sain tehdä muutamia suurempiakin pidätteitä, että hevonen pysyi aisoissa. Isoilla ympyröillä säätelin laukan pituutta ja taivuttelin. Laukan alkaessa olla taipuisaa ja Ripan tehdessä töitä maltillisesti siirryimme raviin. Loppukeventelyn tuloksena allani oli rento ja kuuliainen hevonen, jonka pian pysäytin aidan vierustalle ottaakseni villaviltin takaisin päällemme. Loppukäynnit kävelimme lähimaastossa, sillä kentällä ei jaksanut tämän kauempaa pyöriä.
08.02.2021 Rallattelua maneesissa, kirjoittanut Minni
Jos jotain suomenhevosta olisi harjalla lahjottu niin Ripa olisi yksi niistä. Ihastelin jo kaukaa orin pitkää vaaleaa otsatukkaa jonka takaa suomenhevonen katseli minua tarpoessani tarhassa kohti punarautiasta. Napsautettuani riimunnarun kiinni orin riimuun lähti se siivosti seuraamaan minua kohti porttia ja sainkin käännettyä orin helposti portin ulkopuolelle jossa se odotti minua nätisti ennen kuin käänsin sen nenän kohti tallia. Tallissa kiinnitin Ripan käytävälle ja riisuessani sen toppaloimea kaulakappale paljasti alleen piilotetun paksun vaalean letin ja näky varasti palan lisää sydämestäni.
Viikattuani loimen oikean karsinan oveen, palasin orin luokse ja purkasin letin, ennen kuin poimin harjapakista jouhille tarkoitetun harjan ja aloin selvittämään pitkiä vaaleita jouhia. Niiden ollessa selvitettynä letitin harjan uudelleen, ennen kuin siirryin harjaamaan loput hevosesta ja asettelemaan suojat paikoilleen. Suojien ollessa paikoillaan ja tarkistettuani että ne eivät hinkkaisi mistään, päästin Ripan irti ja talutin orin maneesiin. Maneesissa kävelytin ensin hyvät alkukäynnit pohjalle, ennen kuin ori sai juosta ja riekkua vapaasti sydämensä kyllyydestä.
Ilmeisesti isoimmat riekkumiset olivat säästetty tarhaan, sillä mitään kovinkaan suuria kevät juhlaliikkeitä ei ollut huomattavissa ja muutenkaan Ripa ei kauaa jaksanut riekkua. Tarjottuani orille vielä kerran mahdollisuuden riekkumiselle ja toisen näyttäessä siltä että se saisi olla, napsautin narun kiinni Ripan riimuun ja palasimme takaisin talliin. Harjasin orin vielä uudelleen huolella lävitse, sillä jos jostain se oli ottanut ilon irti niin piehtaroimisesta. Hiekan narskuessa hampaissani letitin Ripan harjan vielä kerran, ennen kuin loimitin orin ja palautin sen tarhaansa jonka jälkeen suuntasin talliin siivoamaan jälkeemme jäänyttä saharaa sekä muutenkin vain hoitamaan orin varusteet sekä palauttamaan kaikki tarvikkeet niiden omille paikoille.
Tallimme viereiselle pellolle juuri valmistunut uudistettu maastoesterata oli testiporukkaa vailla ja reipas tallipoikani Joonas päättikin eräänä päivänä, että nyt olisi uusi rata aika koeajaa. Yhteistuumin varustimme kaksi suomenhevosoria - Ripan ja Eeron, jotka molemmat saisivat samalla viikon maastoestetreenit pois alta. Hevosillamme oli tässä vaiheessa jo hokkikengät jalassa, joten nurmihokkien vaihto kävi sutjakasti, eikä liukastuminen olisi enää niin todennäköistä. Pieni pakkasen poikanen nipisteli poskiamme noustessamme oriiden selkään tallin pihassa. Eeron selkään kipusi Joonas, itse ratsastin Ripalla, joka on huomattavasti kokenutta Eeroa haastavampi ratsastettava maastoesteillä.
Vesieste olisi tällä kertaa harmillisesti pois käytöstä, pakkasten tultua ei veteen enää kannattaisi ilman syytä mennä. Ripalle vesieste olisi ollut hyvää harjoitusta. Verryttelimme orit pellon laidassa mahdollisimman tasaisessa kohdassa. Ripa oli aluksi hieman hitaanpuoleinen, mutta pian päästessämme ravaamaan ja laukkaamaankin, alkoi ori reipastua ja pieni pilke tuli silmäkulmaan. Nuori suomenhevonen tähyili hieman sivusilmällä kauempana odottavia uusia maastoesteitä, muttei ottanut niistä mitään kierroksia.
Laukkailimme aluksi pienemmällä ympyrällä, mutta lopulta annoimme hevosten vähän päästellä suoremmalla pätkällä rinta rinnan. Orit nauttivat ja aluksi laiskotellut Ripakin alkoi pikku hiljaa kuumua. Oli aika aloittaa maastoesteet. Joonas sai kunnian ottaa ensimmäisen hypyn uusilla esteillä. Joonaksen ja Eeron suoritus meni hyvin ja seuraavaksi oli Ripan vuoro. Esteenä oli pieni tukkieste, jonka molemmilla puolilla oli ruukkukasvi. Itse kasvi tosin ei enää ollut pakkasten tultua elossa, mutta ruukut olivat silti paikoillaan. Ripa lähestyi estettä varmoin askelin korvat hörössä ja ponnisti juuri sopivasta kohtaa liitäen tukin yli mallikkaasti.
Tukkiesteiden jälkeen kokeilimme hieman isompaa taloksi naamioitua estettä, jota ainakin Ripa oli alussa hämmästellyt. Eero kokeili rohkeana ensin, kaikki sujui hyvin ja ori sai suuret kehut suorituksen jälkeen. Taloesteen jälkeen hypättiin perään vielä tavallista kapeampi renkaista kasattu este. Ripan kanssa näillä kahdella esteellä oli hieman ongelmia orin ensin kieltäytyessä hyppäämästä. Toisella yrittämällä yli kuitenkin päästiin ja kokemattomalle Ripallekin saatiin hyviä kokemuksia. Hyppäsin Ripan itseluottamusta vahvistaakseni vielä kaikki kolme estettä - tukin, talon ja rengasesteen - peräjälkeen. Ripa sai isot kehut ja kaivoin sille taskustani naminkin. Ravailimme loppuravit pellolla, jonka jälkeen kävelimme pienen lenkin tallialueen lähiympäristössä metsäpoluilla. Tyytyväisinä orit pääsivät takaisin tarhailemaan.
17.12.2020 Vapaaehtoisina kentällä, kirjoittanut omistaja
Joulukuinen pakkasaamu oli mitä mahtavin aika hakea hevonen tarhan perältä ja lähteä ratsastelemaan kentälle. Aurinko pilkotti pilvien välistä ja sää oli aivan loistava, maneesissa tämä tilaisuus menisi hukkaan. Hain toppaloimeen puetun Ripan tarhasta ja kiikutin sen perässäni talliin hoitopaikalle. Viimeisestä klippauksesta oli kulunut jo hieman aikaa, joten Ripa ei enää näyttänyt niin mahtipontisen sporttiselta kuin mitä se oikeasti oli, ehkä pian olisi aika suorittaa uusi klippaus. Vietyäni loimen kuivaushuoneen lämpöön aloin harjailemaan vaaleaa karvapeitettä rauhallisin ottein. Hieroin Ripan isoimpia lihaksia vähän kumisualla, selvitin jouhet ja pyyhin irronneen lian pehmeällä pölyharjalla. Laitoin orille suoja-arsenaalin - jänne- ja hivutussuojat sekä putsit, nostin satulan selkään ja kiinnitin paksun ratsastusloimen pepun päälle. Ennen suitsien laittoa heitin vielä villaviltin Ripan päälle, jottei poloinen jäätyisi kentällä alkukäyntien aikana.
Ulkona nousin satulaan jo tallin edessä olleelta korokkeelta, kiristin satulavyötä reiällä ja ohjasin Ripan suureksi yllätykseksi orin kentälle. Rautias katsoi minua vähän epäuskoisesti ja hapuillen käveli kentälle, jota päällysti parin sentin lumikerros. Ohjasin orin koskemattomalle uralle ja pyysin kävelemään reippaasti eteen pitkin ohjin. Pian kentälle menoa ihmettelevä hevonen alkoi tottua ajatukseen ja käveli rennosti maisemia katsellen. Treenit oli tehty kuukauden ajan pääsääntöisesti maneesissa, sillä kelit olivat olleet niin koleat, ettei kukaan ollut tohtinut kylmälle kentälle vapaaehtoisesti mennä. Hartaiden alkukäyntien jälkeen heitin Ripan päällä olleen villaviltin kentän aidalle ja keräsin ohjat käsiini. Teimme aluksi käynnissä pohkeenväistöjä ja pieniä ravisiirtymisiä. Ripa väisti sujuvasti ja vaikka siirtymiset raviin olivat aluksi tahmeita, sain oriin pian vähän vauhtiakin. Kun väistöt käynnissä alkoivat tuntua hyviltä, tehtiin samaa myös ravissa. Kevensin väistöjen välillä ja teimme isoja ympyröitä sekä lisäyspätkiä, jotta sain Ripan kaikki nappulat haltuun.
Alkuverryttelyn jälkeen hevonen alkoi olla kivassa työmoodissa, joten jatkoimme pienen käyntitauon jälkeen laukkatehtäville. Laukassa Ripa oli yllättävänkin energinen ja sain tehdä muutamia suurempiakin pidätteitä, että hevonen pysyi aisoissa. Isoilla ympyröillä säätelin laukan pituutta ja taivuttelin. Laukan alkaessa olla taipuisaa ja Ripan tehdessä töitä maltillisesti siirryimme raviin. Loppukeventelyn tuloksena allani oli rento ja kuuliainen hevonen, jonka pian pysäytin aidan vierustalle ottaakseni villaviltin takaisin päällemme. Loppukäynnit kävelimme lähimaastossa, sillä kentällä ei jaksanut tämän kauempaa pyöriä.
08.02.2021 Rallattelua maneesissa, kirjoittanut Minni
Jos jotain suomenhevosta olisi harjalla lahjottu niin Ripa olisi yksi niistä. Ihastelin jo kaukaa orin pitkää vaaleaa otsatukkaa jonka takaa suomenhevonen katseli minua tarpoessani tarhassa kohti punarautiasta. Napsautettuani riimunnarun kiinni orin riimuun lähti se siivosti seuraamaan minua kohti porttia ja sainkin käännettyä orin helposti portin ulkopuolelle jossa se odotti minua nätisti ennen kuin käänsin sen nenän kohti tallia. Tallissa kiinnitin Ripan käytävälle ja riisuessani sen toppaloimea kaulakappale paljasti alleen piilotetun paksun vaalean letin ja näky varasti palan lisää sydämestäni.
Viikattuani loimen oikean karsinan oveen, palasin orin luokse ja purkasin letin, ennen kuin poimin harjapakista jouhille tarkoitetun harjan ja aloin selvittämään pitkiä vaaleita jouhia. Niiden ollessa selvitettynä letitin harjan uudelleen, ennen kuin siirryin harjaamaan loput hevosesta ja asettelemaan suojat paikoilleen. Suojien ollessa paikoillaan ja tarkistettuani että ne eivät hinkkaisi mistään, päästin Ripan irti ja talutin orin maneesiin. Maneesissa kävelytin ensin hyvät alkukäynnit pohjalle, ennen kuin ori sai juosta ja riekkua vapaasti sydämensä kyllyydestä.
Ilmeisesti isoimmat riekkumiset olivat säästetty tarhaan, sillä mitään kovinkaan suuria kevät juhlaliikkeitä ei ollut huomattavissa ja muutenkaan Ripa ei kauaa jaksanut riekkua. Tarjottuani orille vielä kerran mahdollisuuden riekkumiselle ja toisen näyttäessä siltä että se saisi olla, napsautin narun kiinni Ripan riimuun ja palasimme takaisin talliin. Harjasin orin vielä uudelleen huolella lävitse, sillä jos jostain se oli ottanut ilon irti niin piehtaroimisesta. Hiekan narskuessa hampaissani letitin Ripan harjan vielä kerran, ennen kuin loimitin orin ja palautin sen tarhaansa jonka jälkeen suuntasin talliin siivoamaan jälkeemme jäänyttä saharaa sekä muutenkin vain hoitamaan orin varusteet sekä palauttamaan kaikki tarvikkeet niiden omille paikoille.
rakenne- ja laukkakuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, pääkuva © Narien vapaat
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.
