Kapakkaruusu
† Kuollut 17.10.2023
Ruusu lopetettiin kauniina lokakuisena iltapäivänä tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tamman muistoa jää jatkamaan sen viisi jälkeläistä. Kiitos kaikesta tallin kantatamma ja ruusukehai!
Ruusu lopetettiin kauniina lokakuisena iltapäivänä tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tamman muistoa jää jatkamaan sen viisi jälkeläistä. Kiitos kaikesta tallin kantatamma ja ruusukehai!
Ch, KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1
|
✾ Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.11.2019 KRJ-I
7 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100p. ✾ Suomenhevoskantakirja 20.11.2019 KTK-II 18 + 18 + 19 + 17 = 72p. ✾ Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.11.2019 KERJ-I 8 + 40 + 17 + 21 + 15 = 101p. ✾ Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.12.2019 ERJ-I 8 + 40 + 18 + 20 + 15 = 101p. |
✾ Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 29.02.2020 VVJ-I
6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101,5p. ✾ Arvonimi myönnetty 16.03.2020 Champion ✾ Suomenhevosten laatuarvostelu 20.09.2020 SLA-I 13 + 22 + 18 + 21 + 20 = 94p. ✾ Yleislaatuarvostelu 31.03.2022 YLA1 32 + 28 + 20 + 17 + 10 = 107p. |
© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tavernan Tilalla syntynyt ja varttunut Ruusu oli jo varsana utelias kaikesta ja ihmetteli maailman ihmeitä rohkeasti. Emänsä suojissa varsa ei juuri koskaan malttanut piilotella, vaan oli aina tutkimassa jotain uutta - aina ei niin kovin turvallistakaan. Onnettomuushan siinä sitten touhun keskellä lopulta sattui ja Ruusun kaulan pientä murtumaa jouduttiin hoitamaan melko pitkään. Tamma lomaili ja sitä kuntoutettiin, matka oli erittäin pitkä ja raskas. Hyvän ensiennusteen takia Ruusun suhteen ei kuitenkaan luovutettu, vaan kaula saatiin lopulta onnellisesti kuntoon.
Ruusu muutti meille Syyn Kartanoon kesäkuisena päivänä sen hetkisen oripoppoon ihmeteltäväksi. Tallin ensimmäinen tamma sai orit innostumaan vähän liiaksikin ja arki oli yhtä säätöä ainakin kolme päivää - milloin kukakin karkasi laitumelta hurmaamaan uutta tammaa. Ruusu itse käyttäytyi alusta asti loistavasti ja oli ystävällinen kaikkia kohtaan, se kotiutui hyvin.
Luonnekuvaus
Onneksemme Ruusu ei ole tullut emäänsä sitten ollenkaan, vaan pikemminkin isäänsä, jolta se on perinyt tasaisen varman kiltin luonteen. Ruusu on oikeastaan kaikkien kaveri, se ei ikinä pure tai potki ja väistää aina ihmisiä, etteivät he jää jalkoihin. Oman painonsa tietävä tamma on ihmisten kanssa hellä ja varovainen, eikä missään tapauksessa koskaan jyrää ketään. Peloton ja rauhallinen, jopa terapiahevoseksi luonnehdittava, Ruusu on helppo käsiteltävä jopa lapsille ja aloittelijoille - sopisi varmasti opetusratsuksi ratsastuskouluun. Ulkoa hakiessa Ruusu tulee normaalisti jo portille vastaan, mikäli vain huomaa, että sitä ollaan hakemassa. Viimeistään portilta jotakin kuikuilemalla tai namipussia rapistelemalla tamma löntystelee iloisesti luokse. Ruusu on aina valmiina lähtöön, eikä koskaan jää mököttämään tarhan perälle ilman motivaatiota töihin. Talutus on sujuvaa, joidenkin mielestä Ruusu kävelee liian reippaasti, mutta todellisuudessa se on vain opetettu kävelemään taluttajan vierellä, eikä perässä ja liika reippaus johtuu usein taluttajasta itsestään, joka yrittää pyrkiä tamman edelle.
Tallissa Ruusun voi hoitaa karsinassa tai käytävällä. Karsinassa tamma voi olla hoidon aikana vapaanakin, sillä ei ole tapana pyöriskellä ympäriinsä tai vältellä hoitotoimenpiteitä. Harjaamisesta Ruusu nautiskelee minkä pystyy, eikä juurikaan häiriköi harjailijaa. Kaviot se nostelee kiltisti yksi kerrallaan, eikä vahingossakaan polkaise jalkaansa kenenkään varpaille. Kuolaimet Ruusu ottaa suuhunsa jokseenkin nihkeästi, mihin ei ole löytynyt mitään järkevää syytä. Paras on tamman oikein hankalaksi heittäytyessään vain ujuttaa sormensa suupieleen, jolloin suu aukeaa. Satulan ja suojien kanssa ei ole ongelmaa, eikä Ruusulla ole tapana pullistella.
Kentälle päästessä satulavyön ja jalustimet saa kiristellä ja säädellä rauhassa Ruusun katsellessa maisemia rauhallisesti hengaillen. Selkäännousu ei tuota mitään eteenpäinlähtemis-reaktiota, vaan Ruusu tiedostaa, ettei kävelemään lähdetä ilman lupaa. Kun sen luvan sitten vihdoin saa, lähtee Ruusu liikkeelle varmoin reippain askelin. Ruusu on omalla moottorilla eteenpäin kulkeva ratsu, eikä edes alkukäyntien aikana vaadi sen kummempia pohkeilla naputteluja.
Itse työskentelyn alkaessa Ruusu on reipas, mutta samaan aikaan kuuliainen, eikä suinkaan lähde heti ohjien kiristyessä raviin. Tamma kuuntelee selässäolevaa tarkasti, eikä tee mitään omia johtopäätöksiään, tai saa hulluja päähänpistoja. Ravissa tamman takapää tekee töitä hienosti ja polkee hyvin, kunhan ratsastaja osaa pyytää. Muotoon Ruusu on helppo saada, vaikkakin tamma on varsinkin alussa hieman vahva suustaan. Siirtymisharjoituksin vahvuuden saa yleensä hyvin kitkettyä ja ratsastettavuus helpottuu huomattavasti. Laukka Ruusulla on pyörivää ja hyvätahtista, oikeaa keinutuolilaukkaa, jossa aloittelijankin on helppo vain keinahdella. Peräänanto tammalla on näyttävä.
Myös valjakkokärryjen edessä hyvin toimiva tamma on valjakkohommissa melko simppeli. Se ei kiirehdi yhtään, muttei vauhtiakaan puutu mikäli sitä vaaditaan. Notkea Ruusu on näppärä tiukoissakin mutkissa, eikä koikkaroi kärryissäolijan pyyntöjä vastaan.
Esteillä Ruusu on, kuten jo tullut selväksi, sopiva aloittelijallekin. Se ei ryöstä tai tee mitään hervottomia loikkia, vaan suorittaa radat tasaisella rytmillä ja kivoilla pyöreillä hypyillä, joihin on helppo päästä mukaan. Usein tamma ei myöskään kieltele, vaan pelottomana hevosena hyppää jokaisen kummallisimmankin esteen kyselemättä. Ilmeisesti varsa-ajan tutkimusmatkat ovat tuottaneet omanlaisensa mukavuusedun, sillä Ruusu ei myöskään maastossa koskaan kyttää mitään, tai jos jokin jännittää, se vain pysähtyy, katsoo hetken ja jatkaa sitten matkaansa muina naisina. Maastoesteillä Ruusu on reipas ja painava kädelle, mutta vahvemman kuolaimen kanssa oikein mukava maastoesteveijari.
Tallissa Ruusun voi hoitaa karsinassa tai käytävällä. Karsinassa tamma voi olla hoidon aikana vapaanakin, sillä ei ole tapana pyöriskellä ympäriinsä tai vältellä hoitotoimenpiteitä. Harjaamisesta Ruusu nautiskelee minkä pystyy, eikä juurikaan häiriköi harjailijaa. Kaviot se nostelee kiltisti yksi kerrallaan, eikä vahingossakaan polkaise jalkaansa kenenkään varpaille. Kuolaimet Ruusu ottaa suuhunsa jokseenkin nihkeästi, mihin ei ole löytynyt mitään järkevää syytä. Paras on tamman oikein hankalaksi heittäytyessään vain ujuttaa sormensa suupieleen, jolloin suu aukeaa. Satulan ja suojien kanssa ei ole ongelmaa, eikä Ruusulla ole tapana pullistella.
Kentälle päästessä satulavyön ja jalustimet saa kiristellä ja säädellä rauhassa Ruusun katsellessa maisemia rauhallisesti hengaillen. Selkäännousu ei tuota mitään eteenpäinlähtemis-reaktiota, vaan Ruusu tiedostaa, ettei kävelemään lähdetä ilman lupaa. Kun sen luvan sitten vihdoin saa, lähtee Ruusu liikkeelle varmoin reippain askelin. Ruusu on omalla moottorilla eteenpäin kulkeva ratsu, eikä edes alkukäyntien aikana vaadi sen kummempia pohkeilla naputteluja.
Itse työskentelyn alkaessa Ruusu on reipas, mutta samaan aikaan kuuliainen, eikä suinkaan lähde heti ohjien kiristyessä raviin. Tamma kuuntelee selässäolevaa tarkasti, eikä tee mitään omia johtopäätöksiään, tai saa hulluja päähänpistoja. Ravissa tamman takapää tekee töitä hienosti ja polkee hyvin, kunhan ratsastaja osaa pyytää. Muotoon Ruusu on helppo saada, vaikkakin tamma on varsinkin alussa hieman vahva suustaan. Siirtymisharjoituksin vahvuuden saa yleensä hyvin kitkettyä ja ratsastettavuus helpottuu huomattavasti. Laukka Ruusulla on pyörivää ja hyvätahtista, oikeaa keinutuolilaukkaa, jossa aloittelijankin on helppo vain keinahdella. Peräänanto tammalla on näyttävä.
Myös valjakkokärryjen edessä hyvin toimiva tamma on valjakkohommissa melko simppeli. Se ei kiirehdi yhtään, muttei vauhtiakaan puutu mikäli sitä vaaditaan. Notkea Ruusu on näppärä tiukoissakin mutkissa, eikä koikkaroi kärryissäolijan pyyntöjä vastaan.
Esteillä Ruusu on, kuten jo tullut selväksi, sopiva aloittelijallekin. Se ei ryöstä tai tee mitään hervottomia loikkia, vaan suorittaa radat tasaisella rytmillä ja kivoilla pyöreillä hypyillä, joihin on helppo päästä mukaan. Usein tamma ei myöskään kieltele, vaan pelottomana hevosena hyppää jokaisen kummallisimmankin esteen kyselemättä. Ilmeisesti varsa-ajan tutkimusmatkat ovat tuottaneet omanlaisensa mukavuusedun, sillä Ruusu ei myöskään maastossa koskaan kyttää mitään, tai jos jokin jännittää, se vain pysähtyy, katsoo hetken ja jatkaa sitten matkaansa muina naisina. Maastoesteillä Ruusu on reipas ja painava kädelle, mutta vahvemman kuolaimen kanssa oikein mukava maastoesteveijari.
i. Mutterikiristäjä sh, 163cm, vrn |
ii. Jenkkiavain sh, 163cm, vrn ie. Levisten Repijä sh, 155cm, vrn |
iii. Tossavainen sh, 165cm, vrn iie. Avainnippu sh, 159cm, vrn iei. Ajanpysäytin sh, 159cm, vrn iee. Reppuli sh, 150cm, vrn |
e. Routaruusu sh, 156cm, rn |
ei. Ruusumies sh, 160cm, trn ee. Routa-Rouva sh, 154cm, rn |
eii. Surkuhupaisa sh, 161cm, rn eie. Ruusuheinä sh, 151cm, m eei. Rauta-Raimo sh, 157cm, rn eee. Rokkimimmi sh, 149cm, rn |
Jälkeläiset ja sukuselvitys
Ruusu ei ole tarjolla jalostukseen. |
♥ 03.07.2019 sh-o. Syyn Kiristyskauppa (i. Kohtalonkauppa)
♥ 22.07.2019 sh-o. Syyn Raparipa (i. Ralli-Rami) ♥ 15.09.2019 sh-t. Hellikki Koo (i. Kuusanto) ♥ 05.01.2020 sh-t. Syyn Kiukkunen (i. Raivoriimut) ♥ 04.09.2020 sh-t. Varpun Ruusa (i. Uskalias) |
lue Sukuselvitys
Ruusun isä Mutterikiristäjä on hienoa, tarkkaan harkittua, vaaleanruunikkoa suomenhevossukua edustava yleispainotteinen ori. Jo pelkkä ulkomuoto ja väritys saavat kaikki kasvattajatädit kuolamaan ja haaveilemaan varsaa tästä orista, mutta siihen päälle vielä uskomaton luonne ja kisamestys; myös raviäijien suut loksahtavat auki. Mutterikiristäjä on luonteeltaan keskittynyt ja pääsääntöisesti kiltti, sillä on viisaan hevosen katse, sekä hienot ilmeet. Ratsuna se on voitontahtoinen, mutta tarvittaessa osaa myös rauhoittua. Ori on kilpaillut esteitä, koulua, kenttää ja valjakkoa hyvällä menestyksellä - melkoinen suorittaja.
Mutterikiristäjän isä, Ruusun isänisä on Jenkkiavain, vaalenruunikko rakennekukkanen 163-senttisessä paketissa. Kenttää kilpaillut ori on luonteeltaan kärpästäkään satuttamaton, rauhallinen ja ratsastettavuudeltaan nöyrä. Kantakirjattu Jenkkiavain on ollut melkoisessa suosiossa kasvatuspiireissä, mutta sen omistaja ei anna komeaa herraansa ihan kelle tahansa käyttöön, vaan tammoilta odotetaan tiettyä tasokkuutta. Kilpailuista vielä sen verran, että kenttäpainotteinen Jenkkiavain on kisannut melkoiset määrät CIC1 tasolla saaden hienoja tuloksia ja voittoja.
Ruusun isän Mutterikiristäjän emä on Levisten Repijä, vaaleanruunikko suloinen ilmestys. Ihana ulkokuori voi kuitenkin helposti hämätä ja tamma saa helposti kaikkien pasmat sekaisin. Levisten Repijä on melkoinen pirulainen, hoitaessa ihan sietämätön pyöriskelijä ja kaviolla uhkailija ratsastuksesta puhumattakaan. Hankaluudestaan huolimatta Levisten Repijä on kilpatilanteessa varsin mallikkaasti käyttäytyvää sorttia - ihme kyllä! Useat tulokset sekä este-, koulu-, kuin valjakkokilpailuissa tuovat tammalle jalostusarvoa ja sille onkin käytetty rauhallisia oreja, joiden avulla jälkeläisen luonnetta on pyritty tasaamaan.
Ruusun emä Routaruusu on melkoinen vastarannan kiiski melkeimpä joka tilanteessa. Se tykkää leikkiä hoitajaa pakoon -leikkiä tarhassa, pureskella harjoja ja hoitajaa, sekä nakella ratsastajia selästään. Kuitenkin, vaikka tamma alkuunsa kuulostaa todella pahalta, on se oikeaan mielentilaan joskus ja jouluna päästessään upea ilmestys niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Routaruusulla on useita sijoituksia kansallisentason estekilpailuissa, sekä muutamia hyviä tuloksia ratsastuskoulujen koulukilpailuissa. Joku voisi sanoa, että tamma on ulkonäöltään "ihan sellainen perus", ja niinhän se vähän onkin. Merkitön ruunikko ei ole mikään erikoinen näky, eikä juurikaan kiinnitä huomiota julkisilla paikoilla.
Emänisä Ruusumies on ihan toista luokkaa kuin jälkeläisensä Routaruusu. Ori on rauhallinen ja ihmiselle kuuliainen, tosin hieman tulistuvaa sorttia muita hevosia kohtaan, jonka takia se on yleensä lauman johdossa. Kenttää aktiivisesti nuoruusvuosinaan kilpailleella Ruusumiehellä on monia CIC1 -tason tuloksia tunnetuistakin mestaruuskilpailuista. Ruusumies soveltuu joka lajiin - kenttälajien lisäksi se on kilpaillut valjakkoajossa ja hevosagilityssakin, tosin hieman tavoitteettomammin. Ruusumies jouduttiin päästämään viimeiselle matkalleen 17-vuotiaana harmillisesti yllättäneen ähkyn vuoksi. Ori ehti jättää jälkeensä tusinan varsoja.
Emänemä Rauta-Rouva on rauhallisia eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla viettelevä tammarouva. Rauhallinen joka tilanteessa, pomminvarma opetusmestari, herttainen ja kiltti kuvastavat kaikki hyvin Rauta-Rouvaa ja sen luonnetta. Tamma on vienyt monet nuoret ratsastajat alkeistasolta jopa kansallisentason kilpailuihin, eikä ole koskaan tuottanut kellekään pettymystä. Kisa- ja opetusuran päättyessä Rauta-Rouva pyöräytti kolme varsaa, joista viimeisen jälkeen eläkepäivät rauhallisten maastolenkkien ja valjakkohöntsäilyjen siivittämänä alkoivat. Vielä tänäkin päivänä kunnioitettavassa 26 vuoden iässä tamma porskuttaa menemään terveenä kuin pukki.
Mutterikiristäjän isä, Ruusun isänisä on Jenkkiavain, vaalenruunikko rakennekukkanen 163-senttisessä paketissa. Kenttää kilpaillut ori on luonteeltaan kärpästäkään satuttamaton, rauhallinen ja ratsastettavuudeltaan nöyrä. Kantakirjattu Jenkkiavain on ollut melkoisessa suosiossa kasvatuspiireissä, mutta sen omistaja ei anna komeaa herraansa ihan kelle tahansa käyttöön, vaan tammoilta odotetaan tiettyä tasokkuutta. Kilpailuista vielä sen verran, että kenttäpainotteinen Jenkkiavain on kisannut melkoiset määrät CIC1 tasolla saaden hienoja tuloksia ja voittoja.
Ruusun isän Mutterikiristäjän emä on Levisten Repijä, vaaleanruunikko suloinen ilmestys. Ihana ulkokuori voi kuitenkin helposti hämätä ja tamma saa helposti kaikkien pasmat sekaisin. Levisten Repijä on melkoinen pirulainen, hoitaessa ihan sietämätön pyöriskelijä ja kaviolla uhkailija ratsastuksesta puhumattakaan. Hankaluudestaan huolimatta Levisten Repijä on kilpatilanteessa varsin mallikkaasti käyttäytyvää sorttia - ihme kyllä! Useat tulokset sekä este-, koulu-, kuin valjakkokilpailuissa tuovat tammalle jalostusarvoa ja sille onkin käytetty rauhallisia oreja, joiden avulla jälkeläisen luonnetta on pyritty tasaamaan.
Ruusun emä Routaruusu on melkoinen vastarannan kiiski melkeimpä joka tilanteessa. Se tykkää leikkiä hoitajaa pakoon -leikkiä tarhassa, pureskella harjoja ja hoitajaa, sekä nakella ratsastajia selästään. Kuitenkin, vaikka tamma alkuunsa kuulostaa todella pahalta, on se oikeaan mielentilaan joskus ja jouluna päästessään upea ilmestys niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Routaruusulla on useita sijoituksia kansallisentason estekilpailuissa, sekä muutamia hyviä tuloksia ratsastuskoulujen koulukilpailuissa. Joku voisi sanoa, että tamma on ulkonäöltään "ihan sellainen perus", ja niinhän se vähän onkin. Merkitön ruunikko ei ole mikään erikoinen näky, eikä juurikaan kiinnitä huomiota julkisilla paikoilla.
Emänisä Ruusumies on ihan toista luokkaa kuin jälkeläisensä Routaruusu. Ori on rauhallinen ja ihmiselle kuuliainen, tosin hieman tulistuvaa sorttia muita hevosia kohtaan, jonka takia se on yleensä lauman johdossa. Kenttää aktiivisesti nuoruusvuosinaan kilpailleella Ruusumiehellä on monia CIC1 -tason tuloksia tunnetuistakin mestaruuskilpailuista. Ruusumies soveltuu joka lajiin - kenttälajien lisäksi se on kilpaillut valjakkoajossa ja hevosagilityssakin, tosin hieman tavoitteettomammin. Ruusumies jouduttiin päästämään viimeiselle matkalleen 17-vuotiaana harmillisesti yllättäneen ähkyn vuoksi. Ori ehti jättää jälkeensä tusinan varsoja.
Emänemä Rauta-Rouva on rauhallisia eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla viettelevä tammarouva. Rauhallinen joka tilanteessa, pomminvarma opetusmestari, herttainen ja kiltti kuvastavat kaikki hyvin Rauta-Rouvaa ja sen luonnetta. Tamma on vienyt monet nuoret ratsastajat alkeistasolta jopa kansallisentason kilpailuihin, eikä ole koskaan tuottanut kellekään pettymystä. Kisa- ja opetusuran päättyessä Rauta-Rouva pyöräytti kolme varsaa, joista viimeisen jälkeen eläkepäivät rauhallisten maastolenkkien ja valjakkohöntsäilyjen siivittämänä alkoivat. Vielä tänäkin päivänä kunnioitettavassa 26 vuoden iässä tamma porskuttaa menemään terveenä kuin pukki.
Kilpailu- ja näyttelymenestys
Yhteenveto
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
40 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 40 KERJ-sijoitusta, 40 VVJ-sijoitusta
26.07.2019 Kutsu, He B - 4 / 39
27.07.2019 Kutsu, He B - 1 / 34 28.07.2019 Kutsu, He B - 4 / 34 06.08.2019 Kutsu, He B - 3 / 50 08.08.2019 Kutsu, He B - 7 / 50 08.08.2019 Kutsu, He B - 1 / 40 11.08.2019 Kutsu, He B - 5 / 50 17.08.2019 Kutsu, He B - 7 / 50 24.08.2019 Kutsu, He B - 5 / 70 25.08.2019 Kutsu, He B - 3 / 50 |
29.08.2019 Kutsu, He B - 6 / 70
30.08.2019 Kutsu, He B - 4 / 50 02.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 50 02.09.2019 Kutsu, He B - 6 / 50 03.09.2019 Kutsu, He B - 1 / 50 03.09.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 06.09.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 10.09.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 19.09.2019 Kutsu, He B - 3 / 50 26.09.2019 Kutsu, He B - 5 / 40 |
29.09.2019 Kutsu, He B - 4 / 40
03.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 08.10.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 12.10.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 15.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 16.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 17.10.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 19.10.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 28.10.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 05.11.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 |
08.11.2019 Kutsu, He B - 4 / 30
08.11.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 10.11.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 02.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 03.11.2019 Kutsu, He B - 3 / 30 05.11.2019 Kutsu, He B - 4 / 30 11.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 14.11.2019 Kutsu, He B - 5 / 30 15.11.2019 Kutsu, He B - 2 / 30 17.11.2019 Kutsu, He B - 1 / 30 |
01.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 50
03.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 40 06.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 65 09.08.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 40 09.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 40 10.08.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 40 11.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 50 12.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 40 13.08.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 40 16.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 |
16.07.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30
18.07.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 29.07.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 22.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 25.08.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 40 27.08.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 40 11.09.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 17.09.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 20.09.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 21.10.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 40 |
24.10.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 40
13.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 21.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 23.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 24.11.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 13.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 33 13.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 17.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 33 04.11.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 65 08.11.2019 Kutsu, 100cm - 6 / 65 |
11.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 65
17.11.2019 Kutsu, 100cm - 7 / 63 26.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 65 16.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 17.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 18.11.2019 Kutsu, 100cm - 3 / 30 23.11.2019 Kutsu, 100cm - 4 / 30 24.11.2019 Kutsu, 100cm - 2 / 30 07.12.2019 Kutsu, 100cm - 5 / 30 27.12.2019 Kutsu, 100cm - 1 / 30 |
23.07.2019 Kutsu, Helppo - 2 / 30
01.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 02.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 03.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 50 06.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 07.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 10.08.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 30 11.08.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 12.08.2019 Kutsu, helppo - 6 / 50 14.08.2019 Kutsu, Helppo - 3 / 30 |
15.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30
15.08.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 16.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 18.08.2019 Kutsu, helppo - 6 / 50 18.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 22.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 23.08.2019 Kutsu, helppo - 1 / 25 24.08.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 24.08.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 27.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 |
28.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 25
29.08.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 29.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 30 29.08.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30 30.08.2019 Kutsu, helppo - 3 / 25 02.09.2019 Kutsu, helppo - 5 / 50 05.09.2019 Kutsu, helppo - 6 / 50 08.09.2019 Kutsu, helppo - 6 / 38 09.09.2019 Kutsu, helppo - 5 / 50 13.09.2019 Kutsu, helppo - 1 / 18 |
21.09.2019 Kutsu, helppo - 5 / 30
27.09.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 29.09.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 03.10.2019 Kutsu, helppo - 4 / 30 11.10.2019 Kutsu, helppo - 1 / 30 24.10.2019 Kutsu, helppo - 2 / 30 22.09.2019 Kutsu, Helppo - 3 / 20 23.09.2019 Kutsu, Helppo - 5 / 31 24.09.2019 Kutsu, Helppo - 4 / 25 30.09.2019 Kutsu, Helppo - 1 / 20 |
14.07.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 17
21.07.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 39 01.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30 01.08.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 30 02.08.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 30 04.08.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 36 05.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30 05.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30 06.08.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 36 08.08.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 36 |
08.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30
09.08.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 36 12.08.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 30 13.08.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 30 14.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30 15.08.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 30 19.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30 25.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30 26.08.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 30 26.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 38 |
27.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 30
28.08.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 38 29.08.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 39 01.09.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 35 06.09.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 35 14.09.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 40 20.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 22.09.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 49 23.09.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 49 23.09.2019 Kutsu, noviisi - 4 / 40 |
24.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40
26.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 27.09.2019 Kutsu, noviisi - 6 / 40 04.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 06.10.2019 Kutsu, noviisi - 2 / 40 07.10.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 15.10.2019 Kutsu, noviisi - 3 / 40 01.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 50 07.10.2019 Kutsu, noviisi - 1 / 50 09.10.2019 Kutsu, noviisi - 5 / 50 |
NJ & VSN näyttelytulokset |
CUP-sijoitukset |
21.09.2019 VSN Navaja - RCH (pt: dookie)
11.11.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Lissu T.) 16.11.2019 NJ Bogård - irtoSERT (pt: VP) 02.12.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt: Jannica) 25.12.2019 NJ Bogård - SA (pt: alaera) 28.12.2019 NJ Hiivurin Suomenhevoset - SA (pt: alaera) 31.12.2019 VSN Hiivurin Suomenhevoset - RCH (pt: dookie) |
31.05.2020 VSR-Cup Susiraja - helppo - 3 / 54
|
Päiväkirja ja valmennukset
06.07.2019 Kotiutuminen ja ensimmäinen ratsastus
Ruusun tulosta Syyn Kartanoon on nyt kulunut kaksi päivää. Olimme antaneet Ruusun vain hengailla omassa rauhassa ja totutella uuteen talliin, mikä on sujunut ihan loistavasti. Ruusu ei ole arastellut meitä yhtään ja on ollut saapumisestaan asti kuin kotonaan. Meidän orithan ovat olleet tästä tulokkaasta ihan riemuissaan - raukat luulevat jokainen pääsevänsä tositoimiin. Varsinkin Raivo ja Keisari ovat ahdistelleet tammaa muutamaankin otteeseen ja hirnahtelevat sen perään usein ulkoillessaan. Eilen taluttelin Ruusua vähän tallialueen ympäristössä, jotta se ei ihan pihaan kuitenkaan jäisi seisomaan. Tänään olin kuitenkin aikeissa ratsastaa sillä ensimmäisen kerran.
Juotuani aamuteeni ja selattuani naamakirjan kartanoni lämpöisessä keittiössä oli aika lähteä talliin, jossa minulla olisi tänään spesiaalia tekemistä; ratsastaisin Ruusulla ensimmäisen kerran sitten koeratsastuksen. Ulkona vallitsi yhä edelleen jokin kauhea viikon mittainen sadekuuro, josta ei kirveelläkään tuntunut tulevan loppua. Puin sadetakkini eteisen naulakosta ja vedin hupun päähäni, jotteivat hiukseni kastuisi. Matkalla talliin päätin napata Ruusun samantien laitumelta mukaani, ettei tarvitsisi sateessa edestakaisin kävellä. Ruusu seisoi melko lähellä laitumen porttia punaisessa sadeloimessaan ja kohotti katseensa ruohosta portille jo vähän ennen kuin sinne ennätin. Tamma lähti oitis kävelemään kohti porttia korvat hörössä, valmiina mukaani. Otin Ruusun riimun ja riimunnarun laitumen porteilla olevasta koukusta ja pujautin riimun tamman päähän. Talutusmatka kävi sutjakasti Ruusun jättäessä tyystin huomiotta epätoivoiset oripoloiset, jotka viereiseltä laitumelta sen perään kovasti huutelivat kävellessämme ohi.
Tallissa menimme hoitopaikalle, jotta karsinan kuivike ei tarttuisi märkiin kenkiini ja Ruusun jalkoihin. Ruusu jäi kiinnitettyäni sen kiltisti odottamaan, kun minä hain varustehuoneesta sen vielä meillä koskemattomana olleen koulupenkin ja -suitset. Jätin varusteet hoitopaikan vieressä olevaan satulatelineeseen siksi aikaa, kun harjaisin rauhallisena odottavan tamman. Kun olin saanut viimeisenkin koiven jynssättyä, paukahti etuvasemmalla oleva tallin sivuovi selälleen ja läpimärkä Joonas asteli sisään perässään vettä valuva ori Eero.
"Huh, mikä reissu! Älä missään tapauksessa ratsasta tänään maastossa. Siellä on tulva joka paikassa ja märät oksat räpsyy silmille", Joonas puuskutti pysähtyen keskelle käytävää nojaamaan jalkoihinsa etukumarassa. Naurahdin vastaukseksi, että ei tullut mieleenkään ja kysäisin vielä, että miten poika itsekään on sinne edes lähtenyt. Vastaukseksi tuli, että Eero halusi... Ruusu katsoi märkää kaksikkoa ihmeissään, varmasti kauhusta kankeana luullen, että joutuu itsekin tuonne sateeseen tallustamaan, onneksi olimme menossa kuivaan maneesiin.
Maneesissamme Ruusu ei ollutkaan ennen käynyt. Se katseli ympärilleen ihan rauhassa, ei saanut mitään hepulia, vaikka sade paukutti kattoa melko kovaäänisesti. Kävelin kierroksen maastakäsin ennenkuin nousin satulaan, jotta Ruusu sai vähän katsella paikkoja ja totutella. Alkukäynnit kuluivat rattoisasti reippaassa käynnissä, jota Ruusu ylläpiti hienosti itse. Kun oli aika keräillä ohjat käsiin, aloitimme työskentelyn ensin pohkeenväistöin ja pysähdyksin, joiden avulla sain Ruusun ihan kivasti jo kuuntelmaan. Yhden neljän askeleen peruutustehtävän jälkeen nostin tamman raviin, jossa keventelin rennosti kumpaankin suuntaan. Ruusu oli vähän vahvan oloinen, mutta taipui kauniisti muotoon ja takajalatkin löysivät lopulta oman paikkansa mahan alta. Kevenneltyäni riittävästi istuin harjoitusraviin, jossa teimme voltteja ja kolmikaarista, sekä suunnanmuutoksia. Ruusu ei keskittynyt hetkeäkään mihinkään muuhun, kuin minuun, eikä epäröinyt totella ohjeitani. Laukan se nosti hienosti ja laukka pyöri alusta asti niin kuin kuuluikin. Selkä oli mukana koko homman ajan ja Ruusu liikkui kauniissa peräänannossa. Olin tyytyväinen tamman suoritukseen, joten aloin jo muutaman laukkatehtävän jälkeen keventelemään loppuraveja. Olin tosiaan ostanut todella mukavan tamman talliini!
28.08.2019 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Syyn Kartanolle oli tänään kokoontunut huikea määrä (siis viisi) hevosharrastukseen hurahtanutta ihmistä suomenhevosineen. Kuuluisa suomenhevosia pääasiassa valmentanut Robert "Rolle" Åklund oli saapunut kartanolle valmentamaan suomiratsukoita esteratsastuksessa. Kotiväen puolesta minä tulisin osallistumaan yhteen valmennukseen Ruusulla, Joonas osallistuisi toiseen Kirkalla, Ruusun jälkeläisellä. Muut kolme ratsukkoa olivat tallin ulkopuolelta tulleita puolituttuja - halusimme antaa kaikille mahdollisuuden osallistua Robertin valmennuksiin.
Ruusu oli kentälle sen taluttaessani hieman ihmeissään pihassa olevista tuntemattomista hevosista, muttei aloittanut mitään showta. Nousin selkään normaaliin tapaan, kiristelin satulavyön ja pyysin Ruusun kävelemään uralle. Robert jutteli kentän laidalla muiden paikallaolijoiden kanssa, mutta hetken kuluttua tuli kävelemään Ruusun vierelle. "Moikka, te olette siis Viixi ja Ruusu, olettaisin?" Robert aloitti. Myötäilin ja juttelimme hieman Ruusun tavoitteista ja kapasiteetista, sekä tamman hankalista puolista. Robert oli koonnut kentälle jo etukäteen esteradan, jonka parissa tulisimme tänään tekemään töitä. Alkuverkassa taivuttelin Ruusua melko löysähköllä ohjastuntumalla saadakseni sen rennoksi. "Anna sen ravata aluksi vapaammin, ala vasta sen jälkeen tekemään ympyröitä", Robert ohjeisti katsellessaan menoamme. Ravityöskentely alkoi sujua ja Ruusu rentoutua, nostimme laukan. "Pidä ulko-ohja tiukkana, sisäohja rentona ja ympyrällä tarkkana, ettei kaadu sisällepäin. Rauhoita vauhtia kääntäessäsi ympyrälle ja pidä peppu penkissä. Kun se toimii hyvin, niin palkitse rentouttamalla istunta ja nouse vähän jalustimille", Robert selosti.
Ensin hyppäsimme radan ensimmäistä estettä, joka oli tavallinen pysty, hieman matalampana saadaksemme Ruusun lämpenemään. Ruusu innostui hyppäämisestä ja hyppäsi ensimmäiset kaksi hyppyä sujuvasti. Robertilla ei ollut suoritukseen muuta lisättävää, kuin minun istuntani, jonka ei tarvinnut olla niin myötäävä pienellä esteellä. Muutaman verkkahypyn jälkeen aloitimme radan parin linjan työstämisen. "Ohjaa ensin uralla tarpeeksi pitkään suoraan, jotta saat suoran lähestymisen ensimmäiselle okserille. Koska suunta vaihtuu, ajattele jo hieman ennen estettä oikeaan suuntaan ja anna esteellä vaihtoavut, jotta laukka vaihtuu esteen päällä. Älä anna Ruusun kiirehtiä toiselle esteelle, vaan varmista, että se tekee kuusi rauhallista laukka-askelta esteiden välissä", Robert selitti tehtävän kulun ennen aloittamista. Nostin laukan ja toin Ruusun rauhallisessa laukassa linjan ensimmäiselle esteelle. Laukanvaihto onnistui ja saimme seuraavallekin esteelle hyvän lähestymisen, mutta puomi tippui siitä huolimatta. "Okei, nyt puomi tippui, koska Ruusu oli liiankin rauhallinen ja rytmi oli heikko. Anna sen tulla ensimmäiselle esteelle hieman reippaammin, ota kiinni vasta esteen jälkeen", Robert neuvoi. Toisella yrittämällä homma lähti sujumaan paremmin ja Ruusu palkittiin taputuksin.
Radan eri osia läpi käytyämme oli aika tulla koko rata kerran läpi. Rata alkoi vinosti nurkassa olevalta pystyltä ja jatkui okseri-pysty -linjalle. Ruusu hyppäsi ensimmäisen pystyn sekä linjan mallikkaasti kivassa rytmissä. "Ohjaa tarpeeksi kaukaa neloselle, nyt ei ratsasteta aikaa. Katso jo sarjalle ja ohjaa suorana a-osalle", Robert jakoi ohjeita seisoskellessaan radan toisen esteen pielessä. Ruusu tuli neljännelle esteelle hieman huterasti, mutta pyysin sen reippaammin eteen esteen jälkeen ja sarjalle tuli hyvät hypyt. Sarjan jälkeinen käännös oli tarkoitus tehdä jyrkästi ja tätä olimmekin jo harjoitelleet aikaisemmin samassa valmennuksessa. Ruusu tiesi mitä haetaan ja kääntyi kuudennelle pystylle kuin pennin päällä mitään kyselemättä. Viimeinen okseri ylittyi kevyesti ja lähes täydellisen suorituksen jälkeen tamma sai luvan aloittaa loppuravit. Saimme kuulla Robertilta pelkkää hyvää, jonka ohella hän antoi myös vähän ohjeita jatkoon - mitä Ruusun kanssa kannattaisi harjoitella. Ruusu sai isot kehut valmentajalta tunnin päätteeksi ja tammaa kehuttiin kauniiksi. Ompas tallissani hienoja hevosia.
11.10.2019 Perjantaiaamun köpöttelyt
Kostea syyspäivä riepotteli tallipihan koivuja astellessani aamutuimaan talliin. Mukanani oli kuppi kuumaa kahvia, mutta hörppäsin sen tyhjäksi varustehuoneessa ja jätin mukin pöydälle. Otin puhtaat mustat kouluvarusteet nimikoiduilta paikoilta, sekä pintelit jokaiseen jalkaan. Ruusu odotteli jo karsinassa tietoisena perjantaisesta aamutreenistämme. Talutin rauhallisen tamman pelkässä riimussa hoitopaikalle ja laitoin kiinni molemmilta puolin. Harjailin veikeä pilke silmäkulmissaan ympäristöä tutkiskelevan hevosen ripeästi pölyharjalla ja kieputin punaiset pintelit kaikkiin jalkoihin. Kävin varustehuoneessa vaihtamassa tennareideni tilalle ratsastussaappaat ja sujautin kypärän päähäni. Palatessani Ruusu oli melkein unessa ja nuokkui rennosti alahuuli lörpähdellen hoitopaikalla. Tamma ei varsinaisesti ollut mikään aamuvirkku, mutta ei se kuitenkaan vastustellut taluttaessani sen maneesiin.
Aloitin alkukäyntien jälkeen työskentelyn käynnissä taivutellen Ruusua ympyröillä ja volteilla. Tein myös pysähdyksiä, joiden aikana hain tammasta suoruutta ja ryhtiä. Pari kertaa Ruusu vain lötkähti pysähdyksiin, eikä jaksanut seistä edes tasajaloin, mutta pienen herättelyn tuloksena se alkoi seisomaan kivan ryhdikkäästi. Herättelin tamman alkuraveja varten käynnin temponmuutoksilla, jonka jälkeen pyysin raviin. Keventelin molempiin suuntiin ympyröitä ja kolmikaarista tehden. Ratsastin aktiivisesti Ruusua taipumaan ja pian se myötäsi kauniisti. Takapää oli hieman hitaanpuoleinen ja takajalat eivät tehneet alussa riittävästi työtä, jonka takia jouduin muistuttamaan Ruusua hieman raipalla. Takajalat pääsivät vikkelästi mukaan töihin ja paketti näytti maneesin peilistä katsottuna aikas hyvältä. Laukassa teimme yksinkertaisia ympyröitä ja hain hyvää ryhtiä, joka löytyikin todella nopeasti ja yllättävän kevyin avuin. Loppukäynnit kävelimme maastossa rennosti löntystellen, sadetakki oli ollut hyvä valinta ottaa aamulla päälleen.
22.02.2022 Eläkepäiviä
Talviset aamut olivat jo pikku hiljaa valoistumaan päin, eikä aamutalliin ollut enää ihan niin masentavaa lähteä, kun otsalamppua ei enää tarvinnut pihamaalla nähdäkseen. Pirtsakka pieni pakkanen pisteli poskipäitä ja aamu näytti oikein mukavasti valkenevalta auringon pilkottaessa horisontista. Tallissa alkoi melkoinen mekkala avatessani oven ja alkaessani rapistella aamuruokaämpäreitä. Loimitin hevoset niiden mutustellessa rehujaan ja talutin muutamat jo tarhailemaankin. Ruusu-tamma jäi karsinaansa tämänpäiväistä liikutusta varten tottuneesti, olimmehan jo hyvän aikaa harrastelleet aamuisia maastolenkkejä. Ja ei, vaikka tammalla ikää alkoi olla jo päälle parikymmentä vuotta, ne lenkit eivät olleet suinkaan mitään käpsyttelyjä sinne tänne. Kisa- ja siitoskäytössä nuoruutensa viettänyt tamma oli hyväkuntoinen vielä näin eläkepäivilläkin, eikä sen kanssa treenaamista suinkaan oltu lopetettu, vaikka pari vapaapäivää viikkosuunnitelmaan olikin tullut lisää. Rautaisessa kunnossa olevan Ruusun selkään pääsi helposti kipuamaan jakkaralta kuten aina ennenkin ja se oli oikein mielissään lähdössä töihin joka aamu. Kyllähän se varmasti tarhaankin olisi mennyt, mutta kukapa nyt ei nauttisi vauhdikkaasta maastoretkestä?
Yöllä oli satanut jokunen sentti lunta, joten reitillämme sai paikoitellen vähän kahlatakin. Hyvän tovin käveltyämme eteen aukesi suora, jolla annoin Ruusun yleensä laukata niin paljon kuin pienestä paketista lähti. Ruusu ottikin hyvin nopeasti jalat alleen ja ampaisi korvat tötteröllä kohti suoran toisessa päässä olevaa mäkeä. Mäenkin se laukkasi ihan ylös asti, jolloin aloin himmailla ja siirryimme ravin kautta takaisin käyntiin. Hevosen hengitys höyrysi aamuauringossa komen näköisesti ja muutamien tyytyväisten pärskähdyksen saattelemana annoin Ruusulle jälleen pitkät ohjat. Loppulenkki taittui rauhallisia ravipätkiä tehden ja pitkien loppukäyntien jälkeen saavuimme viimein takaisin kartanon pihaan. Vaaleanruunikko oli hädintuskin hitusen satulavyön kohdalta hionnut, joten sen kummempaa kuivattelua ei tarvinnut. Annoin Ruusulle lämmintä juotavaa ja pari herkkua ennen tarhailemaan pääsyä.
Ruusun tulosta Syyn Kartanoon on nyt kulunut kaksi päivää. Olimme antaneet Ruusun vain hengailla omassa rauhassa ja totutella uuteen talliin, mikä on sujunut ihan loistavasti. Ruusu ei ole arastellut meitä yhtään ja on ollut saapumisestaan asti kuin kotonaan. Meidän orithan ovat olleet tästä tulokkaasta ihan riemuissaan - raukat luulevat jokainen pääsevänsä tositoimiin. Varsinkin Raivo ja Keisari ovat ahdistelleet tammaa muutamaankin otteeseen ja hirnahtelevat sen perään usein ulkoillessaan. Eilen taluttelin Ruusua vähän tallialueen ympäristössä, jotta se ei ihan pihaan kuitenkaan jäisi seisomaan. Tänään olin kuitenkin aikeissa ratsastaa sillä ensimmäisen kerran.
Juotuani aamuteeni ja selattuani naamakirjan kartanoni lämpöisessä keittiössä oli aika lähteä talliin, jossa minulla olisi tänään spesiaalia tekemistä; ratsastaisin Ruusulla ensimmäisen kerran sitten koeratsastuksen. Ulkona vallitsi yhä edelleen jokin kauhea viikon mittainen sadekuuro, josta ei kirveelläkään tuntunut tulevan loppua. Puin sadetakkini eteisen naulakosta ja vedin hupun päähäni, jotteivat hiukseni kastuisi. Matkalla talliin päätin napata Ruusun samantien laitumelta mukaani, ettei tarvitsisi sateessa edestakaisin kävellä. Ruusu seisoi melko lähellä laitumen porttia punaisessa sadeloimessaan ja kohotti katseensa ruohosta portille jo vähän ennen kuin sinne ennätin. Tamma lähti oitis kävelemään kohti porttia korvat hörössä, valmiina mukaani. Otin Ruusun riimun ja riimunnarun laitumen porteilla olevasta koukusta ja pujautin riimun tamman päähän. Talutusmatka kävi sutjakasti Ruusun jättäessä tyystin huomiotta epätoivoiset oripoloiset, jotka viereiseltä laitumelta sen perään kovasti huutelivat kävellessämme ohi.
Tallissa menimme hoitopaikalle, jotta karsinan kuivike ei tarttuisi märkiin kenkiini ja Ruusun jalkoihin. Ruusu jäi kiinnitettyäni sen kiltisti odottamaan, kun minä hain varustehuoneesta sen vielä meillä koskemattomana olleen koulupenkin ja -suitset. Jätin varusteet hoitopaikan vieressä olevaan satulatelineeseen siksi aikaa, kun harjaisin rauhallisena odottavan tamman. Kun olin saanut viimeisenkin koiven jynssättyä, paukahti etuvasemmalla oleva tallin sivuovi selälleen ja läpimärkä Joonas asteli sisään perässään vettä valuva ori Eero.
"Huh, mikä reissu! Älä missään tapauksessa ratsasta tänään maastossa. Siellä on tulva joka paikassa ja märät oksat räpsyy silmille", Joonas puuskutti pysähtyen keskelle käytävää nojaamaan jalkoihinsa etukumarassa. Naurahdin vastaukseksi, että ei tullut mieleenkään ja kysäisin vielä, että miten poika itsekään on sinne edes lähtenyt. Vastaukseksi tuli, että Eero halusi... Ruusu katsoi märkää kaksikkoa ihmeissään, varmasti kauhusta kankeana luullen, että joutuu itsekin tuonne sateeseen tallustamaan, onneksi olimme menossa kuivaan maneesiin.
Maneesissamme Ruusu ei ollutkaan ennen käynyt. Se katseli ympärilleen ihan rauhassa, ei saanut mitään hepulia, vaikka sade paukutti kattoa melko kovaäänisesti. Kävelin kierroksen maastakäsin ennenkuin nousin satulaan, jotta Ruusu sai vähän katsella paikkoja ja totutella. Alkukäynnit kuluivat rattoisasti reippaassa käynnissä, jota Ruusu ylläpiti hienosti itse. Kun oli aika keräillä ohjat käsiin, aloitimme työskentelyn ensin pohkeenväistöin ja pysähdyksin, joiden avulla sain Ruusun ihan kivasti jo kuuntelmaan. Yhden neljän askeleen peruutustehtävän jälkeen nostin tamman raviin, jossa keventelin rennosti kumpaankin suuntaan. Ruusu oli vähän vahvan oloinen, mutta taipui kauniisti muotoon ja takajalatkin löysivät lopulta oman paikkansa mahan alta. Kevenneltyäni riittävästi istuin harjoitusraviin, jossa teimme voltteja ja kolmikaarista, sekä suunnanmuutoksia. Ruusu ei keskittynyt hetkeäkään mihinkään muuhun, kuin minuun, eikä epäröinyt totella ohjeitani. Laukan se nosti hienosti ja laukka pyöri alusta asti niin kuin kuuluikin. Selkä oli mukana koko homman ajan ja Ruusu liikkui kauniissa peräänannossa. Olin tyytyväinen tamman suoritukseen, joten aloin jo muutaman laukkatehtävän jälkeen keventelemään loppuraveja. Olin tosiaan ostanut todella mukavan tamman talliini!
28.08.2019 Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Syyn Kartanolle oli tänään kokoontunut huikea määrä (siis viisi) hevosharrastukseen hurahtanutta ihmistä suomenhevosineen. Kuuluisa suomenhevosia pääasiassa valmentanut Robert "Rolle" Åklund oli saapunut kartanolle valmentamaan suomiratsukoita esteratsastuksessa. Kotiväen puolesta minä tulisin osallistumaan yhteen valmennukseen Ruusulla, Joonas osallistuisi toiseen Kirkalla, Ruusun jälkeläisellä. Muut kolme ratsukkoa olivat tallin ulkopuolelta tulleita puolituttuja - halusimme antaa kaikille mahdollisuuden osallistua Robertin valmennuksiin.
Ruusu oli kentälle sen taluttaessani hieman ihmeissään pihassa olevista tuntemattomista hevosista, muttei aloittanut mitään showta. Nousin selkään normaaliin tapaan, kiristelin satulavyön ja pyysin Ruusun kävelemään uralle. Robert jutteli kentän laidalla muiden paikallaolijoiden kanssa, mutta hetken kuluttua tuli kävelemään Ruusun vierelle. "Moikka, te olette siis Viixi ja Ruusu, olettaisin?" Robert aloitti. Myötäilin ja juttelimme hieman Ruusun tavoitteista ja kapasiteetista, sekä tamman hankalista puolista. Robert oli koonnut kentälle jo etukäteen esteradan, jonka parissa tulisimme tänään tekemään töitä. Alkuverkassa taivuttelin Ruusua melko löysähköllä ohjastuntumalla saadakseni sen rennoksi. "Anna sen ravata aluksi vapaammin, ala vasta sen jälkeen tekemään ympyröitä", Robert ohjeisti katsellessaan menoamme. Ravityöskentely alkoi sujua ja Ruusu rentoutua, nostimme laukan. "Pidä ulko-ohja tiukkana, sisäohja rentona ja ympyrällä tarkkana, ettei kaadu sisällepäin. Rauhoita vauhtia kääntäessäsi ympyrälle ja pidä peppu penkissä. Kun se toimii hyvin, niin palkitse rentouttamalla istunta ja nouse vähän jalustimille", Robert selosti.
Ensin hyppäsimme radan ensimmäistä estettä, joka oli tavallinen pysty, hieman matalampana saadaksemme Ruusun lämpenemään. Ruusu innostui hyppäämisestä ja hyppäsi ensimmäiset kaksi hyppyä sujuvasti. Robertilla ei ollut suoritukseen muuta lisättävää, kuin minun istuntani, jonka ei tarvinnut olla niin myötäävä pienellä esteellä. Muutaman verkkahypyn jälkeen aloitimme radan parin linjan työstämisen. "Ohjaa ensin uralla tarpeeksi pitkään suoraan, jotta saat suoran lähestymisen ensimmäiselle okserille. Koska suunta vaihtuu, ajattele jo hieman ennen estettä oikeaan suuntaan ja anna esteellä vaihtoavut, jotta laukka vaihtuu esteen päällä. Älä anna Ruusun kiirehtiä toiselle esteelle, vaan varmista, että se tekee kuusi rauhallista laukka-askelta esteiden välissä", Robert selitti tehtävän kulun ennen aloittamista. Nostin laukan ja toin Ruusun rauhallisessa laukassa linjan ensimmäiselle esteelle. Laukanvaihto onnistui ja saimme seuraavallekin esteelle hyvän lähestymisen, mutta puomi tippui siitä huolimatta. "Okei, nyt puomi tippui, koska Ruusu oli liiankin rauhallinen ja rytmi oli heikko. Anna sen tulla ensimmäiselle esteelle hieman reippaammin, ota kiinni vasta esteen jälkeen", Robert neuvoi. Toisella yrittämällä homma lähti sujumaan paremmin ja Ruusu palkittiin taputuksin.
Radan eri osia läpi käytyämme oli aika tulla koko rata kerran läpi. Rata alkoi vinosti nurkassa olevalta pystyltä ja jatkui okseri-pysty -linjalle. Ruusu hyppäsi ensimmäisen pystyn sekä linjan mallikkaasti kivassa rytmissä. "Ohjaa tarpeeksi kaukaa neloselle, nyt ei ratsasteta aikaa. Katso jo sarjalle ja ohjaa suorana a-osalle", Robert jakoi ohjeita seisoskellessaan radan toisen esteen pielessä. Ruusu tuli neljännelle esteelle hieman huterasti, mutta pyysin sen reippaammin eteen esteen jälkeen ja sarjalle tuli hyvät hypyt. Sarjan jälkeinen käännös oli tarkoitus tehdä jyrkästi ja tätä olimmekin jo harjoitelleet aikaisemmin samassa valmennuksessa. Ruusu tiesi mitä haetaan ja kääntyi kuudennelle pystylle kuin pennin päällä mitään kyselemättä. Viimeinen okseri ylittyi kevyesti ja lähes täydellisen suorituksen jälkeen tamma sai luvan aloittaa loppuravit. Saimme kuulla Robertilta pelkkää hyvää, jonka ohella hän antoi myös vähän ohjeita jatkoon - mitä Ruusun kanssa kannattaisi harjoitella. Ruusu sai isot kehut valmentajalta tunnin päätteeksi ja tammaa kehuttiin kauniiksi. Ompas tallissani hienoja hevosia.
11.10.2019 Perjantaiaamun köpöttelyt
Kostea syyspäivä riepotteli tallipihan koivuja astellessani aamutuimaan talliin. Mukanani oli kuppi kuumaa kahvia, mutta hörppäsin sen tyhjäksi varustehuoneessa ja jätin mukin pöydälle. Otin puhtaat mustat kouluvarusteet nimikoiduilta paikoilta, sekä pintelit jokaiseen jalkaan. Ruusu odotteli jo karsinassa tietoisena perjantaisesta aamutreenistämme. Talutin rauhallisen tamman pelkässä riimussa hoitopaikalle ja laitoin kiinni molemmilta puolin. Harjailin veikeä pilke silmäkulmissaan ympäristöä tutkiskelevan hevosen ripeästi pölyharjalla ja kieputin punaiset pintelit kaikkiin jalkoihin. Kävin varustehuoneessa vaihtamassa tennareideni tilalle ratsastussaappaat ja sujautin kypärän päähäni. Palatessani Ruusu oli melkein unessa ja nuokkui rennosti alahuuli lörpähdellen hoitopaikalla. Tamma ei varsinaisesti ollut mikään aamuvirkku, mutta ei se kuitenkaan vastustellut taluttaessani sen maneesiin.
Aloitin alkukäyntien jälkeen työskentelyn käynnissä taivutellen Ruusua ympyröillä ja volteilla. Tein myös pysähdyksiä, joiden aikana hain tammasta suoruutta ja ryhtiä. Pari kertaa Ruusu vain lötkähti pysähdyksiin, eikä jaksanut seistä edes tasajaloin, mutta pienen herättelyn tuloksena se alkoi seisomaan kivan ryhdikkäästi. Herättelin tamman alkuraveja varten käynnin temponmuutoksilla, jonka jälkeen pyysin raviin. Keventelin molempiin suuntiin ympyröitä ja kolmikaarista tehden. Ratsastin aktiivisesti Ruusua taipumaan ja pian se myötäsi kauniisti. Takapää oli hieman hitaanpuoleinen ja takajalat eivät tehneet alussa riittävästi työtä, jonka takia jouduin muistuttamaan Ruusua hieman raipalla. Takajalat pääsivät vikkelästi mukaan töihin ja paketti näytti maneesin peilistä katsottuna aikas hyvältä. Laukassa teimme yksinkertaisia ympyröitä ja hain hyvää ryhtiä, joka löytyikin todella nopeasti ja yllättävän kevyin avuin. Loppukäynnit kävelimme maastossa rennosti löntystellen, sadetakki oli ollut hyvä valinta ottaa aamulla päälleen.
22.02.2022 Eläkepäiviä
Talviset aamut olivat jo pikku hiljaa valoistumaan päin, eikä aamutalliin ollut enää ihan niin masentavaa lähteä, kun otsalamppua ei enää tarvinnut pihamaalla nähdäkseen. Pirtsakka pieni pakkanen pisteli poskipäitä ja aamu näytti oikein mukavasti valkenevalta auringon pilkottaessa horisontista. Tallissa alkoi melkoinen mekkala avatessani oven ja alkaessani rapistella aamuruokaämpäreitä. Loimitin hevoset niiden mutustellessa rehujaan ja talutin muutamat jo tarhailemaankin. Ruusu-tamma jäi karsinaansa tämänpäiväistä liikutusta varten tottuneesti, olimmehan jo hyvän aikaa harrastelleet aamuisia maastolenkkejä. Ja ei, vaikka tammalla ikää alkoi olla jo päälle parikymmentä vuotta, ne lenkit eivät olleet suinkaan mitään käpsyttelyjä sinne tänne. Kisa- ja siitoskäytössä nuoruutensa viettänyt tamma oli hyväkuntoinen vielä näin eläkepäivilläkin, eikä sen kanssa treenaamista suinkaan oltu lopetettu, vaikka pari vapaapäivää viikkosuunnitelmaan olikin tullut lisää. Rautaisessa kunnossa olevan Ruusun selkään pääsi helposti kipuamaan jakkaralta kuten aina ennenkin ja se oli oikein mielissään lähdössä töihin joka aamu. Kyllähän se varmasti tarhaankin olisi mennyt, mutta kukapa nyt ei nauttisi vauhdikkaasta maastoretkestä?
Yöllä oli satanut jokunen sentti lunta, joten reitillämme sai paikoitellen vähän kahlatakin. Hyvän tovin käveltyämme eteen aukesi suora, jolla annoin Ruusun yleensä laukata niin paljon kuin pienestä paketista lähti. Ruusu ottikin hyvin nopeasti jalat alleen ja ampaisi korvat tötteröllä kohti suoran toisessa päässä olevaa mäkeä. Mäenkin se laukkasi ihan ylös asti, jolloin aloin himmailla ja siirryimme ravin kautta takaisin käyntiin. Hevosen hengitys höyrysi aamuauringossa komen näköisesti ja muutamien tyytyväisten pärskähdyksen saattelemana annoin Ruusulle jälleen pitkät ohjat. Loppulenkki taittui rauhallisia ravipätkiä tehden ja pitkien loppukäyntien jälkeen saavuimme viimein takaisin kartanon pihaan. Vaaleanruunikko oli hädintuskin hitusen satulavyön kohdalta hionnut, joten sen kummempaa kuivattelua ei tarvinnut. Annoin Ruusulle lämmintä juotavaa ja pari herkkua ennen tarhailemaan pääsyä.
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tämä on virtuaalihevonen
This is a SIM-game stable and all our horses are SIM-game horses, they don't exists in real life.